torstai 24. marraskuuta 2011

Johtokiepit

Päivittelin joku aika sitten, kuinka meillä roikkuu pensseleitä ulko-oven vieressä ja talvisin rukkaset sisällä kattoparrusta. Nyt Get Inspired -blogi pyysi kuvaamaan johtoa ja löytyyhän meiltä siihenkin hieman erikoisempi kuvauskohde.

Sähkömies kysyi aikoinaan sähkövetoja tehdessään, mihin haluan eteisen ja ulkovalon katkaisimet laitettavaksi. Se oli liian vaikea kysymys, enkä siltä seisomalta osannut antaa vastausta. Sähkömies ratkaisi pulman jättämällä reilut pätkät johtoja, jolloin ne voisi vain pätkäistä sopiviin mittoihin, kun saan päätettyä paikan eikä uusia vetoja tarvitse sitten enää tehdä.

Nyt, noin kymmenen vuotta myöhemmin, johdot ovat edelleen samalla kiepillä ja katkaisimet siinä, mihin ne silloin alunperin laitettiin odottamaan lopullista sijoitustaan...


Alkuun nuo kiepit vähän häiritsivät silmää, mutta kummasti niihin on vuosien varrella tottunut.

Löytyykö keneltäkään muulta tällaisia? Tuskinpa.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Haudankaivaja

Vähän aikaa sitten kerroin, kuinka ahneelle käy. Ja sama meno jatkui myös, kun vietettiin Wiltsun synttäreitä. Tällä kertaa vain hieman verisemmin.


Nyt on luu käyty selvästi HAutaamassa johonkin saviseen kohtaan.

Sunnuntaina Bode HAlusi suklaapannaria, mutta ei saanut. Sitä herra tuskin olisi käynyt HAutaamaassa, mutta suklaat on varattu mamille, koirille ei niitä anneta.


Pitäisi laittaa korotukset ruokapöydän jalkoihin, ettei erään tietyn koiruuden nenä olisi jatkuvasti pöydällä tutkimassa, mitä on tarjolla...

Alkukirjaimissa on siis hakusessa HA-alkuinen sana.


lauantai 19. marraskuuta 2011

Venekatos

Venekatos on saanut ihan vaivihkaa uuden ilmeen. Se on nyt kauttaaltaan peitetty pressuilla ja sisällä on kunnon valaistus. Torstai-iltana kotiin tullessani, näin venekatoksen ensimmäistä kertaa täydessä valaistuksessaan. Se oli niin kivan näköinen, että piti heti käydä sisältä hakemassa kamera ja napata muutama kuva. Ilman jalustaa ei kuvista kuitenkaan tullut yhtään mitään, joten otin eilen uusiksi ja nyt jalustan kanssa.


Tuolla se ukko viikonloppuisin ja iltaisin aina töiden jälkeen luuhaa. Mitä lie tekemässä...

Get Inspired -blogissa haetaan hämäräkuvia. Kuuluukohan tämä niihin, vai mennäänkö tässä jo ihan pimeisiin kuviin? ;-)


Työkalu

Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa työkalu. Kuvasin ensin ruuvimeisseliä, mutta en saanut siitä mieleistäni kuvaa. Ja onneksi en saanut, koska meisseleitä oli näköjään kuvattu useampiakin. Melkein jo jätin osallistumatta, mutta sitten isäntä kaivoi tosi mielenkiintoiselta näyttävän kapistuksen työkalupakistaan ja kysyi löytyisikö siitä joku sopiva kohta kuvattavaksi. Löytyihän siitä.

Tiedättekö mikä työkalu kuvissa on? Minä en tiennyt, ennen kuin kerrottiin.



Sama vekotin eri kulmasta kuvattuna.



EDIT: Kas tässä, putkileikkuri koko komeudessaan


Tulitikkuaski valottamassa mittasuhteita. Todella pienestä esineestä on siis kyse.


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Nimikyltti

Molemmilla pojilla on kaulapannoissaan nimikyltit, missä on myös mamin puhelinnumero, jos sattuvat eksymään (tai mami eksyy). Aiemmin laitettiin koirille aina pannat kaulaan, kun ne menivät ulos. Nyt se on jostain syystä unohtunut. Millähän saisi itsensä taas oppimaan, että koirilla on oltava nimikyltilliset pannat kaulassaan, kun ovat ulkona? Kätevintä olisi jos oppisi laittamaan ne koirille kaulaan heti aamusta, ennen kuin kukaan pistää nenäänsä ovesta ulos ja riisuisi pois vasta illalla nukkumaan käytäessä.

Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla NI-alkuista sanaa.


Poikien nimikyltilliset pannat roikkuvat eteisen naulassa, mistä ne olisi tosi helppo sujauttaa kauloihin, ennen ovesta ulos laskemista.

Nimikyltit ovat tosi tarpeen, kun kohta saadaan taas hurjasti lunta (?) ja pojat astuvat ihan huomaamattaan lumen alla piilossa olevan aidan yli, kuten viime talvenakin. Tosin tarvetta niille olisi jo nyt, kun osa aidasta on mennyt pahasti kumoon... Ja minä pöhkö lähdin sitä äsken kuvaamaan. Kyllä, koirien ollessa pihalla.


Bode kiirehtii katsomaan, mitä mami puuhaa.


Ai tämä kohta, joo ihan helposti tästä yli kävelee.


Tulisinhan minä takaisin pihalle, jos tästä vaan jotenkin pääsisi, mutta kun tuo aita on tuossa vähän tiellä.

Olisikohan sittenkin kannattanut jättää kuvaamatta kaatunutta aitaa. Tai ainakin käydä kuvaamassa niin, että koirat olisivat olleet sen ajan sisällä. Noh, Bode tuskin mihinkään häipyy, mutta tuo suuri seikkailija Wiltsu, siitä jätkästä ei aina voi olla ihan varma.


maanantai 14. marraskuuta 2011

Supersankari pelastaa pallon

Bode oli taas viime perjantaina ahkera ollessaan aamupäivän yksin ulkona. Meitä odotti Wiltsun kanssa aika hurja näky, kun viimein vääntäydyimme mekin pihalle.

Tällä kertaa pääsimme kuitenkin ongelmitta ulos. Ovi aukesi ihan normaalisti, koska ovimatto oli rullattu sen verran kaukana ovesta, ettei se ottanut siihen kiinni.


Wiltsu tutkailee kaksinkerroin käännettyä ovimattoa.

Rappusilta jo huomasin, että jotain tosi tärkeää on ollut talon alla. Hirveä keko maata ja tiiliskiviä talon reunustalta oli siirtynyt syrjään ja tilalla oli iso kuoppa. Myöhemmin illalla isäntä kertoi, että oli aamulla töihin lähtiessään potkaissut pojalle palloa ja pallo oli mennyt talon alle. Isäntä oli kuitenkin jo tyypilliseen tapaansa myöhässä, joten ei jäänyt enää palloa talon alta kaivamaan. Kummallista, pistää nyt työnsä koiran onnen ja mielenterveyden edelle...

Ei Bode kuitenkaan toimettomaksi jäänyt. Maansiirtokonevaihde päälle ja kaikki turhat rojut sekä esteet talon seinustalta pois, niin kyllähän se pallo sieltä talon alta löytyi ja päätyi sinne minne kuuluukin: Boden suuhun.


Bode pelastaa pallon vaikka mistä pinteestä. Siitä ei ole epäilystäkään.

Illalla isäntä, aivan oikeutetusti, korvasi Bodelle tekosensa ja molemmat pojat saivat herkulliset siankorvat.


Mitä siellä tapahtuu, menitkö herkkulaatikkolle, menitkö?


Jihuu, korva, mulle mulle!


keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Suakelin superjuntti

Kuten niin monesti ennenkin olen todennut, niin meillä ei olla sisustusexperttejä. Isäntä alkaa kyllä jo pikkuhiljaa oppia, minä sen sijaan isken edelleen päätäni seinään.

Tänään oli taas vaihteeksi ulko-oven edessä oleva matto kasassa niin, ettei ovea tahtonut saada kunnolla auki. Isäntä on jo useamman kerran viskannut maton oven edestä kauemmas terassille, mutta minä vielä sitkeästi nostan sen takaisin, suoristan ja käännän oikein päin. Kuluu vain pieni hetki ja herra Pöhelssön käy rullaamassa tai taittamassa maton, koska minä en nähtävästi osaa sitä oikein siihen asetella.


Tässä kuvassa ei näy syyllinen, vaan viaton Wiltsu...


...mutta tässä hän on, itse suakelin superjuntti kysyy kummissaan, mikä mamilla nyt on ongelmana.

Mutta koska suakelin superjuntti ei ehkä käy alkukirjainten SU-haasteeseen, niin laitetaan nyt varmuuden vuoksi tähän vielä kuva suojaruukkuista.


Ostin nämä jo vuosia sitten, mutta koristeina vain ovat nököttäneet uunin päällä.


torstai 3. marraskuuta 2011

Wiltsu 12 v.

Kyllä, totta se on, Wiltsu täyttää tänään jo 12 vuotta. Illaksi on tiedossa kunnon juhlat, kun isäntä käy töiden jälkeen hakemassa pojille Tottakaista herkkuluut ja minä teen iltapalaksi perinteisen maksalaatikkokakun.

Iltaan asti Wiltsu ottaa rennosti, lötköttelee sohvalla, käy pikkaisen ulkoilemassa ja taas lötköttelee sohvalla. Täytyyhän sitä vanhan miehen kerätä voimia, että jaksaa sitten koko illan vetää herkkuja niin, että napa paukkuu.


Olisin halunnut hieman paremman kuvan tähän, mutta herra ei aamupäivisin juuri muuta tee, kuin vedä sohvalla sikeitä. Pikkaisen jaksoi nostaa päätään, kun neljännen kerran pyysin lähtemään pihalle. Luovutin ja nappasin taas sohvapottukuvan. Varsinaisen synttärikuvan ottaminen jää siis iltaan.

Viimein koitti ilta ja Wiltsu pääsi herkuttelemaan oikein olan takaa.


Näin hurrrjan ison synttäriluun syöminen on oikeasti iso urakka.


12-vuotias poseeraa synttärikakkunsa kanssa.

Sylin täydeltä onnea 12-vuotiaalle ja monta tervettä vuotta vielä lisää!


Kotiovi

Get inspired -blogissa haetaan ovea ja valokuvatorstaissa kotia. Tässä vastaus molempiin; meidän kotiovi:


Yritin ensin epätoivoisesti rajata ylimääräiset rojut kuvasta, mutta olkoon, roikkukoot pensselit sun muut siinä, niin kuin ne tekevät normaalistikin. Roikkuuhan meillä talvisin sisällä kattoparrusta rukkasetkin kuivumassa...


Tämä on niin ihana kyltti, että oli heti pakko ostaa, kun silmiini osui. Eikä isäntäkään yhtään mutissut laittaessaan sen oveen.


Niinpä, koti on niin rakas paikka, että koiratkin pyrkivät kovalla vimmalla sisälle. Tuo ei ole kaikki Boden aikaansaannosta, vaan edellisen asukkaan koirat ovat myös olleet ahkeria ovenkahvan rämpyttäjiä. Ovenkahvan kääntäminen alaspäin ja ison rivan laittaminen siihen esteeksi, eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Nopeasti Bode hoksasi, miten uudessa tilanteessa toimitaan ja niin rämpytys sekä oven avaaminen sujuvat entiseen malliin.