Karhunvatukat ovat vielä ihan raakileita.
Punaherukat kypsyvät kovaa vauhtia.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Marja
Tämän viikon MakroTex-haasteena on marja.
Karhunvatukat ovat vielä ihan raakileita.
Punaherukat kypsyvät kovaa vauhtia.
Karhunvatukat ovat vielä ihan raakileita.
Punaherukat kypsyvät kovaa vauhtia.
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Ötökkä
MakroTex-haasteena tällä viikolla ötökkä.
Olin ensin laittamassa ainoastaan alimmaisen, viime viikonloppuna kuvaamani ötökän, mutta sitten jäin miettimään, tarkoittaako ötökkä oikeasti vain hyönteisiä? Itselleni ötökkä-käsite on paljon laajempi, muille ehkä ei, joten varmuuden vuoksi siis toinenkin, toukokuussa otettu "virallisempi" ötökkäkuva.
Tämä ötökkä piti omenankukan antimista.
Tällainen ötökkä löytyi viikonloppuna valkoherukkapensaan lehden alta.
Olin ensin laittamassa ainoastaan alimmaisen, viime viikonloppuna kuvaamani ötökän, mutta sitten jäin miettimään, tarkoittaako ötökkä oikeasti vain hyönteisiä? Itselleni ötökkä-käsite on paljon laajempi, muille ehkä ei, joten varmuuden vuoksi siis toinenkin, toukokuussa otettu "virallisempi" ötökkäkuva.
Tämä ötökkä piti omenankukan antimista.
Tällainen ötökkä löytyi viikonloppuna valkoherukkapensaan lehden alta.
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Raidat raidassa
Makrotexin haasteena tällä kertaa raidat.
Raidat raidassa.
Mistäpä muualtakaan raitoja olisi löytynyt kuvattavaksi, kuin oman pihan raidasta.
Raidat raidassa.
Mistäpä muualtakaan raitoja olisi löytynyt kuvattavaksi, kuin oman pihan raidasta.
torstai 26. kesäkuuta 2014
Sininen
MakroTex-kuvahaaste on muutanut Pieni Lintu -blogiin, jossa ensimmäisen haasteen aiheena on tällä viikolla sininen. Kiertelin äsken pihalla ja kuvailin muutamaa sinistä kukkasta, mutta päädyin lopulta täysin toisenlaiseen siniseen.
Tämä sininen esine on välillä sisällä ja välillä ulkona, toisinaan sitä taas etsitään kissojen ja koirien kanssa pihan ulkopuoleltakin.
Kovasti teki mieli vielä laittaa kuva muutaman pienen sinisen kukan keskellä olevasta uudesta naapuristamme, mutta se oli jo niin kaukaa haettu sininen, ettei varmaan olisi mennyt teemanakaan läpi... Mutta käykää ihmeessä kurkkaamassa kuva edellisestä postauksesta: Supikoira ja muita naapureitamme.
Tämä sininen esine on välillä sisällä ja välillä ulkona, toisinaan sitä taas etsitään kissojen ja koirien kanssa pihan ulkopuoleltakin.
Kovasti teki mieli vielä laittaa kuva muutaman pienen sinisen kukan keskellä olevasta uudesta naapuristamme, mutta se oli jo niin kaukaa haettu sininen, ettei varmaan olisi mennyt teemanakaan läpi... Mutta käykää ihmeessä kurkkaamassa kuva edellisestä postauksesta: Supikoira ja muita naapureitamme.
Supikoira ja muita naapureitamme
Edellisestä blogipostauksesta onkin jo vierähtänyt huiman pitkä aika, joten ehkä on aika laittaa tännekin jotain elonmerkkiä. Tässä tulee ensimmäiseksi hieman uusimmista naapureistamme.
Keittiön ikkunan alla on taas alkanut kuhista. Pieni myyrä (tai hiiri, en ole varma) on touhunnut siinä viime päivinä ihan jatkuvasti. Käy nappaamassa tupon heinää ja säntää sen kanssa karviaispensaan alle ja hetken päästä sama toistuu.
Keittiön ikkunan läpi ei saa kovin hyviä kuvia, mutta en vaan malta olla yrittämättä.
Maanantaina jouduin hieraisemaan silmiäni, kun karviaispensaan vieressä käveli joku isompi otus. Jättiläishiiri? Iso rotta? Hetken kesti, ennen kuin tajusin, että siinähän menee supikoiran pentu. Salamana syöksyin hakemaan kameraa, mutta tietenkin se oli jo kadonnut, kun ehdin takaisin ikkunan luo.
Seuraavana päivänä kiertelin pihalla hieman pidemmällä putkella varustetun kameran kanssa kuvatakseni pihapiirin lintuja. Lintuja kuului vaan ei näkynyt. Yhtäkkiä näin liikettä aidan ulkopuolelta. Menin varovasti hieman lähemmäs ja tähtäsin kameralla. Mikähän siellä oikein liikkui?
Mikä tuolla kiven vierellä ruohikossa on, olisiko se supikoira?
No pikkuinen supikoirahan se siinä.
Pienen hetken tuijotimme toisiamme ja sitten uusi naapurimme päätti lähteä vähän kauemmas. Molemmat koirat olivat koko ajan pihalla eikä kumpaakaan olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tuskin edes huomasivat. Liekö tuo supikoira muutama vuosi sitten Boden kanssa kilpaa karviaispensasta tyhjentäneen supikoiran jälkeläinen?
Pari viikkoa aiemmin pois muuttivat parvekkeen rakenteissa jossain piilossa asuneet talitiaisen poikaset. Koiraparat saivat muuton ajaksi porttikiellon pihalle, etteivät pienet vaan jäisi jalkoihin, kun harjoittelivat lentoon lähtöä suoraan terassimme edessä. Porttikielto kumottiin kuitenkin jo samana iltana, kun pikkuiset olivat päässeet matkaan.
Ruokapalvelu pelaa hyvin vielä pesästä lähdön jälkeenkin.
Keittiön ikkunan alla on taas alkanut kuhista. Pieni myyrä (tai hiiri, en ole varma) on touhunnut siinä viime päivinä ihan jatkuvasti. Käy nappaamassa tupon heinää ja säntää sen kanssa karviaispensaan alle ja hetken päästä sama toistuu.
Keittiön ikkunan läpi ei saa kovin hyviä kuvia, mutta en vaan malta olla yrittämättä.
Maanantaina jouduin hieraisemaan silmiäni, kun karviaispensaan vieressä käveli joku isompi otus. Jättiläishiiri? Iso rotta? Hetken kesti, ennen kuin tajusin, että siinähän menee supikoiran pentu. Salamana syöksyin hakemaan kameraa, mutta tietenkin se oli jo kadonnut, kun ehdin takaisin ikkunan luo.
Seuraavana päivänä kiertelin pihalla hieman pidemmällä putkella varustetun kameran kanssa kuvatakseni pihapiirin lintuja. Lintuja kuului vaan ei näkynyt. Yhtäkkiä näin liikettä aidan ulkopuolelta. Menin varovasti hieman lähemmäs ja tähtäsin kameralla. Mikähän siellä oikein liikkui?
Mikä tuolla kiven vierellä ruohikossa on, olisiko se supikoira?
No pikkuinen supikoirahan se siinä.
Pienen hetken tuijotimme toisiamme ja sitten uusi naapurimme päätti lähteä vähän kauemmas. Molemmat koirat olivat koko ajan pihalla eikä kumpaakaan olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tuskin edes huomasivat. Liekö tuo supikoira muutama vuosi sitten Boden kanssa kilpaa karviaispensasta tyhjentäneen supikoiran jälkeläinen?
Pari viikkoa aiemmin pois muuttivat parvekkeen rakenteissa jossain piilossa asuneet talitiaisen poikaset. Koiraparat saivat muuton ajaksi porttikiellon pihalle, etteivät pienet vaan jäisi jalkoihin, kun harjoittelivat lentoon lähtöä suoraan terassimme edessä. Porttikielto kumottiin kuitenkin jo samana iltana, kun pikkuiset olivat päässeet matkaan.
Ruokapalvelu pelaa hyvin vielä pesästä lähdön jälkeenkin.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Pullo
Vielä yksi kuvahaaste ja sitten saa riittää - tältä päivältä. Kuva pulloista on otettu jo viime viikolla äitini luona ja ihan varta vasten kirjainhaastetta varten, en vaan ole muistanut laittaa aiemmin esiin.
Tämän kuun kirjainhaasteen kirjaimet ovat LO.
Siinä sitä on pullo poikineen.
Tämän kuun kirjainhaasteen kirjaimet ovat LO.
Siinä sitä on pullo poikineen.
Valkoinen
Nyt kun kerran innostuin kuvaamaan, niin osallistun saman tien myös tuplahaasteeseen, ja ihan ensimmäistä kertaa. Kyseessä on luontohaaste ja aiheena valkoinen.
Tällaista valkoista löytyi meidän pihalta tänään. Ei taida tämä kaunokainen vähästä hätkähtää, kun edelleen kukkii, vaikka öisin mennäänkin jo pakkasen puolelle.
Tällaista valkoista löytyi meidän pihalta tänään. Ei taida tämä kaunokainen vähästä hätkähtää, kun edelleen kukkii, vaikka öisin mennäänkin jo pakkasen puolelle.
Keltainen
Makrotexin haasteen aiheena on tällä viikolla keltainen. Keltaisia lehtiä löytyy varmaan monesta haasteeseen osallistuvasta blogista ja niin täältäkin. Mutta osui silmiin jotain muutakin keltaista.
Punertavien lehtien seasta pilkottaa hieman keltaista.
Kyllä, Bodella on myös keltainen pallo. Ei tosin lähellekään yhtä rakas kuin siniset pallot, mutta hätätilassa käy tämäkin.
Punertavien lehtien seasta pilkottaa hieman keltaista.
Kyllä, Bodella on myös keltainen pallo. Ei tosin lähellekään yhtä rakas kuin siniset pallot, mutta hätätilassa käy tämäkin.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Kesän kasvi
MakroTexin kesähaasteet jatkuvat, tällä kertaa on vuorossa kesän kasvi. Toivottavasti haasteessa ei ollut tarkoitus löytää kuvaa kesällä ulkona kasvavasta kasvista. Tai oikeastaan... kyllähän meidän kaikki sisäkasvit kesällä ulkona asuvat, omissa ruukuissaan tosin.
Luulin tuota ensin ensin toukaksi, mutta tarkemmin tutkittuani huomasin, että se oli lehden vioittuneesta kohdasta lähtenyt uusi alku.
Luulin tuota ensin ensin toukaksi, mutta tarkemmin tutkittuani huomasin, että se oli lehden vioittuneesta kohdasta lähtenyt uusi alku.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Kesän ötökkä
MakroTexin haasteet jatkuvat ja nyt on vuorossa kesän ötökkä.
Yllättäen haastekuvaksi valikoitui otos karvaisesta ötökästä...
Yllättäen haastekuvaksi valikoitui otos karvaisesta ötökästä...
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kesän paras makro
Jokohan olisi aika pistää piste piiiiitkälle blogitauolle? Kevään ja kesän kuulumisia (ehkä) joskus myöhemmin, mutta nyt ihan ensimmäiseksi kuvahaaste.
Tänä kesänä ei hirveästi tullut kuvailtua, mutta jonkun verran kuitenkin. Suurin osa kesän makroista on eläimistä, kuten yleensäkin, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Tässä yksi poikkeuksista, jolla osallistun MakroTexin kesän paras makro -haasteeseen:
Tänä kesänä ei hirveästi tullut kuvailtua, mutta jonkun verran kuitenkin. Suurin osa kesän makroista on eläimistä, kuten yleensäkin, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Tässä yksi poikkeuksista, jolla osallistun MakroTexin kesän paras makro -haasteeseen:
torstai 7. maaliskuuta 2013
Puutappi
Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla sanaa, minkä välistä löytyy kirjainyhdistelmä pp.
Vanhan kirstun puutappi. Koiran tassukarvat halusivat välttämättä kuvaan mukaan, mutta eivät liity aiheeseen.
Vanhan kirstun puutappi. Koiran tassukarvat halusivat välttämättä kuvaan mukaan, mutta eivät liity aiheeseen.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Punainen
Makrotexissä haetaan punaista. Äitini on hulluna punaiseen, mutta en viitsinyt lähteä kameran kanssa vanhempieni luo, vaan jäin katselemaan ympärilleni kotona. Löytyihän täältäkin sentään jotain punaista.
Tämä kulkee mulla lähes aina mukana. Mikähän lie, arvauksia?
Ja Bode kävi ystävällisesti hakemassa pihalta vielä yhden punaisen kuvauskohteen teemaextraan laitettavaksi:
Jos ei ole yhtään palloa käsillä, niin kekseliäs koira etsii vaikka omenan, mikä toimittaa varsin näppärästi pallonvirkaa.
Tämä kulkee mulla lähes aina mukana. Mikähän lie, arvauksia?
Ja Bode kävi ystävällisesti hakemassa pihalta vielä yhden punaisen kuvauskohteen teemaextraan laitettavaksi:
Jos ei ole yhtään palloa käsillä, niin kekseliäs koira etsii vaikka omenan, mikä toimittaa varsin näppärästi pallonvirkaa.
Boden kaksi nä:tä
Kirjaimet-haasteessa on tällä kertaa NÄ-loppuinen sana. Melkein aloin jo epäillä onko sellaista sanaa olemassakaan, kunnes niitä alkoi hiljalleen putkahdella mieleeni. Yksi kaksinkertainen nä makasi parhaillaan jaloissani ja hän suostui armollisesti poseeraamaan hetken aikaa pallo suussaan.
Siinä se nenä lepää palloa täynnä olevan suun yllä.
Siinä se nenä lepää palloa täynnä olevan suun yllä.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Palkintonauhoista jälkimerkeiksi
Makrotexin kuvahaasteen aiheena on tällä viikolla nauha/naru. Aihe vaati hetken mietinnän, mutta sitten keksin kaivaa koirien näyttelyistä saaduista palkintonauhoista kyhätyt jälkimerkit esiin ja kävin ripustamassa yhden niistä pihakuuseen. Kuvan ottaminen oli hankalaakin hankalampaa puuskittaisen tuulen takia.
Ja menköön vielä tämä selventävä otos teemaextraan.
Ja menköön vielä tämä selventävä otos teemaextraan.
torstai 18. lokakuuta 2012
Karviaispensaassa
Elokuun puolessa välissä huomasin keittiön ikkunasta katsoessani, että karviaispensas heilahti oikein kunnolla. Pysähdyin katsomaan tarkemmin ja huomasin, että joku isompi eläin siellä selvästi oli. Äkkiä hakemaan kamera.
Tällainen otus viihtyi keittiön ikkunan alla olevassa karviaispensaassa.
Kaveri näytti kovasti pitävän karviaispensaan antimista.
Onneksi karviaispensas oli tänä kesänä satoisa, joten marjoja riitti myös meille ihmisille.
En ollut ehtinyt kerätä vasta kuin osan karviaisista, kun huomasin pensaassa viihtyvän toisenlaisenkin eliön.
Ei kai voi muuta todeta kuin että karviaispensaassa on mukavaa!
Pitkä blogi- ja kuvahaastetauko on ohi ja osallistun näillä kuvilla SA-loppukirjaimet-haasteeseen. Niin ja onhan tuolla satoisassa karviaispensaassa myös yksi sekamehun ainesosa. Ja ei, en tarkoita supikoiraa enkä tuota toistakaan karvaturria.
Tällainen otus viihtyi keittiön ikkunan alla olevassa karviaispensaassa.
Kaveri näytti kovasti pitävän karviaispensaan antimista.
Onneksi karviaispensas oli tänä kesänä satoisa, joten marjoja riitti myös meille ihmisille.
En ollut ehtinyt kerätä vasta kuin osan karviaisista, kun huomasin pensaassa viihtyvän toisenlaisenkin eliön.
Ei kai voi muuta todeta kuin että karviaispensaassa on mukavaa!
Pitkä blogi- ja kuvahaastetauko on ohi ja osallistun näillä kuvilla SA-loppukirjaimet-haasteeseen. Niin ja onhan tuolla satoisassa karviaispensaassa myös yksi sekamehun ainesosa. Ja ei, en tarkoita supikoiraa enkä tuota toistakaan karvaturria.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Barffaava personal trainer
Meillä ei tarvita betoniporsaita, siitä pitää huolen barrikadi-Bode. Aamujumppakin tulee kätevästi hoidettua, kun keittiöön pääsy vaatii pitkää loikkaa herran yli. Kolme kertaa saman aamupäivän aikana barrikadin yli loikattuani, nappasin kameran käteeni ja todistusaineisto on nyt tässä kaikkien nähtävillä.
Laitoin kuvan jo aiemmin facebookiin ja siellä mulle selvitettiin barrikadi-Boden todellinen tarkoitus. Enpä ollut osannut ajatellakaan, että herran tehtävänä on pitää huoli isäntäväkensä kunnosta. Facebook-kavereideni ansiosta ymmärrän nyt, että meillä on oikeasti tosi hyvä ja vieläpä varsin edullinen personal trainer. Facebook onkin suureksi hämmästyksekseni osoittautunut varsin opettavaiseksi paikaksi tämän puolen vuoden aikana, mitä olen siellä nyt ollut.
Kulkuväylän tukkiva personal trainer
Ikioma ihana personal trainer
Ikioma personal trainerimme Bode siis treenauttaa jalkalihaksiamme tukkimalla kulkuväylän, jolloin sen yli pitää loikata piiiiitkällä askeleella. Käymällä saunan tai vessan oven eteen, Bode treenauttaa käsiämme. Saamme nimittäin työntää kaikin voimin ovea auki päästäksemme ulos. Bode liukuu siinä ehkä kaksi senttiä ja koska se ei auta asiaa, tulee seuraavaksi leuka- ja kaulalihastreeni, kun kehotamme ensin kauniisti sitten vähän voimallisemmin herraa siirtymään oven edestä. Viimein personal trainerimme siirtyy sen verran, että mahdumme juuri ja juuri puristautumaan ovenraosta - luonnolisesti vetämällä samalla vatsalihakset tiukaksi.
Ja kaikki tämä treeniapu vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä ja palkaksi herra haluaa vain pallonpeluuta. Toki pallon kanssa on myös pelattava joka päivä, mutta siitä huolimatta henkilökohtainen personal trainerimme on niin edullinen, että päätin alkaa palkita häntä myös ruoalla. Tavallinen papanaruoka ei riitä palkaksi, sitä ilman personal trainerimme voi hyvin olla. Barfaukseen siirtymisen sen sijaan ajattelin olevan hänelle sellainen bonuspalkkio, ettei sen jälkeen ikinä edes harkitsisi kenenkään toisen palvelukseen siirtymistä.
Missä mun ruoka on?
Tänä aamuna Wiltsu sai broilerin siiven ja Bode isompana palan kalkkunaa. Wiltsu - joka tosin oli Seijalla ja Oskulla jo muutaman päivän opiskelemassa barffausta - alkoi syödä innoissaan. Bode tökkäsi naaman kuppiin, nuolasi kerran ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä, mikä ei jättänyt tulkitsemisen varaa: "Et oo tosissasi, onks tää muka mun ruoka?"
Epätoivoisena hoin vain että syö, syö. Herra nuoleskeli kalkkunapalaansa kerran tai pari ja kääntyi aina välillä vilkaisemaan minua. Wiltsun huoneesta alkoi kuulua rouskutusta, kun broilerinsiipi sai kyytiä. Bode hämmentyi entisestään ja mulkoilu mun, Wiltsun ja oman ruokakuppinsa välillä vaan kiihtyi. Lopulta kysyin, haluaako herra mennä ulos syömään. En saanut selvää vastausta, ei tainnut oikein tietää itsekään, mutta meni kuitenkin.
Palkaksi lisää töitä
Hetken päästä huomasin, että oven takana odotetaan sisäänpääsyä. Bode tuli sisään, lösähti omalle pedilleen ja kalkkunanpala alkoi yhtäkkiä huveta. Viimeinkin se oli tajunnut, mistä on kyse. Kun koko pala oli kadonnut, piti kiertää vielä kaikki paikat, missä sitä oli syöty (tai nuoleskeltu) varmistamassa, ettei mitään vaan ole jäänyt.
Ei tämä ihan niin hyvä palkka personal trainerille ollutkaan, mitä luulin, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla sujuu paremmin. Toivottavasti! Tietää nyt ainakin, että se klöntti on oikeasti syötävää, vaatii vaan vähän enemmän työtä, kuin papanaruoka. Mutta onko se oikein, että personal traineriä palkitaan antamalla sille lisää työtä? Tähän asti kun ruoan on saanut vatsaan käyttämättä hampaita ollenkaan ja nyt niillä teetetään hurjasti hommia. Kiperä kysymys, tähän vastaaminen vaatii ehdottomasti lisäselvitystä.
Laitoin kuvan jo aiemmin facebookiin ja siellä mulle selvitettiin barrikadi-Boden todellinen tarkoitus. Enpä ollut osannut ajatellakaan, että herran tehtävänä on pitää huoli isäntäväkensä kunnosta. Facebook-kavereideni ansiosta ymmärrän nyt, että meillä on oikeasti tosi hyvä ja vieläpä varsin edullinen personal trainer. Facebook onkin suureksi hämmästyksekseni osoittautunut varsin opettavaiseksi paikaksi tämän puolen vuoden aikana, mitä olen siellä nyt ollut.
Kulkuväylän tukkiva personal trainer
Ikioma ihana personal trainer
Ikioma personal trainerimme Bode siis treenauttaa jalkalihaksiamme tukkimalla kulkuväylän, jolloin sen yli pitää loikata piiiiitkällä askeleella. Käymällä saunan tai vessan oven eteen, Bode treenauttaa käsiämme. Saamme nimittäin työntää kaikin voimin ovea auki päästäksemme ulos. Bode liukuu siinä ehkä kaksi senttiä ja koska se ei auta asiaa, tulee seuraavaksi leuka- ja kaulalihastreeni, kun kehotamme ensin kauniisti sitten vähän voimallisemmin herraa siirtymään oven edestä. Viimein personal trainerimme siirtyy sen verran, että mahdumme juuri ja juuri puristautumaan ovenraosta - luonnolisesti vetämällä samalla vatsalihakset tiukaksi.
Ja kaikki tämä treeniapu vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä ja palkaksi herra haluaa vain pallonpeluuta. Toki pallon kanssa on myös pelattava joka päivä, mutta siitä huolimatta henkilökohtainen personal trainerimme on niin edullinen, että päätin alkaa palkita häntä myös ruoalla. Tavallinen papanaruoka ei riitä palkaksi, sitä ilman personal trainerimme voi hyvin olla. Barfaukseen siirtymisen sen sijaan ajattelin olevan hänelle sellainen bonuspalkkio, ettei sen jälkeen ikinä edes harkitsisi kenenkään toisen palvelukseen siirtymistä.
Missä mun ruoka on?
Tänä aamuna Wiltsu sai broilerin siiven ja Bode isompana palan kalkkunaa. Wiltsu - joka tosin oli Seijalla ja Oskulla jo muutaman päivän opiskelemassa barffausta - alkoi syödä innoissaan. Bode tökkäsi naaman kuppiin, nuolasi kerran ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä, mikä ei jättänyt tulkitsemisen varaa: "Et oo tosissasi, onks tää muka mun ruoka?"
Epätoivoisena hoin vain että syö, syö. Herra nuoleskeli kalkkunapalaansa kerran tai pari ja kääntyi aina välillä vilkaisemaan minua. Wiltsun huoneesta alkoi kuulua rouskutusta, kun broilerinsiipi sai kyytiä. Bode hämmentyi entisestään ja mulkoilu mun, Wiltsun ja oman ruokakuppinsa välillä vaan kiihtyi. Lopulta kysyin, haluaako herra mennä ulos syömään. En saanut selvää vastausta, ei tainnut oikein tietää itsekään, mutta meni kuitenkin.
Palkaksi lisää töitä
Hetken päästä huomasin, että oven takana odotetaan sisäänpääsyä. Bode tuli sisään, lösähti omalle pedilleen ja kalkkunanpala alkoi yhtäkkiä huveta. Viimeinkin se oli tajunnut, mistä on kyse. Kun koko pala oli kadonnut, piti kiertää vielä kaikki paikat, missä sitä oli syöty (tai nuoleskeltu) varmistamassa, ettei mitään vaan ole jäänyt.
Ei tämä ihan niin hyvä palkka personal trainerille ollutkaan, mitä luulin, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla sujuu paremmin. Toivottavasti! Tietää nyt ainakin, että se klöntti on oikeasti syötävää, vaatii vaan vähän enemmän työtä, kuin papanaruoka. Mutta onko se oikein, että personal traineriä palkitaan antamalla sille lisää työtä? Tähän asti kun ruoan on saanut vatsaan käyttämättä hampaita ollenkaan ja nyt niillä teetetään hurjasti hommia. Kiperä kysymys, tähän vastaaminen vaatii ehdottomasti lisäselvitystä.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Vappuvieras
Bambit ovat palanneet talven jälkeen taas meidän nurkille. Vappupäivän iltana joskus yhdeksän aikaan Pete hihkaisi mut ikkunaan. Siinä se oli ruokailemassa, vain muutaman metrin päässä talosta.
Keittiön ikkunasta napattu kuva. Näin läheltä en peuraa ole vielä kertaakaan ennen nähnyt. Yleensä ne käyskentelevät tuossa lammen toisella puolen.
Keittiön ikkunasta napattu kuva. Näin läheltä en peuraa ole vielä kertaakaan ennen nähnyt. Yleensä ne käyskentelevät tuossa lammen toisella puolen.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Bode 6 vuotta!
Boden ja Peten syntymäpäivien välillä on vain muutama päivä ja koska tänä vuonna Pete täytti pyöreitä, karkasimme reissuun. Boden synttärit olivat 5.4. eli juuri matkalle lähtöä edeltävänä päivänä, joten synttäreiden vietto sujui melko kiireisissä tunnelmissa. Synttärit kuitenkin vietettiin perinteisin menoin maksalaatikkokakkuineen ja lahjoineen.
Kuusivuotias ei malta yhtään poseerata. Jos haluaa kuvan kakusta, kannattaa räpsiä nopeasti ennen kuin se on syöty...
Bode sai synttärilahjaksi pehmoleluapinan.
Kato isi, mitä sain, eikö olekin ihana!
Vielä kerran, onnea 6-vuotiaalle Bodelle!
PS. Matkakertomus ja kuvia tulossa, kunhan ehdin käydä kuvat läpi ja naputella tekstin.
Kuusivuotias ei malta yhtään poseerata. Jos haluaa kuvan kakusta, kannattaa räpsiä nopeasti ennen kuin se on syöty...
Bode sai synttärilahjaksi pehmoleluapinan.
Kato isi, mitä sain, eikö olekin ihana!
Vielä kerran, onnea 6-vuotiaalle Bodelle!
PS. Matkakertomus ja kuvia tulossa, kunhan ehdin käydä kuvat läpi ja naputella tekstin.
Pallo hangessa - taas
Luonnoskansiosta löytyi valmis blogikirjoitus helmikuisesta pallonetsintäoperaatiosta. Jostain syystä se on jäänyt julkaisematta, mutta laitetaan se nyt, vaikkei tässä mitään uutta eikä ihmeellistä olekaan.
Ja taas se mami otti ja viskasi pallon syvälle hankeen... Vaikka tämä sama pallon etsiminen lumihangesta tapahtuu monta kertaa talvessa, on sitä siitä huolimatta aina yhtä hauska seurata. Nämä kuvat ovat helmikuulta.
Tiedätkö minne mun pallo meni?
Se on täällä, se on täällä!
Löysinpäs!
Mitä ihmettä Bode oikein touhusi täällä?
Eihän täällä mitään ole.
Outo tyyppi, peuhaa keskellä hankea ilman mitään syytä.
Ja taas se mami otti ja viskasi pallon syvälle hankeen... Vaikka tämä sama pallon etsiminen lumihangesta tapahtuu monta kertaa talvessa, on sitä siitä huolimatta aina yhtä hauska seurata. Nämä kuvat ovat helmikuulta.
Tiedätkö minne mun pallo meni?
Se on täällä, se on täällä!
Löysinpäs!
Mitä ihmettä Bode oikein touhusi täällä?
Eihän täällä mitään ole.
Outo tyyppi, peuhaa keskellä hankea ilman mitään syytä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)