tiistai 31. toukokuuta 2011

Pallolle muotoiltu suu

Isäntä mietti joku aika sitten, että jos Bodesta tulisi joskus isä, olisikohan sen lapsilla suut muotoutuneet pyöreämmiksi ja siten entistä paremmin pallolle sopiviksi. Toinen vaihtoehto olisi, että pennut syntyisivät jo valmiiksi pallo suussaan. Meillä nimittäin vitsaillaan jatkuvasti, että Bode ei ole kokonainen, jos siltä puuttuu pallo suusta. Selkeästi se näyttää kadottaneen osan itseään, kun pallo on kateissa ja kun pallo on suussa, koira näyttää ja tuntee itsekin olevansa kokonainen.

Makroviikon haastesanana on muoto ja kuvauskohteen tulee löytyä sisältä. Tämä kuvauskohde on välillä ulkona välillä sisällä. Nämä kuvat on otettu sisällä ja makroasetuksin. Makrompiin en päässyt, kun kuvauskohde ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Piti jopa laittaa omat näpit likoon ja pitää pallosta kiinni, että herra suostui sen hetken istumaan paikoillaan, että ehdin napsaista kuvan. Ja kuten pallon muodosta näkyy, yritti herra kiivaasti saada mun näppejä irti rakkaasta pallostaan. Kuvia sain kyllä myös koiran päälaesta yms. kun herralle tuli yllättäviä ja kiireellisiä menoja kesken kuvauksen.

Tällä kertaa en siis todellakaan mennyt helpoimman kaavan mukaan, vaan tässä kuvaussessiossa oli rutkasti haastetta.


Boden suu on lähes täydellisen muotoinen pallolle. Ei kuitenkaan ihan, koska pallo aina välillä putoaa suusta ja hukkuu.


Tarvittaisiin vain hieman pyöreämpi suu, niin pallo istuisi siihen paremmin.


Raakileet

Viime viikko vierähti toisella paikkakunnalla, joten nyt täytyy kiireesti ottaa osaa kuvahaasteisiin, kun vielä ehtii ennen uusien ilmestymistä... Aika pahasti on temmannut mukaansa tämä touhu, mutta huonompiakin harrastuksia voisi olla. Ja kameran linssin läpi näkee asioita ihan eri tavalla kuin paljaalla silmällä, oikeasti. Enpä ole ikinä tullut sen tarkemmin katsoneeksi, miltä herukkapensaan raakileet näyttävät ennen kuin niitä kuvasin.

Alkukirjaimissa haetaan vielä muutaman tunnin ajan RA-alkuista sanaa. Tässä on raakileet.


Herukkapensaista on on odotettavissa ihan kohtuullinen sato, raakileita on mukavasti.


keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Omenan- ja kirsikankukkia

Makroviikon aiheena on tällä kertaa mennä ulos kuvaamaan jotain sellaista, mistä on jo olemassa vanha makrokuva ja tehdä vanhasta sekä uudesta kuvasta makropari.

Mulla ei hirveästi makroja ole digikuvissa. Paperikuvien aikaan niitä tuli otettua enemmänkin, mutta kuvien skannaaminen ei nyt onnistu. Joitain enemmän tai vähemmän makroja pihan puista ja pensaista löytyi. Hämmentävää tosin oli, kun luulin ensin kuvanneeni viime kesäkuun alussa ainoastaan kirsikankukkia, mutta tarkempi ympäristön tarkastelu osoitti, että osa niistä olikin omenankukkia. Nolona täytyy tunnustaa, etten hortonomin tyttärentyttärenä tunne kasveja juuri ollenkaan :-(

Syreenin silmukuvia löytyi enemmänkin, mutta koska niitä on ollut ennenkin esillä ja tämän hetkistä tilannetta oli hivenen hankala kuvata, kun häirikkö heilutteli puskan oksia, niin omenan- ja kirsikankukinnot alkuineen pääsivät tähän.


2.6.2010 kuvattuja omenankukkia, taustalla lähes joka kuvaan pyrkivä pallonpelaaja.


18.5.2011 otetussa kuvassa vielä odotellaan omenankukkien avautumista.


2.6.2010 on kuvattu myös nämä kirsikankukat.


18.5.2011 ei kirsikkapuu vielä kuki.


tiistai 17. toukokuuta 2011

Tervemenoa punkki

Taas on se aika vuodesta, kun saa jatkuvasti olla tuikkaamassa koirista löytyneitä punkkeja tuleen ja jättää tuhkakuppiin kärventymään. Julmaa, kyllä. Mutta ei niitä voi henkiinkään jättää tai ovat hetken päästä taas työntäneet päänsä joko koirien tai ihmisten ihoon. Hyh, mitä ällötyksiä.

Alkukirjaimissa haetaan TU-alkuista sanaa ja tässä siis sekä tuli että tuhkakuppi.




lauantai 14. toukokuuta 2011

Röntgensäteitä ja hammaskiveä

Käytiin torstaina Marvetissa poistattamassa Wiltsulta hammaskiveä ja samalla kuvattiin alaselkä. Niinhän siinä sitten kävi, että hierojan spondyloosiepäily varmistui. Kuvista näkyi ventraalista spondyloosia (selkänikamien alapuolille muodostuu luusiltoja, mikä jäykistää selkärankaa) sekä jonkin verran skleroosia ristiluun etureunassa. Hermojen juuriaukot näyttivät onneksi olevan hyvin auki.

Syy alaselän jäykkyyteen ja ajoittaiseen kipuiluun siis löytyi. Taidammekin jatkossa käyttää hierojan palveluja entistä ahkerammin ja toivoa, että se riittää pitämään vanhuksen mahdollisimman kivuttomana ja pirteänä vielä monta vuotta! Tosin marraskuussa 12 vuotta täyttävällä niitä vuosia ei tietysti enää kovin montaa ole jäljellä, mutta jokunen kuitenkin - toivottavasti!


Wiltsu makaa kuvauspöydällä painojen alla odottamassa.


Röntgensäde pitää saada kohdistettua juuri oikeaan kohtaan.


Ja vielä yksi kuva vatsapuolelta.

Röntgenkuvien jälkeen Wiltsu jäi hampaiden puhdistukseen ja minä suunnittelin käyväni sillä aikaa etsimässä sopivaa kuvauskohdetta valokuvatorstain haastesanaan säde. Lopulta päätin kuitenkin osallistua haasteeseen juuri ottamillani röntgensädekuvilla.


keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Selkävaivoja

Wiltsulla oli kolmas ja toistaiseksi viimeinen hieronta maanantaina. Lihakset ovat nyt huomattavasti paremmassa kunnossa ja nekin kohdat, missä kireyttä esiintyi, pehmenivät hierottaessa. Lanneselkää poika kuitenkin aristi kovasti ja mahalihaksissa oli kireyttä, mikä viittaisi siihen, että selässä on jotain ongelmia.

Torstaille olin jo varannut ajan Marvetiin hampaiden putsaukseen, joten soitin ja varmistin, että siinä ehditään samalla ottaa kuva selästä. Spondyloosiepäilyn kera kuvauksiin mennään, katsotaan mikä tuomio tulee... Toivottavasti ei löydy mitään vakavaa!


Wiltsu petaa itselleen makuupaikkaa niin, että kuivaakin kuivempi maa pöllyää.


Mutta lopulta herra päätyi kuitenkin Boden jo aiemmin kaivamaan kuoppaan.

Wiltsun erkkariin meno ei sittenkään toteudu. Sain viimein selvitettyä, että näyttelyssä pitää olla mukana Kennelliiton oranssi eläinlääkintälomake, mihin eläinlääkäri on merkinnyt kastraation johtuneen sairaudesta. Kyseessä on sama lomake, millä todistetaan mm. hammasvauriot. Lomakkeen kierrättäminen Kennelliitossa leimattavana kestää noin kuukauden, joten se oli sillä selvä. Aikaraja tuli vastaan, näyttelyhän on jo kuun lopulla. Muutenkin mietin, olisiko järkevää maksaa 20 euroa Kennelliiton leimasta + eläinlääkärin palkkio vain yhdestä ainoasta näyttelystä. Siis lomakehan olisi tietysti käypä jatkossakin, mutta kun en ole Wiltsua suunnitellut enää näyttelyihin viedä. Harmi sinällään, olisi ollut ihan kiva nähdä Wiltsun pyörähtävän erkkarikehässä vielä kerran. Mutta kun ei niin ei.


Suosikkitavarani kotona

Makroviikon haasteen aiheena oli kuvata jokin kotoa löytyvä suosikkitavara tai -asia. Ensimmäisenä kuvasin Riinan vuonna 1992 Ranskasta saamaa pokaalia. Ei tullut hyviä kuvia. Seuraavaksi asettelin kameran eteen tupperin mitta-astioita, joita käytän lähes päivittäin. En ollut niihinkään tyytyväinen. Sitten hoksasin, että tietokonehan se ehdoton suosikkitavarani sisällä on. Sen ääressä tulee aikaa vietettyä välillä vähän liiankin paljon.


Uskomattoman vaikeaa oli saada näppiksestä kuva ilman kärpäsiä. Niitä pahuksia pyörii taas sisällä vaikka kuinka monta, kun ulko-ovi on ollut auki.


tiistai 10. toukokuuta 2011

Jalkapallo

Alkukirjaimissa haetaan JA-alkuista sanaa. Hetken maistelin kirjaimia ja sitten huomasin takan päällä olevan pehmojalkapallon. Se oli joutunut jäähylle, koska alkoi jo kovan pelaamisen jäljiltä ratketa liitoksistaan. Bode oli onnesta soikea, kun sai taas pitkästä aikaa pelata jalkapallon kanssa.


Meillä pelataan jalkapalloa sekä suulla että jaloilla.


perjantai 6. toukokuuta 2011

Tässä(kö) totuus?

Valokuvatorstain haastesanana on tässä. Todella vaikea haaste. Vaikea siinä mielessä, että kuvauskohteita olisi pilvin pimein, minkä siis valitsisin.

Siinä eilen asiaa pohtiessani, nappasi isäntä kaljapullon taskuunsa ja lähti venettä kunnostamaan. Just, ei kun perään ja kaljapulloa kuvaamaan: tässä syy, miksi veneprojekti venyy venymistään. En vaan mistään kulmasta saanut kaljapulloa ja venettä sopimaan haluamallani tavalla yhteiskuvaan, joten piti vielä jatkaa pohdintaa.

Tässä kuva, mihin lopulta päädyin:


Tässä kyltissä paljastuu karu totuus... Emäntä on talon vihaisin, vaarallisin ja peloittavin otus.


keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Vesikasvillisuutta

Olen edelleen niin innoissani peurojen vierailuista, että ihan pakko laittaa vielä yksi kuva. Alkukirjaimissa haetaan VE-alkuista sanaa ja tarpeeksi kun yritin, niin sainpas sorvattua alla olevan kuvan sopimaan siihen: veden äärellä vesikasvillisuutta napaansa vetelevä peuraperheen vesa.


On se vaan niin suloinen.


Raakavalkosuklaasta vihreään

Olin aivan varma, että makroviikon haasteena on tällä viikolla kuvata jotain äitienpäivään liittyvää. Äitini pitää valkosuklaasta, joten kasasin jo valmiiksi tarvikkeita raakavalkosuklaan valmistusta varten. Tarkoituksenani oli makroviikon "pakottamana" tehdä koe-erä äitienpäivälahjaksi aikomastani raakavalkosuklaaversiosta. Luonnollisesti se olisi hävinnyt parempiin suihin jo ennen äitienpäivää, joten uuden satsin olisi saanut tehdä vielä myöhemmin...

Mutta pieleen meni, pahus vieköön. Tällä viikolla on nimittäin tarkoitus kuvata ulkona jotain vihreää. Ja tietysti läheltä. Raakavalkosuklaa piti siis unohtaa ja marssia kamera kaulassa ulos.

Ensimmäistä vihreää kuvauskohdettani tutkailin hetken, otin muutaman kuvan ja totesin, ettei siitä tule yhtään mitään. Katsottuani kuvat tietokoneella, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja tästä tuli pääkuvani haasteeseen:


Arvaako kukaan, mitä tässä on kuvattu?

Tässä vielä kuvat päivän muista kohteistani. Seuraavana oli pihaltamme löytyvä uniikki vihreä kastelukannu:


Boden suurta herkkua oli pienenä kaikki muoviesineet. Tätä herran muotoilemaa kastelukannua käytetään yhä, joskaan sihtiosaa ei tuossa suulla saa enää millään pysymään.

Ja viimeisenä aukeamistaan odottavat syreeninsilmut:


Hetki vielä...


maanantai 2. toukokuuta 2011

Peurapesue kävi taas

Kävin aamupäivällä edellisen päivän kuvasaldoa läpi tietokoneellani. Peura näyttäytyi taas eilen iltapäivällä pikaisesti ja sain napattua muutaman kuvan. Nyt peura oli pääosassa eikä kasvillisuus, kuten aiemmissa kuvissa. Kuvat olivat siis huomattavasti parempia kuin aiemmat, mutta kaukana hyvistä.

Jossain vaiheessa kuvin katselun lomassa pistäydyin keittiön puolella ja vilkaisin ikkunasta ulos. Peura! Ja tällä kertaa se oli matkalla aukealle päin, jippii! Kauhealla kiireellä kamera käteen. Onneksi olin jo aamulla yrittänyt ottaa aidan tolpalla nököttäneestä linnusta kuvaa, joten kamerassa oli valmiina pitkä putki. Mutta se perhanan muistikortti oli tietokoneessa. Kiireesti hakemaan, kamera kuvausvalmiiksi, tuoli takamuksen alle, kyynärpäät tiskipöytää vasten ja kuvia räpsimään.

Ehdin välillä jopa vilkaista muutamaa kuvaa ja näytti siltä, etteivät ihan metsään olisi menossa. Ja sitten peura otti ja kääntyi ympäri. Ei, älä lähde vielä takaisin puiden taakse!


Onkohan tämä mammapeura, joka tässä on kääntyneenä tulosuuntaan päin?


Ja syy mammapeuran kääntymiseen tämä perässä tullut lapsipeura?


Peurapesue yhteiskuvassa.


Lapsipeura ei käynyt lammella juomassa vaan ruokailemassa.

Tekisi mieli käydä vähän raivaamassa kasvillisuutta tuosta aukealta, saisi parempia kuvia. Tosin se saattaisi ajaa peurat kauemmas ja se ei todellakaan ole tarkoitus. Eikä meidän tonttikaan jatku sinne kovin pitkälle, joten täytyy siis vaan tyytyä näihin kasvillisuuden seassa käyskenteleviin kuvauskohteisiin.

Tosi mukavaa ajanvietettä seurata aukion elämää, etenkin kun ei näin tukkoisena oikein mitään jaksaisi tehdä eikä mihinkään keskittyä. Niin ja Bodekin on jo tainnut tottua peurojen läsnäoloon. Ei kuulunut ulkoa pihaustakaan äsken peurojen ollessa melko pitkään tuossa aukiolla eikä sanonut Bode mitään eilen iltapäivälläkään. Ja molempina kertoina herra oli ulkona eikä varmasti ole voinut olla kuulematta, mitä ihan tuossa lähellä tapahtuu.