Tassunalla

Lumileikkejä

2012-02-02T10:20:00.000+02:00

Viime viikon kuvasatoa.

Wiltsu oli jo riemuissaan huomatessaan, että nyt on taas vapaa pääsy suuriin seikkailuihin, kun aita jää koko ajan enemmän ja enemmän lumen alle. Vaan kuinkas kävikään...

Iik, tännehän hukkuu!

Parempi kääntyä saman tien takaisin pihalle.

Bode on keksinyt uuden tavan leikkiä pallonpiilotusta. Aiemmin se on vain täpännyt pallon etutassuillaan hankeen ja aloittanut etsinnän. Alkuviikosta näin ensimmäistä kertaa kuinka se kiipesi pikkuhiljaa takamus edellä lumikinoksen päälle ja samalla veti etujaloillaan palloa hankeen. Ehkä etsinnästä saa haastavamman niin. Tai sitten touhussa on joku sellainen idea, mikä ei mulle aukene.

Kohta saan etsiä taas palloa, jihuu!

Vähän vielä syvemmälle hankeen ja sitten etsintähommiin.

No hitsi, mihin se pallo nyt joutui, menikö se jo syvälle hankeen?

Ei voi kuin ihmetellä tuon tohelon touhuja, mistä se noita juttujaan oikein keksii?

Hengissä ollaan

2012-01-25T12:12:00.001+02:00

Olisikohan aika välillä päivittää blogiakin? Liityin loppuvuodesta viimein facebookiin ja aika on nyt vierähtänyt siellä toimintoja opetellessa.

Vuosi vaihtui meillä nettipimennossa. Torstaina 29.12. katkesi nettiyhteys eikä lankaliittymä pihahtanutkaan. Tapaninpäivän myrsky ja sähkökatkot olivat jo takanapäin, niistä netti ei ollut moksiskaan.

Neljä päivää oltiin ilman nettiä. Se saatiin korjattua neljän tunnin kuluttua siitä, kun olin ilmoittanut tarkan sijainnin missä piuhat roikkuvat irti-poikki-katki maassa. Aiemmin ei todennäköisesti oltu tehty asian eteen mitään, koska vikapaikka näkyi hyvin selkeästi. Lankaliittymä sen sijaan jatkoi edelleen mykkäkouluaan ja oli poissa käytöstä lähes kolme viikkoa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain viimein oikean ihmisen langanpäähän ja nyt toimivat molemmat. Puhelinyhtiö myös hyvitti kiitettävästi, joten ei jäänyt paha maku suuhun, vaikka muutamaan otteeseen melko pahasti ketuttikin.

Tammikuun neljäntenä päivänä on jo vähän lunta maassa. Netti pelaa, mutta lankapuhelin ei pihahdakaan.

Yhdeksäntenä päivänä oli maa jo kunnolla valkoinen.

Kuka nyt netistä ja lankapuhelimesta välittää, kun pallo on lähellä, on kaikki hyvin, tuumaa Bode.

Pelikenttää ei ole tässä vielä kunnostettu, kun Pete oli töissä, mutta kun ilta koitti, oli pelikenttä auki.

Koirat ovat onnesta soikeina, kun maa on lumesta valkoinen. Meitä ihmisiä sen sijaan alkaa jo vähän harmittaa jatkuva lumitöiden teko.

Hyvää joulua!

2011-12-21T12:44:00.001+02:00

Me käymme joulun viettohon taas kuu... eikun ilman kuusta, kun meiltä ei löydy sellaista nurkkaa, missä kuusi pysyisi turvassa Bode-jyrältä ja mihin Wiltsu ei kävisi jalkaansa nostamassa.

Lumettomuudesta ja kurakeleistä johtuen on joulumieli hieman kateissa, mutta siitä huolimatta:

Oikein hauskaa joulua ja iloista vuodenvaihdetta kaikille!

Ihanaa sähköt poikki...

2011-12-12T10:16:00.000+02:00

... totesi Bode perjantai-iltana, kun torpan valtasi yhtäkkiä täydellinen pimeys.

Wiltsu oli jo aiemmin viikolla kammattu ja nyt oli Boden vuoro. En vaan mitenkään onnistu ottamaan kampaa käteeni ilman, että Bode sen huomaa - ja häviää siinä silmänräpäyksessä. Vaikka Bode pieni onkin ja piiloutuu helposti, on minusta kuitenkin kehkeytynyt tässä vuosien varrella melkoinen konkari etsimään piiloon sännännyttä koiruutta. Ja tälläkin kertaa herra löytyi, vaikka hyvän piilon oli taas löytänyt. Tuskin olisi yhtään matalampana voinut maata isin tuolin alla.

Ei mami huomaa, jos makaan tässä matalana ja ihan hipihiljaa.

Hetken ehdin poikaa kammata, kunnes pimeys valtasi meidät. Myrsky oli katkaissut sähköt. Bode armahdettiin tällä kertaa ja siinä sitä sitten istuttiin kynttilänvalossa.

Sunnuntaina tyhjennettiin kaapista sinne kerätyt pahvikääreet. Tarkoitus oli laittaa ne kassiin ja viedä kierrätykseen, mutta kassi täyttyi ennen kuin sinne saatiin ensimmäistäkään pahvikäärettä laitettua.

Mitäs täällä on?

Tää on aika kiva, saanko tän?

Lopulta Wiltsu kuitenkin luopui kassista ja pahvikääreet saatiin sinne.

Johtokiepit

2011-11-24T09:52:00.000+02:00

Päivittelin joku aika sitten, kuinka meillä roikkuu pensseleitä ulko-oven vieressä ja talvisin rukkaset sisällä kattoparrusta. Nyt Get Inspired -blogi pyysi kuvaamaan johtoa ja löytyyhän meiltä siihenkin hieman erikoisempi kuvauskohde.

Sähkömies kysyi aikoinaan sähkövetoja tehdessään, mihin haluan eteisen ja ulkovalon katkaisimet laitettavaksi. Se oli liian vaikea kysymys, enkä siltä seisomalta osannut antaa vastausta. Sähkömies ratkaisi pulman jättämällä reilut pätkät johtoja, jolloin ne voisi vain pätkäistä sopiviin mittoihin, kun saan päätettyä paikan eikä uusia vetoja tarvitse sitten enää tehdä.

Nyt, noin kymmenen vuotta myöhemmin, johdot ovat edelleen samalla kiepillä ja katkaisimet siinä, mihin ne silloin alunperin laitettiin odottamaan lopullista sijoitustaan...

Alkuun nuo kiepit vähän häiritsivät silmää, mutta kummasti niihin on vuosien varrella tottunut.

Löytyykö keneltäkään muulta tällaisia? Tuskinpa.

Haudankaivaja

2011-11-23T10:16:00.000+02:00

Vähän aikaa sitten kerroin, kuinka ahneelle käy. Ja sama meno jatkui myös, kun vietettiin Wiltsun synttäreitä. Tällä kertaa vain hieman verisemmin.

Nyt on luu käyty selvästi HAutaamassa johonkin saviseen kohtaan.

Sunnuntaina Bode HAlusi suklaapannaria, mutta ei saanut. Sitä herra tuskin olisi käynyt HAutaamaassa, mutta suklaat on varattu mamille, koirille ei niitä anneta.

Pitäisi laittaa korotukset ruokapöydän jalkoihin, ettei erään tietyn koiruuden nenä olisi jatkuvasti pöydällä tutkimassa, mitä on tarjolla...

Alkukirjaimissa on siis hakusessa HA-alkuinen sana.

Venekatos

2011-11-19T13:19:00.000+02:00

Venekatos on saanut ihan vaivihkaa uuden ilmeen. Se on nyt kauttaaltaan peitetty pressuilla ja sisällä on kunnon valaistus. Torstai-iltana kotiin tullessani, näin venekatoksen ensimmäistä kertaa täydessä valaistuksessaan. Se oli niin kivan näköinen, että piti heti käydä sisältä hakemassa kamera ja napata muutama kuva. Ilman jalustaa ei kuvista kuitenkaan tullut yhtään mitään, joten otin eilen uusiksi ja nyt jalustan kanssa.

Tuolla se ukko viikonloppuisin ja iltaisin aina töiden jälkeen luuhaa. Mitä lie tekemässä...

Get Inspired -blogissa haetaan hämäräkuvia. Kuuluukohan tämä niihin, vai mennäänkö tässä jo ihan pimeisiin kuviin? ;-)

Työkalu

2011-11-19T12:24:00.000+02:00

Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa työkalu. Kuvasin ensin ruuvimeisseliä, mutta en saanut siitä mieleistäni kuvaa. Ja onneksi en saanut, koska meisseleitä oli näköjään kuvattu useampiakin. Melkein jo jätin osallistumatta, mutta sitten isäntä kaivoi tosi mielenkiintoiselta näyttävän kapistuksen työkalupakistaan ja kysyi löytyisikö siitä joku sopiva kohta kuvattavaksi. Löytyihän siitä.

Tiedättekö mikä työkalu kuvissa on? Minä en tiennyt, ennen kuin kerrottiin.

Sama vekotin eri kulmasta kuvattuna.

EDIT: Kas tässä, putkileikkuri koko komeudessaan

Tulitikkuaski valottamassa mittasuhteita. Todella pienestä esineestä on siis kyse.

Nimikyltti

2011-11-16T13:51:00.000+02:00

Molemmilla pojilla on kaulapannoissaan nimikyltit, missä on myös mamin puhelinnumero, jos sattuvat eksymään (tai mami eksyy). Aiemmin laitettiin koirille aina pannat kaulaan, kun ne menivät ulos. Nyt se on jostain syystä unohtunut. Millähän saisi itsensä taas oppimaan, että koirilla on oltava nimikyltilliset pannat kaulassaan, kun ovat ulkona? Kätevintä olisi jos oppisi laittamaan ne koirille kaulaan heti aamusta, ennen kuin kukaan pistää nenäänsä ovesta ulos ja riisuisi pois vasta illalla nukkumaan käytäessä.

Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla NI-alkuista sanaa.

Poikien nimikyltilliset pannat roikkuvat eteisen naulassa, mistä ne olisi tosi helppo sujauttaa kauloihin, ennen ovesta ulos laskemista.

Nimikyltit ovat tosi tarpeen, kun kohta saadaan taas hurjasti lunta (?) ja pojat astuvat ihan huomaamattaan lumen alla piilossa olevan aidan yli, kuten viime talvenakin. Tosin tarvetta niille olisi jo nyt, kun osa aidasta on mennyt pahasti kumoon... Ja minä pöhkö lähdin sitä äsken kuvaamaan. Kyllä, koirien ollessa pihalla.

Bode kiirehtii katsomaan, mitä mami puuhaa.

Ai tämä kohta, joo ihan helposti tästä yli kävelee.

Tulisinhan minä takaisin pihalle, jos tästä vaan jotenkin pääsisi, mutta kun tuo aita on tuossa vähän tiellä.

Olisikohan sittenkin kannattanut jättää kuvaamatta kaatunutta aitaa. Tai ainakin käydä kuvaamassa niin, että koirat olisivat olleet sen ajan sisällä. Noh, Bode tuskin mihinkään häipyy, mutta tuo suuri seikkailija Wiltsu, siitä jätkästä ei aina voi olla ihan varma.

Supersankari pelastaa pallon

2011-11-14T10:51:00.000+02:00

Bode oli taas viime perjantaina ahkera ollessaan aamupäivän yksin ulkona. Meitä odotti Wiltsun kanssa aika hurja näky, kun viimein vääntäydyimme mekin pihalle.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin ongelmitta ulos. Ovi aukesi ihan normaalisti, koska ovimatto oli rullattu sen verran kaukana ovesta, ettei se ottanut siihen kiinni.

Wiltsu tutkailee kaksinkerroin käännettyä ovimattoa.

Rappusilta jo huomasin, että jotain tosi tärkeää on ollut talon alla. Hirveä keko maata ja tiiliskiviä talon reunustalta oli siirtynyt syrjään ja tilalla oli iso kuoppa. Myöhemmin illalla isäntä kertoi, että oli aamulla töihin lähtiessään potkaissut pojalle palloa ja pallo oli mennyt talon alle. Isäntä oli kuitenkin jo tyypilliseen tapaansa myöhässä, joten ei jäänyt enää palloa talon alta kaivamaan. Kummallista, pistää nyt työnsä koiran onnen ja mielenterveyden edelle...

Ei Bode kuitenkaan toimettomaksi jäänyt. Maansiirtokonevaihde päälle ja kaikki turhat rojut sekä esteet talon seinustalta pois, niin kyllähän se pallo sieltä talon alta löytyi ja päätyi sinne minne kuuluukin: Boden suuhun.

Bode pelastaa pallon vaikka mistä pinteestä. Siitä ei ole epäilystäkään.

Illalla isäntä, aivan oikeutetusti, korvasi Bodelle tekosensa ja molemmat pojat saivat herkulliset siankorvat.

Mitä siellä tapahtuu, menitkö herkkulaatikkolle, menitkö?

Jihuu, korva, mulle mulle!

Suakelin superjuntti

2011-11-09T15:40:00.000+02:00

Kuten niin monesti ennenkin olen todennut, niin meillä ei olla sisustusexperttejä. Isäntä alkaa kyllä jo pikkuhiljaa oppia, minä sen sijaan isken edelleen päätäni seinään.

Tänään oli taas vaihteeksi ulko-oven edessä oleva matto kasassa niin, ettei ovea tahtonut saada kunnolla auki. Isäntä on jo useamman kerran viskannut maton oven edestä kauemmas terassille, mutta minä vielä sitkeästi nostan sen takaisin, suoristan ja käännän oikein päin. Kuluu vain pieni hetki ja herra Pöhelssön käy rullaamassa tai taittamassa maton, koska minä en nähtävästi osaa sitä oikein siihen asetella.

Tässä kuvassa ei näy syyllinen, vaan viaton Wiltsu...

...mutta tässä hän on, itse suakelin superjuntti kysyy kummissaan, mikä mamilla nyt on ongelmana.

Mutta koska suakelin superjuntti ei ehkä käy alkukirjainten SU-haasteeseen, niin laitetaan nyt varmuuden vuoksi tähän vielä kuva suojaruukkuista.

Ostin nämä jo vuosia sitten, mutta koristeina vain ovat nököttäneet uunin päällä.

Wiltsu 12 v.

2011-11-03T11:55:00.000+02:00

Kyllä, totta se on, Wiltsu täyttää tänään jo 12 vuotta. Illaksi on tiedossa kunnon juhlat, kun isäntä käy töiden jälkeen hakemassa pojille Tottakaista herkkuluut ja minä teen iltapalaksi perinteisen maksalaatikkokakun.

Iltaan asti Wiltsu ottaa rennosti, lötköttelee sohvalla, käy pikkaisen ulkoilemassa ja taas lötköttelee sohvalla. Täytyyhän sitä vanhan miehen kerätä voimia, että jaksaa sitten koko illan vetää herkkuja niin, että napa paukkuu.

Olisin halunnut hieman paremman kuvan tähän, mutta herra ei aamupäivisin juuri muuta tee, kuin vedä sohvalla sikeitä. Pikkaisen jaksoi nostaa päätään, kun neljännen kerran pyysin lähtemään pihalle. Luovutin ja nappasin taas sohvapottukuvan. Varsinaisen synttärikuvan ottaminen jää siis iltaan.

Viimein koitti ilta ja Wiltsu pääsi herkuttelemaan oikein olan takaa.

Näin hurrrjan ison synttäriluun syöminen on oikeasti iso urakka.

12-vuotias poseeraa synttärikakkunsa kanssa.

Sylin täydeltä onnea 12-vuotiaalle ja monta tervettä vuotta vielä lisää!

Kotiovi

2011-11-03T10:30:00.000+02:00

Get inspired -blogissa haetaan ovea ja valokuvatorstaissa kotia. Tässä vastaus molempiin; meidän kotiovi:

Yritin ensin epätoivoisesti rajata ylimääräiset rojut kuvasta, mutta olkoon, roikkukoot pensselit sun muut siinä, niin kuin ne tekevät normaalistikin. Roikkuuhan meillä talvisin sisällä kattoparrusta rukkasetkin kuivumassa...

Tämä on niin ihana kyltti, että oli heti pakko ostaa, kun silmiini osui. Eikä isäntäkään yhtään mutissut laittaessaan sen oveen.

Niinpä, koti on niin rakas paikka, että koiratkin pyrkivät kovalla vimmalla sisälle. Tuo ei ole kaikki Boden aikaansaannosta, vaan edellisen asukkaan koirat ovat myös olleet ahkeria ovenkahvan rämpyttäjiä. Ovenkahvan kääntäminen alaspäin ja ison rivan laittaminen siihen esteeksi, eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Nopeasti Bode hoksasi, miten uudessa tilanteessa toimitaan ja niin rämpytys sekä oven avaaminen sujuvat entiseen malliin.

Surkeaa sisustusta

2011-10-24T16:55:00.001+03:00

Olen tästä samaisesta aiheesta purnannut ennenkin, mutta en voi olla taas laittamatta muutamaa kuvaa, joissa tehdään erittäin selväksi, kuinka surkeita sisustajia me ihmiset (ainakin meidän taloudessa) kanssaeläjiemme mielestä olemme.

Wiltsun mielestä uusikin sohva on ihan liian kova, joten herra kaataa lähes päivittäin selkänojapatjan kumoon ja käy koko kasan päälle maate.

Mitäs siinä tuijotat? Tässä on paljon pehmeämpää ja mukavampaa näin, usko pois.

Jos sohvan selkänojapatja ei joudu uudelleensisustuksen kohteeksi, niin sitten lentävät vähintään sohvatyynyt lattialle. Yleensä Wiltsu kuitenkin jää itse sohvalle, vaikka lennättääkin tyynyt lattialle, joten tällainen kuva on melkoinen harvinaisuus.

Ja kyllä Bodekin näyttää meille mielipiteensä hyvin selkeästi. Ei kuitenkaan onneksi yhtä usein kuin Wiltsu.

Viime viikonloppuna saunassa ollessamme, oli Bode tullut siihen tulokseen, että pyyhe tarvitsee hieman uutta ilmettä.

Yleensä Bode tyytyy vain myttäämään pyyhkeen saunan oven eteen ja käy siihen päälle maate niin, ettei saunan ovea saa auki. Jostain syystä jätkä päätti kuitenkin tällä kertaa repiä pyyhkeen riekaleiksi. Vanhahan pyyhe jo oli, mutta tykkäsin siitä, joten harmittaa, ettei se sellaisenaan herralle käynyt.

Bode harrastaa yleensäkin ovien edessä makaamista ja joskus iltaisin meinaa ihan oikeasti iskeä paniikki, kun herra käy vessan oven eteen yöunille, kun itse olen vielä iltapesulla. Herraa ei meinaan hevin saa siirtymään oven edestä pois, kun on nukkumaan asettunut. Toistaiseksi en kuitenkaan vielä ole joutunut yhtään yötä vessassa viettämään.

Ahneella on...

2011-10-07T17:25:00.000+03:00

Niin siinä sitten taas kävi, että herralla on vaihteeksi nenä auki. Ei pitäisi laskea yksin ulos. Ei ainakaan luun kanssa.

Meillä oli eilen kampaustuokio ja sen päätteeksi molemmat koirat saivat puruluut. Bode lähti luun kanssa pihalle ja jonkin aikaa kuului oven takaa rouskutus. Sitten hiljeni. Kun herra lopulta saapui sisälle, puuttui nenästä taas pala.

Fiksumpaa olisi peittää luut maahan tassuilla, nenälle käy siinä puuhassa helposti huonosti.

Sellaista se on, kun on niin itsekäs ja ahne, että pitää jemmata luu, mitä ei jaksa syödä, ettei vaan kaveri sitä saa.

Valokuvatorstain aihe on tällä viikolla synti.

EDIT: Ja kun ei voi olla kaivamatta ja hautaamatta luuta uudestaan ja uudestaan, niin jo valmiiksi risa nenu menee entistä huonompaan kuntoon. Alla oleva kuva otettu seuraavalla viikolla:

Numero yksi

2011-10-06T10:08:00.003+03:00

Makrotex hakee numeroa. Mietin pääni puhki, minkä numeron valitsisin ja miksi. Lopulta päädyin ykköseen. Edesmenneen briardini Riinan ensimmäisessä pokaalissa komeilee kaunis, joskin jo pahasti kulunut ykkönen. Riina oli 1. oma koirani. 1. erikoisnäyttelyssään Riina sai 1. pokaalinsa oltuaan pentujen 1. ja siksi pokaalissakin komeilee numero 1.

Kovin on pokaalin laatta kulunut 20 vuodessa.

Teemaan ajattelin kuvata numeroa hieman laajemmin. Homma meni kuitenkin puilleen, koska numerot loistivat poissaolollaan. Olkoon tämä siis muistutuksena numeroiden tärkeydestä. Jos ei muuten niin kuvahaasteiden takia...

Isäntä sai venekatoksen eli ison läjän putkia kaupanpäällisiksi ostaessaan veneen. Ensimmäistä kertaa katosta kasatessaan kiroili, kun edellinen omistaja ei ollut numeroinut putkia, että tietäsi mikä mihinkin liitetään. Katos on nyt kasattu kaksi kertaa meidän aikana ja oletin ilman muuta, että osat on numeroitu (tai ainakin jollain tavalla merkitty). Vaan eipä ollut. Ensimmäistäkään numeroa en putkista löytänyt. Ehkei sitä enää ole tarkoitus purkaa, kun se on nyt saatu kasattua omalle pihalle, missä se saa olla kesät talvet pystyssä?

Vaan entä jos se kuitenkin jostain syystä pitää vielä purkaa ja rakentaa uusiksi?

Putkihässäkän muuttaminen katokseksi ei ole ihan helppo homma, kun putkissa ei ole numeroita.

Yök, punkki

2011-10-04T23:07:00.000+03:00

Otin keväällä Bodesta löytyneestä punkista kuvan ennen irrottamista. Kuvaa ei kuitenkaan ikinä tullut laitettua esille. Nyt kun alkukirjaimissa etsitään PU-alkuista sanaa, oli kuvavalintani selvääkin selvempi. Onneksi näitä ällötyksiä ei tänä vuonna löytynyt kovin montaa. Siitä lienee kiittäminen Exspot-liuosta, mikä karkotti punkit muualle.

Punkin yökötys sai pikaiset lähtöpassit Bodesta heti löydyttyään.

Pallon muodonmuutos

2011-09-29T11:41:00.000+03:00

Isäntä kävi eilen ostamassa koiranruokasäkin ja toi samalla Bodelle uuden pallon. Nappasin äkkiä kuvan, ennen kuin Bode sai sen suuhunsa. On todistusaineistona siitä, kuinka sileä ja kiiltävä pallo oli ostettaessa.

Uutuuttaan kiiltelevä pallo hetkeä ennen Boden suureen suuhun joutumista.

Vain hetki Boden hallussa ja se siitä sileydestä. Noin puoli vuorokautta myöhemmin, tänään aamupäivällä, on pallo jo täynnä hampaanjälkiä, karvoja sekä pihalta tarttunutta heinää ja hiekkaa.

Boden eilen illalla saama pallo on jo tänään aamupäivällä kaikkea muuta kuin uutuuttaan kiiltelevä ja sileä.

Hyvä pallo tämä siinä mielessä on, ettei vanhakaan rikki mennyt, muutti vain muotoaan soikeaksi. Ainoa ikävä puoli on se, kun pinta menee hetkessä röpelöiseksi, jolloin se kerää kaiken moskan itseensä. Ja meillä kun pallo kulkee herra Pöhelssönin mukana ulos ja sisään ja ulos ja sisään... niin kaikki se roska kulkeutuu siinä mukana :-( Mutta minkäs teet. Pallo ja Bode on erottamaton kaksikko. Tai oikeasti yksikkö, koska Bode ei ole kokonainen ilman palloa.

Ruskea

2011-09-28T13:25:00.000+03:00

Makrotexin aiheena on tällä viikolla ruskea. Kävin äsken ottamassa syyskuvia ladosta ja matkalla näkyi ruskeaa pilvin pimein. Makroviikoille sai kunnian osallistua pihatien varrella olevan pihlajan lehti.

Pihlajanlehti käpristyy ja ruskistuu.

Teemaextraan laitoin hetken harkinnan jälkeen Boden kuvan. Tarkoitus ei ole väittää herra Pöhelssöniä ruskeakieliseksi eikä hän ole ihan oikeasti edes ruskeaverikkö, vaan on virallisesti fawn-värinen koira. Fawn on kuitenkin useimmille, etenkin ei-koiraihmisille, vieras käsite ja siksi se yleensä ruskeaksi mielletään.

Ei ole mulla ruskea kieli, katsokaa vaikka.

Pitkäkyntiset

2011-09-28T11:00:00.000+03:00

Silppusin eilen sipulia ja läheltä liippasi ettei mennyt pala omaa kynttä samalla. Mutta en ole meidän perheen ainoa pitkäkyntinen, hyvin kuulee myös missä Wiltsu liikkuu, kun sen kynnet kopisee lattiaan. Ei muuta kuin kynsisakset heilumaan.

Näyttäisi taas olevan aika leikata kynnet.

Alkukirjaimissa haetaan KY-alkuisia sanaa.

Vauhdin hurmaa

2011-09-26T12:12:00.001+03:00

Mustavalkomaanantaita vietetään vauhdin merkeissä. Potkin äsken Bodelle palloa pihalla ja näpsin kuvia, kun se toi sitä takaisin.

Lauantaiaamu

2011-09-24T10:45:00.000+03:00

Lauantaiaamu valkeni ja kello oli hieman yli yhdeksän, kun kömmin sängystä ylös. Rappusten yläpäästä aukeni tällainen näky:

Mami nousi ylös, kohta saa aamupalaa, jippii!

Tu jo äkkiiiii!

Valokuvatorstaissa kerätään tällä viikolla mahdollisimman kattava kuvapeitto lauantaiaamusta.

Muistelot jatkuvat

2011-09-21T11:30:00.003+03:00

Makroviikoilla ja teemaextrassa ollaan samoilla linjoilla mustavalkomaanantain kanssa. Eli muistelot jatkuvat.

Tämä kamera ei ole se, mikä jätti minut pulaan Pulan reissulla (vai oliko syy yksin minun?). Se vanhus on jo aikoja sitten päässyt eläkkeelle. Ostin tämän uudemman version, puoliautomaattikameran, kun luulin vanhan kameran menneen rikki. Siinä ei nimittäin valotusmittarin viisari enää värähtänytkään ja siksi iso osa etenkin Pompein kuvista (mitkä filmille osuivat) oli joko yli- tai alivalottuneita, kun arvioni menivät harmillisen usein pieleen.

Paljon, paljon myöhemmin ja monen väärin valottuneen kuvan jälkeen selvisi, ettei kamera ollutkaan rikki, siitä oli vain patteri loppunut.

Noihin pieniin väkäsiin, piti filmin kolot saada asettumaan tai kävi köpelösti. (Älkää huomatko pölyä!)

Teemaextraan laitan mummini maalaamat kisuastiat. Muki on mennyt jo aikoja sitten rikki, mutta en raaski heittää sitä pois. Matala lautanen on ollut kovassa käytössä ja kisu kulunut sen mukaisesti. Sarjaan on äitini mukaan kuulunut myös syvä lautanen, mutta siitä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. On nähtävästi mennyt rikki jo silloin, kun olin pieni.

Muki on harmittavasti pudonnut ja mennyt rikki.

Voro

2011-09-20T22:30:00.000+03:00

Alkukirjaimissa etsitään VO-alkuista sanaa. Meillä asuu voro. Nimittäin kenkävoro. Samainen yksilö on toisinaan myös hanska- ja hattuvoro, mutta kengät ovat hänen erikoisalaansa.

Alla olevat kuvat on lavastettu. Jätin kengän tarkoituksella vähän keskemmälle, että onnistun edes joten kuten tähtäilemään kameran kanssa, kun voro hiippailee paikalle. Ja hiippailihan se, kun hetken malttoi odottaa.

Hmm, mamin kenkä.

Ei se mitään huomaa, kun nappaan tämän tästä ihan varovasti ja hiljaa.

Pulassa Pulassa

2011-09-19T15:52:00.004+03:00

Tämä ikimuistoinen matka tehtiin kauan kauan sitten. Matkanjärjestäjä teki konkurssin ja New Yorkin matkan sijasta saimme valita joko Sorrenton Italiassa tai jonkun Kreikan saarista, en enää muista mikä. Kumpikaan ei kiinnostanut, koska New Yorkin matkaa oltiin jo kauan suunniteltu ja sinne haluttiin. Sorrentoon lopulta päädyttiin. Sieltä pääsisi ainakin halutessaan helposti pois.

Sorrento osoittautui yllättävän kivaksi tukikohdaksi. Pistäydyttiin Caprilla, Pompeissa sekä kiivettiin Vesuviolle. Ryhmän mukana lähdimme myös Roomaan, missä Vatikaaniin tutustumisen jälkeen jättäydyimme porukasta ja lähdimme omille teillemme kohti Pohjois-Italiaa.

Triestessä havahduimme siihen tosiasiaan, että Italiassa on pankit viikonloppuisin kiinni... Meillä oli rahat lähes loppu eikä mitään havaintoa luottokorttien tunnusluvuista (siihen maailman aikaan rahat nostettiin pääasiassa pankin tiskiltä). Kiva viikonloppu siis edessä.

Onneksi auton sai vuokrattua luottokortilla, joten päätimme lähteä ajelemaan Jugoslaviaan. Oltiin aina naureskeltu, että joskus olisi kiva käydä Pulassa lähettämässä postikortti: Olemme Pulassa. Nyt saimme lähettää kortin, missä luki: Rahat loppu, olemme pulassa Pulassa!

Loppujen lopuksi ei enää kovin pahasti harmittanut, ettei päästy New Yorkiin. Sen sijaan joku onneton (syyttävä sormi osoittaa minua) oli vaihtanut Pompeissa huolimattomasti filmin kameraan ja reilusti yli 30 "kuvan" jälkeen Venetsiassa alkoi ihmetyttää, kuinka monen kuvan filmi kamerassa oikein oli. Filmi ei ollut pyörinyt, joten osa Pompein ja Venetsian kuvista, kaikki Vesuvion, Rooman, Vatikaanin, San Marinon ja Jugoslavian kuvat jäivät vain muistitallenteina omaan päähän. Sekä alla oleva lappu, mihin on kirjattu, mitä milloinkin on kuvattu.

Listasta näkyy, missä kuvia on näpsitty.

Tähän reissuun liittyy niin paljon muistoja, että tarina jatkuisi vielä pitkään, mutta koska mustavalkomaanantaissa toivotaan vain lyhyttä tarinaa muiston alkuperästä, niin ei tällä kertaa tästä tämän enempää.

Viallinen tiskiallas

2011-09-14T10:56:00.002+03:00

Oletteko törmänneet viallisiin tiskialtaisiin? Meillä on sellainen. Se ei yksinkertaisesti toimi, vaan on aina täynnä likaisia astioita. Vai voisiko vika sittenkin olla kotiorjassa? Ei kai sentään. Kyllä se vika tiskialtaasta löytyy, eikö vain?

Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa vika/virhe.

Coupe du Monde

2011-09-14T09:45:00.000+03:00

1998 olin Ranskassa katsomassa briardien erikoisnäyttelyä. Näyttelyn jälkeen, ajomatkalla kohti Pariisia, vahdittiin silmä tarkkana kelloa. Jalkapallon maailmanmestaruusfinaali oli alkamaisillaan, vastakkain Ranska ja Brasilia.

Hetki ennen finaalin alkua pysähdyimme Vatanin kylään ja otimme hotellihuoneen. Mutta voi itkujen itku: hotellissa ei ollut telkkaria. Ei muuta kuin ulos ja etsimään kuppilaa, missä näkisimme pelin. Kadut olivat karmaisevan autiot. Oli aavemaisen hiljaista eikä missään näkynyt ainuttakaan ihmistä.

Vihdoin alkoi kuulua huudahteluja. Suuntasimme kiireesti kohti ääniä. Väkeä oli ahtautunut valtavasti pieneen baariin eivätkä kaikki edes mahtuneet sisään. Peliä emme oven pielestä nähneet yhtään, mutta kuulimme ja aistimme kaikki maalit ja läheltä piti tilanteet.

Pelin päätyttyä osa porukasta lähti juhlimaan muualle ja mahduimme vihdoin sisään. Vietimme Vatanissa unohtumattoman illan, aina aamun valkenemiseen saakka, uusien ranskalaisten ystäviemme kanssa.

Ja että mitenkö tämä liittyy alkukirjaimien SI-haasteeseen? Isäntä oli sitä mieltä, ettei kukaan tiedä. Mutta tietäähän teistä edes joku, tietäähän?

Lentokentältä lähti matkamuistoksi mukaan pari viinipulloa.

Nenä vs. kirsu

2011-09-12T09:54:00.000+03:00

Joidenkin koirilla on kirsu, mutta meidän koirilla on nenä. Nenä pois pöydältä tai pelkkä nenä pois, ovat erittäin tuttuja huudahduksia torpassamme.

Alkukirjaimissa on haasteena NE, joten tässä pari NEnua:

Wiltsun pieni nenu ei yllä kovin korkealle, mutta Boden jättinenu yltää ihan minne vain haluaa.

Boden aamiainen, vai onko? Bode hätääntyi, kun isäntä sai puhelun kesken aamiaisen; yksi leipä jäi, hei huomaatteko, yksi leipä jäi!

NEnähän se tässä tuhisee, eikö vain?

Raidallinen

2011-09-07T11:34:00.001+03:00

Ja lisää haastekuvia pukkaa. Makroviikkojen ja teemaextran aiheena on raidallinen. Mietin ensin, heittäisinkö lattialle jotain raidallista pyykkiä ja nappaisin kuvan, kun Wiltsu käy siihen piehtaroimaan, mutta päädyin auringon ja sälekaihtimien yhteistyön tulokseen.

Tuolin selkänojaan ilmestyy aina välillä hauskoja raitoja.

Raidat saa aikaan sälekaihtimien välistä paistava aurinko.

Makroviikkon säännöissä luki aiemmin, että vanhoilla kuvilla ei saa osallistua. Nyt ko. tekstiä ei enää sivupalkin ohjeissa näy, joten uskaltaudun laittamaan vielä yhden, keväällä otetun raitakuvan. Ja hupsista, koirankarvakin on päässyt mukaan. Ei meillä yleensä niitä missään näy...

Aamupala

2011-09-07T10:34:00.001+03:00

Voi Tiina minkä teit... Ei hullua saisi yllyttää, tietäähän mitä siinä käy.

Tiinan vinkistä löysin siis taas yhden haasteblogin Get Inspired!, missä kuvauskohteena on aamupala.

Survottua banaania, turkkilaista luomujogurttia, auringonkukan- sekä pellavansiemeniä ja goji-marjoja kera maitokahvin, niillä lähtee päivä käyntiin.

Rapinaa pakussa ja pahvilaatikossa

2011-09-05T11:01:00.000+03:00

Auto oli ajettu pihan puolelle ja olimme juuri tyhjentäneet sen edellisen päivän kalusteostoista, kun sieltä alkoi kuulua rapinaa. Rottia meillä ei ole näkynyt, joten melkoisella varmuudella kyseessä oli hieman isompi karvakasa.

Ja kyllä, hetken päästä sivuovesta kurkisti intoa täynnä oleva Wiltsu. "Koska lähdetään, minne mennään, joko nyt lähdetään?" Herra oli hypännyt pakuun petaamaan itselleen sopivaa makuupaikkaa, jos vaikka onnistuisi pääsemään mukaan. Pettymys kuitenkin valtasi mielen. Ei lähdetty yhtään mihinkään. Auto vain siirrettiin takaisin pihan ulkopuolelle.

Bode kiersi auton varmuuden vuoksi sen verran kaukaa, ettei kukaan vaan vahingossa onnistu pylläämään sitä sisään. Se on ainoa koirista, joka ei ole halukas lähtemään yhtään mihinkään. Wiltsu on heti autossa, kun ovi on vähänkään raollaan, samoin olivat aikoinaan Missu ja Riina.

Joko lähdetään? Minne mennään?

Sisällä purettiin kalusteet pahvilaatikoistaan ja hetken kuluttua huomasin yhden pahvilaatikoista heilahtelevan omituisesti. Myös sen sisältä alkoi kuulua rapinaa. Kamera käteen ja tutkimaan tilannetta.

Ihanaa, sain uuden pesän.

Täällä saan olla ihan rauhassa, Bode ei varmasti uskalla tulla tänne.

Voi Wiltsua, se on kyllä yksi tavan höppänä sekin.

Kuin sieniä sateella

2011-09-01T11:38:00.001+03:00

Syksy on saapunut ja luonnossa liikkuessaan voi nähdä sinihomejuustomuruja ripoteltuna sinne tänne... Vai sittenkin jotain ihan muuta?

Syksyn tultua on jälleen aika palata aktiivisemmin koneen ääreen ja osallistua myös kuvahaasteisiin. Makroviikoilla kuvataan syksyä läheltä. Kesän laiskottelun jälkeen päätin ottaa vielä, ainakin tällä kertaa, rennosti ja valitsin hyvin helpon ja perinteisen ratkaisun: sieniä ja väriään vaihtavia lehtiä.

Teematiistaihin en ole vielä koskaan ennen osallistunut, mutta kun se nyt yhdistyy makroviikkoihin ja aihekin on sama, niin lähdin mukaan. Samoja kuvia en kuitenkaan halua käyttää, joten koska syksyyn kuuluu myös säilöntä, valikoitui kuvaan purkkeja ja pulloja täynnä erilaisia herkkuja.

Rakennusvalvonta pelaa

2011-08-15T09:36:00.000+03:00

Isäntä aloitti viime viikolla puukatoksen rakentamisen pihalle, että saataisiin viimein polttopuut pois läjistä ja siisteihin pinoihin kuivumaan. Katoksen rakentamista valvottiin tiukasti. Hyvä jos edes yhtä pientää soramurusta sai laittaa, ilman, että sitä joku oli vahtimassa.

Jaahas, mitä täällä tapahtuu? Miksi tähän on laitettu tällainen kehikko ja miksi tänne laitetaan soraa?

Tuleeko tästä pieni pelikenttä? Taidanpa heti testata miten tässä sujuu pallonpeluu.

No ei väkisin. Vaikka aika tärkeetä tää olis testata jo nyt, ettet vaan turhaan rakenna.

Kyl musta tuntuu, et tää vatupassi on parempi kuin toi toinen, ota tää.

Tuleekohan toi nyt ihan varmasti suoraan...

Isi hei, nää karsinat on vähän hassun muotoiset. Toisin päin puoliksi laitettuna meille olis tullut paremmat makuupaikat.

Ja vielä lisää soraa, ootko nyt ihan varma?

No ihan sama, laita sinne ympärille vaikka kuinka paljon, mut tää mun kohta on jo hyvä, tähän ei enää tarvi lisää.

Minä vedän nyt tirsat, herätä sitten, kun olet saanut laitettua tarpeeksi soraa ja aletaan tehdä taas jotain kivempaa.

Mitäs täällä työmaalla tänään tapahtuu?

Äh, ei jaksa kiinnostaa, heippa.

Mulla on nyt tauko. Paha vaan, ettei iskä ole saanut järjestettyä autoon tilaa mulle, on nääs vähän ahdasta täällä.

Hällä väliä, porakone ja naulalaatikko toimittavat kyllä hätätilassa tyynyn virkaa.

Wiltsu ja Bode ovat varmaan lukeneet Peter Maylen kirjan Vuosi Provencessa, kun tietävät niin hyvin, että ranskalaisten koirien tehtävä on olla aina tiellä...

Suomen Briard ry 30 vuotta

2011-08-08T13:24:00.000+03:00

Suomen Briard ry vietti viikonloppuna 30-vuotisjuhlaansa Aulangolla. Sain kutsun After Party -tapahtumaan missä jaettiin huomionosoituksia pitkäaikaisesta toimimisesta rotuyhdistyksen hyväksi. Huomionosoituksia jaettiin useita ja oli kiva nähdä vanhoja tuttuja naamoja pitkästä aikaa.

14,5 vuotta toimin Briard-lehden päätoimittajana. Pesti alkoi joulunumerosta 1992 ja päättyi vuoden 2007 ensimmäiseen numeroon. Tulosjulkaisun puhtaaksikirjoitukseen minut värvättiin varmaan jo yli vuosi aiemmin. Muistaakseni joskus vuoden 1991 kesällä tai syksyllä, koska siinä vaiheessa ensimmäisestä briardistani Riinasta, joka syntyi 10.11.1991, ei ollut vielä tietoakaan. Leskisen Virpin kanssa oli jo sovittu, että Ranskasta tulee mulle narttupentu sijoitukseen, mutta koska, sitä vielä jännitettiin.

Kaiken kaikkiaan noin 16 vuotta yhdistyshommia on siis takana; yli puolet yhdistyksen iästä. Aivan liian pitkä aika, koska into oli lopahtanut jo ja työ muuttunut rutiininomaiseksi. En kuitenkaan halunnut heittää pyyhettä kehään, vaan odotin kunnes uusi päätoimittaja löytyy ja astuu remmiin. Onneksi uusi innokas ihminen viimein löytyi ja minä sain jäädä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä.

Briard-lehden päätoimittaja on neljän vuoden eläkkeelläoloaikanani ehtinyt jo vaihtua muutamaankin kertaan. Oma 14,5-vuoden rupeamani oli ehdottomasti liian pitkä, mutta vuosi tai kaksi taas on mielestäni kovin lyhyt aika. Jossain siinä välissä voisi olla sopiva "kultainen keskitie". Vaan koskaanhan ei tiedä miten elämä heittelee ja on täysin ymmärrettävää, että ensimmäiseksi luovutaan vapaaehtoishommista, kun jostain on luovuttava.

Kiva oli pitkästä aikaa käydä briard-tapahtumassa. Hieman jännitti etukäteen, tunneko sieltä enää ketään. Helpotus oli suuri, kun autosta noustessani näin ensimmäisenä Tanskan Tuulan, yksi tuttu ainakin paikalla. Ja sen jälkeen alkoikin tuttuja näkyä muitakin, ihan turhaan jännitin.

Harvinainen kuva; Bode ilman palloa (pallo on toki maassa Boden edessä, vaikkei kuvassa näykään).

Bodea kyseltiin ja toivottiin joskus näytille. Tuon metsäläisen vieminen näyttelyyn on vaan sellainen show, että se ei hirveästi innosta. Enkä muutenkaan ole mikään näyttelyihminen. Mutta ehkä pikku-Bodil vielä joskus näyttelykehässä pyörähtää, eihän sitä koskaan tiedä. Tai jos jossain järjestään pallonpelausshow, niin siihen Bode lähtee varmasti mukaan. Kukaan muu ei taatusti hallitse pallonpeluuta paremmin, niin paljon meillä treenataan ;-)

Vielä kerran lämpimät onnittelut 30-vuotiaalle Suomen Briard ry:lle ja kiitos huomionosoituksesta!

Lusikkahaarukka

2011-08-08T12:22:00.000+03:00

Viime viikolla täällä kävi Peten suuri unelma, lusikkahaarukka, muokkaamassa meille tulevan tien liittymän aivan uuteen uskoon. Tienpätkämme liitettiin viimein tiekuntaan ja nyt meillä on loistavasti molempiin suuntiin ajettava ja huiman iso risteys. Tien alitse kulkee nyt myös putki ohjaamassa sade- ja sulamisvesiä ojaan, joten tien pitäisi pysyä paremmassa kunnossakin.

Jos jollain pyörii joku tällainen lusikkahaarukka tarpeettomana nurkissa, niin meillä se saa uuden rakastavan kodin. Pienenpikin kuulemma kelpaa.

Juhannusheila

2011-07-13T12:51:00.000+03:00

Juhannuspäivänä leiskahti lempi. Bode pääsi mukaan, kun lähdimme käymään mökillä moikkaamaassa veljeni ja serkkuni perheitä sekä eritoten Mimmi-partista ja Kukka-bouvieriä.

Bode ja Mimmi lemmen pauloissa.

Bodella riitti ihmeteltävää. Ihan vieras paikka, paljon ihmisiä ja vielä pari koiraakin, joista toinen oli uusi tuttavuus. Alkuhämmennyksestä toivuttuaan ryhtyi herra tutkailemaan paikkoja. Laiturille meno sujui ensin ihan normaalisti askeltaen, kunnes yhtäkkiä tuli totaalinen stoppi ja poika jäi seisomaan jalat harallaan; apua, tämähän liikkuu... Ja niin äijänä sitä mentiin uudestaan, kun isi lähti mukaan turvaksi.

Tännekö me mennään, okei.

Tulkaa vaan rohkeasti, ei täällä niin kamalaa ole, vaikka vähän heiluukin!

Laituriakin hirveämpää oli meriveteen astuminen. Tassuthan siinä kastuu.

Kukka hei haloo, mitä ihmettä sinä teet siellä märässä, siellähän kastuu.

Mimmi sinäkin, ootteks te ihan pöhköjä? Täällä rannalla pysyy kuivana.

Kai munkin on kokeiltava, jos vaikka keksisin mitä kivaa tässä nyt muka on.

No joo, eihän tää kahlailu oikeesti pöllömpää ole.

Iik maha kastu, äkkiä pois täältä!

Tai jos pysyttelisin tässä matalammalla niin ettei maha kastu. Janokin jo vähän on.

Yök suolaista vettä, pahaa.

Kukalla vielä viimeiset kastautumiset ennen kotimatkaa.

Ja niin Mimmi ja Bode jäivät kahden kesken ja sitten se tapahtui: Bode rakastui tulisesti!

Mimmi pikku prinsessa piti välillä ottaa jo syliin, kun Bode heittäytyi niin kiihkeäksi.

Ennen kotiinlähtöä, katsottiin vielä, pysyykö soutuvene pinnalla vai ei.

Ketkä pääsevät mukaan, ketkä?

No en minä oikeasti olisi halunnutkaan mukaan, mutta muista pitää Mimmistä hyvä huoli!

Joko saa hypätä ja uida rantaan, joko?

Hei rakas, ihanaa että tulit takaisin ehjin nahoin!

Heippa mami, me jäädään iskän kanssa tänne täällä on kivaa!

Vaan kotiin lähdettiin koko konkkaronkka. Wiltsu oli sillä aikaa viettänyt luxusaikaa. Myllännyt kaikessa rauhassa sohvan uuteen uskoon, heittänyt vällyt ja tyynyt lattialle ja maannut tyytyväisenä - näin oletan - myttykasan päällä lattialla.

Bode veti loppuillan sikeitä ja Wiltsu sai olla kainalossa hellittävänä. Tyytyväisiä olivat molemmat ja niin me ihmisetkin, oli oikein mukava juhannus.

Pinta pilalla

2011-06-15T11:59:00.000+03:00

Saimme muutama vuosi sitten anopilta kauniin pöydän ja penkit pihalle. Minä olisin halunnut ne heti käyttöön, mutta painavaa kalustesarjaa ei ruvettu kasaamaan, ennen kuin niille löytyisi sopiva paikka. Niinpä ne majailivat jonkin aikaa yläpihalla, kunnes joutuivat siirtymään veneen tieltä patiolle. Siinä ne nyt jököttävät puoliksi pressun alla.

Makroviikon haasteen aiheena on pinta, joten kiertelin äsken pihalla katselemassa millaisia pintoja sieltä löytyisi. Harmikseni huomasin, että kalusteiden pinta on nyt mennyt niin huonoksi, että niiden seuraava osoite taitaa valitettavasti olla kaatopaikka.

Etsiskelin myös jotain kauniinpaa pintaa ja mikäs sen kauniinpaa kuin sammaleinen kivi. Keskellä pihaamme on kivi, minkä luulin alkuun olevan koirien mieleen. Siltä kun näkee hyvin lähes joka suuntaan. Väärin kuitenkin arvasin. Kaikki koirat ovat ottaneet portin pielessä olevan suuremman, mutta huomattavasti matalamman kiven omakseen ja siitä on tullut niiden ikioma "haukkukivi". Ehkä siksi tämän toisen kiven pinta on sammaloitunut kauniisti, kun on saanut olla rauhassa.

Kiven pinnalla olevalla sammaleella vilisee elämää.

Valon häivähdyksiä

2011-06-09T11:45:00.000+03:00

Elämän valo voi sammua milloin tahansa. Kuvasin eilen terassilla pientä vihreää örkkiä ja vain hetki kuvan ottamisen jälkeen, taisi tämän pienen örkin elämän valo sammua. Urhea seinäkiipeilijä kopsahti terassin lattialle ja samassa silmänräpäyksessä paikalle syöksyi suuri örkkien metsästäjä, joka pisteli pikkuisen poskeensa. Tai sitten örkki tippui terassin lattianraosta maahan. Sen verran metsästäjä kuitenkin maiskutteli, että jotain se suuhunsa pisteli.

Luuliko Wiltsu, että mamilta tippui taas ruokaa lattialle, mikä piti kiireesti siivota pois, ennen kuin Bode ennättää apajille vai päättikö pääasiassa kärpästen metsästykseen erikoistunut vanhuksemme laajentaa skaalaansa? Tiedä häntä. Örkkiä ei kuitenkaan sen jälkeen enää näkynyt.

Makroviikolla kuvataan tällä viikolla valoa kotona. Tarkemmin ei oltu määritelty, tarkoittaako kotona sisällä vai käsittääkö se myös esim. terassin ja pihan. Laitan siksi varmuuden vuoksi myös sisällä kotona kuvattua valoa. Ja positiivisempaa sellaista.

Jo useamman vuoden olemme odottaneet malttamattomina puhdasta, hyvää vettä. Vesiosuuskuntaan liittyminen on takkuillut, mutta nyt on tunnelin päässä näkyvissä vähän valoa. Viiteentoista tuhanteen euroon oltiin varauduttu, mutta se ei riitä, ei lähellekään, joten valo ei näy vielä kovin kirkkaana, mutta näkyy kuitenkin.

Keittiössä oleva Moran hana tiputtaa jatkuvalla syötöllä. Kukaan ei varoittanut siinä vaiheessa, kun keittiöfirma asensi keittiön kalusteet hanoineen, että Mora on todella herkkä epäpuhtauksille, eikä se ole hyvä valinta jos on kaivon varassa. Vessassa ja kylppärissä olevat Oraksen hanat toimivat moitteetta.

Jestas, että oli vaikea ottaa kuvaa vesitipasta. Otin noin miljoona kuvaa pelkästä hanasta ja vain kourallisen sellaisia, missä näkyi tippa tai muutama ja epäskarppeja jokainen. Yllä on tarkin otos. Siis oikeasti, 62 kuvaa, joista yksikään ei ollut mitä piti. Miten niin joku tarvitsee rutkasti harjoittelua!?

Tiskialtaassa pitää olla "pupuli" vaimentamassa jatkuvan tip tip tip -äänen.

Kukkia ja perhonen

2011-06-01T13:59:00.001+03:00

Mehiläistäkin kuvasin, mutta ei siitä nyt tämän enempää. Aamupäivän saldoksi tuli 98 kuvaa, iso osa tosin suoraan roskikseen lentäviä. Sen verran tuulinen keli oli, että useimmista kuvista tuli epäskarppeja.

Tarkoituksenani oli kuvata makroviikon haasteeseen kukka tai sen osa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin unohtaneeni kukat ja juoksevani innoissani kaiken maailman örkkien perässä. Siksi tarjoankin nyt haastekuvaksi voikukkaa ja siinä ruokailevaa perhosta.

Jos perhonen on kuvassa liian hallitsevassa roolissa, niin toisena vaihtoehtona on vuorenkilven kukinto.

Piha-aidan sisäpuolella olevat vuorenkilvet kukkivat kauniisti, mutta ulkopuolella olevilta oli joku käynyt napsimassa kukat pois. Kuka kumma tekee tällaista? Puput?

Pallolle muotoiltu suu

2011-05-31T10:11:00.001+03:00

Isäntä mietti joku aika sitten, että jos Bodesta tulisi joskus isä, olisikohan sen lapsilla suut muotoutuneet pyöreämmiksi ja siten entistä paremmin pallolle sopiviksi. Toinen vaihtoehto olisi, että pennut syntyisivät jo valmiiksi pallo suussaan. Meillä nimittäin vitsaillaan jatkuvasti, että Bode ei ole kokonainen, jos siltä puuttuu pallo suusta. Selkeästi se näyttää kadottaneen osan itseään, kun pallo on kateissa ja kun pallo on suussa, koira näyttää ja tuntee itsekin olevansa kokonainen.

Makroviikon haastesanana on muoto ja kuvauskohteen tulee löytyä sisältä. Tämä kuvauskohde on välillä ulkona välillä sisällä. Nämä kuvat on otettu sisällä ja makroasetuksin. Makrompiin en päässyt, kun kuvauskohde ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Piti jopa laittaa omat näpit likoon ja pitää pallosta kiinni, että herra suostui sen hetken istumaan paikoillaan, että ehdin napsaista kuvan. Ja kuten pallon muodosta näkyy, yritti herra kiivaasti saada mun näppejä irti rakkaasta pallostaan. Kuvia sain kyllä myös koiran päälaesta yms. kun herralle tuli yllättäviä ja kiireellisiä menoja kesken kuvauksen.

Tällä kertaa en siis todellakaan mennyt helpoimman kaavan mukaan, vaan tässä kuvaussessiossa oli rutkasti haastetta.

Boden suu on lähes täydellisen muotoinen pallolle. Ei kuitenkaan ihan, koska pallo aina välillä putoaa suusta ja hukkuu.

Tarvittaisiin vain hieman pyöreämpi suu, niin pallo istuisi siihen paremmin.

Raakileet

2011-05-31T09:36:00.000+03:00

Viime viikko vierähti toisella paikkakunnalla, joten nyt täytyy kiireesti ottaa osaa kuvahaasteisiin, kun vielä ehtii ennen uusien ilmestymistä... Aika pahasti on temmannut mukaansa tämä touhu, mutta huonompiakin harrastuksia voisi olla. Ja kameran linssin läpi näkee asioita ihan eri tavalla kuin paljaalla silmällä, oikeasti. Enpä ole ikinä tullut sen tarkemmin katsoneeksi, miltä herukkapensaan raakileet näyttävät ennen kuin niitä kuvasin.

Alkukirjaimissa haetaan vielä muutaman tunnin ajan RA-alkuista sanaa. Tässä on raakileet.

Herukkapensaista on on odotettavissa ihan kohtuullinen sato, raakileita on mukavasti.

Omenan- ja kirsikankukkia

2011-05-18T13:22:00.000+03:00

Makroviikon aiheena on tällä kertaa mennä ulos kuvaamaan jotain sellaista, mistä on jo olemassa vanha makrokuva ja tehdä vanhasta sekä uudesta kuvasta makropari.

Mulla ei hirveästi makroja ole digikuvissa. Paperikuvien aikaan niitä tuli otettua enemmänkin, mutta kuvien skannaaminen ei nyt onnistu. Joitain enemmän tai vähemmän makroja pihan puista ja pensaista löytyi. Hämmentävää tosin oli, kun luulin ensin kuvanneeni viime kesäkuun alussa ainoastaan kirsikankukkia, mutta tarkempi ympäristön tarkastelu osoitti, että osa niistä olikin omenankukkia. Nolona täytyy tunnustaa, etten hortonomin tyttärentyttärenä tunne kasveja juuri ollenkaan :-(

Syreenin silmukuvia löytyi enemmänkin, mutta koska niitä on ollut ennenkin esillä ja tämän hetkistä tilannetta oli hivenen hankala kuvata, kun häirikkö heilutteli puskan oksia, niin omenan- ja kirsikankukinnot alkuineen pääsivät tähän.

2.6.2010 kuvattuja omenankukkia, taustalla lähes joka kuvaan pyrkivä pallonpelaaja.

18.5.2011 otetussa kuvassa vielä odotellaan omenankukkien avautumista.

2.6.2010 on kuvattu myös nämä kirsikankukat.

18.5.2011 ei kirsikkapuu vielä kuki.

Tervemenoa punkki

2011-05-17T23:15:00.000+03:00

Taas on se aika vuodesta, kun saa jatkuvasti olla tuikkaamassa koirista löytyneitä punkkeja tuleen ja jättää tuhkakuppiin kärventymään. Julmaa, kyllä. Mutta ei niitä voi henkiinkään jättää tai ovat hetken päästä taas työntäneet päänsä joko koirien tai ihmisten ihoon. Hyh, mitä ällötyksiä.

Alkukirjaimissa haetaan TU-alkuista sanaa ja tässä siis sekä tuli että tuhkakuppi.

Röntgensäteitä ja hammaskiveä

2011-05-14T16:50:00.001+03:00

Käytiin torstaina Marvetissa poistattamassa Wiltsulta hammaskiveä ja samalla kuvattiin alaselkä. Niinhän siinä sitten kävi, että hierojan spondyloosiepäily varmistui. Kuvista näkyi ventraalista spondyloosia (selkänikamien alapuolille muodostuu luusiltoja, mikä jäykistää selkärankaa) sekä jonkin verran skleroosia ristiluun etureunassa. Hermojen juuriaukot näyttivät onneksi olevan hyvin auki.

Syy alaselän jäykkyyteen ja ajoittaiseen kipuiluun siis löytyi. Taidammekin jatkossa käyttää hierojan palveluja entistä ahkerammin ja toivoa, että se riittää pitämään vanhuksen mahdollisimman kivuttomana ja pirteänä vielä monta vuotta! Tosin marraskuussa 12 vuotta täyttävällä niitä vuosia ei tietysti enää kovin montaa ole jäljellä, mutta jokunen kuitenkin - toivottavasti!

Wiltsu makaa kuvauspöydällä painojen alla odottamassa.

Röntgensäde pitää saada kohdistettua juuri oikeaan kohtaan.

Ja vielä yksi kuva vatsapuolelta.

Röntgenkuvien jälkeen Wiltsu jäi hampaiden puhdistukseen ja minä suunnittelin käyväni sillä aikaa etsimässä sopivaa kuvauskohdetta valokuvatorstain haastesanaan säde. Lopulta päätin kuitenkin osallistua haasteeseen juuri ottamillani röntgensädekuvilla.

Selkävaivoja

2011-05-11T15:10:00.001+03:00

Wiltsulla oli kolmas ja toistaiseksi viimeinen hieronta maanantaina. Lihakset ovat nyt huomattavasti paremmassa kunnossa ja nekin kohdat, missä kireyttä esiintyi, pehmenivät hierottaessa. Lanneselkää poika kuitenkin aristi kovasti ja mahalihaksissa oli kireyttä, mikä viittaisi siihen, että selässä on jotain ongelmia.

Torstaille olin jo varannut ajan Marvetiin hampaiden putsaukseen, joten soitin ja varmistin, että siinä ehditään samalla ottaa kuva selästä. Spondyloosiepäilyn kera kuvauksiin mennään, katsotaan mikä tuomio tulee... Toivottavasti ei löydy mitään vakavaa!

Wiltsu petaa itselleen makuupaikkaa niin, että kuivaakin kuivempi maa pöllyää.

Mutta lopulta herra päätyi kuitenkin Boden jo aiemmin kaivamaan kuoppaan.

Wiltsun erkkariin meno ei sittenkään toteudu. Sain viimein selvitettyä, että näyttelyssä pitää olla mukana Kennelliiton oranssi eläinlääkintälomake, mihin eläinlääkäri on merkinnyt kastraation johtuneen sairaudesta. Kyseessä on sama lomake, millä todistetaan mm. hammasvauriot. Lomakkeen kierrättäminen Kennelliitossa leimattavana kestää noin kuukauden, joten se oli sillä selvä. Aikaraja tuli vastaan, näyttelyhän on jo kuun lopulla. Muutenkin mietin, olisiko järkevää maksaa 20 euroa Kennelliiton leimasta + eläinlääkärin palkkio vain yhdestä ainoasta näyttelystä. Siis lomakehan olisi tietysti käypä jatkossakin, mutta kun en ole Wiltsua suunnitellut enää näyttelyihin viedä. Harmi sinällään, olisi ollut ihan kiva nähdä Wiltsun pyörähtävän erkkarikehässä vielä kerran. Mutta kun ei niin ei.

Suosikkitavarani kotona

2011-05-11T12:35:00.000+03:00

Makroviikon haasteen aiheena oli kuvata jokin kotoa löytyvä suosikkitavara tai -asia. Ensimmäisenä kuvasin Riinan vuonna 1992 Ranskasta saamaa pokaalia. Ei tullut hyviä kuvia. Seuraavaksi asettelin kameran eteen tupperin mitta-astioita, joita käytän lähes päivittäin. En ollut niihinkään tyytyväinen. Sitten hoksasin, että tietokonehan se ehdoton suosikkitavarani sisällä on. Sen ääressä tulee aikaa vietettyä välillä vähän liiankin paljon.

Uskomattoman vaikeaa oli saada näppiksestä kuva ilman kärpäsiä. Niitä pahuksia pyörii taas sisällä vaikka kuinka monta, kun ulko-ovi on ollut auki.

Jalkapallo

2011-05-10T22:14:00.000+03:00

Alkukirjaimissa haetaan JA-alkuista sanaa. Hetken maistelin kirjaimia ja sitten huomasin takan päällä olevan pehmojalkapallon. Se oli joutunut jäähylle, koska alkoi jo kovan pelaamisen jäljiltä ratketa liitoksistaan. Bode oli onnesta soikea, kun sai taas pitkästä aikaa pelata jalkapallon kanssa.

Meillä pelataan jalkapalloa sekä suulla että jaloilla.

Tässä(kö) totuus?

2011-05-06T13:04:00.001+03:00

Valokuvatorstain haastesanana on tässä. Todella vaikea haaste. Vaikea siinä mielessä, että kuvauskohteita olisi pilvin pimein, minkä siis valitsisin.

Siinä eilen asiaa pohtiessani, nappasi isäntä kaljapullon taskuunsa ja lähti venettä kunnostamaan. Just, ei kun perään ja kaljapulloa kuvaamaan: tässä syy, miksi veneprojekti venyy venymistään. En vaan mistään kulmasta saanut kaljapulloa ja venettä sopimaan haluamallani tavalla yhteiskuvaan, joten piti vielä jatkaa pohdintaa.

Tässä kuva, mihin lopulta päädyin:

Tässä kyltissä paljastuu karu totuus... Emäntä on talon vihaisin, vaarallisin ja peloittavin otus.

Vesikasvillisuutta

2011-05-04T12:35:00.000+03:00

Olen edelleen niin innoissani peurojen vierailuista, että ihan pakko laittaa vielä yksi kuva. Alkukirjaimissa haetaan VE-alkuista sanaa ja tarpeeksi kun yritin, niin sainpas sorvattua alla olevan kuvan sopimaan siihen: veden äärellä vesikasvillisuutta napaansa vetelevä peuraperheen vesa.

On se vaan niin suloinen.

Raakavalkosuklaasta vihreään

2011-05-04T12:00:00.000+03:00

Olin aivan varma, että makroviikon haasteena on tällä viikolla kuvata jotain äitienpäivään liittyvää. Äitini pitää valkosuklaasta, joten kasasin jo valmiiksi tarvikkeita raakavalkosuklaan valmistusta varten. Tarkoituksenani oli makroviikon "pakottamana" tehdä koe-erä äitienpäivälahjaksi aikomastani raakavalkosuklaaversiosta. Luonnollisesti se olisi hävinnyt parempiin suihin jo ennen äitienpäivää, joten uuden satsin olisi saanut tehdä vielä myöhemmin...

Mutta pieleen meni, pahus vieköön. Tällä viikolla on nimittäin tarkoitus kuvata ulkona jotain vihreää. Ja tietysti läheltä. Raakavalkosuklaa piti siis unohtaa ja marssia kamera kaulassa ulos.

Ensimmäistä vihreää kuvauskohdettani tutkailin hetken, otin muutaman kuvan ja totesin, ettei siitä tule yhtään mitään. Katsottuani kuvat tietokoneella, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja tästä tuli pääkuvani haasteeseen:

Arvaako kukaan, mitä tässä on kuvattu?

Tässä vielä kuvat päivän muista kohteistani. Seuraavana oli pihaltamme löytyvä uniikki vihreä kastelukannu:

Boden suurta herkkua oli pienenä kaikki muoviesineet. Tätä herran muotoilemaa kastelukannua käytetään yhä, joskaan sihtiosaa ei tuossa suulla saa enää millään pysymään.

Ja viimeisenä aukeamistaan odottavat syreeninsilmut:

Hetki vielä...

Peurapesue kävi taas

2011-05-02T12:31:00.000+03:00

Kävin aamupäivällä edellisen päivän kuvasaldoa läpi tietokoneellani. Peura näyttäytyi taas eilen iltapäivällä pikaisesti ja sain napattua muutaman kuvan. Nyt peura oli pääosassa eikä kasvillisuus, kuten aiemmissa kuvissa. Kuvat olivat siis huomattavasti parempia kuin aiemmat, mutta kaukana hyvistä.

Jossain vaiheessa kuvin katselun lomassa pistäydyin keittiön puolella ja vilkaisin ikkunasta ulos. Peura! Ja tällä kertaa se oli matkalla aukealle päin, jippii! Kauhealla kiireellä kamera käteen. Onneksi olin jo aamulla yrittänyt ottaa aidan tolpalla nököttäneestä linnusta kuvaa, joten kamerassa oli valmiina pitkä putki. Mutta se perhanan muistikortti oli tietokoneessa. Kiireesti hakemaan, kamera kuvausvalmiiksi, tuoli takamuksen alle, kyynärpäät tiskipöytää vasten ja kuvia räpsimään.

Ehdin välillä jopa vilkaista muutamaa kuvaa ja näytti siltä, etteivät ihan metsään olisi menossa. Ja sitten peura otti ja kääntyi ympäri. Ei, älä lähde vielä takaisin puiden taakse!

Onkohan tämä mammapeura, joka tässä on kääntyneenä tulosuuntaan päin?

Ja syy mammapeuran kääntymiseen tämä perässä tullut lapsipeura?

Peurapesue yhteiskuvassa.

Lapsipeura ei käynyt lammella juomassa vaan ruokailemassa.

Tekisi mieli käydä vähän raivaamassa kasvillisuutta tuosta aukealta, saisi parempia kuvia. Tosin se saattaisi ajaa peurat kauemmas ja se ei todellakaan ole tarkoitus. Eikä meidän tonttikaan jatku sinne kovin pitkälle, joten täytyy siis vaan tyytyä näihin kasvillisuuden seassa käyskenteleviin kuvauskohteisiin.

Tosi mukavaa ajanvietettä seurata aukion elämää, etenkin kun ei näin tukkoisena oikein mitään jaksaisi tehdä eikä mihinkään keskittyä. Niin ja Bodekin on jo tainnut tottua peurojen läsnäoloon. Ei kuulunut ulkoa pihaustakaan äsken peurojen ollessa melko pitkään tuossa aukiolla eikä sanonut Bode mitään eilen iltapäivälläkään. Ja molempina kertoina herra oli ulkona eikä varmasti ole voinut olla kuulematta, mitä ihan tuossa lähellä tapahtuu.

Eilisen saalis 12 pupua ja 1 peura

2011-04-28T11:41:00.003+03:00

Eilinen meni siis tarkkaillessa, tulisivatko peurat jälleen vierailulle. Illalla, vähän ennen kahdeksaa, kärsivällisyyteni palkittiin ja tällä kertaa näin muutakin kuin vain vilauksen valkoisesta takamuksesta.

Ulkona ollessani näin vain pari pupua, mutta keittiön ikkuna osoittautui ylivoimaiseksi ykköseksi metsästyspaikkana. Ikkunasta näkyvällä aukeallahan oikein kuhisee elämää. Olen kyllä aiemminkin nähnyt siellä hirviä, ketun, supikoiria ja vaikka mitä muita, mutta en ole tullut ajatelleeksikaan, miten paljon nähtävää siinä on tarjolla, kun pysähtyy vähän pidemmäksi aikaa katselemaan.

Nappasin kuvan valkoisesta pupusta, joka melkein törmäsi jo lähes ruskeaan kaveriinsa heti kuvan otettuani.

Ties kuinka monennen pupun jälkeen tajusin vihdoin vaihtaa kameraan pidemmän putken ja johan alkoi näkyä muutakin kuin vain pieni epämääräinen pläntti jossain kaukana kasvillisuuden seassa. Vielä kun vähän puolivahingossa keksin, miten saan vaihdettua automaattisen tarkennuksen manuaaliseksi, niin jo oli ilo ylimmillään. Kiireessä ei tosin hirvesti ehdi säätää, on vaan räpsittävä ja toivottava, että jotain onnistumisia tulisi.

Kovaa vauhtia ruskeaksi muuntuva pupu ihan piha-aidan takana.

Varsinkin peuran kohdalla oli kuvausaika todella lyhyt. Vilkaistessani keittiön ikkunasta ulos, näin jotain liikettä keskellä aukiota. Hetken tiirailtuani tajusin, että nyt se, mitä olen odottanut, on todellakin siinä. Ei kun kamera käteen ja tyhmänä huusin isännälle yläkertaan, että menee ikkunaan. Peura jähmettyi saman tien liikkumattomaksi ja jäi kuuntelemaan.

Kiireesti suuntasin kameran peuraa kohti ja yritin epätoivoisesti saada tarkennettua. Automaattitarkennus ei onnistunut alkuunkaan, mutta onneksi toimin riittävän ripeästi ja sain manuaalisen tarkennuksen päälle. Pikainen räpsäys ja sitten peura oli tiessään. Eipä mennyt manuaalinenkaan tarkennus niin kuin oli tarkoitus, mutta paremman kuvan siten silti sain.

Jep, kasvillisuuttahan tässä olikin tarkoitus kuvata. Peura oli vain taustana. Pakko oli kuitenkin laittaa kuva esille "todistusaineistoksi", nähty on ihan oikeasti!

Olen aiemminkin huomannut, että kameralla ja mulla on usein eri käsitys siitä, mihin milloinkin tulisi tarkentaa. Makrokuvauksissa se on etenkin ottanut pattiin. Mutta nythän löysin napin, mistä saan automaatin pois, joten ehkä makrot sujuvat jatkossa paremmin. Tai sitten ei, nähtäväksi jää.

Eilinen peuranmetsästys ja pupukuvaus saivat ainakin aikaan sen, että kameran toimintoihin tuli vähän paremmin tutustuttua. Lisää tutustumista ja harjoitusta tarvitsen vielä rutkasti, joten taidanpa asentaa jalustan keittiön ikkunan eteen ja aloittaa luontokuvaajan urani ensin sisätiloissa tutustumalla paremmin kameraani ;-)

Valkoisesta ruskeaan

2011-04-28T11:35:00.000+03:00

Valokuvatorstain haasteen aiheena on värit. Mietin pitkin aamupäivää mitä kaikkia ihania värejä kesällä ja syksyllä onkaan ja kuvia niistä löytyisi kyllä, mutta koska koko eilisen päivän metsästin peuraa ja saaliksi sain ison liudan väriään vaihtavia pupuja... niin hei, väriä vaihtavia, siinähän se on. Mun vastaus ei siis sisällä iloisia ja kirkkaita värejä, vaan valkoisesta ruskeaan vaihtavan pupun värit.

Haastekuvaksi päätyi tänä aamuna keittiön ikkunan läpi kuvattu pupu.

Väriään vaihtava pupu murkinoimassa.

Iik, bambi!

2011-04-27T11:07:00.000+03:00

Bode on jo pidempään möykännyt tosi rasittavasti ollessaan iltaisin pihalla yksin. Maanantaina Pete sattui vilkaisemaan ikkunasta kesken möykkäkonsertin ja viittilöi minut kiireesti katsomaan. Tietysti myöhästyin, joten vauhdilla seuraavaan ikkunaan. Hetkeen en nähnyt muuta kuin puita, kantoja ja kiviä, mutta sitten heilahti valkoinen takamus - bambi! Siirryin pois ikkunan luota ja arvatenkin Pete näki vielä toisenkin...

Ensimmäisen kerran peuroja näkyi näin lähellä - ihan vain muutaman metrin päässä piha-aluetta kiertävästä aidasta. Jokunen vuosi sitten niitä näkyi myös, mutta hyvin harvakseltaan ja melko kaukana. Niidenköhän takia Bode on viime aikoina niin kovin möykännyt?

Eilen aamupäivällä Bode aloitti taas elämöinnin pihalla. Minä nappasin äkkiä kameran kaulaani ja avasin mahdollisimman hiljaa oven. Ei näkynyt muuta kuin koira keskellä pihaa tuijottamassa naapuritontille päin. Nähdessään minut, nousi konsertin volyymi melkoisesti. Mami tuli puolustamaan pientä poikaansa suurilta ja pelottavilta bambeilta. Olin ihan varma, että kohta sieltä naapuritontille menevältä tieltä päin tulee peura tai pari.

Vaan ei näkynyt, ei kuulunut. Bode alkoi varovasti hiippailla pihan perälle ja hetken päästä mulla sytytti. Pallo oli siellä pihan perällä ihan aidan vieressä. Ressukka ei uskaltanut mennä sitä hakemaan. Peurat olivat varmaan edellisenä iltana olleet siinä niin lähellä, että pientä pelotti, jos vaikka isot pahat bambit tulevat takaisin ja hyökkäävät pienen kimppuun. Mun läsnäolo antoi kuitenkin Bodelle sen verran rohkeutta, että uskaltautui hakemaan pallonsa eikä enää tarvinnut möykätä.

Illalla Pete keikkui venekatoksen telineillä ja näki taas peurat. Tällä kertaa toisella puolen taloa. Minneköhän parkkeeraisin itseni kameran kera odottamaan, jos niitä näkyisi tänäänkin?

Aidan vieressä kulkee naapuritontille menevä tie ja hieman tien toisella puolella näki Pete peurojen liikkuvan.

Vappuhattu

2011-04-27T10:52:00.002+03:00

Makroviikon haasteen aiheena on kuvata läheltä vappua. Sima ei vieläkään (ääk!) ole käymässä, joten ryppyisen rusinan sijaan heitän vieläkin helpomman, kevätauringossa kimaltelevan vastauksen.

Vappuhattu ei juurikaan ole päähän päässyt sitä ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta.

Päiväunia

2011-04-26T22:40:00.000+03:00

Alkukirjaimissa haetaan PÄ-alkuista sanaa. Meillä nukutaan päiväunia ihan joka ikinen päivä.

Wiltsu on kaivautunut sohvapeitteen alle päikkäreille.

Suklaista pääsiäistä!

2011-04-21T10:08:00.000+03:00

Makroviikon tämän viikon haasteena on kuvata sisätiloissa jotain pääsiäiseen liittyvää. Tein eilen illalla mämmirahkaa jälkiruoaksi, koska meillä ei sisällä ollut valmiina mitään aiheeseen liittyvää. Mämmirahkan päälle asettelin pienen suklaamunan. Ja äsken, juuri ennen kuvan julkaisua, huomasin valokuvatorstain haasteen aiheen: suklaa.

Mitenpä sattuikaan, osallistun nyt tällä kertaa molempiin haasteisiin samalla kuvalla (toivottavasti se on sallittua!), niin ei tule kahta suklaakuvaa peräkkäin. Vaikka raakasuklaatarvikkeet on kyllä valmiina ja tarkoitus on sitä tehdä tässä lähipäivinä... mutta ei, tällä kuvalla vietetään nyt suklaista pääsiäistä.

Mämmirahkan koristeena oli pienen pieni suklaamuna.

Oikein hauskaa pääsiäistä kaikille!

Huutia pallonpelaajalle

2011-04-20T10:35:00.001+03:00

Pihaltamme on usein viime päivinä kajahtanut selkäpiitä karmiva HUuto: Bode eeeeiiii! Onneksi lähimmät naapurit ovat niin kaukana, etteivät - toivottavasti - kuule HUutamistani!

Kyllä, isin ahkera apulainen osallistuu myös mun puuhiin, valitettavasti. Haravoiminen on välillä hieman hankalaa, kun pallo on vähän väliä tiellä. Ärsyyntyneenä vippasen pallon toisinaan haravalla pois... virhe, paha virhe!

Muutama päivä sitten sain kasattua ison kuivia lehtiä täynnä olevan kasan, kun yhtäkkiä Boden etujalat nousivat ilmaan ja laskeutuivat HUrjalla tömäyksellä suoraan lehtikasaan. Arvatenkin kasa levisi laajalle ja minä sain haravoida lehdet uudestaan. ARGH! Todennäköisesti Bode kuvitteli (tai halusi kuvitella), että olin juuri haravan kanssa tökkäisyt pallon kasaan, joten hänellä oli hyvä syy hypätä siihen.

Tässä on lehdet haravoitu vasta rinteestä, joten mikään katastrofi ei pallon pudottaminen tuohon ollut. HUuto olisi kyllä päässyt, jos olisin jo ehtinyt kasata lehdet siitä ympäriltäkin.

Sellainen koira-aitaus olisi joskus ihan kiva olla olemassa...

Tämä kuva ja aihe sopii sekä koirakuvahaasteen hermot koetuksella että alkukirjaimien HU-haasteeseen.

Isin ahkera apulainen

2011-04-19T09:59:00.000+03:00

Tasan kaksi viikkoa sitten, kolasi isäntä lumia talon seinustalta pois. Mukana hääri tietysti ahkera apulainen. Ja onneksi hääri, nyt ei enää lumia ole, kun oli kaksi reipasta työmiestä hommissa!

Aika hyvän kaivannon sain tehtyä, eikö?

Tu Wiltsu katsomaan.

On toi Bode vaan aika pöhkö. Miks ihmeessä se on kaivanut lumet tästä lautakasan ja aidan välisestä kapeasta kohdasta. Kumma tyyppi.

Isäntä oli tyytyväinen apulaiseensa niin kauan, kun se pysyi hieman syrjemmällä ja kuopi niin että vain lumi pöllysi. Siinä vaiheessa, kun maa alkoi lentää, päästyi isännän suusta ärräpäitä.

Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, samalla seinustalla on aivan lumetonta.

Onkohan Bode merkannut tämän lehtikasan, täytyy tutkia tarkkaan.

Hälläväliä

2011-04-15T11:59:00.000+03:00

Tein eilen torttupohjan ja tarkoitus oli napata kuva siinä vaiheessa, kun arvon, mitä täytettä pohjan päälle laitan. Kuvalla olisin osallistunut valokuvatorstain hälläväliä -haasteeseen, koska on hälläväliä, mitä täytettä torttuun laittaa, syötyä se tulee joka tapauksessa. Siinä tohinassa tuli kuitenkin torttupohja täytettyä ja heitettyä uuniinkin, ennen kuin jossain vaiheessa maistiaisia odotellessa sytytti, että olin unohtanut alkuperäisen suunnitelmani ja kuvan ottaminen siis jäi.

Hälläväliä!

Uutta torttua en nyt heti ala väsätä, joten laitan kuvan Wiltsun hälläväliä-asenteesta. Minä olin niin huolissani ostaessani isolle koiralle pienen pehmusteen (suurin, mikä kaupasta sillä hetkellä löytyi), vaan Wiltsuhan viis veisaa, taittelee pehmusteen vieläkin pienemmäksi...

Hälläväliä minkä kokoinen pehmuste Wiltsulla on, aina se sen taittaa ihan pienen pienelle mytylle.

Ilmoittautuminen?

2011-04-14T10:54:00.001+03:00

Täytin ILmoittautumislomakkeen pyrrien erkkariin, koska alkukirjaimissa haetaan IL-alkuista haastekuvaa... Noh, ehkä osin myös siksi, kun harkitsen, josko Wiltsun todella ilmoittaisi sinne.

Täytyy vaan ensin selvittää riittääkö kastroidulle urokselle pelkkä eläinlääkärin todistus siitä, että kastrointi tehtiin kiveksestä löytyneen kasvaimen takia ja voiko samaan dokumenttiin laittaa, että kivekset olivat aiemmin normaalit vai tarvitaanko siitä vielä erillinen dokumentti. Vai riittääkö se, että koira on valio, tuskin.

Vajaa viikko enää aikaa harkita ilmoittautuuko vai ei.

Karvoja sisällä, karvoja ulkona

2011-04-13T19:57:00.000+03:00

Makroviikon haasteessa kuvataan tällä viikolla läheltä jotain sekä sisältä että ulkoa löytyvää. Mulla oli heti kaksi erittäin selkeää vaihtoehtoa: karvoja tai havunneulasia, molempia löytyy sekä sisältä että ulkoa.

Kävin päivällä napsimassa joitain kuvia ja käytyäni ne äsken läpi, päädyin karva-aiheeseen - taas (en kuitenkaan tunnusta omaavani karvafetissiä, niitä nyt vaan löytyy täältä ihan joka paikasta).

Sohvan reunalla oli pieni karvakasa.

Bode on jättänyt pienen karvatupsun portinpielen naulaan.

Wiltsu hierojalla

2011-04-12T09:45:00.000+03:00

Wiltsu on ollut viime aikoina levoton ja läähättänyt. Se ei ole enää pariin viikkoon hypännyt autoon, on vain nostanut etutassut auton paksinsuulle ja jäänyt odottamaan, että joku pyllää sen boxiin. Myös jotkin tietyt liikkeet ovat saaneet sen vingahtamaan.

Oli siis aika tehdä taas treffit eläinrefleksologi Marianne Rissasen kanssa vanhempieni luo. Siellä Wiltsu voi kaikessa rauhassa rentoutua ja nauttia hieronnasta, kun ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Poikaparan niska on ihan jumissa.

Hieronnan välissä oli ehdottoman pakko pitää aina välillä pusutaukoja.

Rentoutumaankin pystyi ihan kunnolla, kun ei ollut kipeä paikka hierottavana.

Takapäästä löytyi myös kipeä kivikova möykky.

Niska, takapää ja kylki olivat pahimmat paikat, mutta onneksi alkoivat jo ensimmäisellä hierontakerralla hieman pehmetä. Hieronnan jälkeen Wiltsulla oli kova jano ja hieman tokkurainen olo.

Kotiin kun päästiin, piti poika nostaa autosta ulos, kun ei halunnut hypätä. Ilta menikin sitten rauhallisesti sikeitä vedellen. Oli niin väsynyttä poikaa että. Mutta seuraavana aamuna vastassa oli tosi pirteä ja iloinen poika. Selvästi huomasi, että hieronta oli tehnyt hyvää! Ensi viikolle on uusi aika.

Valokuvatorstai: heijastuksia

2011-04-11T10:07:00.000+03:00

Valokuvatorstaissa katsellaan tällä viikolla heijastuksia. Päätin kerrankin paneutua oikein kunnolla tehtävään ja asettelin ihanasti kukkivaa kaktusta vesipisaroiden peittämän ikkunan eteen. Seuraavaksi silmiini osui ikkunalaudalle nostettu konjakkilasi ja sen heijastukset. Seuraavana päivänä katselin kuvat koneella eivätkä ne enää olleetkaan niin hyviä, kuin mitä illalla olivat näyttäneet.

Päätin, että on aika palata takaisin blogin alkulähteille ja ottaa koirat avuksi. Pyysin Boden istumaan liedellä nököttävän kattilan eteen. Ei hyvä. Seuraavaksi Bode sai parkkeerata tietokoneen näytön eteen. Ei vieläkään hyvä.

Ei kun vaatteet niskaan ja ulos. Litimärkä piha tarjosi heijastuspintaa enemmän kuin olisi ollut väliksikään ja kuvistakin tuli paljon parempia. Haastekuvaksi päätyi Wiltsu kuralätäkössä.

Nappaa nyt jo se kuva, mulla olis muutakin tekemistä kuin seisoa tässä varpaat kuralätäkössä.

Montako mottia?

2011-04-08T12:07:00.000+03:00

Alkukirjaimissa haetaan MO-alkuista sanaa. Minä kysyn: montakohan MOttia tuossa on halkoja?

Siinä on polttopuita poikineen ja vino pino rankoja odottaa vielä reipasta halkojaa. Onneksi Bode on aina valmiina auttamaan...

Kuka kurkistaa avannosta?

2011-04-06T13:42:00.001+03:00

Makroviikoilla kuvataan tällä kertaa jotain vapaavalintaista ulkoa löytyvää. Haasteeseen ei saa osallistua vanhoilla kuvilla, mutta meillä on niin sateinen keli, että tarjoan kuitenkin haasteeseen eilen otettua kuvaa. Toivottavasti yhden päivän fuskaus annetaan anteeksi.

Kuka se siellä?

Kävin vielä äsken kurkkaamassa, saisinko ihan uunituoreen kuvan samasta paikasta, mutta ei onnistu. Niin paljon on eilisen jälkeen satanut - ja sataa kaiken aikaa - että "avanto" on jo sulanut olemattomiin.

Bode 5 vuotta!

2011-04-05T20:31:00.000+03:00

Aika lentää sellaista vauhtia, että meidän pikkupoika täyttää tänään jo viisi vuotta. Ihan totta! Ei millään tahtoisi uskoa, vastahan se oli pienen pieni pentu.

Tänään siis herkuteltiin taas maksalaatikkokakulla. Tällä kertaa se ei ollut perinteinen, kermaviilillä kuorrutettu kakku, vaan siankorvien päälle nostettu raejuustolla koristeltu maksalaatikko. Ja tietysti viisi tikkuluuta kynttilöinä. Ei näyttänyt pojilla olevan mitään valittamista, vaikka perinteistä poikettiinkin, kakku katosi lautasilta hyvin nopeasti.

Mikä toi on, ei meillä ennen ole ollut tuollaista kakkua.

Onnittelut synttärisankarille koko laumalta!

Säikähdyksellä selvittiin

2011-04-05T11:35:00.000+03:00

Eilen sattui pahalta näyttävä tilanne, mistä onneksi selvittiin pelkillä ruhjeilla ja säikähdyksellä. Jään ja kovaksi kokkaroituneen lumen sekaan täysillä pallon perässä juossut Bode lensi yhtäkkiä ilmassa voltin ja viereiseen lumipenkkaan kyljelleen.

Koko episodi tapahtui niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, mitä siinä kävi. Liukastuiko Bode, kompuroiko se lumikokkareisiin vai jarruttiko vain niin pikaisesti, että takapää lensi ilmaan ja heitti pojan voltilla penkan päälle? Kerien kumoon se on ennenkin mennyt ja usein jarrutettuaan liian voimalla, mutta näin pahalta ei ole vielä kertaakaan näyttänyt. Säikähdin ihan tosissani, että nyt tuli lääkärireissu.

Mutta kyllä säikähti Bodekin. Oli melkoisen vaisua poikaa jonkin aikaa ilmalentonsa jälkeen. Toi se kyllä hetki sen jälkeen taas palloa mun jalkoihin, mutta hakemaan lähti hyvin rauhallisesti. Oliko kyse pelkästä säikähdyksestä vai kolhiko se itseään sen verran, että aristi paikkojaan? Ainakaan mitään näkyvää vammaa ei tullut. Illemmalla kaikki oli taas onneksi ihan ok ja palloa pelattiin normaaliin tapaan.

Näillä kohdin lähti Bode lentoon ja laskeutui hieman taaempana ylös penkan päälle.

Ilmalento on enää muisto vain ja tässä mennään samaisen penkan päällä isoveikka edellä ja pikkuveikka perässä.

Maksalaatikkokuvia tulossa...

Pienen pieniä pallukoita pöydällä

2011-04-01T11:06:00.000+03:00

Ja kuvahaasteet jatkuvat. Tällä viikolla starttasi uusi Makroviikot-haasteblogi, missä tarkoituksena on kuvata joka viikko, elokuun loppuun asti, jokin kohde läheltä. Ensimmäisenä aiheena on kuvata vapaavalintaisesti jotain kotona sisältä löytyvää.

Heitetäänpä tässä saman tien kuva-arvoitus kehiin. Minä löydän usein aamuisin pöydältä pieniä pyöreähköjä pallukoita. Kooltaan pallukat ovat jotakuinkin sormenpään luokkaa. Kuka tietää tai arvaa, mikä kuvassa oleva pallukka on?

Tämän aamun löydös on noin pikkurillin kärjen kokoinen pallukka.

Valokuvatorstai: jatkuu

2011-03-31T10:20:00.001+03:00

Valokuvatorstain haastesarja jatkuu ja jatkuu...

Meidän postilaatikkohan se siellä nököttää ihan ypöyksin. Ja tie jatkuu eteenpäin kohti seuraavia postilaatikoita.

Myös talvi se vaan jatkuu. Eilen sai taas olla lumitöissä. Tulisi jo kevät.

Alkukirjaimet: PE

2011-03-30T12:42:00.000+03:00

Alkukirjaimissa haetaan PE-alkuista sanaa ja sehän viittaa ihan selvästi lähestyvään pääsiäiseen: pientä poikaa vähän pelottaa kummallisen näköiset pääsiäisnoidat.

Tässä taisi olla sekoitus pelkoa ja intoa. Lapset olivat tuttuja, joten toiveissa oli, että ne heittelisivät kumiankkaa, vaikka ovatkin laittautuneet noin kummallisen näköisiksi, ettei niistä voi olla ihan varma.

Täyttö- ja patterivapaa haukunrajoitin

2011-03-29T10:46:00.000+03:00

Meillä on aivan loistava kaukohaukunrajoitin. Siihen ei tarvitse lisätä sitruuna- eikä pippurituoksua eikä se myöskään tarvitse patteria. Riittää, että sen laittaa ruokapöydälle, niin Bode ei komenna pelaamaan palloa. Ihan oikeasti, niin se toimii!

Bodesta on viime aikoina kuoriutunut raivostuttava komentaja. Päivät menee ihan rauhallisesti, mutta iltaisin, kun istutaan katsomaan telkkaria, tulee herra pallonsa kanssa ja alkaa vaatia kovaäänisesti peliseuraa. Pari päivää sitten mulla meni hermot. Päätin, että nyt saa riittää ja kaivoin haukunrajoittimen kaapista.

Boden suu meni välittömästi kiinni ja pää painui alas, kun näki, mitä mulla oli kädessä. Sovitin rajoitinta kaulaan ja otin heti pois, kun huomasin, että sitä pitää hieman löysätä. Siitä on nimittäin muutama vuosi, kun rajoitinta on viimeksi käytetty. Bode oli sillä välin hipsinyt ulko-oven viereen maate, joten laitoin rajoittimen pöydälle odottamaan, koska komentaminen taas alkaa. Ei enää alkanut uudestaan koko iltana. Ah, mikä ihana rauha.

Seuraavana iltana Bode saapui taas palloineen sohvan eteen. Suun aukaisu ja pieni nytkähdys ennakoivat möykän alkua, mutta tällä kertaa herra ei päästänyt ääntäkään. Vilkaisi vain pikaisesti ruokapöydälle, missä haukunrajoitin edelleen nökötti, sulki suunsa ja painoi päänsä alas. Tosin nyt ei masennus ollut niin kokonaisvaltaista kuin edellisenä iltana. Pallonpeluuta kyllä harrastettiin, se tapahtui vain ilman jatkuvaa komentamista. Ihanaa, kaukohaukunrajoitin toimii loistavasti, suosittelen!

Valokuvatorstai: kuva ja sen kuvausprosessi

2011-03-25T14:37:00.001+02:00

Valokuvatorstain tämän viikon haaste olikin aiempia haastavampi. Tarkoituksena ottaa kuva nimenomaan tätä haastetta varten ja kuvata sen kuvausprosessi. Meinasin ensin jättää kokonaan väliin, mutta nakkasin kuitenkin äsken kameran kaulaani ja mentiin koirien kanssa pihalle.

Molempien saaminen samaan kuvaan onnistuu kyllä muutamien ärräpäiden saattelemana, mutta jos (yleensä kyllä) haluaa niiden katsovan samaan suuntaan ja olevan muutenkin edes jotakuinkin hyvin, niin aikaa saattaa tuhraantua jokunen tovi. Nyt ei ollut siihen aikaa, joten poseeraamista yritti yksin Bode.

Ensin piti katsoa paikka, missä ei ole kovin keltaista lunta, eikä ylimääräisiä tummia kökköjä maassa (tähän sopisi sellainen punasteleva hymiö). Peukut pystyyn, että keli säilyy siedettävänä, eikä ala taas sataa lunta. Bode sivulle ja paikka. Siirryin hieman kauemmas katselemaan miltä herra näyttää kameran takaa. Pahuksen pallo on niin lähellä, että eihän sitä saa millään rajattua kuvasta pois, mutta olkoon, katsotaan, mitä tästä saadaan aikaiseksi.

Koiruus pysyi muuten hyvin paikoillaan, mutta pää kääntyili ja ilmeet vaihtelivat, kärsimättömyyden ja tylsistymisen välillä. Pallokin häiritsi selkeästi, kun alkuun asento oli jäykkääkin jäykempi, ettei vaan vahingossa vilkaise sitä. Myös Wiltsu aiheutti ongelmia kuvaussessioon.

Mitäs tuolla takana kinosten päällä tapahtuu?

No Wiltsuhan se taas päätti ottaa hatkat.

Pakko välillä huomioida palloa, ettei se vaan tule surulliseksi, jatketaan poseerausta hetken päästä.

Voisitko jo napata sen haluamasi kuvan, että saan jatkaa pallonpeluuta.

Nappiotosta en tällä kertaa saanut, mutta tuossa viimeisessä on kiva veikeä, ilme, joten siitä tuli se kuva, minkä kuvausprosessi tässä kuvattiin.

Alkukirjaimet: LI

2011-03-24T11:07:00.000+02:00

Tänään oli jo kolmas aamu peräkkäin, kun Wiltsu otti ja livahti omille teilleen. Tiistaiaamuna Pete ikkunasta ulos vilkaistessaan huomasi autonsa takana jalkoja. Tarkemmin katsottuaan, totesi että Wiltsuhan se siellä. Herra oli siis portin ulkopuolella. Seuraavana aamuna Pete jäi tarkkailemaan, mitä herra touhuaa, pihalle päästyään. Ei kun pikaisesti pissat pihalle, vauhdilla kinoksen päälle ja aidan yli livohkaan. Ja sama homma jatkui tänä aamuna...

On taas se aika vuodesta, kun aita on meillä vain koristeena, paikoin sitä ei edes näy, kun on kokonaan lumen alla piilossa.

Alkukirjaimet -kuvahaasteessa on aiheena LI-alkuinen sana ja koska meillä on suuren luokan LIvahtaja laumassa, niin päätin ottaa ihka ensimmäistä kertaa osaa haasteeseen. Tästä on siis kovaa vauhtia muodostumassa kuvahaasteblogi, kun en näköjään kovin usein enää muuta höpinää tänne saa laitettua. Mutta kuviahan on kuitenkin kiva katsella, eikö?

Pääsisiköhän tässä kohdasta hyvin livohkaan?

Heippa, minä menen nyt!

Valokuvatorstai: idea

2011-03-17T12:25:00.000+02:00

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on idea.

Täällä on torppa ideoita pullollaan, jotkut hyviä, toiset vähemmän hyviä ja osa taas niin kummallisia, ettei niistä ota tolkkua muut, kuin ideoitsija itse.

Bode on laittanut pallonsa juomakuppiin. Liekö tarkoitus antaa sille juotavaa, että jaksaisi pelata paremmin vai oliko pallo jo niin likainen, että sen piti käydä pesulla. Joku ideahan siinä on täytynyt olla, höntti mami ei vaan ymmärrä.

Wiltsun tarve kaivautua vällyjen väliin, on myös sellainen idea, mikä ei mulle avaudu. Omituisia otuksia nuo koiruudet.

Kattoterassin uusi ilme

2011-03-16T13:43:00.001+02:00

Wiltsun kattoterassin pehmuste alkoi olla pahasti entinen. Herran petaamisvimma oli saanut pehmusteen kankaan rikki jo useammasta kohdasta enkä enää viitsinyt kursia sitä kasaan, kun viime viikolla alkoi taas tursuta uudesta reiästä täytettä ulos. Siispä kuono kohti Tottakaita ja - toivottavasti - kestävämmän pehmusteen ostoon. Valitettavasti koot olivat vähissä, mutta ostin silti isoimman, mikä sieltä löytyi.

Mikä kumma tuo on?

Joo, aivan liian pieni näin isolle koiralle... Mitä se mami höpöttää, miksi muka pitäisi siirtää takamusta taaksepäin?

Kyllä tähän istuen sopii ihan hyvin.

En minä ole mikään pikku-Fifi, joka käpertyy kerälle tällaiselle pienelle pehmusteelle, olen jo iso poika ja tarvitsen iiiiison pehmusteen.

Uskoisin, että pehmuste on saanut herran hyväksynnän. Ainakaan sitä ei ole kertaakaan tarvinnut lattialta ylös nostaa! Isomman käyn kyllä ostamassa, kunhan niitä kauppaan tulee (mikäli tämä todella näyttää kestävän Wiltsun ahkeran petauksen). Pikkupehmuste saa sitten siirtyä autoboxikäyttöön.

Valokuvatorstai: tunne

2011-03-10T09:35:00.003+02:00

Valokuvatorstain haastesanana on tällä viikolla tunne.

Turvallisuuden tunne on tärkeä. Bodelle turvallisuuden tunteen ja hyvät unet tuo viereen otettu mamin tossu, hanska, pipo tms. myös iskän vastaavat käyvät hätätilassa ;-)

(Sitä näköjään jatketaan sohvateemaa...)

Oho, sohva hajosi

2011-03-09T11:29:00.000+02:00

Normaaleissa perheissä sohva on sellainen, että siihen voi huoletta istua, ei tarvitse tarkistaa, että patjat ovat paikoillaan, niistä ei puutu paloja eikä kukaan ole kaivautuneena peitteiden väliin... Meillä on toisin. Jostain kumman syystä Wiltsu saa aina myllättyä sohvan mitä omituisempaan muotoon. Bode sentään onneksi on jo jättänyt sohvan syömiset (kopkop!).

Normaalioloissa meidän alakerran sohvan kuuluisi näyttää suunnilleen tältä:

Sohvalla on kiva loikoilla, kunhan on ensin saanut tyynyt pudotettua lattialle.

Usein Wiltsu kuitenkin kaivautuu sohvapeitteiden väliin.

Niin kävi taas tässä eräänä päivänä ja hups vaan, yhtäkkiä selkänojapatja oli kumossa ja Wiltsu jumissa patjojen välissä. Minä ryntäsin hakemaan kameraa ja kun palasin, näin hölmistyneen ja sähköisen koiran ihmettelemässä, mitä oikein oli tapahtunut.

Ööö, mitähän tässä nyt kävi, miten tuo selkänojapatja tuohon lattialle joutui?

En minä vaan tiedä, mitä kävi. Se oli varmaan Bode, joka tuon tiputti, syytä sitä.

Valokuvatorstai: spiraalista rengasmaiseksi

2011-03-04T11:54:00.000+02:00

Valokuvatorstain haasteen aiheena on tällä viikolla kuva, missä tähtisumu muuttuu spiraalista rengasmaiseksi.

Näpsäsin vuonna 1992 ottamastani valokuvasta digikuvan. Laatu ei valitettavasti ole hääppöinen, mutta jos oikein tarkkaan katsoo, niin Riina-vauvan kieli on kuvassa niin spiraalilla kuin vain olla ja voi. Tarkempaa muistikuvaa mulla ei tuosta ole, mutta eiköhän kieli kiepsutellut itsensä vielä rengasmaiseksikin...

Tehkääpä perässä. Kenen kieli taipuu?

Riina (Garine des Princes de Conde 1991-2003)

Aivan liian helppo kuva-arvoitus

2011-02-25T11:33:00.001+02:00

Kyllä, oikeassa olitte, pallohan se Bodelta oli kaappien alle vierinyt. Aivan liian helppo kuva-arvoitus siis. Minkäpä muun perään Bode haikailisi kuin pallon...

Kaikki sai alkunsa siitä, kun meillä oli yhtenä aamuna keittiön vesiputki jäässä. Yksi todennäköisimmistä jäätymiskohdista sijaitsee astianpesukoneen ja tiskipöydän alla, joten niiltä kohdin lista pois ja puhallin töihin. Eipä kestänyt kuin hetken, kun herra onnistui pelaamaan pallonsa sinne...

Pete oli tietysti taas jo myöhässä töistä, eikä siksi ehtinyt jäädä auttamaan pientä poikaansa. Bode muuttui koko ajan hysteerisemmäksi ja minua alkoi pelottaa keittiön kaappien puolesta. Herra oli onnistunut pelaamaan pallonsa niin pitkälle kaappien alle, etten siihen millään apuvälineellä yltänyt enkä saanut seuraavaa listanpätkää irti. Ei siis auttanut muu kuin kiireesti hakea yläkerrasta toinen pukin tuoma pallo (oltiin jätetty se jemmaan, ettei kumpikin uusi pallo häviäisi yhtäaikaa), muuten olisi varmuudella keittiöremontti edessä.

Onneksi uusi pallo kelpasi herralle ja isännän palattua töistä, saatiin kaappien alle pelattu pallokin pelastettua. Rauha maassa ja keittiökin selvisi ilman vaurioita, huh!

Valokuvatorstai: joku

2011-02-24T11:02:00.000+02:00

Valokuvatorstain tämän viikon haastesanana on joku.

Rauniotreeneissä on aina joku piilossa makkarapurkin kanssa ja koirista on äärettömän hauskaa etsiä mitä omituisimpiin piiloihin kätkeytyneet ihmiset herkkupurkkeineen.

Löysin! Täällä on JOKU!

Kuva-arvoitus

2011-02-18T15:09:00.001+02:00

Vuoden ensimmäinen kuva-arvoitus: Mitähän tässä on tekeillä?

Valokuvatorstai: rieha

2011-02-17T13:07:00.000+02:00

Olipa hyvä, että valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla rieha. Meillä oli varsinainen talvirieha vähän ennen joulua ja kuvia on kyllä ollut tarkoitus laittaa tänne, mutta en vaan ole aiemmin saanut aikaiseksi.

Boden pallosta oli enää kolmasosa jäljellä, joten se hukkui - jos mahdollista - normaaliakin herkemmin. Wiltsulla ei ole ollut mitään ongelmia löytää Boden hukkaamia esineitä, mutta normaalisti se ei ole ollut kiinnostunut muista kuin luista. Tällä kertaa pallonriekale kuitenkin sai herran riehaantumaan normaalista poikkeavalla tavalla.

Lumi saa vanhan herran riehaantumaan...

...ja Boden hukkaamaan palloaan jatkuvasti.

Hahaa, sainpas sun pallonriekaleen!

Tu ottaa, jos uskallat!

Lällällää, et uskalla!

Ja niin Wiltsu juoksenteli onnellisena pallonriekale suussaan ja Bode oli niin hämillään ettei osannut tehdä muuta kuin katsella Wiltsun touhua. Boden onneksi Wiltsu kuitenkin kyllästyy nopeasti eikä kestänytkään kauaa, kun Bode sai taas rakkaan lelunsa takaisin.

Valokuvatorstai: oudoilla ovilla

2011-02-10T17:40:00.000+02:00

Valokuvatorstaissa liikutaan oudoilla ovilla.

Venetsialaisten kanaaleille avautuvat ovet ovat kiehtovia. Kuinkahan monta kertaa sitä löytäisikään itsensä pulikoimasta, kun kiireessä unohtaisi, ettei oven ulkopuolella olekaan maata jalkojen alla. Puhumattakaan vieraista, jotka pienessä hiprakassa lähtisivät kotiin ja plumpsis...

Ja samaan aikaan toisaalla

2011-01-27T12:39:00.001+02:00

Boden pelatessa palloa narun kanssa, päätti Wiltsu jälleen kerran ottaa ja lähteä suuriin seikkailuihin.

Eihän tästä ole konsti eikä mikään mennä yli, kun aita on sopivasti lintallaan niin ettei sitä edes näy.

Toistaiseksi hanki kantaa hyvin... Jihuu, täältä tullaan suuri seikkailu!

Pahus nyt alkoi upottaa, tästähän voikin tulla rankka reissu.

Ei ole täälläkään yhtään helpompi liikkua. Harmi, kun ei hanki kestä. Ei jaksa vanha mies näin upottavassa hangessa kulkea pitkää matkaa.

Pakko kai se on kääntyä jo takaisin pihalle, kun vielä jaksaa sinne rämpiä.

Valokuvatorstai: erilainen

2011-01-27T12:02:00.000+02:00

Valokuvatorstaissa pohditaan tällä kertaa erilaisuutta.

Isäntä pudotti muutama viikko sitten katolta lumia narun avulla. Aikansa palloa isännän jalkoihin kiikutettuaan, keksi Bode uuden ja erilaisen pelikaverin: narun. Naru "potkaisi" palloa liikkeelle useammin kuin isäntä, joten Boden valinta oli selvääkin selvempi. Pätkääkään ei haitannut, vaikka pelikaveri oli erilainen kuin mihin on totuttu.

Väärä koira ilmaisutreeneissä?

2011-01-26T13:31:00.002+02:00

Hakuporukkaamme tuli kerralla monta uutta vasta-alkajaa, joten viime viikonloppuna treenattiin ihan vain ilmaisuja. Hetken mietin viitsinkö lähteä ajelemaan treenipaikalle asti pelkän ilmaisutreenin takia, mutta tulin siihen tulokseen, että se tekee Bodelle ihan hyvää. Olihan lähes kaikki ihmiset Bodelle vieraita ja kun herran ilmaisu ei viime aikoina ole ollut tuttujenkaan kanssa ihan helppoa, niin lähdettiin matkaan.

Paikan päällä huomasin kuitenkin ottaneeni ihan väärän koiran mukaan. Tämä koira meni reippaasti jokaisen kyykkijän luokse tarkistamaan, mitä herkkuja on tarjolla ja haukkukin kajahti ilmoille suuremmitta vaikeuksitta. Lopuksi laitettiin vielä yksi ukko nurkan taakse ja koira perään. Koira lähti reippaasti maalimiehen luo, mutta yllättäen nurkan takaa kurkkikin hetken päästä Bode. Haahuili siinä aikansa ja teki merkit (edellisten jättämät merkit piti tietysti peittää), meni takaisin maalimiehen luo ja alkoi ilmaisun.

Se on kumma, kun herra lähtee kyllä ihan reippaasti ja mielellään etsimään maalimiestä, mutta löydettyään tämän, katoaa mielenkiinto koko hommaan. Jostain syystä se ei tahdo pysyä maalimiehen luona ja haukkua, jos mami ei ole lähistöllä, mutta singahtaa lähetettäessä pois näköpiiristä ilman pienintäkään ongelmaa (useimmiten). Pitäisiköhän maalimiesten alkaa palkata herraa heti, kun paikalle saapuu ja unohdettaisiin ilmaisu joksikin aikaa, jospa se saisi pysymään maalimiehen luona paremmin?

Valokuvatorstai: jää

2011-01-21T14:04:00.001+02:00

Viikko vierähti taas yhdessä hujauksessa. Tarkoitus oli purkaa kamerasta kuvia näytille ja näpytellä jotain höpinääkin, mutta valokuvatorstai ehti heittää haastesanan jää, ennen kuin sain mitään "omaa" aikaiseksi. Joten tässä pihalla lumikasassa tököttävä kummallinen jäälevy. Liekö katolta tippunut, kun on tuollaisessa asennossa? Ihmetyttää vaan, että miten se on noin sileä eikä ollenkaan laineileva, kuten katto on. Tai jospa se onkin tippunut ulkoavaruudesta, hui!

Valokuvatorstai: alku

2011-01-14T12:16:00.000+02:00

Valokuvatorstai aloittaa vuoden haastesanalla alku.

Saimme lahjaksi kukkivan rahapuun. Tässäkö rikkautemme alku vai jääkö kukinta ainutkertaiseksi?

En pistäisi pahakseni, vaikka kukkisi useamminkin, joten hyviä hoito-ohjeita otetaan ilomielin vastaan!

Kohti uutta vuotta

2010-12-31T15:26:00.001+02:00

Kylläpä me oltiinkin oltu kilttejä - ihan kaikki. Pojat saivat juuri toiveidensa mukaiset lahjat pukilta: Bode pallon ja molemmat ison kasan herkkuja. Isäntä lahjoi itsensä lumilingolla, koska uusi pallo vaati tietysti kunnon pelikentän.

Wiltsu on kaivautunut sohvan vällyjen väliin sulattelemaan jouluherkkuja.

Isännän oli ihan pakko ostaa lumilinko, että Bodelle ja Boden uudelle pallolle saa kunnon pelikentän...

Katselin tässä yhtenä päivänä - ihan vaan mielenkiinnosta - etuovi.comista myytäviä asuntoja. Yhtä tutkailin hieman tarkemmin, kunnes huomasin tontin koon, alle 600 m². Sieluni silmin näin jo, kuinka Bode juoksisi jatkuvasti pallonsa perässä naapurien pihoilla ja naapurit naamat punaisina ja kurkut käheinä kehottaisivat Bodea ystävällisesti ottamaan pallonsa ja pysymään omalla tontillaan... Hui. Pysymme siis jatkossakin visusti täällä, missä Boden pelikentälle on riittävästi tilaa eikä naapurit häiritse peliä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Rauhallista Joulua

2010-12-24T12:59:00.002+02:00

Jouluvalmistelut on vihdoin hoidettu ja pikkuhiljaa alkaa jännittää, ollaanko oltu niin kilttejä, että joulupukki muistaa meitä tänä iltana... Wiltsun toiveissa on saada herkkuja ja Bode toivoo sekä palloja että herkkuja. Toivottavasti poikien toiveet toteutuvat!

Herkullista joulunaikaa kaikille!

Lammaspaimen

2010-12-15T10:37:00.000+02:00

Lunta on saatu taas... hmmm... riittävästi. Itsepähän sitä toivoin, mutta ei silti liioitella olisi tarvinnut. Noh, ainakin koirat ovat onnensa kukkuloilla. Etenkin Wiltsu.

Tässä joku aika sitten, kun maa ei vielä ollut valkoinen, sain äidiltäni pienen pehmolelulampaan. Purkasin kotona ostokset ensin autosta terassille ja menin vain ruokakassien kanssa sisälle. Kun palasin terassille hakemaan loppuja tavaroita, näin pihalla yhden erittäin onnellisen ja ylpeän lammaspaimenen.

Katso mami, minkä löysin tuosta terassilla olevasta laatikosta, eikö olekin ihana!

Tällaista olen aaaaaiiina toivonut!

Ja niin lampaasta tuli Boden omaisuutta.

Jotain rajaa alivuokralaisille

2010-11-26T09:42:00.000+02:00

Juuri kun pääsimme toteamasta, että alivuokralaiset ovat käyttäytyneet viime aikoina ihan mallikkaasti ja pysyneet omalla puolellaan, niin eiköhän tilanne muuttunut eilen. Istuimme kaikessa rauhassa telkkaria katsomassa, kun yksi tonokeista ilmaantuu tupaan häiritsemään elokuvailtaamme. Eikä meinannut millään poistua.

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on raja. Siispä kysyn: missä kulkee alivuokralaisen raja? Minä en mene seinien väliin häiritsemään alivuokralaisia, siksi mun mielestä niidenkään ei kuulu saada tulla seinien sisäpuolelle häiritsemään mun elämää. Olenko ihan väärässä?

Alivuokralainen keikkuu rappusten ulkoreunassa roikkuvan palkeen päällä.

Avustajakoira II

2010-11-24T11:36:00.000+02:00

Uskokaa tai älkää, mutta Bode on vakaasti päättänyt astua Missun saappaisiin! Tänä aamuna se antoi mulle tyhjän talouspaperirullan lattialta - ihan oikeasti ja vielä kolme kertaa!

Sohvalta avustamista on harjoiteltu pisimpään ja se on sujunut hienosti jo jonkin aikaa. Tosin se vaatii multa täydellistä ajoitusta; minkäänlaista kiitollisuutta ei saa ilmaista, ennen kuin olen laskenut herrasta irti, muuten lennän nenälleni. Bode vetää tasaisesti ja rauhallisesti, kun otan sitä niskasta kiinni, mutta välittömästi, kun kiitän avusta, riehaantuu se niin valtavasti, että jos erehdyn pitämään vielä silloin kiinni, on tasapaino koetuksella.

Metsässäkin se on auttanut hankalista paikoista yli, mutta tänä aamuna tapahtui jotain, mitä en Boden kanssa uskonut koskaan kokevani. Se antoi mulle lattialle tippuneen esineen! Luulin sen olevan erehdys, joten toistin saman vielä kaksi kertaa ja uskottava se oli, kyseessä ei ollut vahinko.

Kaikki alkoi siitä, kun Pete aamulla paukutti tyhjentyneellä talouspaperirullan hylsyllä minua päähän. Bode tuli katsomaan, mitä puuhastelemme, jolloin sain napattua rullan Peten kädestä ja aloin paukuttaa Peteä takamukseen (joo, me ollaan vähän keskenkasvuisia). Bode tuli lähemmäs ja lopulta rulla pomppi Peten takapuolesta Boden nenään ja takaisin. Rulla tippui lattialle ja Bode oli jo niin innoissaan koko jutusta, että alkoi leikkiä sen kanssa.

Pyysin rullaa itselleni ja hämmästykseni oli suunnaton, kun Bode sen mulle toi. Olin todella riemuissani ja myös näytin sen. Bode riemastui mun riemusta ja herran koko takapää pyöri vallattomasti. Annoin rullan välittömästi takaisin, kun mitään muutakaan palkkaa ei käsissäni ollut. Epäilin tapauksen kuitenkin olleen vahinko, joten testasin asian pyytämällä tuomaan rullan uudestaan ja vielä kolmannenkin kerran. Sama toistui, sain molemmilla uusintakerroillakin rullan käteeni. Voi vitsi, että olen tyytyväinen!

Jihaa, lunta vihdoinkin!

2010-11-18T13:53:00.000+02:00

Tällaiselta täällä näytti viime viikolla ja samanlainen näky pihalla oli vielä eilenkin.

Vaan tänä aamuna kun herättiin, näytti tältä:

Jihaa, lunta!

Kuka tähän on pissinyt? (Taisi itse asiassa olla herra ihan itse.)

Eikä aikaakaan, kun viime talvinen vimmattu pallonetsintä alkoi. Tosin se olisi alkanut, vaikkei maa valkoisena olisi ollutkaan. Bode nimittäin jätti pallon eilen pihan perälle käydessään siellä pissalla ja tiesin, ettei se muista, mihin pallo jäi.

Missähän mun pallo on?

Hei tiiätkö, mis mun pallo on?

Mis ihmees mun pallo oikein on?

Jihuu, mun pallo löytyi!

Mun tassut on ihan täynnä lumipaakkuja, voitaisko jo mennä sisään?

Koirista oli tosi hauskaa temmeltää lumessa. Wiltsu yritti jopa saada Bodea hieman juoksemaan kanssaan, mutta Bode vain tuijotti hämmentyneenä, ei reppana ole oikein tottunut moiseen. Sitä paitsi pallon etsiminen on numero yksi Boden tärkeysjärjestyksessä, juoksentelut jätetään myöhemmäksi. Wiltsun täytyi siis tyytyä juoksentelemaan ihan yksin.

Nyt jännätään, pysyykö lumi maassa.

Valokuvatorstai: ahneus

2010-11-18T09:47:00.000+02:00

Valokuvatorstain haasteen aiheena on tällä kertaa ahneus. Meillä koirat tietävät tarkalleen mitä ahneudesta seuraa. Wiltsu meinasi viime treeneissä tukehtua lihapullaan, kun ahneuksissaan yritti nielaista purematta. Eikä se höntti edes oppinut kerrasta, vaan seuraava lihapulla piti kakoa ihan samalla tavalla kurkusta ulos...

Kaikki tämän talon koirat ovat joskus syöneet itsensä ihan ähkyiksi (ja niin ovat ihmisetkin...). Ahnetta jengiä siis.

Alla on paperikuvasta skannattu näkymä vuodelta 1999. Selvääkin selvemmin käy ilmi, kuinka ahneella on (piip) loppu.

Missu on ihan rättiväsynyt luun syömisestä. Ensin piti kiireesti ahneuksissaan syödä oma luunsa ja heti perään viedä mamman luu, minkä syöminen alkoi jo vaikuttaa ylivoimaiselta tehtävältä, mutta onnistui kuitenkin pienen huilimisen jälkeen. Rankkaa se kyllä näytti olevan.

Pimeetä porukkaa

2010-11-17T12:25:00.000+02:00

... muuta ei voi sanoa. Eilen pidettiin siis pimeäntreenit. Viiden aikaan alettiin tarpoa pilkkopimeässä metsässä, vain otsalamppujen valot vilkkuivat siellä täällä. Vähänkös hirvitti, lääkäri on kieltänyt kaatumiset (niin kuin joku nyt tarkoituksella kaatuisi) ja pimeässä metsässä haahuilu on suunnilleen yhtä vaarallista siinä suhteessa kuin liukkaalla kävelykin. Hyvin kuitenkin selvittiin, ihan kaikki. Ei tarvinnut kiikuttaa ketään päivystykseen.

Wiltsu jäi tällä kertaa kotiin ja Boden kanssa haettiin Seija sekä Aune vieraileviksi tähdiksi. Bode oli - jos mahdollista - entistäkin vaisumpi. Pimeä ehkä vähän pelotti ja autossa matkusti vielä vieras koirakin. Ilmaisu ei onnistunut yhdelläkään maalimiehellä omatoimisesti, vaan jokainen joutui kehottamaan useampaankin kertaan, ennen kuin herra sai sanaa suustaan.

Viimeiseltä maalimieheltä Bode lähti tulemaan minua vastaan. Vierastiko maalimiestä, häiritsikö joku sitä vai tuliko vain mamia auttamaan? Teen varmaan väärin siinä, että pyydän siltä apua hankalammissa paikoissa keskilinjalle päin tultaessa. En kuitenkaan ole koskaan pyytänyt apua maalimiehelle päin mentäessä, mutta ehkä mamman mussukka halusi vain olla avuksi.

Nyt tulee pieni pakollinen tauko treeneihin, mikä voi tehdä Bodelle ihan hyvää. Katsotaan, kunhan seuraavan kerran päästään taas hommiin.

Ja taas kestävyys koetuksella

2010-11-16T12:43:00.000+02:00

... nimittäin mun kestävyys. Koirien - jep, tällä kertaa molemmat pääsivät mukaan - kestävyyden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Merkillepantavaa viime viikon treeneissä sen sijaan oli se, että sain viimein isännän houkuteltua (=tai ehkä paremminkin pakotettua) mukaan treeneihin.

Molemmille koirille otettiin kuusi maalimiestä. Osan kävin hakemassa ja osa toi koiran takaisin. Wiltsu oli aivan haltioissaan, kun Minna puheli mukavia koko matkan takaisin keskilinjalle. Ja vaikka Minna palkkasikin vasta keskilinjalla, sai Wiltsu siitä silti hurjasti lisää motivaatiota ja lähtö seuraavalle pistolle sujui todella mallikkaasti. Eli vaihtelu todella virkistää, ei kannata tehdä aina samanlaisia pistoja.

Bode oli hieman vaisua poikaa. Johtuiko hämmennys harvinaisen runsaasta osallistujamäärästä vai jostain muusta, tiedä häntä. Ilmaisuvaikeudesta on nyt tullut selvästi tapa. Haukkuminen ei ala ennen kuin maalimies sitä vaatii. Kotona herra komentaa pienimmästäkin asiasta, mutta vieraampia ihmisiä ei nähtävästi ole soveliasta komentaa.

Tänään on vuorossa pimeän treenit, käääk, täytyy muistaa lähtiessä varmistaa, että otsalamppu on matkassa mukana...

Valokuvatorstai: isä

2010-11-11T10:23:00.001+02:00

Valokuvatorstain haasteen aiheena on sunnuntaina juhlinnan kohteena oleva isä. Ja haastekuvan myötä: Oikein hyvää isänpäivää!

Isin kanssa on kiva puuhailla kaikkea kivaa, vaikka vain kävellä pihalla edes takaisin lumikolan perässä. (Kuva helmikuulta 2010.)

Joko tänään saataisiin lunta?

2010-11-09T10:39:00.000+02:00

Täällä on vasta muutamana päivänä satanut lunta. Tosin ihan vähän ja maahan se ei ole jäänyt kuin hetkeksi. Mikähän mulla on, kun jo niin odotan lunta? Isäntä saisi kohtauksen, jos tietäisi... Se ei viime talven jäljiltä haluaisi nähdä enää hiutalettakaan.

Tälle päivälle on Etelä-Suomeen luvattu lumimyräkkää ja huonoa keliä. Myräkästä en niinkään välittäisi, mutta lumi olisi kyllä ihan kiva; ei olisi enää niin pimeää. Paikkakuntakohtaisen säätiedotuksen mukaan meille on kuitenkin etupäässä odotettavissa vesisadetta. Eli todennäköisesti maa ei vielä tänäänkään muutu valkoiseksi.

Ei auta kuin muistella hymyssä suin koirien - ja etenkin Boden touhuja viime talven lumikinoksissa.

Bode pelaa niin keskittyneesti palloa, ettei huomaa lumihiutaleiden leijailevan hiljalleen maahan - ja sulavan saman tien pois.