torstai 25. kesäkuuta 2009

Säikähdyksellä selvittiin!

Wiltsu kävi tiistaina lääkärissä jälkitarkastuksessa. Ja mikä helpotuksen huokaus, patologin lausunnon mukaan kiveksessä ollut kasvaintyyppi tulee yleensä kokonaan poistetuksi kastraation yhteydessä! Selvittiin siis säikähdyksellä!

Karvattomuus on vielä kuitenkin arvoitus. Kasvain ei todennäköisesti ollut hormonaalisesti aktiivinen, koska toinen kives oli normaali ja kummassakin oli toimiva siittiötuotanto. Nähtäväksi siis jää, palautuuko karvoitus siltikin nyt normaaliksi vai otetaanko seuraavaksi kilpparikokeet.

Kastraatiohaava ja kivespussit ovat parantuneet hyvin, mutta mutta... Wiltsu perhana onnistui repimään juhannuksen alla tikit peräaukon ja kivesten välisestä haavasta, mistä tietysti seurasi tulehdus. Ei muuta kuin antibioottikuuri päälle, kipulääkkeet ja suihkuttelua pari kertaa päivässä.

Niinpä, ihan oma oli syyni. Pistin nimittäin pojalle pöksyt jalkaan ja otin kaulurin pois, kun se oli hangannut kaulan pahasti ruvelle. Kotona kyllä oltiin - ei ollut aikomustakaan jättää sitä yksin ilman kauluria, mutta ei tullut mieleenkään, että sitä olisi pitänyt herkeämättä vahtia. Jossain vaiheessa herra oli onnistunut repimään pöksyt jalasta ja hoitamaan tikit pois. Ehkä päätti hieman helpottaa eläinlääkärin hommia... Teki sen vaan ihan liian aikaisin ja nyt haava repsottaa ja on tosi ikävän näköinen.

Tähän asti olen ihmetellyt, kuinka koira muka itse repii tikit pois, tyttöjen kanssa kun ei ole ollut sellaisia ongelmia. Mutta nyt tiedän, ettei kyseessä ole mikään urbaanilegenda. Ehkä tämä on taas joku poikien juttu? Toivottavasti Bodelle ei koskaan tule mitään tuollaisia operaatioita, sillä kun ei todennäköisesti kaulurikaan pysyisi päässä :o

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Apua, mun pallo karkas

Bode portilla pylly pystyssä, nenä työnnettynä portin alitse... Mitä ihmettä?
Mitä ihmettä tässä kuvassa tapahtuu? Yrittääkö tuo höpsö tosissaan kaivautua portin ali?

Vilkaisin terassilta portille päin ja hämmästyin, kun näin Boden siellä pylly pystyssä, hmm... Mitä ihmettä se nyt oikein touhuaa ja mitä sillä mahtaa olla mielessä?

Pakko oli mennä katsomaan lähempää ja kun  selvisi mistä oli kyse, niin ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan kameraa, sen verran huvittava tilanne oli.


Suunnitteleekohan herra kaivavansa tunnelin portin alitse?
Olisihan tuo pitänyt arvata, pallohan se oli tietysti vierinyt portin ulkopuolelle ja aiheuttanut hysteerisen kuopimisurakan.


Mikäpä muu moisen paniikin olisikaan voinut aiheuttaa, kuin rakkaan pallon vieriminen pois pihalta ja Boden ulottuvilta. Aika uskomattoman pitkälle se oli yltänyt tassujensa kanssa sutimaan. Vahinko vaan, että oli todennäköisesti samalla onnistunut työntämään palloa koko ajan kauemmas.

Kauankohan sen olisi pitänyt saada urakoida rauhassa, että olisi onnistunut kaivamaan sen kokoisen kuopan, mistä olisi päässyt portin alitse palloa hakemaan?

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kahden viikon piina

Lähdettiin eilen aamulla Wiltsun kanssa Haminaan Mar-Vetiin hammaskivenpoistoon ja kysymään samalla eläinlääkärin mielipidettä Wiltsun kaljuuntuvaan olemukseen. Sillähän on mahanalunen jo lähes kokonaan kalju ja karvaton alue leviää kylkiä ylöspäin. Myös niskan-kaulan -alueen karvoitus on harventunut rajusti samoin takareisien.

Alustavassa tutkimuksessa iho näytti siistiltä ja kivekset tuntuivat normaaleilta. Mietittiin ja laskeskeltiin mitä kaikkia tutkimuksia olisi järkevää nyt ottaa ja mihin olisi varaa. Päätettiin ottaa biopsia Cushingin taudin varalta, mutta laitettaisiin se tutkittavaksi vasta jos verikokeista ei selviäisi mitään muihin mahdollisiin tautiepäilyihin mm. kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavaan. Siten saataisiin hieman pienennettyä joka tapauksessa useampaan sataseen kohoavaa laskua.


Leikkausta seuraavana aamuna poika oli jo ihan pirteä, vaikka päässä oleva tötsä ärsyttikin.

Hammaskivenpoisto vaihtui kastraatioon

Kun päätökset toimenpiteistä oli tehty ja Wiltsu rauhoitettu hammaskivenpoistoa varten, minä lähdin kaupungille kuluttamaan aikaa. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun sain puhelun klinikalta. Eläinlääkäri oli tutkinut kivekset tarkemmin Wiltsun ollessa rauhoitettu ja havainnut oikeassa kiveksessä jotain epämääräistä. Ultra oli vahvistanut epäilyn, oikeassa kiveksessä oli muutos. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa; hammaskivenpoisto vaihtui kastraatioon.

Sekä oikea kives että ihopatti peräaukon ja kivesten välistä lähetettiin patologille tutkittavaksi. Kahden viikon päästä mennään jälkitarkastukseen ja kuulemaan patologin lausunto kasvaimista. Piinaviikot siis edessä. Karmivan hyvin on muistissa Riinan maitorauhaskasvaimen poisto ja kuinka se siirtyi sateenkaarisillalle jälkitarkastusta seuraavana päivänä. Monet itkut on jo itketty ja kyynelkanavat ehtivät varmaan kuivua, kun pahinta peläten odottelen tuomiopäivää :-(


Mitäpä minä muutakaan tekisin kuin istun boxin katolla ja katselen ikkunasta, eihän tällaisen tötsän kanssa kehtaa uloskaan mennä.

Maksa-arvot koholla

Wiltsulta tutkittiin myös perusverenkuvat, kun halusin tietää missä mennään maksa-arvojen kanssa. Sillähän on ollut alat hieman koholla eikä sitä ole katsottu nyt vähään aikaan, viimeksi lokakuussa 2007 (epämääräisiin huimauskohtauksiin liittyen). Nyt olivat kaikki maksa-arvot koholla. Ei kuitenkaan niin merkittävästi, että sieltä löytyisi syy kaljuuntumiselle, joten kiveskasvain on edelleen ykkösvaihtoehto. Noin kuukauden kuluessa pitäisi karvan alkaa pikkuhiljaa kasvaa, mikäli kasvain on ollut siihen syynä. Odotellaan ja toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että karvoitus alkaa palata ja ettei kasvain ole ehtinyt levitä, vaan on nyt kokonaisuudessaan saatu pois!

Vaikka laskun loppusummaa etukäteen väännettiinkin, niin tilanteen vakavuuden selvittyä sillä ei ollut enää väliä. Vasta kertoessani isännälle puhelimessa, että poika on parhaillaan kastroitavana, tuli mieleeni, että onkohan mulla edes rahaa tilillä niin paljon, mitä tämä nyt tulee maksamaan :o Wiltsullahan ei tietenkään ole vakuutusta, eihän sillä muuten olisi mitään kalliita hoitoja ja tutkimuksia vaativia sairauksiakaan. Juuri viimeksi treeneissä kun asiasta keskusteltiin, niin selvisi, etten ole ainoa joka on huomannut, että vakuutuksen ottaminen nimenomaan suojaa koiraa kaikilta mahdollisilta sairauksilta. Vakuutuksen ottaminen siis kannattaa, ei väliä mitä se korvaa, kun korvaustarvetta ei sitten enää tule, sairaudet kun tulevat vakuuttamattomille koirille ei vakuutetuille ;-)

Bileet raunioilla

Johan oli rauniotreenit maanantaina! Aamu aloitettiin Jemman hyväksytyn pehan kunniaksi lasillisella kuohuvaa ja seuraksi sacherkakkua, pullaa, piparia jne. Tarjoilut olivat ruhtinaalliset, mutta oli kyllä onniteltavia Jemman lisäksi muitakin; Sissi, Nala ja Kira (jos nyt muistan oikein). Onnittelut vielä kerran kaikille ja kiitos herkuista! Hivenen kyllä protestoin sitä, että samaan tarjoiluun niputetaan useampi saavutus - jakamalla niitä tasaisesti, saataisiin varmemmin joka treeneihin jotain herkkuja :-D

Ehdittiin sitä toki hieman treenatakin, vaikka alku menikin tiiviisti herkkupöydän ympärillä. Wiltsu oli vaihteeksi mukana ja toimi hyvin, kuten aina raunioilla.


Eka maalimies on täällä!

Ensimmäinen maalimies löytyi nopeasti. Aikaa sen sijaan tuhraantui siihen, kun yritin saada napattua herrasta kuvaa piilolla. Muutaman "oho, koira ehti jo hävitä tähtäimestä" -kuvan jälkeen sain kuin sainkin napattua ihan kunnon ilmaisukuvan.


Toka maalimies löytyi niin ikään helposti

Toinen maalimies oli betoniputkessa luukun alla. Wiltsu kiersi putkea sellaista vauhtia, että taas oli ongelmia kuvaajalla pysyä perässä. Maalimieskin jo ihmetteli putkessa, että mitä se ohjaaja höpöttää, kun pyytää koiraa ilmaisemaan... Kaiken aikaahan se ilmaisi.


Kolmas maalimies oli jo hieman vaikeampi tapaus, Wiltsu ei meinannut hoksata katsoa tarpeeksi ylös vaan etsi äijää matalammalta.

Kolmas maalimies makasi sänkykasan keskimmäisellä tasolla. Wiltsu pyöri siinä lähistöllä jonkun aikaa ja yritti paikallistaa hajua ennen kuin tajusi, että pitää katsoa vähän normaalia ylemmäs ja siellähän se maalimies makasi. Poitsi ei halunnut hypätä maalimiehen luo ylös hakemaan palkkaansa enkä sitä siihen pakottanut. Muutaman kerran kehotin, mutta kun ei, niin ei. Onhan herralla jo ikää sen verran, että en halua vaatia enempää kuin mihin itse kokee pystyvänsä. Nakit sai hyvin syötyä alimmaltakin sänkykerrokselta.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Hengissä ollaan ja kaikki hyvin

Ohhoh, melkein kolmen kuukauden paussi blogikirjoittelussa... :o Onneksi muutama kirjoitus löytyi sentään puolivalmiina odottamassa puhtaaksikirjoitusta, joten ei tarvitse jättää ihan koko aikaa täysin unholaan.

Tässä lyhyt kertaus asioihin, joita muistan tai joista löytyi muistiinpanoja. Yritän nyt taas hieman aktivoitua ja saada tekstiä suollettua jatkossa vähän ripeämpään tahtiin.

Wiltsun hieronnat hierottu

Maaliskuussa Wiltsulla oli kolmas hierontakerta. Lapojen väli oli edelleen jumissa, mutta lavat irtosivat jo sen verran, että sormi meni alle. Sovittiin vielä neljäskin hierontakerta. Neljännellä kerralla poika olikin sitten jo niin hyvässä kunnossa, että voitiin jättää hieronnat siihen. Otetaan taas uusiksi, kun siltä tuntuu.

Treenailua

Treenikertoja on tässä lähes kolmessa kuukaudessa ehtinyt olla useampikin, osa enemmän osa vähemmän unholaan painuneita, mutta muutamasta jotain muistojakin.

Maaliskuussa käytiin Wiltsun kanssa toistamiseen vanhalla sahalla. Ukot löytyivät ja hauskaa oli taas niin koirilla kuin ohjaajillakin. On se vaan niin piristävää olla välillä muualla kuin niissä samoissa vanhoissa paikoissa.

Ritilärappuset testattiin tällä kertaa kunnolla. Wiltsu kiipesi reippaasti, kunnes lipesi ja minä kauhistuin niin, että käännyttiin oitis takaisin. Treenien vetäjä ei antanut armoa, vaan pakotti meidät molemmat takaisin ylös - ei ongelmia. Alaspäin tullessa Wiltsu lipesi taas ja minä lähes paniikissa. Treenien vetäjä kehui Wiltsua ja minä sain nuhteet. Koira toimi hyvin, vaikka ohjaaja yritti panikoimisellaan pilata koiran rappusissa kiipeämistä minkä kerkesi. Niinpä niin. Saisipa mun koirat jostain paremman ohjaajan.

Missun kanssa oltiin huhtikuussa raunioilla tarjoamassa 11-vuotiskakkukahvit. Kiire oli, kun mummeli oli jo viittä vaille 12 vuotta... (lue lisää) ja metsässäkin Missun kanssa käytiin. Rauniot sujuivat hyvin, mutta metsässä huomasi selkeästi iän jo hieman painavan. Kuvittelin maaston olevan tarpeeksi helppo, mutta ei se sitä ollutkaan. Otettiin pintahakua. Missu haki vähän turhan laajalla kaarella ja kiersi hankalia reittejä, joten väsymys alkoi selkeästi painaa loppua kohden. Hyvin se toimi, mutta jatkossa täytyy vaan olla tarkempi siitä, mihin sen mukaan ottaa ja kuinka paljon sen antaa työskennellä. Onnesta soikeana se kyllä oli, kun hommiin pääsi ja hyvin maittoi uni, kun kotiin päästiin.

Maksalaatikkokakkua kertaa kaksi

Kahdet synttäritkin ollaan tässä välissä ehditty viettää. Boden 3-vuotissynttäreitä vietettiin huhtikuun 5. ja Missu täytti 12 vuotta kesäkuun toinen päivä!

Siinä kai ne tärkeimmät? Seuraava blogimerkintä tulee piakkoin, lupaan, ettei sitä tarvitse odottaa kuukausikaupalla ;-)

Missu 12 vuotta!

Missu-mussukka täytti jo 12 vuotta. Synttäreitä juhlittiin lauantaina, kun Isa-sisko tuli käymään.

Minä hölmö en vaan hoksannut ottaa kameraa esiin, että olisin saanut ikuistettua siskokset synttärikemuissa, asia tuli mieleeni vasta, kun vieraat olivat jo lähteneet. Harmittaa :-( Toivottavasti päästään syyskuussa juhlimaan Isan 15-vuotissynttäreitä, sitten pitää kyllä kuvata ja ahkerasti!


Missu ja kermaviilillä kuorrutettu maksalaatikkokakku, kynttilöinä 12 rouhetikkua, kun niin montaa nakkia ei kakun päälle millään saanut mahtumaan...