torstai 31. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai: jatkuu

Valokuvatorstain haastesarja jatkuu ja jatkuu...


Meidän postilaatikkohan se siellä nököttää ihan ypöyksin. Ja tie jatkuu eteenpäin kohti seuraavia postilaatikoita.

Myös talvi se vaan jatkuu. Eilen sai taas olla lumitöissä. Tulisi jo kevät.


keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Alkukirjaimet: PE

Alkukirjaimissa haetaan PE-alkuista sanaa ja sehän viittaa ihan selvästi lähestyvään pääsiäiseen: pientä poikaa vähän pelottaa kummallisen näköiset pääsiäisnoidat.


Tässä taisi olla sekoitus pelkoa ja intoa. Lapset olivat tuttuja, joten toiveissa oli, että ne heittelisivät kumiankkaa, vaikka ovatkin laittautuneet noin kummallisen näköisiksi, ettei niistä voi olla ihan varma.


tiistai 29. maaliskuuta 2011

Täyttö- ja patterivapaa haukunrajoitin

Meillä on aivan loistava kaukohaukunrajoitin. Siihen ei tarvitse lisätä sitruuna- eikä pippurituoksua eikä se myöskään tarvitse patteria. Riittää, että sen laittaa ruokapöydälle, niin Bode ei komenna pelaamaan palloa. Ihan oikeasti, niin se toimii!



Bodesta on viime aikoina kuoriutunut raivostuttava komentaja. Päivät menee ihan rauhallisesti, mutta iltaisin, kun istutaan katsomaan telkkaria, tulee herra pallonsa kanssa ja alkaa vaatia kovaäänisesti peliseuraa. Pari päivää sitten mulla meni hermot. Päätin, että nyt saa riittää ja kaivoin haukunrajoittimen kaapista.

Boden suu meni välittömästi kiinni ja pää painui alas, kun näki, mitä mulla oli kädessä. Sovitin rajoitinta kaulaan ja otin heti pois, kun huomasin, että sitä pitää hieman löysätä. Siitä on nimittäin muutama vuosi, kun rajoitinta on viimeksi käytetty. Bode oli sillä välin hipsinyt ulko-oven viereen maate, joten laitoin rajoittimen pöydälle odottamaan, koska komentaminen taas alkaa. Ei enää alkanut uudestaan koko iltana. Ah, mikä ihana rauha.

Seuraavana iltana Bode saapui taas palloineen sohvan eteen. Suun aukaisu ja pieni nytkähdys ennakoivat möykän alkua, mutta tällä kertaa herra ei päästänyt ääntäkään. Vilkaisi vain pikaisesti ruokapöydälle, missä haukunrajoitin edelleen nökötti, sulki suunsa ja painoi päänsä alas. Tosin nyt ei masennus ollut niin kokonaisvaltaista kuin edellisenä iltana. Pallonpeluuta kyllä harrastettiin, se tapahtui vain ilman jatkuvaa komentamista. Ihanaa, kaukohaukunrajoitin toimii loistavasti, suosittelen!


perjantai 25. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai: kuva ja sen kuvausprosessi

Valokuvatorstain tämän viikon haaste olikin aiempia haastavampi. Tarkoituksena ottaa kuva nimenomaan tätä haastetta varten ja kuvata sen kuvausprosessi. Meinasin ensin jättää kokonaan väliin, mutta nakkasin kuitenkin äsken kameran kaulaani ja mentiin koirien kanssa pihalle.

Molempien saaminen samaan kuvaan onnistuu kyllä muutamien ärräpäiden saattelemana, mutta jos (yleensä kyllä) haluaa niiden katsovan samaan suuntaan ja olevan muutenkin edes jotakuinkin hyvin, niin aikaa saattaa tuhraantua jokunen tovi. Nyt ei ollut siihen aikaa, joten poseeraamista yritti yksin Bode.

Ensin piti katsoa paikka, missä ei ole kovin keltaista lunta, eikä ylimääräisiä tummia kökköjä maassa (tähän sopisi sellainen punasteleva hymiö). Peukut pystyyn, että keli säilyy siedettävänä, eikä ala taas sataa lunta. Bode sivulle ja paikka. Siirryin hieman kauemmas katselemaan miltä herra näyttää kameran takaa. Pahuksen pallo on niin lähellä, että eihän sitä saa millään rajattua kuvasta pois, mutta olkoon, katsotaan, mitä tästä saadaan aikaiseksi.

Koiruus pysyi muuten hyvin paikoillaan, mutta pää kääntyili ja ilmeet vaihtelivat, kärsimättömyyden ja tylsistymisen välillä. Pallokin häiritsi selkeästi, kun alkuun asento oli jäykkääkin jäykempi, ettei vaan vahingossa vilkaise sitä. Myös Wiltsu aiheutti ongelmia kuvaussessioon.


Mitäs tuolla takana kinosten päällä tapahtuu?


No Wiltsuhan se taas päätti ottaa hatkat.


Pakko välillä huomioida palloa, ettei se vaan tule surulliseksi, jatketaan poseerausta hetken päästä.


Voisitko jo napata sen haluamasi kuvan, että saan jatkaa pallonpeluuta.

Nappiotosta en tällä kertaa saanut, mutta tuossa viimeisessä on kiva veikeä, ilme, joten siitä tuli se kuva, minkä kuvausprosessi tässä kuvattiin.


torstai 24. maaliskuuta 2011

Alkukirjaimet: LI

Tänään oli jo kolmas aamu peräkkäin, kun Wiltsu otti ja livahti omille teilleen. Tiistaiaamuna Pete ikkunasta ulos vilkaistessaan huomasi autonsa takana jalkoja. Tarkemmin katsottuaan, totesi että Wiltsuhan se siellä. Herra oli siis portin ulkopuolella. Seuraavana aamuna Pete jäi tarkkailemaan, mitä herra touhuaa, pihalle päästyään. Ei kun pikaisesti pissat pihalle, vauhdilla kinoksen päälle ja aidan yli livohkaan. Ja sama homma jatkui tänä aamuna...

On taas se aika vuodesta, kun aita on meillä vain koristeena, paikoin sitä ei edes näy, kun on kokonaan lumen alla piilossa.

Alkukirjaimet -kuvahaasteessa on aiheena LI-alkuinen sana ja koska meillä on suuren luokan LIvahtaja laumassa, niin päätin ottaa ihka ensimmäistä kertaa osaa haasteeseen. Tästä on siis kovaa vauhtia muodostumassa kuvahaasteblogi, kun en näköjään kovin usein enää muuta höpinää tänne saa laitettua. Mutta kuviahan on kuitenkin kiva katsella, eikö?


Pääsisiköhän tässä kohdasta hyvin livohkaan?


Heippa, minä menen nyt!


torstai 17. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai: idea

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on idea.

Täällä on torppa ideoita pullollaan, jotkut hyviä, toiset vähemmän hyviä ja osa taas niin kummallisia, ettei niistä ota tolkkua muut, kuin ideoitsija itse.


Bode on laittanut pallonsa juomakuppiin. Liekö tarkoitus antaa sille juotavaa, että jaksaisi pelata paremmin vai oliko pallo jo niin likainen, että sen piti käydä pesulla. Joku ideahan siinä on täytynyt olla, höntti mami ei vaan ymmärrä.

Wiltsun tarve kaivautua vällyjen väliin, on myös sellainen idea, mikä ei mulle avaudu. Omituisia otuksia nuo koiruudet.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kattoterassin uusi ilme

Wiltsun kattoterassin pehmuste alkoi olla pahasti entinen. Herran petaamisvimma oli saanut pehmusteen kankaan rikki jo useammasta kohdasta enkä enää viitsinyt kursia sitä kasaan, kun viime viikolla alkoi taas tursuta uudesta reiästä täytettä ulos. Siispä kuono kohti Tottakaita ja - toivottavasti - kestävämmän pehmusteen ostoon. Valitettavasti koot olivat vähissä, mutta ostin silti isoimman, mikä sieltä löytyi.


Mikä kumma tuo on?


Joo, aivan liian pieni näin isolle koiralle... Mitä se mami höpöttää, miksi muka pitäisi siirtää takamusta taaksepäin?


Kyllä tähän istuen sopii ihan hyvin.


En minä ole mikään pikku-Fifi, joka käpertyy kerälle tällaiselle pienelle pehmusteelle, olen jo iso poika ja tarvitsen iiiiison pehmusteen.

Uskoisin, että pehmuste on saanut herran hyväksynnän. Ainakaan sitä ei ole kertaakaan tarvinnut lattialta ylös nostaa! Isomman käyn kyllä ostamassa, kunhan niitä kauppaan tulee (mikäli tämä todella näyttää kestävän Wiltsun ahkeran petauksen). Pikkupehmuste saa sitten siirtyä autoboxikäyttöön.


torstai 10. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai: tunne

Valokuvatorstain haastesanana on tällä viikolla tunne.

Turvallisuuden tunne on tärkeä. Bodelle turvallisuuden tunteen ja hyvät unet tuo viereen otettu mamin tossu, hanska, pipo tms. myös iskän vastaavat käyvät hätätilassa ;-)



(Sitä näköjään jatketaan sohvateemaa...)


keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Oho, sohva hajosi

Normaaleissa perheissä sohva on sellainen, että siihen voi huoletta istua, ei tarvitse tarkistaa, että patjat ovat paikoillaan, niistä ei puutu paloja eikä kukaan ole kaivautuneena peitteiden väliin... Meillä on toisin. Jostain kumman syystä Wiltsu saa aina myllättyä sohvan mitä omituisempaan muotoon. Bode sentään onneksi on jo jättänyt sohvan syömiset (kopkop!).

Normaalioloissa meidän alakerran sohvan kuuluisi näyttää suunnilleen tältä:


Sohvalla on kiva loikoilla, kunhan on ensin saanut tyynyt pudotettua lattialle.

Usein Wiltsu kuitenkin kaivautuu sohvapeitteiden väliin.



Niin kävi taas tässä eräänä päivänä ja hups vaan, yhtäkkiä selkänojapatja oli kumossa ja Wiltsu jumissa patjojen välissä. Minä ryntäsin hakemaan kameraa ja kun palasin, näin hölmistyneen ja sähköisen koiran ihmettelemässä, mitä oikein oli tapahtunut.


Ööö, mitähän tässä nyt kävi, miten tuo selkänojapatja tuohon lattialle joutui?


En minä vaan tiedä, mitä kävi. Se oli varmaan Bode, joka tuon tiputti, syytä sitä.


perjantai 4. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai: spiraalista rengasmaiseksi

Valokuvatorstain haasteen aiheena on tällä viikolla kuva, missä tähtisumu muuttuu spiraalista rengasmaiseksi.

Näpsäsin vuonna 1992 ottamastani valokuvasta digikuvan. Laatu ei valitettavasti ole hääppöinen, mutta jos oikein tarkkaan katsoo, niin Riina-vauvan kieli on kuvassa niin spiraalilla kuin vain olla ja voi. Tarkempaa muistikuvaa mulla ei tuosta ole, mutta eiköhän kieli kiepsutellut itsensä vielä rengasmaiseksikin...

Tehkääpä perässä. Kenen kieli taipuu?


Riina (Garine des Princes de Conde 1991-2003)