Ruotsinreissaajat: Bode, Feta, Taimi ja Ossi yhteispotretissa
Kotona taas, hengissä selvittiin reissusta! Univelkaa kertyi kyllä sen verran reippaasti, että viime yönä tuli nukuttua tosi hyvin ja piiiitkäään! Johan sitä kyllä sunnuntai-iltana (tai paremminkin yöllä) ennätettiin omaan sänkyyn, mutta yö jäi melko lyhyeksi. Eilen illalla sitten sänky kutsuikin jo vähän yhdeksän jälkeen ja uni maittoi...
Kiva reissu! Koirat käyttäytyivät tosi hyvin ja ihmiset myös :-D Passit ja vasta-ainetestit tuli hankittua turhaan :-( kummassakaan päässä ei ollut minkäänlaisia tullimuodollisuuksia. Olisin kyllä keksinyt niille rahoille parempaakin käyttöä :-(
Bode käyttäytyi uskomattoman hienosti laivalla!Seikkailija laivalla
Etukäteen vähän hirvitti, miten Bode suhtautuu laivassa käytävältä ja naapurihyteistä kuuluviin ääniin, kun poika elää täällä metsän keskellä niin, ettei naapureita ole näköpiirissä - ei ole rajanaapureita, seinänaapureista puhumattakaan... Mutta niin kiltisti se oli, että ihan kummastuttaa! Haukunrajoitin oli varoiksi mukana, mutta kertaakaan sitä ei reissun aikana tarvinnut ottaa käyttöön!
Harmaita hiuksia tuli hyttien aivan liian helposti avautuvista ovista... Bodehan on kotona tottunut avaamaan ulko-oven kahvaa rämpyttämällä ja sama systeemi oli laivan hyteissä :o Pari kertaa se ehti käytävälle seikkailemaan, ennen kuin saatiin sen verran hyvä viritelmä oven eteen, ettei se enää päässyt kahvaan käsiksi. Tosi tarkkaan tuli kyllä varmuuden vuoksi kuunneltua kaikki kuulutukset... Jos vaikka kuulutetaan, että karvaturri on seikkailemassa yksikseen jossain päin laivaa... Oli Bodella kyllä varoiksi puhelinnumero kaulapannassa, mutta puhelimen kuuluvuus oli paikoin olematon.
Bode, Feta, Taimi ja Ossi Svärdsklovan rantakalliolla
Svärdsklova - mahtava majapaikkamme
Edellisen illan pitkän ajomatkan, laivalla vietetyn yön ja aamupäivän ajomatkan jälkeen koirat olivat energiaa täynnä. Onneksi majapaikkamme oli mitä mahtavin. Olimme Svärdsklovassa rannikolla ja retkeilymaja oli kokonaan seurueemme käytössä, joten koirilla oli suht vapaat oltavat. Lähistöllä oli jalkapallokenttä, missä koirat saivat juosta ja purkaa ylimääräistä energiaa.
Perjantai kului nopeasti näyttelyharjoitusten ja koirien kunnostuksen merkeissä. Ja nukkumaankin piti päästä ajoissa, kun näyttelypaikalle oli jonkun verran matkaa.
Bode ja Feta juoksentelemassa majapaikkamme vieressä olevalla jalkapallokentällä
Näyttelypaikalle ehdittiin ajoissa - mutkan kautta!
Eihän se olisi matka eikä mikään, jos ei eksymään onnistuisi ainakin kerran reissun aikana... Navigaattori oli kyllä matkassa mukana, mutta aamulla yrittäessämme löytää näyttelypaikalle, ohjasi se mokoma meidät ihan jonnekin muualle kuin piti. Toisen navigaattorin avulla onnistuttiin vihdoin löytämään näyttelypaikka ja ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa. Ja vielä ihan hyvin ajoissa, kun picardiilit olivat kehässä ennen briardeja!
Näyttelyssä ei tullut meidän seurueelle mainittavaa menestystä, mutta kokemusta kertyi kyllä. Tulokset löytyvät Ruotsin yhdistyksen sivuilta.
Kyllä täällä kelpaa jolkotella
Illalla oltiin takaisin majapaikassa. Edessä vielä yksi yö, aikaisin aamulla ylös ja suunta kohti Tukholmaa ja lauttarantaa. Haikein mielin pakattiin laukut ja jätettiin hyvästit aivan upealle majapaikallemme. Ikävä oli kyllä jo kotiin ja omaan sänkyyn!
Bode ja Taimi kotimatkallaKotimatka
Aamulla aikaisin oltiin Tukholmassa odottamassa lautalle pääsyä. Pitkä päivä oli edessä. Vasta illalla oltaisiin Turussa. Ensimmäiseksi tuli tehtyä tuliaisostokset. Nyt on herran kotona syytä olla kiltisti ja pitkään, sen verran arvokkaat ja painavat tuliaiset sain raahattua...
Pete oli meitä Mäntsälässä vastassa ja vähän ennen yhtä yöllä kaarrettiin kotipihaan. Kotona odotti kaksi tyytyväistä koiraa. Olivat rentoutuneet sohvalla löhöten ja grillimakkaraa syöden. Ei ollut Bode häiritsemässä vanhusten rauhaa koheltamalla ja palloa pompottamalla :-)
Wiltsulla oli ollut kova ikävä mamia. Se ei edes huomannut Boden tuloa vaan uikutti ja ravasi edestakaisin. Bode sen sijaan purrasi herkeämättä ja häntä sojotti taivaaseen. Hetken aikaa jäykisteltyään rauhoittui kun huomasi, ettei Wiltsu noteeraa sitä mitenkään. Tosi nopeasti palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Reissu oli mahtava ja reissuseura mukavaa, mutta on se vaan niin kiva olla taas kotona! Kiitos koko seurueelle! Kannatti lähteä matkaan, vaikkei näyttelymenestystä tullutkaan! Luulenpa, että laivamatkasta, näyttelystä ja muusta touhusta huolimatta parhaiten Bodelle jäi reissusta mieleen Feta - ihana tyttö, joka ei turhia nalkuttanut! :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti