keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Huutia pallonpelaajalle

Pihaltamme on usein viime päivinä kajahtanut selkäpiitä karmiva HUuto: Bode eeeeiiii! Onneksi lähimmät naapurit ovat niin kaukana, etteivät - toivottavasti - kuule HUutamistani!

Kyllä, isin ahkera apulainen osallistuu myös mun puuhiin, valitettavasti. Haravoiminen on välillä hieman hankalaa, kun pallo on vähän väliä tiellä. Ärsyyntyneenä vippasen pallon toisinaan haravalla pois... virhe, paha virhe!

Muutama päivä sitten sain kasattua ison kuivia lehtiä täynnä olevan kasan, kun yhtäkkiä Boden etujalat nousivat ilmaan ja laskeutuivat HUrjalla tömäyksellä suoraan lehtikasaan. Arvatenkin kasa levisi laajalle ja minä sain haravoida lehdet uudestaan. ARGH!  Todennäköisesti Bode kuvitteli (tai halusi kuvitella), että olin juuri haravan kanssa tökkäisyt pallon kasaan, joten hänellä oli hyvä syy hypätä siihen.


Tässä on lehdet haravoitu vasta rinteestä, joten mikään katastrofi ei pallon pudottaminen tuohon ollut. HUuto olisi kyllä päässyt, jos olisin jo ehtinyt kasata lehdet siitä ympäriltäkin.

Sellainen koira-aitaus olisi joskus ihan kiva olla olemassa...

Tämä kuva ja aihe sopii sekä koirakuvahaasteen hermot koetuksella että alkukirjaimien HU-haasteeseen.


3 kommenttia:

  1. Huudon kera hurjaa vauhtia uudelleen kasaan? toivottavasti niin ei sentään käy

    VastaaPoista
  2. Hahaa, ei kannata koiran ja haravan kanssa samanaikaisesti ulkoilla.

    VastaaPoista
  3. Pappilan mummo: Huuto päästyy aina liian myöhään, joten se on täysin merkityksetön. Spontaani huudahdus vaihtuu siis hyvin nopeasti mutinaan ja jupinaan.

    Maiju: Niinpä, Bode ja Boden pallo on sellainen yhdistelmä, että silloin pelataan sitä pahuksen palloa koko ajan. Kaikki muu homma jää tekemättä. Ainakin jos Bode saa päättää.

    VastaaPoista