Aamut rauhoittuneet

Uusi aamujärjestely toimii loistavasti! Ei kuulu enää ärinöitä, örinöitä eikä muutakaan urputusta - ihanaa!

Laitoin siis viimein vessanoveen hakasen takaisin. Vuosi sitten kesällä laitettu hakanen - kun Bode tuli taloon ja sopeutuminen laumaan vei aikansa - oli otettu Wiltsun yksiön porttiin. Vanhan hakasen reiät olivat merkkinä, joten ei tarvinnut mittailla eikä mitään, ruuvasin vain osat paikoilleen.

Ensimmäinen aamu meni harjoitellessa

Ensimmäinen aamu uudella järjestelyllä ei mennyt ihan tyylipuhtaasti. Laitoin Boden vessaan ja laskin Wiltsun Missun kanssa pihalle. Bode oli niin hämmentynyt asiasta, ettei edes hyppinyt vessanovea vasten eikä metelöinyt muutenkaan. Vähän kyllä ennakkoon pelkäsin, kuinka hakanen kestää Boden elämöinnin...

Kun Wiltsu oli hoitanut asiansa ja tuli kiireesti sisälle odottamaan aamupalaa, laskin Boden vessasta. Virhe! Olisi pitänyt pistää Wiltsu takaisin yksiöönsä siksi aikaa, että Bode menee ulos. Wiltsu nimittäin ampaisi ärisemään Bodelle. Ei siinä mitään kuitenkaan onneksi tapahtunut. Molemmat vain vähän ärisivät toisilleen, kunnes sain komennettua Wiltsun takaisin sisälle.

Tänä aamuna olin viisaampi. Bode taas vessaan. Ja nyt se ei enää ollutkaan yhtä hämmentynyt vaan huomautteli muutamaan otteeseen, että minä myös! Wiltsun tultua takaisin sisälle, laitoin sen yksiöönsä ja laskin Boden pihalle. Ei mitään hämminkiä! Ja aamuruuan jälkeen olivat taas koko jengi sulassa sovussa pihalla. Eli näin nyt jatketaan ainakin toistaiseksi.

Katso kenguru loikkaa - vai loikkaako sittenkään?

Mua ärsyttää suunnattomasti, ettei Wiltsu voi liikkua "normaalisti", kun kävelen ruokakuppi kädessäni. Se liikkuu pomppien kuin kenguru ja välillä aina hyppää mua vasten ja taas pomppien eteenpäin.

Tänä aamuna oltiin kahdestaan sisällä, kun Missu oli Boden kanssa pihalla. Mietin miten saisin vietyä ruokakupin paikoilleen tarvitsematta pelätä, että puolet sisällöstä on lattialla.

Lisäsin ruokiin öljyt Wiltsun vahtiessa vieressä. Otin Wiltsun ruokakupin käteeni ja komensin herran maahan. Lähdin liikkeelle, Wiltsu nousi ylös. Uusi komento: maahan ja paikka. Herra teki työtä käskettyä. Ja mun suureksi hämmästykseksi myös pysyi maassa ja paikoillaan, vaikka menin jokusen askeleen (vähän reilu pari metriä?) ruokakuppi kädessäni. Laitoin kupin maahan ja Wiltsu oli yhä edelleen maassa ja paikoillaan. Olin todella iloisesti yllättynyt. Ollaan vain muutaman kerran harjoiteltu vastaavaa namien kanssa, mutta siitä on jo hirmu kauan aikaa (aikana ennen Bodea) eikä muistaakseni koskaan ruokakupin kanssa, kun se saa Wiltsun sekoamaan ihan täysin.

Kun ruokakuppi oli maassa, kutsuin Wiltsua ja olin aivan varma, että se säntää suoraan kupille. Jälleen sain hämmästyä. Se tuli mun vierelle ja napitti suoraan silmiin: "Sano, kun saan aloittaa!"

Täytyy taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta puuhastelemaan enemmän jokaisen koiran kanssa kahden kesken. Antaa jokaiselle "laatuaikaa" (yök mikä termi!). Selkeästi Wiltsu oli halukas näyttämään mulle, että tekisi niin kovin mielellään mun kanssa "juttuja" ihan kaksistaan.