torstai 29. syyskuuta 2011

Pallon muodonmuutos

Isäntä kävi eilen ostamassa koiranruokasäkin ja toi samalla Bodelle uuden pallon. Nappasin äkkiä kuvan, ennen kuin Bode sai sen suuhunsa. On todistusaineistona siitä, kuinka sileä ja kiiltävä pallo oli ostettaessa.


Uutuuttaan kiiltelevä pallo hetkeä ennen Boden suureen suuhun joutumista.

Vain hetki Boden hallussa ja se siitä sileydestä. Noin puoli vuorokautta myöhemmin, tänään aamupäivällä, on pallo jo täynnä hampaanjälkiä, karvoja sekä pihalta tarttunutta heinää ja hiekkaa.


Boden eilen illalla saama pallo on jo tänään aamupäivällä kaikkea muuta kuin uutuuttaan kiiltelevä ja sileä.

Hyvä pallo tämä siinä mielessä on, ettei vanhakaan rikki mennyt, muutti vain muotoaan soikeaksi. Ainoa ikävä puoli on se, kun pinta menee hetkessä röpelöiseksi, jolloin se kerää kaiken moskan itseensä. Ja meillä kun pallo kulkee herra Pöhelssönin mukana ulos ja sisään ja ulos ja sisään... niin kaikki se roska kulkeutuu siinä mukana :-( Mutta minkäs teet. Pallo ja Bode on erottamaton kaksikko. Tai oikeasti yksikkö, koska Bode ei ole kokonainen ilman palloa.


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ruskea

Makrotexin aiheena on tällä viikolla ruskea. Kävin äsken ottamassa syyskuvia ladosta ja matkalla näkyi ruskeaa pilvin pimein. Makroviikoille sai kunnian osallistua pihatien varrella olevan pihlajan lehti.


Pihlajanlehti käpristyy ja ruskistuu.

Teemaextraan laitoin hetken harkinnan jälkeen Boden kuvan. Tarkoitus ei ole väittää herra Pöhelssöniä ruskeakieliseksi eikä hän ole ihan oikeasti edes ruskeaverikkö, vaan on virallisesti fawn-värinen koira. Fawn on kuitenkin useimmille, etenkin ei-koiraihmisille, vieras käsite ja siksi se yleensä ruskeaksi mielletään.


Ei ole mulla ruskea kieli, katsokaa vaikka.


Pitkäkyntiset

Silppusin eilen sipulia ja läheltä liippasi ettei mennyt pala omaa kynttä samalla. Mutta en ole meidän perheen ainoa pitkäkyntinen, hyvin kuulee myös missä Wiltsu liikkuu, kun sen kynnet kopisee lattiaan. Ei muuta kuin kynsisakset heilumaan.


Näyttäisi taas olevan aika leikata kynnet.

Alkukirjaimissa haetaan KY-alkuisia sanaa.


maanantai 26. syyskuuta 2011

Vauhdin hurmaa

Mustavalkomaanantaita vietetään vauhdin merkeissä. Potkin äsken Bodelle palloa pihalla ja näpsin kuvia, kun se toi sitä takaisin.




lauantai 24. syyskuuta 2011

Lauantaiaamu

Lauantaiaamu valkeni ja kello oli hieman yli yhdeksän, kun kömmin sängystä ylös. Rappusten yläpäästä aukeni tällainen näky:


Mami nousi ylös, kohta saa aamupalaa, jippii!


Tu jo äkkiiiii!

Valokuvatorstaissa kerätään tällä viikolla mahdollisimman kattava kuvapeitto lauantaiaamusta.


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Muistelot jatkuvat

Makroviikoilla ja teemaextrassa ollaan samoilla linjoilla mustavalkomaanantain kanssa. Eli muistelot jatkuvat.

Tämä kamera ei ole se, mikä jätti minut pulaan Pulan reissulla (vai oliko syy yksin minun?). Se vanhus on jo aikoja sitten päässyt eläkkeelle. Ostin tämän uudemman version, puoliautomaattikameran, kun luulin vanhan kameran menneen rikki. Siinä ei nimittäin valotusmittarin viisari enää värähtänytkään ja siksi iso osa etenkin Pompein kuvista (mitkä filmille osuivat) oli joko yli- tai alivalottuneita, kun arvioni menivät harmillisen usein pieleen.

Paljon, paljon myöhemmin ja monen väärin valottuneen kuvan jälkeen selvisi, ettei kamera ollutkaan rikki, siitä oli vain patteri loppunut.


Noihin pieniin väkäsiin, piti filmin kolot saada asettumaan tai kävi köpelösti. (Älkää huomatko pölyä!)

Teemaextraan laitan mummini maalaamat kisuastiat. Muki on mennyt jo aikoja sitten rikki, mutta en raaski heittää sitä pois. Matala lautanen on ollut kovassa käytössä ja kisu kulunut sen mukaisesti. Sarjaan on äitini mukaan kuulunut myös syvä lautanen, mutta siitä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. On nähtävästi mennyt rikki jo silloin, kun olin pieni.


Muki on harmittavasti pudonnut ja mennyt rikki.


tiistai 20. syyskuuta 2011

Voro

Alkukirjaimissa etsitään VO-alkuista sanaa. Meillä asuu voro. Nimittäin kenkävoro. Samainen yksilö on toisinaan myös hanska- ja hattuvoro, mutta kengät ovat hänen erikoisalaansa.

Alla olevat kuvat on lavastettu. Jätin kengän tarkoituksella vähän keskemmälle, että onnistun edes joten kuten tähtäilemään kameran kanssa, kun voro hiippailee paikalle. Ja hiippailihan se, kun hetken malttoi odottaa.


Hmm, mamin kenkä.


Ei se mitään huomaa, kun nappaan tämän tästä ihan varovasti ja hiljaa.