torstai 24. syyskuuta 2009

Ilmaisutreeniä

Oltiin tiistaina Boden kanssa hakumetsässä harjoittelemassa ilmaisua. Vaikeaa se on vieläkin, mutta nyt se haukkui jo maalimiehille ilman mun käskyjä. Välillä piti kuitenkin vilkaista minuun päin ja varmistaa, että tämä on ok.

Otettiin kolme tosi lyhyttä pistoa ja panostettiin ilmaisuharjoituksiin, sitä tehdään nyt jatkossakin, kunnes ilmaisu tulee kunnolla. Jokainen pieni risahdus, autosta kuuluva haukahdus tai vaatteiden kahadus sai Boden keskittymisen herpaantumaan, mutta jospa sen keskittymiskyky tästä pikkuhiljaa paranisi.

Vaikka kotona olen saanut Boden haukkumaan ilman käskyä pitämällä namia tai palloa kädessä tai vähän härnäämällä sillä, niin treeneissä vastaava ei tahtonut toimia, vaan käsky piti olla. Onneksi Bode kelpuutti nyt kuitenkin muidenkin käskyt kuin vain mun. Kotona jatketaan ilmaisutreeniä. Täytyy yrittää saada vähän vieraampia ihmisiä avuksi myös kotitreeneihin.

Mitähän tästäkin tulee...

Seitsemän tuntia meni herra kapteenilla ja varakapteenilla tuoda vene lauantaina Helsingistä Pyhtäälle. Mentiin Boden kanssa vastaan ja hyvä etten mennyt mahallani pitkin laituria, kun Bodella oli niin vietävä kiire isin luo.


Tuleva merimies ei hätkähtänyt uutta ilmestystä, vaan olisi ollut heti valmis astumaan veneeseen.

Olin ollut koko päivän bh-kokeessa töissä ja ehdin kotiin vasta puoli kolmen kieppeillä. Hyvä että ehdin syödä ja vähän pissattaa koiria, kun soitettiin ja ilmoitettiin, että kohta ollaan satamassa. Ei muuta kuin Bode autoon ja matkaan. Noh, ei se tietysti ihan noin ripeästi sujunut, vaan ensin piti Missu saada pysymään sisällä, kiljuttua Wiltsu pariinkin otteeseen pihalta sisälle (livahtaa pahus niin nopeasti ovenraosta, ettei sitä tahdo huomata). Ja kun ulko-oven oli vihdoin saanut kiinni ja Boden portin ulkopuolelle, niin sitten meni vielä iäisyys saada herra riittävän lähelle autoa, että sen jaksoi retuuttaa paksin lähelle ja survoa boxiin sisälle, huokaus.

Tottahan vene oli jo laiturissa, kun me satamaan ehdittiin, mutta onneksi ei ollut kiirettä mihinkään. Paitsi Bodella laiturin päähän, mistä kuului isin ääni. Kaksin käsin sain pitää remmistä kiinni, kun vauhdilla mentiin.

Ihme ja kumma, mutta vene ei hetkauttanut Bodea mitenkään. Ei vaikka se heilahteli laineissa ja hakkasi laituria vasten. Poika oli muutamaan otteeseen hyppäämässä veneeseen sisällekin, mutta vielä se ei sinne päässyt. Katsotaan sitten ensi kerralla. Tai todennäköisesti vasta ensi kesänä, kun kohtahan tuo jo pitäisi nostaa ylös.

Vähän kyllä hirvittää ajatus veneilystä koirien kanssa. Enpä osaa edes arvella kumman kanssa tulee vaikeampaa, Wiltsun vai Boden... :o

perjantai 18. syyskuuta 2009

Vesiterapiaa, osa 2

Eilen oltiin taas Missun kanssa vesiterapiassa. Nyt mummeli meni jo huomattavasti helpommin altaaseen sisälle.
Missu odottelee kaikessa rauhassa altaan täyttymistä. Enää ei tarvitse seisoa kauhusta jäykkänä vedenpinnan noustessa, kun tietää jo mitä tuleman pitää.


Ihan vapaaehtoisesti ei Missu kuitenkaan altaaseen mennyt, mutta ei sentään tarvinnut kuin pikkuisen pökätä pyllystä niin sitten jo meni ihan kiltisti ja nurisematta. On se vaan niin kiltti tyttö!

Kamerankin muistin ottaa mukaan - ja ihan terapiahuoneeseen asti! Kuvat eivät valitettavasti onnistuneet kovin hyvin, mutta sainpahan kuitenkin muutaman vähän sinnepäin olevan otoksen näpsästyä muistoksi.

Taas otettiin kaksi kävelytuokiota ja viiden minuutin tauko siinä välissä. Ensimmäinen jakso oli kahdeksan minuuttia ja toinen viisi eli pari minuuttia lisättiin aikaa edellisiin. Vähän teki Missun taas mieli lintsata, mutta tällä kertaa vain oikea takajalka hakeutui jatkuvasti altaan reunalle, pois juoksumatolta.

Ei oikein kuvat onnistuneet, kun juoksumatto oli käynnissä... :-(

Jumppa päättyy, kun vesi on valunut altaasta pois.

Uusi perheenjäsen - tai vain vene


Kaupat tehty!

Vaikka uudesta perheenjäsenestä olen jo ehtinyt kertoa, niin ei se kuulemma sellainen olekaan... onkin vain vene. Noh, aika näyttää millaiseen asemaan se laumassa asettuu.

Keskiviikkona käytiin tekemässä kaupat ja heitettiin samalla pieni koeajo. Tajusin siinä, että mulla on hivenen opettelemista jos aion joskus olla muutakin kuin vapaamatkustajana mukana... on se sen verran iso, ettei Pete sitä yksin hoitele eli pakko siinä on apuri olla mukana.

Vene on vielä Vuosaaren satamassa, mutta lauantaina - eli jo huomenna - tulossa synnyinseudulleen Pyhtäälle! Jännää! Mitähän koirat sanovat :o

torstai 17. syyskuuta 2009

Wiltsu raunioilla

Kovasti teki mieli ottaa Bode tiistaina taas rauniotreeneihin, kun sitä ilmaisua on nyt aktiivisesti treenattu ja olen saanut pojan jo haukkumaan ilman käskyä. Eli nyt on jo hyvinkin mahdollista, että herra suostuisi haukkumaan myös vieraille, kun ei tarvitse sanoa käskyä oikealla äänensävyllä. Mutta koska Wiltsu tarvitsi enemmän tekemistä kuin Bode, niin Wiltsu pääsi vuorostaan mukaan. Jospa Bode pääsisi hakumetsään sitten ensi viikolla testaamaan onko oppi mennyt perille...

Wiltsulle otettiin kaksi äijää, kun meitä oli taas vain kourallinen ihmisiä treeneissä. Pari ryhmään kuulumatontakin tuli myöhemmin paikalle, joten lopuille koirille saatiin kolme maalimiestä.

Vieraileva treenien vetäjä, Minna, kysyi millainen suunnitelma meillä oli, mutta koska Wiltsu ei ollut mulle suunnitelmastaan kertonut, niin sanoin, etten tiedä mitä herra on päättänyt tehdä. Kuten aina, Wiltsulla oli suunnitelmat hyvissä ajoin valmiina. Laskin sen remmistä irti ja sinne meni.

Muutaman spurtin jälkeen herra keskittyi työskentelyyn ja ensimmäinen äijä löytyi betoniputkesta, toinen oli roskiksessa. Ilmaisu ei ollut kovin kehuttavaa, koska Wiltsu haluaisi niin mielellään nähdä maalimiehen ennen ilmaisua ja yritti nytkin epätoivoisesti päästä ensin maalimiehen luo, ennen kuin päästi äännähdystäkään.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Vesiterapiaa

Eilen käytiin Missun kanssa Kouvolassa kontrollikäynnillä. Jalka on selkeästi paremmassa kunnossa. Viime kertaisen huuhtelun jälkeen se oli noin viikon verran entistä kipeämpi, mutta pikkuhiljaa ollaan menossa taas parempaan suuntaan.

Pitkästä aikaa mummeli pysyi horjumatta pystyssä, kun Esa nosti vasemman etujalan ylös. Ei tehnyt tiukkaakaan seisoa kipeällä jalalla! Hyvä ettei itku tullut, olin niin onnellinen. Lääkitystä jatketaan entiseen malliin eli antibiootteja ja kipulääkettä. Seuraava kontrollikäynti noin parin viikon kuluttua ja silloin kuvataan sekä otetaan nivelnestenäyte.

Ei mikään tyhmä tyttö

Esa suositteli vesiterapiaa kaksi kertaa viikossa ja Missu pääsikin jo heti eilen lääkäriajan jälkeen kokeilemaan vesiterapia-allasta ensimmäistä kertaa elämässään. Oli aika huvittavaa hommaa. Hivenen jännitti mennä altaaseen, mutta pienellä maanittelulla mummeli marssi kyllä laatikkoon sisälle. Kun luukut oli laitettu kiinni ja vesi alkoi pikkuhiljaa nousta, jähmettyi Missu ja silmät järkytyksestä pyöreinä seisoi hievahtamatta paikallaan.

Kun vettä oli puoleen väliin olkaniveltä, lähti juoksumatto liikkeelle rauhalliseen kävelyvauhtiin. Alkuun Missu liukui takaluukkuun kiinni, ennen kuin ymmärsi ruveta askeltamaan. Mutta eihän Missu mikään tyhmä tyttö ole; ei kestänyt kuin hetken, kun Missu keksi, että ihan altaan reunalla "maa" pysyy paikallaan ja siellä voi lepuuttaa toisen puolen jalkoja. Ja kun reunalta työnnettiin tyttöä vähän keskemmälle, siirtyi hän toiselle laidalle ;-)

Kuuden minuutin kävelyn jälkeen pidettiin pieni tauko ja tarkoitus oli jatkaa toinen samanlainen jakso. Missu alkoi kuitenkin melko nopeasti aristaa jalkaansa ja astella pompahtaen, joten lopetettiin siihen, ettei jalka kipeydy liikaa. Otettiin seuraava allasaika torstaille. Pitää yrittää muistaa ottaa kameran mukaan.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Hieronnat hierottu

Missulla oli toinen hieronta. Kipeään jalkaan laitettiin magneetit ja muualta hierottiin. Mari sanoi, että häneltä loppuisivat työt, jos kaikkien koirien lihakset olisivat yhtä hyvässä kunnossa kuin Missulla :-D Eli Missu osaa käyttää terveitä raajojaan niin oikeaoppisesti, ettei yhden raajan lepuuttaminen kuormita muita yhtään lisää.

Olisin varannut vielä kolmannenkin hieronnan, mutta Mari oli sitä mieltä, ettei siihen ole tarvetta. Missun lihakset ovat kunnossa muilta osin ja kipeään niveleen ei hieronnalla saada apua. Kotiin saatiin homeopaattista liuosta, mikä on Missun mielestä äärettömän hyvää.

Jalka on kipeä edelleen, mutta vähän parempaan suuntaan ollaan menossa!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Terapiakoira

Mamman mussukka, pieni Bode-poika, oli ensimmäistä kertaa yksin yökylässä. Veljeni perheessä on suuren suuri - briardin kokoinen - aukko kun Isa lähti sateenkaarisillalle, joten he halusivat Boden hetkeksi aikaa "lainaksi".

Hyvin oli kuulemma mennyt. Bode oli nukkunut sängyssä, maannut sohvalla, lenkkeillyt paljon ja pelannut palloa pihalla. Oli varmasti tosi mahtavaa olla kaiken huomion keskipisteenä ainoana koirana.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Bode raunioilla

Bode pääsi piiiitkästä aikaa mukaan treeneihin. Siis sellaisiin, missä on muitakin mukana, keskenäänhän me ollaan kyllä treenailtu.

Haku- ja rauniotreenitauon aikana Bode on opetellut ilmaisua. Kallistuttiin nyt kuitenkin haukun puolelle, kun rullan kanssa ei oikein päästy eteenpäin (mun tietämättömyyttä/laiskuutta). Bodella on vaan vähän paha tapa jumittua tiettyihin rutiineihin ja tiukasti. Nyt se on päättänyt, että hauku-käsky pitää tulla tietyllä äänensävyllä ja tiettyyn tapaan ja minä olen lähestulkaan ainoa, joka osaa antaa käskyn oikealla tavalla.

Siispä treeneissäkin päädyttiin tekemään niin, että minä annoin käskyn ja muut palkkasivat. Kati kyllä taisi saada pojan haukahtamaan kertaalleen tai jopa parikin, että kyllä se siitä. Ilmaisua ei edes yritetty kuin ensimmäisellä maalimiehellä, ettei tule liian vaativaa treeniä, muut kaksi maalimiestä palkkasivat suoraan vaatimatta haukkua. Tai kaksi ja puoli, kun toisesta piilosta Bode löysi äidin ja lapsen ;-) Kiva, kun on välillä eri kokoisia ja näköisiä maalimiehiä!



Kamera mulla oli kyllä mukana, mutta se jäi reppuun, kun lähdettiin Boden kanssa radalle. Muutaman kuvan nappasin pikaisesti ennen autoon menoa, kun kaikki ukot oli jo löydetty.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Missu hierottavana

Missun jalka vaikutti kipeämmältä kyynärnivelen huuhtelemisen jälkeen. Vai johtuiko siitä, että kortisonin vaikutus alkoi hiipua? Joka tapauksessa päätin, että jotain on tehtävä ja soitin Rissasen Marille, joka hieroi Wiltsua keväällä. Sain Missulle ajan keskiviikolle.

Mari sanoi, että oikean jalan lihakset ovat lähes kokonaan kadonneet ja verenkierto on olematon, nivelessä tuntui myös selkeästi olevan tulehdus päällä (ja antibioottikuurihan sillä on meneillään kaiken aikaa). Jalan käyttämättömyys siis osaltaan johtunee lihasten puutteesta ja voi hyvin olla myös osin psyykkinen; on jo tottunut hyppelemään kolmella jalalla. Ja psyykepuoltahan tässä on mietitty aiemminkin. Nyt olisi ensisijaisena tavoitteena saada verenkierto toimimaan ja sitten lihaksia palautettua sen mitä vielä on mahdollista.

Missun niska oli täynnä herneitä ja rutisi, pitkä (tai iso/leveä vai mikä se nyt olikaan nimeltään) selkälihas aivan jumissa, samoin pakaralihakset. Yllättäen mummeli oli kuitenkin hyvässä kunnossa vasemmalta puolelta, vaikka olisi luullut hankalan kävelyn aiheuttavan ties mitä kremppoja terveelle puolelle, mutta ei - onneksi!

Seuraava hierontakerta on tiistaina. Toivottavasti saadaan mummeli parempaan kuntoon ja pian!