torstai 15. huhtikuuta 2010

Minä ja minun suuri suuni...

...tai ehkä paremminkin liian nopeasti vipeltävät sormet näppäimistöllä.

Juuri kun eilen pääsin kertomasta, ettei Wiltsu enää onnistu poistumaan pihalta kohti suuria seikkailujaan, niin eiköhän jätkä hetki sen jälkeen pihalla ollessamme ottanut ja häipynyt taas. Poitsi nimittäin keksi sen kohdan, mistä pääsee myös kesällä yli, jos haluaa. Ja veikkaan, että Wiltsu kyllä tästä eteenpäin haluaa, kun on nyt päässyt seikkailujen makuun. Aiemmin siitä ei kukaan koirista ole yli mennyt. Tai on Wiltsu mennyt yli, mutta on jäänyt siihen kiven päälle vaan katselemaan maisemia ja tullut hetken päästä takaisin aidan sisäpuolelle. Nyt on varmaan laitettava aita siitä kohtaa uusiksi.


Tämän nurin olevan aidan yli pääsee ihan pienellä loikalla. Helppo homma tällaiselle kokeneelle seikkailijalle.


Ei tästä välttämättä tarvitse tämän pitemmälle lähteä (ainakaan kun tuo yksi kameran kanssa hilluja tuossa vahtii koko ajan). Tästä on hyvät näköalat vähän joka suuntaan.


Tästä kun hyppää tuohon toiselle kivelle, pääsee takaisin pihalle - niin yksinkertaista se on.


Heippa, minä meen nyt, takasin tuun sitten kun ehdin ja maltan!

2 kommenttia:

  1. Tuula & tytöt15.4.2010 klo 23.50

    Hyvä Wiltsu! Ehti jo tuossa aiemman kirjoituksen perusteella käymään pikku seikkailija sääliksi, mutta ei kekseliästä kaveria näköjään mikään pidättele.

    VastaaPoista
  2. Päättäväisen näköisenä astelee. Toivottavasti ei kerro Ninolle,että aidoista pääsee myös lumettomaan aikaan.=D

    VastaaPoista