keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Punainen

Makrotexissä haetaan punaista. Äitini on hulluna punaiseen, mutta en viitsinyt lähteä kameran kanssa vanhempieni luo, vaan jäin katselemaan ympärilleni kotona. Löytyihän täältäkin sentään jotain punaista.


Tämä kulkee mulla lähes aina mukana. Mikähän lie, arvauksia?

Ja Bode kävi ystävällisesti hakemassa pihalta vielä yhden punaisen kuvauskohteen teemaextraan laitettavaksi:


Jos ei ole yhtään palloa käsillä, niin kekseliäs koira etsii vaikka omenan, mikä toimittaa varsin näppärästi pallonvirkaa.


Boden kaksi nä:tä

Kirjaimet-haasteessa on tällä kertaa NÄ-loppuinen sana. Melkein aloin jo epäillä onko sellaista sanaa olemassakaan, kunnes niitä alkoi hiljalleen putkahdella mieleeni. Yksi kaksinkertainen nä makasi parhaillaan jaloissani ja hän suostui armollisesti poseeraamaan hetken aikaa pallo suussaan.


Siinä se nenä lepää palloa täynnä olevan suun yllä.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Palkintonauhoista jälkimerkeiksi

Makrotexin kuvahaasteen aiheena on tällä viikolla nauha/naru. Aihe vaati hetken mietinnän, mutta sitten keksin kaivaa koirien näyttelyistä saaduista palkintonauhoista kyhätyt jälkimerkit esiin ja kävin ripustamassa yhden niistä pihakuuseen. Kuvan ottaminen oli hankalaakin hankalampaa puuskittaisen tuulen takia.





Ja menköön vielä tämä selventävä otos teemaextraan.




torstai 18. lokakuuta 2012

Karviaispensaassa

Elokuun puolessa välissä huomasin keittiön ikkunasta katsoessani, että karviaispensas heilahti oikein kunnolla. Pysähdyin katsomaan tarkemmin ja huomasin, että joku isompi eläin siellä selvästi oli. Äkkiä hakemaan kamera.


Tällainen otus viihtyi keittiön ikkunan alla olevassa karviaispensaassa.


Kaveri näytti kovasti pitävän karviaispensaan antimista.


Onneksi karviaispensas oli tänä kesänä satoisa, joten marjoja riitti myös meille ihmisille.


En ollut ehtinyt kerätä vasta kuin osan karviaisista, kun huomasin pensaassa viihtyvän toisenlaisenkin eliön.

Ei kai voi muuta todeta kuin että karviaispensaassa on mukavaa!

Pitkä blogi- ja kuvahaastetauko on ohi ja osallistun näillä kuvilla SA-loppukirjaimet-haasteeseen. Niin ja onhan tuolla satoisassa karviaispensaassa myös yksi sekamehun ainesosa. Ja ei, en tarkoita supikoiraa enkä tuota toistakaan karvaturria.


perjantai 18. toukokuuta 2012

Barffaava personal trainer

Meillä ei tarvita betoniporsaita, siitä pitää huolen barrikadi-Bode. Aamujumppakin tulee kätevästi hoidettua, kun keittiöön pääsy vaatii pitkää loikkaa herran yli. Kolme kertaa saman aamupäivän aikana barrikadin yli loikattuani, nappasin kameran käteeni ja todistusaineisto on nyt tässä kaikkien nähtävillä.

Laitoin kuvan jo aiemmin facebookiin ja siellä mulle selvitettiin barrikadi-Boden todellinen tarkoitus. Enpä ollut osannut ajatellakaan, että herran tehtävänä on pitää huoli isäntäväkensä kunnosta. Facebook-kavereideni ansiosta ymmärrän nyt, että meillä on oikeasti tosi hyvä ja vieläpä varsin edullinen personal trainer. Facebook onkin suureksi hämmästyksekseni osoittautunut varsin opettavaiseksi paikaksi tämän puolen vuoden aikana, mitä olen siellä nyt ollut.


Kulkuväylän tukkiva personal trainer

Ikioma ihana personal trainer

Ikioma personal trainerimme Bode siis treenauttaa jalkalihaksiamme tukkimalla kulkuväylän, jolloin sen yli pitää loikata piiiiitkällä askeleella. Käymällä saunan tai vessan oven eteen, Bode treenauttaa käsiämme. Saamme nimittäin työntää kaikin voimin ovea auki päästäksemme ulos. Bode liukuu siinä ehkä kaksi senttiä ja koska se ei auta asiaa, tulee seuraavaksi leuka- ja kaulalihastreeni, kun kehotamme ensin kauniisti sitten vähän voimallisemmin herraa siirtymään oven edestä. Viimein personal trainerimme siirtyy sen verran, että mahdumme juuri ja juuri puristautumaan ovenraosta - luonnolisesti vetämällä samalla vatsalihakset tiukaksi.

Ja kaikki tämä treeniapu vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä ja palkaksi herra haluaa vain pallonpeluuta. Toki pallon kanssa on myös pelattava joka päivä, mutta siitä huolimatta henkilökohtainen personal trainerimme on niin edullinen, että päätin alkaa palkita häntä myös ruoalla. Tavallinen papanaruoka ei riitä palkaksi, sitä ilman personal trainerimme voi hyvin olla. Barfaukseen siirtymisen sen sijaan ajattelin olevan hänelle sellainen bonuspalkkio, ettei sen jälkeen ikinä edes harkitsisi kenenkään toisen palvelukseen siirtymistä.

Missä mun ruoka on?

Tänä aamuna Wiltsu sai broilerin siiven ja Bode isompana palan kalkkunaa. Wiltsu - joka tosin oli Seijalla ja Oskulla jo muutaman päivän opiskelemassa barffausta - alkoi syödä innoissaan. Bode tökkäsi naaman kuppiin, nuolasi kerran ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä, mikä ei jättänyt tulkitsemisen varaa: "Et oo tosissasi, onks tää muka mun ruoka?"

Epätoivoisena hoin vain että syö, syö. Herra nuoleskeli kalkkunapalaansa kerran tai pari ja kääntyi aina välillä vilkaisemaan minua. Wiltsun huoneesta alkoi kuulua rouskutusta, kun broilerinsiipi sai kyytiä. Bode hämmentyi entisestään ja mulkoilu mun, Wiltsun ja oman ruokakuppinsa välillä vaan kiihtyi. Lopulta kysyin, haluaako herra mennä ulos syömään. En saanut selvää vastausta, ei tainnut oikein tietää itsekään, mutta meni kuitenkin.

Palkaksi lisää töitä

Hetken päästä huomasin, että oven takana odotetaan sisäänpääsyä. Bode tuli sisään, lösähti omalle pedilleen ja kalkkunanpala alkoi yhtäkkiä huveta. Viimeinkin se oli tajunnut, mistä on kyse. Kun koko pala oli kadonnut, piti kiertää vielä kaikki paikat, missä sitä oli syöty (tai nuoleskeltu) varmistamassa, ettei mitään vaan ole jäänyt.

Ei tämä ihan niin hyvä palkka personal trainerille ollutkaan, mitä luulin, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla sujuu paremmin. Toivottavasti! Tietää nyt ainakin, että se klöntti on oikeasti syötävää, vaatii vaan vähän enemmän työtä, kuin papanaruoka. Mutta onko se oikein, että personal traineriä palkitaan antamalla sille lisää työtä? Tähän asti kun ruoan on saanut vatsaan käyttämättä hampaita ollenkaan ja nyt niillä teetetään hurjasti hommia. Kiperä kysymys, tähän vastaaminen vaatii ehdottomasti lisäselvitystä.


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vappuvieras

Bambit ovat palanneet talven jälkeen taas meidän nurkille. Vappupäivän iltana joskus yhdeksän aikaan Pete hihkaisi mut ikkunaan. Siinä se oli ruokailemassa, vain muutaman metrin päässä talosta.



Keittiön ikkunasta napattu kuva. Näin läheltä en peuraa ole vielä kertaakaan ennen nähnyt. Yleensä ne käyskentelevät tuossa lammen toisella puolen.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Bode 6 vuotta!

Boden ja Peten syntymäpäivien välillä on vain muutama päivä ja koska tänä vuonna Pete täytti pyöreitä, karkasimme reissuun. Boden synttärit olivat 5.4. eli juuri matkalle lähtöä edeltävänä päivänä, joten synttäreiden vietto sujui melko kiireisissä tunnelmissa. Synttärit kuitenkin vietettiin perinteisin menoin maksalaatikkokakkuineen ja lahjoineen.


Kuusivuotias ei malta yhtään poseerata. Jos haluaa kuvan kakusta, kannattaa räpsiä nopeasti ennen kuin se on syöty...


Bode sai synttärilahjaksi pehmoleluapinan.


Kato isi, mitä sain, eikö olekin ihana!

Vielä kerran, onnea 6-vuotiaalle Bodelle!

PS. Matkakertomus ja kuvia tulossa, kunhan ehdin käydä kuvat läpi ja naputella tekstin.


Pallo hangessa - taas

Luonnoskansiosta löytyi valmis blogikirjoitus helmikuisesta pallonetsintäoperaatiosta. Jostain syystä se on jäänyt julkaisematta, mutta laitetaan se nyt, vaikkei tässä mitään uutta eikä ihmeellistä olekaan.

Ja taas se mami otti ja viskasi pallon syvälle hankeen... Vaikka tämä sama pallon etsiminen lumihangesta tapahtuu monta kertaa talvessa, on sitä siitä huolimatta aina yhtä hauska seurata. Nämä kuvat ovat helmikuulta.


Tiedätkö minne mun pallo meni?


Se on täällä, se on täällä!


Löysinpäs!


Mitä ihmettä Bode oikein touhusi täällä?


Eihän täällä mitään ole.


Outo tyyppi, peuhaa keskellä hankea ilman mitään syytä.


keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Neliö

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin pistetään saman tien toinenkin haastepläjäys kehiin.

Makrotexissä kuvataan neliötä. Alkuun en nähnyt ensimmäistäkään neliötä missään. Tai näin, mutta esimerkiksi lattian neliöt olivat niin isoja, etten parhaalla tahdollanikaan osannut kuvata niitä makroina. Siispä siirsin etsinnän pihalle.

Koira-aitausta olen odotellut jo jokusen vuoden. Neliökuvioista verkkoa on pihalla valmiina odottamassa jos joku joskus alkaisi tarhaneliöiden aitaamisen, samoin neliökuvioitu portti seisoo valmiina pystyssä. Ehkä joskus ne tarhan neliötkin valmistuvat, ehkä...


Koiratarhan portin neliökuvio on kuvattu makroasetuksin, mutta jos se ei ole tarpeeksi makroa, niin kuva sopinee teemaextraan.


Kuvia koneella katsellessani ja miettiessäni, mitä tehdä, huomasin modeemin valon vilkkuvan. Haa, neliö! Useamman kuvan jälkeen tässä tarkin otos :-( kamera ei millään pysynyt riittävän vakaana yhdellä kädellä, toinen kun tarvittiin pitämään modeemilootaa sopivassa kulmassa.


Tähti

Olisikohan pikkuhiljaa aika heräillä talviunilta ja palata kuvahaasteiden pariin? Ja päivitellä blogia muutenkin vähän aktiivisemmin?

Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla tä-alkuista sanaa. Ensimmäiseksi tuli mieleen hämmentynyt koira kysymässä täh? kun emäntä antaa epämääräisiä käskyjä (tai sellaisia, mitä koira ei haluaisi ymmärtää...). Toisena ja helpompana kuvattavana löytyi joulukukan mukana tullut tähti, minkä kohtaloa olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt; heittäisikö jo pois, vai antaako vielä olla. Tähti pääsi kuvattavaksi.




maanantai 13. helmikuuta 2012

Polttopuut hyötykäyttöön

Bodea palelee. Mitä silloin yleensä tehdään? No otetaan tietysti polttopuita millä lämmitetään torppaa. Polttopuiden avulla lämpenevät koiratkin. Ja etenkin mami, joka saa jatkuvasti olla lakaisemassa puunsilppua lattialta.


Kyllä tämä alkaa selvästi jo vähän lämmittää, tuumaa Bode.

Yläkuvassa vielä esitetään viatonta; minä vain nostin tämän tähän leuanaluseksi. Alakuvassa sen sijaan jo viis veisastaan, vaikka mami motkottaa vieressä kamera kädessään.


Tätä isompaa pitää varmaan ensin vähän silputa, että siitä lähtee kunnolla lämpöä.


sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Leikitäänkö?

Koirat ovat riemuissaan lumesta ja Wiltsu haluaisi jopa leikkiä Boden kanssa, mikä on melko harvinaista. Bodella kuitenkin on ihan muuta mielessä.


Jihuu, aletaanko juosta kilpaa?


Ai se olikin menossa hakemaan palloa...


Niinpä tietysti, eihän se musta välitä yhtään :-(


Pöh, menkööt.


Minä juoksen mamin luo!


torstai 2. helmikuuta 2012

Lumileikkejä

Viime viikon kuvasatoa.

Wiltsu oli jo riemuissaan huomatessaan, että  nyt on taas vapaa pääsy suuriin seikkailuihin, kun aita jää koko ajan enemmän ja enemmän lumen alle. Vaan kuinkas kävikään...


Iik, tännehän hukkuu!


Parempi kääntyä saman tien takaisin pihalle.

Bode on keksinyt uuden tavan leikkiä pallonpiilotusta. Aiemmin se on vain täpännyt pallon etutassuillaan hankeen ja aloittanut etsinnän. Alkuviikosta näin ensimmäistä kertaa kuinka se kiipesi pikkuhiljaa takamus edellä lumikinoksen päälle ja samalla veti etujaloillaan palloa hankeen. Ehkä etsinnästä saa haastavamman niin. Tai sitten touhussa on joku sellainen idea, mikä ei mulle aukene.


Kohta saan etsiä taas palloa, jihuu!


Vähän vielä syvemmälle hankeen ja sitten etsintähommiin.


No hitsi, mihin se pallo nyt joutui, menikö se jo syvälle hankeen?

Ei voi kuin ihmetellä tuon tohelon touhuja, mistä se noita juttujaan oikein keksii?


keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Hengissä ollaan

Olisikohan aika välillä päivittää blogiakin? Liityin loppuvuodesta viimein facebookiin ja aika on nyt vierähtänyt siellä toimintoja opetellessa.

Vuosi vaihtui meillä nettipimennossa. Torstaina 29.12. katkesi nettiyhteys eikä lankaliittymä pihahtanutkaan. Tapaninpäivän myrsky ja sähkökatkot olivat jo takanapäin, niistä netti ei ollut moksiskaan.

Neljä päivää oltiin ilman nettiä. Se saatiin korjattua neljän tunnin kuluttua siitä, kun olin ilmoittanut tarkan sijainnin missä piuhat roikkuvat irti-poikki-katki maassa. Aiemmin ei todennäköisesti oltu tehty asian eteen mitään, koska vikapaikka näkyi hyvin selkeästi. Lankaliittymä sen sijaan jatkoi edelleen mykkäkouluaan ja oli poissa käytöstä lähes kolme viikkoa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain viimein oikean ihmisen langanpäähän ja nyt toimivat molemmat. Puhelinyhtiö myös hyvitti kiitettävästi, joten ei jäänyt paha maku suuhun, vaikka muutamaan otteeseen melko pahasti ketuttikin.


Tammikuun neljäntenä päivänä on jo vähän lunta maassa. Netti pelaa, mutta lankapuhelin ei pihahdakaan.


Yhdeksäntenä päivänä oli maa jo kunnolla valkoinen.


Kuka nyt netistä ja lankapuhelimesta välittää, kun pallo on lähellä, on kaikki hyvin, tuumaa Bode.


Pelikenttää ei ole tässä vielä kunnostettu, kun Pete oli töissä, mutta kun ilta koitti, oli pelikenttä auki.

Koirat ovat onnesta soikeina, kun maa on lumesta valkoinen. Meitä ihmisiä sen sijaan alkaa jo vähän harmittaa jatkuva lumitöiden teko.