maanantai 29. syyskuuta 2008

Viikon koirakuva: nimi

Osallistutaanpa viime tingassa ja piiiitkästä aikaa taas koirakuvahaasteeseen - joskin uuteen sellaiseen. Haasteen aiheena on tällä kertaa nimi.


Missu-Mussukka ja Vili-Vilpertti

Missun kutsumanimi muotoutui virallisesta nimestä (Naomi C.). Nassin olisin siitä halunnut, mutta kun Nassi oli jo ihmiselle "varattu" ja Misse liian kissamainen, niin Missusta tuli Missu. Hellittelynimenä sillä on toisinaan Missu-Mussukka tai pelkkä Mussukka. Nykyisin iästä johtuen sitä kutsutaan myös Mummeliksi.

Wiltsulla oli kutsumanimi jo valmiina, kun se 4,5-vuotiaana muutti laumaamme eikä sitä enää siinä vaiheessa haluttu lähteä muuttamaan (eikä ollut tarvettakaan). Muina lempiniminä Wiltsulla on mm. Vili, Vilpertti, Pertti, Robert von Williamson ja Luigi.

Dr. Bodil

Boden kutsumanimi tuli niin ikään virallisesta nimestä (Baudelaire). Useampaan otteeseen olen saanut kertoa, että Bode ei ole saanut nimeään hieman kuuluisamman kaimansa Bode Millerin mukaan, vaan nimi on lyhennys - ihan oikeasti - virallisesta nimestä ;-) Sen sijaan lempinimiä Bodella riittää pilvin pimein. Tutuin niistä Bodelle itselleen taitaa olla Pöhelö, mikä myös kuvastaa sitä parhaiten. Useasti se jopa tottelee Pöhelö nimeä paremmin kuin Bodea ;-)
Dr. Bodil tutkii
potilaan nenää
vastaanotollaan


Viikon koirakuvaksi päätyi kuitenkin tällä kertaa "ammattinimikkeeseen" liittyvä kuva. Boden tapa tutkia ja hoivata muita on nimittäin antanut sille lisänimen Dr. Bodil. Dr. Bodil huolehtii tarkasti mm. Missun korvien putsauksesta, tutkii isin nenää, Missun hännän pattia (sitä useammin mitä huonommalta se näyttää) jne. Ja nyt viimeisimpänä tehtävänään se on alkanut tutkia tarkkaan Wiltsun selkärankaa. Monesti Wiltsun ollessa juomassa, on Bode nenä tiukasti kiinni sen selkärangassa.

Pistää miettimään voisiko Dr. Bodil todellakin olla nimensä veroinen ja onko se kenties löytänyt syyn Wiltsua vaivaaviin huimauskohtauksiin? Tai jonkin muun ongelman Wiltsun selkärangasta?

torstai 25. syyskuuta 2008

Voi pientä ressukkaa

Wiltsun vaivat palasivat taas :-( Melko tasan tarkalleen vuosi ehti vierähtää edellisestä selkeästä kohtauksesta. Joitakin epämääräisiä heittelehtimisiä on tässä välillä ollut, mutta niin lieviä, etten niitä laske varsinaisiksi kohtauksiksi (ties vaikka olisivat vain omaa mielikuvitustani).

Eilinen oli ihan tavallinen päivä, ei mitään normaalista poikkeavaa, mikä olisi mahdollisesti voinut laukaista kohtauksen (jos se jostain sellaisesta voisi johtua). Wiltsu ja Missu loikoilivat sohvalla ja Bode lattialla odottamassa iltaruokaa. Vähän ennen yhdeksää Wiltsu hyppäsi sohvalta alas ja takapää meni alta. Siitä alkoi taas huojunta ja heittelehtiminen.

Se yritti ravistella useampaan otteeseen, mutta siitä ei taaskaan tullut mitään. Seistessä ja istuessa huojutti, joten se pyrki nojaamaan tuolin selkänojaan tai minuun. Makuulla olisi ollut (mun mielestä) paras olla, mutta ei se kuitenkaan pitkiä aikoja malttanut, vaikka olinkin tiiviisti vieressä.

Pakolliset pyrripyörähdykset ennen ruokailua meinasi olla katastrofi. Minä yritin epätoivoisesti saada sen pysymään paikoillaan, mutta en onnistunut. Ensimmäinen pyörähdys sai sen menemään nurin, pari seuraavaa pysyi jo pystyssä, vaikka tiukkaa tekikin. Ruoka upposi yhtä reippaasti kuin muulloinkin, vaikka huojunta hieman hidastikin syömistä.

Ruokailun jälkeen alkoi jo vähän helpottaa. Pystyi kävelemään itse pihalle tekemään tarpeensa. Ja kun puoli kahdentoista aikoihin oltiin käymässä nukkumaan, kävely sujui jo suht hyvin, vaikka vieläkin huojutti jonkin verran. Myös ravistelu onnistui jo.

Seuraavana aamuna poika oli taas oma itsensä. Oli ihana herätä, kun Wiltsu haukahteli ja kiljahteli komentaessaan pipruja lopettamaan joka-aamuinen peuhaaminen. Siitä tiesi, että se on taas ihan kunnossa. Ei oksennuksia eikä pissoja sisälle tällä kertaa.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Tynkätreenit

Tarkoitus oli siis ottaa tällä kertaa Wiltsulle ensimmäiseksi ukoksi haamu, mutta koska se oli jo ehditty laittaa valmiiksi, niin ei muuta kuin kokeilemaan... Ja ihme tapahtui; Wiltsu lähti saman tien töihin. Ei turhia haahuiluja, vaan heti aloitti etsinnän. Valitettavasti se ei vaan malttanut mennä tarpeeksi pitkälle, oli kuulemma muutamaan otteeseen käynyt noin kymmenen metrin päässä piilolta ja kaartanut pois. Lopulta eteni riittävän pitkälle, jolloin maalimieskin löytyi.

Jotain oli kuitenkin matkanvarrella tapahtunut, kun poitsi ontui toista etujalkaansa :-( Wiltsusta ei tosin tiedä, sille riittää välillä pieni risunpätkä karvoissa, ettei voi kunnolla liikkua. Tahtia ontuminen ei haitannut, vaan jätkä juoksenteli innokkaasti nilkuttaen keskilinjaa pitkin, kun pähkäiltiin, mitä sen kanssa tehdään... Varmuuden vuoksi päätettiin huutaa toinen maalimies reippaasti lähemmäs haamuilemaan ja otettiin se ihan lyhyenä pistona. Saatiin pojalle yksi hyvin onnistunut suoritus ja lopetettiin hommat siihen, ettei jalka kipeydy turhaan enempää.

Wiltsu olisi kyllä mielellään jatkanut vielä kolmannenkin ukon etsintää. Mulla teetti pikkuisen hommia saada se pois alueelta, kun jätkä oli aivan varma, että yksi äijä on vielä kateissa eikä olisi millään malttanut lähteä pois ;-)

Muutamia risuja Wiltsun jalasta ja kainalosta löytyi, mutta muuten siinä ei näkynyt mitään eikä aristanut jalkaa yhtään. Illalla ja vielä tänään aamulla ontui jonkun verran, joten täytyy nyt ottaa rauhallisesti ja seurata tilannetta. Toivottavasti on vain venähdys ja menee levolla ohi!

Niin ja ne Viron tuliaiset... muistin ottaa mukaan ja muistin jopa ihan omatoimisesti tarjotakin, hyvä minä! ;-)

tiistai 23. syyskuuta 2008

Isa 14 v.

Synttärityttö


Sunnuntaina käytiin Isan synttäreillä. Missu ei tällä kertaa päässyt mukaan ja moitteitahan siitä tietysti sain, kun uusia synttärikemuja tuskin enää tulee :-( Mutta lupasin, että käydään kyllä Missun kanssa moikkaamassa isosiskoa tässä ihan lähiaikoina.

Ikä ei paljoa paina, Isa on aivan uskomattoman hyvävointisen oloinen! Kuulo on luonnollisesti jo vähän huononpuoleinen ja liikkeet jäykät, mutta muuten tyttö painaa menemään todella pirteänä ja iloisena!

Onnittelut kaikille muillekin Chaccado J-pennuille, jotka täyttivät sunnuntaina 14 vuotta!

Kohellustreenit

Keskiviikkona oltiin Wiltsun kanssa hakumetsässä. Meitä oli aika monta koirakkoa mukana ja koska treenit alkoivat vasta 17.30, niin tiedossa oli, että loppupää saa hoitaa hommansa pimeässä...

Edellisissä treeneissä mulla oli reissutuliaisina karkkia matkassa mukana, mutta unohdin tarjota niitä, kun kukaan ei kysellyt. Tällä kertaa kysyttiin kyllä, mutta nyt olin unohtanut ottaa ne mukaan :-( argh! Muistin sentään, että karkit jäivät, kun olin ajanut vasta muutaman sata metriä. En kuitenkaan enää viitsinyt kääntyä takaisin, etten olisi taas myöhästynyt (olin kerrankin ajoissa matkassa). Tänään on taas treenipäivä ja nyt on karkit jo valmiiksi pakattuna mukaan! Toivottavasti joku muistaa nyt kysellä niiden perään, ettei käy taas köpelösti ;-)

Kohellusta ja sinne tänne juoksentelua

Alkupään koirilla kesti työskentely hieman pidempään ja koska Wiltsu oli toiseksi viimeisenä, niin meidän vuorolla olikin sitten jo ihan säkkipimeää. Onneksi oli otsalamppu mukana, näki edes jotain.

Wiltsun treenit menivät vanhan kaavan mukaisesti. Alkuun kohellusta ja sinne tänne juoksentelua ja kun herra viimein malttoi aloittaa työskentelyn, niin sitten homma sujui mallikkaasti.

Ensimmäinen äijä otettiin muistikuvana, kun ajattelin, että herra malttaisi keskittyä nopeammin etsintätehtävään, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä :-( Toinen äijä oli valmis ja aivan samanlaista vouhkaamista oli molempien maalimiesten kohdalla ennen kuin herra sai työvaihteen päälle. Kolmatta en enää viitsinyt ottaa. Kello oli jo paljon ja oli niin pahuksen pimeääkin jo, enkä uskonut, että viimeinen olisi yhtäkkiä ollut sellainen nappisuoritus, että sen takia olisi kannattanut vielä yksi ottaa.

Taidankin ottaa ensi kerralla ensimmäiseksi haamun, josko se sitten intoutuisi lähtemään vauhdikkaammin suoraan maalimiehelle?

torstai 11. syyskuuta 2008

Mikä juttu tää taas olikaan?

Pitkä treenitauko hakuilusta on vihdoin taaksejäänyttä aikaa, tiistaina päästiin taas tositoimiin. Tai ainakin jotain sinnepäin...

Päätin jo hyvissä ajoin, että otan Boden mukaani. Bode tarvitsee eniten toimintaa ja sille tekee myös hyvää tavata "vieraita" ihmisiä. Päätöksessäni myös pysyin, vaikka se aiheutti mulle taas tukun harmaita hiuksia lisää :-(

Lähtöön pitäisi varata vähintään puoli tuntia

Koko jengi oli pihalla, kun aloin tehdä lähtöä. Hyvissä ajoin kerrankin! Bode luimisteli vähän kauempana ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton, kun tajusi, mitä tuleman pitää. Missu ja Wiltsu olivat molemmat innoissaan ja valmiina lähtemään mukaan. Missun sain suht kivuttomasti sisälle. Ei se mielellään tullut, mutta laahusti kuitenkin hitaasti tajuttuaan, ettei pääse mukaan. Wiltsu perhana taas ei millään halunnut ymmärtää, että senkin pitää mennä sisälle. Se oli ihan varma, että pääsee mukaan, kun tarpeeksi innokkaalta näyttää. Kymmenisen minuuttia sitä vuoroin houkuttelin nätisti ja vuoroin komensin tiukasti, ennen kuin lopulta sain sen sisälle. Että osaa olla vaikeaa.

Onneksi Boden autoon sullominen onnistui tällä kertaa suht helposti. Eihän se mielellään tullut, luimisteli ja jäi jäkittämään muutaman metrin päähän autosta, mistä jouduin sen retuuttamaan ja tietenkin nostamaan autoon... Ei kuitenkaan nyt lähtenyt huitelemaan tietä pitkin karkuun! Noh, ei siinä muuta, kuin äkkiä viesti treenien vetäjälle, että tulossa ollaan, vaikka vähän myöhässä - taas :-( Ja kiireesti matkaan.

Miksi tuo kyykyssä oleva ihminen kutsuu mua?

Halusin Bodelle ensin makkararingin, kun poika oli taas vähän hämillään. Sama vanha ongelma jatkuu edelleen. Ei voi mennä niiden ihmisten luo, jotka kutsuvat, niissä on jotain epäilyttävää. Niiden luo voi kyllä mennä, jotka eivät kutsu. Mun piti kävellä mukana, että herra suvaitsi mennä kutsujien luo :-( Ja ensimmäiset nakinpalat sylkäisi mokoma suustaan pois, mutta sen jälkeen nakit kyllä kuitenkin kelpasivat.

Otettiin reilusti takapakkia ja palattiin ihan lähtöpisteeseen asti eli koira liinaan ja risteilemään aluetta. Alkuun Bode matkasi nenä maassa ja etsi jälkeä. Kai se joitain jälkiä seurasikin. Lopulta kuitenkin pää alkoi aina välillä kohota ja muutamaan kertaan kääntyi katsomaan mua kuin kysyen: Mikä juttu tää nyt taas olikaan? Ja kun viimein sai hajun maalimiehestä, niin lamppu syttyi pikkumiehen pään päälle ja eikun lähetys ja äijä löytyi kuusien seasta.

Toinen äijä otettiin samalla tavalla. Ja tällä kertaa oli mukana myös tienylitys. Todella upeasti poitsi meni lähetyksen jälkeen tien yli. Tosin jouduin lähettämään myöhemmin uudestaan tieltä, kun palasi takaisin löytämättä äijää, mutta siis ensimmäisellä lähetyksellä ei tienylitys aiheuttanut minkäänlaista epävarmuutta. Hienoa!

Kolmatta ei enää otettu, kun oltiin jo "tuhlattu" aikaa makkararinkiin (meitä oli harvinaisen monta tällä kertaa treeneissä). Tosin hyvä oli myös jättää kahteen, kun molemmat menivät niin hienosti. Kolmas jos olisi tyritty, niin olisi harmittanut ja pahasti.

En se minä ollut, se oli Bode!

Niin ja täytyy vielä oikein kehaista, että enpäs mulinut kertaakaan, vaikka useampaan otteeseen jouduin (taas niitä halvatun) ojia ylittämään, hyvä minä! Vettä oli tosin sen verran vähän, että pääsin pikkuisen lintsaamaan - ei tarvinnut ihan koko ojanmittaa edes yrittää ylittää. Toisin kävi Bodelle. Molskis vain kuului, kun pojan loikka jäi vähän lyhyeksi ;-) Heti täytyi hihkaista, että se en sitten ollut minä ;-)

Ja olihan mulla tietysti mukana Haapsalun tuliaisina pussillinen karkkeja treenikavereille, mutta kun kukaan ei tuliaisten perään kysellyt, niin eikös pussi tullut avaamattomana takaisin kotiin... Yritän muistaa ottaa sen mukaan myös ensi kerralla! Josko sitten joku niitä kyselisi tai muistaisin jopa ihan omatoimisesti tarjota...

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Rutina poissa!

Huh, ei rutise Wiltsun pää enää! Lähes olematonta rutinaa ja hyvin pienellä alueella, on tässä vielä muutamana päivänä tuntunut, eikä sitäkään olisi taatusti huomannut, jos ei olisi osannut etsiä. Mutta nyt ei enää kuitenkaan löydy - aktiivisesta yrityksestäni huolimatta ;-) - pienintäkään rutisevaa kohtaa! Helpotuksen huokaus!

Eilen illalla sain vielä yhden ehdotuksen rutinan lähteeksi: allerginen reaktio. Kuulosti oireilu hyvin samankaltaiselta, joskin Wiltsulla se oli huomattavasti lievempää ja pienemmällä alueella. Nyt ei vain enää ole minkäänlaista muistikuvaa, saiko Wiltsu kenties jonkin sellaisen makupalan tai oliko ruuassa lisukkeena jotain sellaista, mitä ei aiemmin ole ollut ja mikä olisi mahdollisesti aiheuttanut allergisen reaktion. Mutta hyvä tietää vastaisuuden varalle, kiitos Teija! Jos joskus taas alkaa rutinaa tuntua/kuulua, niin tiedän kyseessä voivan olla myös allerginen reaktio.

Katso myös Wiltsun pää rutisee.

Ei enää juopottelua yöllä

Taas oli viime perjantaiaamuna pissat lattialla Wiltsun huoneessa :-( Edellisenä iltana poika kävi muun jengin kanssa yhtä aikaa pissalla puoli kahdeltatoista ja isot pissat tekikin, olin silmä tarkkana vahtimassa. Aamulla kahdeksalta kun Pete meni alakertaan, oli Wiltsun huoneen lattialla iso lätäkkö.

Kahdeksan ja puoli tuntia ei pitäisi olla liian pitkä aika pidätellä. Ei se ole päiväsaikaankaan eikä noille muille koiruuksille. Jotain hämminkiä tässä täytyy olla. Mielenosoitusta?

Mietittiin siinä aamulla, että tuleeko Wiltsulta vahinko silloin kun piprut aloittavat aamukohelluksensa, mikä ärsyttää herraa tavattomasti (haukkuu ja hyppii porttia vasten)? Loppuuko pidätyskyky siihen, kun hermot menevät ja pitää alkaa metelöinti? Vai täytyykö rakko tyhjentää jo jossain vaiheessa aiemmin yöllä?

Myös Wiltsun huoneen vesikuppi oli aamulla tyhjä. Ei siinä tosin paljoa ollutkaan. Nyt on ruvettu nostamaan vesikuppi Wiltsulta yöksi pois, kun on jo sen verran viileämmät ilmatkin, ettei pojan ole mikään pakko öisin vettä saada. Eikä ole nyt enää sen jälkeen tullut öisiä pissoja lattialle (kop kop).  Täytyy seurailla tilannetta.