perjantai 7. maaliskuuta 2008

Maailmankirjat sekaisin

Jippii, maa on valkoinen! Täällä on taas vihdoin lunta ja ihan kunnolla onkin! Koirat ovat onnesta sekaisin ja peuhaavat riemuissaan pihalla.

Riemu ja onnellisuus tosin katoavat nopeasti, kun koittaa sisääntulohetki. Ei kai vaan taas pidä mennä suihkuun? Ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että ihan heti kohta ei mennäkään takaisin ulos. Eihän sitä nyt märillä tassuilla mennä lumihankeen tepastelemaan. Tylsää :-(

Wiltsu on sairas

Tänään aamuruuan jälkeen Bode ja Wiltsu menivät pihalle, kuten normaalistikin (Missu ei ennättänyt mukaan, kun sen piti tiskata kaikkien ruokakupit). Jäin ovensuuhun odottelemaan, kun Wiltsu yleensä käy ruokailun jälkeen vain nostamassa koipeaan ja haluaa heti takaisin sisälle. Vaan eipä halunnutkaan tänään. Pistin siis oven kiinni ja siirryin seuraamaan tilannetta ikkunasta.


Hetkinen hei, siis mitä tässä tapahtuu?

Hetken päästä todistin aivan uskomatonta näkyä. Wiltsu makasi Boden edessä maassa pylly pystyssä. Jonkin aikaa kesti, ennen kuin tajusin mitä siinä tapahtui; Wiltsu haki Bodea leikkiin. Ihan oikeasti! Ja monta kertaa! Bode oli hetken aikaa yhtä hölmistynyt kuin minäkin eikä ymmärtänyt ihan heti lähteä leikkiin mukaan. Mutta kun Wiltsu oli muutaman kutsun esittänyt, niin Bodekin uskoi, että tämä on nyt ihan totta. Ja sitten sitä mentiin...

Mulle tuli kiire rynnätä yläkertaan hakemaan kameraa. Pitihän sitä nyt jotain todistusaineistoa saada näin harvinaisesta ja epätavallisesta tapahtumasta. Ihme ja kumma, pattereista ei loppunut virta, mutta ihan ilman vastoinkäymisiä ei tietystikään selvitty; muistikortti oli täynnä yhden kuvan näpättyäni. Mutta onneksi leikki jatkui niin pitkään, että ehdin kylmästi raakata joitain vanhimpia kuvia kortilta pois, että saisin edes yhden sellaisen kuvan, mistä näkisi, mitä pojat puuhasivat.

Peuhaaminen jatkui ja jatkui. Olin jo varma, että Wiltsu pitää kohta kiikuttaa lääkäriin, sen täytyi olla sairas kun noin innokkaasti halusi leikkiä Boden kanssa. Normaalisti se saattaa ihan pienen hetken osoittaa kiinnostustaan Bodea kohtaan ja sen jälkeen alkaa taas nurina, että viekää tuo pois, jos se ei anna mun olla rauhassa.
No niinpä tietysti...
Olisihan tuo pitänyt arvata,
mistä Wiltsun yllättävä kiinnostus Bodea kohtaan johtui ;-)


Väärä hälytys

Mun oli pakko siirtyä takaisin sisälle, kun en ollut edes takkia ehtinyt heittää niskaani. Jaloissakin oli vain ainot, joten piti kuvata poikien touhua yläilmoista terassilla seisten :-(

Jatkoin tilanteen seuraamista ikkunasta. Ja hetken päästä selvisi, mistä Wiltsun epänormaali käytös johtui. Ei se ollutkaan kipeä, se oli vaan taas saanut päähänsä, että Bode on sittenkin tyttö! Ja mitäpä siihen sanoisi. Molemmilla oli tosi kivaa, Bode oli onnesta soikeana, kun Wiltsu halusi leikkiä ja peuhata sen kanssa ja Wiltsu riehui kerrankin oikein kunnolla. Ei kai siitä mitään haittaakaan voi olla, että toinen on lemmekkäällä tuulella ja toinen ei ymmärrä, että peuhaamishalukkuuteen on joku ihan muu syy kuin halu leikkiä? ;-) Molemmilla kun oli hurrrrjan hauskaa!

2 kommenttia:

  1. Mukava,että pojat ovat noin hyvää pataa, ja väliäkö sillä tosiaan mitkä ne tarkoitusperät on.=) Pääasia,että kivaa on!

    VastaaPoista
  2. Harvemmin (tai siis oikeasti tosi harvoin) ne noin hyvää pataa ovat, mutta toimeen tulevat kyllä ihan hienosti, kunhan ylimääräiset riidanaiheuttajat minimoidaan.

    Molemmille teki varmasti ihan hyvää, kun pääsivät riehumaan. Wiltsu harrastaa sitä tosi vähän, Bode sentään saa peuhata Missun kanssa ja joskus joidenkin koirakavereiden kanssa, mutta Wiltsua ei yleensä juurikaan moinen kiinnosta.

    VastaaPoista