perjantai 30. lokakuuta 2009

Missu on poissa

In Memoriam



Missu
2.6.1997 - 29.10.2009
Jos olisin tiennyt, että ilta on elämäsi viimeinen,
olisin vienyt sinut mummolaan herkuttelemaan ja hellittäväksi
niin kuin olin suunnitellut tekeväni, kun lähdön aika koittaa.
Olisin antanut sinulle herkkuluun iltapalaksi,
nukkunut vierelläsi koko yön ja pitänyt sinua tiukasti sylissäni.

Jos olisin tiennyt, että aamu on elämäsi viimeinen,
olisin painanut jokaisen äänen mieleeni - tarkasti.
Mutta en osannut aavistaa, etten enää ikinä kuule tassujesi töminää,
haukuntaasi, kun vaadit meitä heräämään, ärinääsi, kun leikität veikkaasi,
että seuraavana aamuna tutut äänet ovat poissa, on vain hiljaisuus.

Jos olisin tiennyt, että eläinlääkärireissu on elämäsi viimeinen
olisin istunut kanssasi lattialle, tuudittanut sinut sylissäni uneen.
Kuiskannut korvaasi kuinka paljon sinua rakastan.
Mutta en voinut tietää, ettet enää herää,
että tänään on se päivä, kun sydämesi lyö viimeisen lyönnin.
Sillä uskoin, että herättyäsi lähdemme yhdessä kotiin.
Mutta sinä jäit ja minä jouduin lähtemään - yksin,
silmät itkusta sumeina, sydän surua täynnä.

Jos olisin tiennyt kuinka kipeä olit, olisin laskenut sinut aiemmin pois,
vaikka sydämeni lähdöstäsi särkyikin.
Sillä niin paljon sinua rakastan - nyt ja aina. Tiedäthän sen?
- Susku

* * * * * * * * * *


Missu,  mamman oma pieni mussukka, lähti eilen enkelikoiraksi sateenkaarisillalle. Kolmen ja puolen kuukauden kärsimys on ohi. Meillä oli ennalta sovittu kontrollikäynti Kouvolan eläinlääkäriasemalla, tarkoituksena kuvata kyynärnivel ja ottaa nivelnestenäyte. Elokuussa otetuissa röntgenkuvissa ei näkynyt mitään, mikä olisi selittänyt Missun ontumisen, myös verikokeet olivat kaikki ok. Kyynärnivel oli kuitenkin selkeästi kipeä, turvoksissa ja nivelneste verta.

Vasemmalla oleva kuva otettu 18.8.2009, oikealla oleva 29.10.2009

Eilisissä röntgenkuvissa näkyi kuinka oikean jalan kyynärluusta puuttui iso pala ja ohuimmasta kohdasta luu oli jo mennyt poikki. Elokuussa, hieman yli kaksi kuukautta sitten otetuissa kuvissa ei näkynyt merkkiäkään luusyövästä, joten noin aggressiivinen eteneminen ei antanut minkäänlaista toivoa. Tosin lähes 12,5-vuotiaan koiran jalan amputoiminen olisi muutenkin tuntunut väärältä ratkaisulta.

Missu oli loppuun asti oma iloinen, reipas ja aktiivinen itsensä. Viimeisenä aamunaankin se yritti vielä leikittää Bodea, vaikka jalan on täytynyt olla aivan hirveän kipeä. Ainoastaan kerran se sanoi ääneen, että nyt sattuu. Oltiin viimeisen kerran lähdössä matkaan ja autoon noustessa otteeni lipesi terveestä etujalasta jolloin kipeä jalka koukistui liikaa.

Oma rakas pieni pusutyttöni, kaikkea ei olisi tarvinnut kestää, olisit sanonut aiemmin, että nyt sattuu liikaa! Anna anteeksi, että kesti näin kauan ennen kuin ymmärsin kuinka kipeä todella olit!

Tuskaa lievittää hieman tieto siitä, että Missulla on nyt hyvä olla, ei ole enää kipuja, saa leikkiä Riina-mamman ja muiden kavereiden kanssa, kaluta keppejä sekä luita mielin määrin. Siitä huolimatta suru täyttää sydämen ja silmät ovat itkusta sumeat. Ikävä on sanoinkuvaamaton :'(

Kiitos Esa Kestille ja koko Kouvolan eläinlääkäriaseman henkilökunnalle Missun hyvästä hoidosta! Erityiskiitos kauniista ja rauhallisesta tilasta jättää jäähyväiset rakkaimmalleni!

Edit: lisätty muistosanat, rtg-kuvat ja kiitokset.




12 kommenttia:

  1. Otamme osaa teidän suureen suruun.
    Missun ei enää tarvii hiljaa kärsiä vaan pääsee tervein jaloin leikkimään muitten koirien kaa. Taivaassa on varmasti myös ukkoja joilta saa haukkumalla ison kasan herkkuja.

    VastaaPoista
  2. Voi ei!=(
    Osanotto ja ISO halaus Susku!

    VastaaPoista
  3. Tuula & tytöt31.10.2009 23.06

    Voi surkeus. Luusyöpääkö se sitten olikin. Tosi inhottava ja salakavala sairaus. Mutta nyt on Missun hyvä olla. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle!
    Lämmin osanotto suureen suruunne ja voimia teille kaikille!

    VastaaPoista
  4. Kiitos lämpimistä sanoistanne! Niistä on iso apu!

    Mulla on nyt aivan liian paljon aikaa elää uudestaan Missun viimeisiä päiviä pääni sisällä ja ruoskia itseäni vääristä ratkaisuista :-( Rtg-kuvat olisi pitänyt ottaa kolmisen viikkoa aiemmin, kun käytiin kontrollikäynnillä, mutta unohdin aikaa varatessani sanoa siitä, joten ei ollut riittävän pitkää aikaa varattu. Viimeinen allasjumppa olisi pitänyt jättää väliin. Luu oli todennäköisesti silloin jo poikki, mutta koska elin haavemaailmassa, kuvittelin jalan olevan taas aavistuksen verran parempi. Kehuin Missua aina, kun se astui kipeällä jalalla. Ja Missuhan astui, kun halusi olla mulle mieliksi. Astui niin kauan, kuin jalka vain alla kesti.

    Olisipa kyky nähdä tulevaisuuteen, niin osaisi tehdä oikeat ratkaisut!

    VastaaPoista
  5. Sari & lauma2.11.2009 12.35

    Surussanne myötäeläen. Voimia teille kaikille ja extra halit karvaisille kavereille.
    t. Sari & lapset & Ossi

    VastaaPoista
  6. Ulla-Maija ja mustat hovawartit2.11.2009 21.58

    Voi Susku : )
    Otamme osaa suureen suruusi!
    Onneksi ihanat muistot kultaavat ikävän, nyt on Missun hyvä olla!
    Rapsuja laumalle!

    VastaaPoista
  7. Susku ja Pete, lämpöiset ja osaaottavat ajatukset teille ystävän menetyksen vuoksi.
    Ja Susku, itsensä syyttely on aivan turhaa. Hoivasit ja pyrit auttamaan Missua viimeiseen asti, voiko ystävälle enemmän antaa.

    Teija & co

    VastaaPoista
  8. Kiitos kauniista sanoistanne! Halit ja rapsut menivät perille.

    Teija: Tiedän, että itsesyytökset eivät johda mihinkään muuhun, kuin entistä surkeampaan oloon, mutta vielä en ole päässyt siitä yli. Onneksi pojat tekevät kaikkensa, että olisin pirteämpi.

    VastaaPoista
  9. Osanottoni Susku.
    Minä muistan Missun iloisena ja vauhdikkaana tyttönä - äitinsä tyttö! Muutaman kerran näiden molempien kanssa kehässä pyörähtäneenä voin vain muistella sitä vauhtia ja vimmaa, taisivatpa kampata handlerinsa kumpainenkin! :-D

    Minua on aina lohduttanut ajatus kuolemanjälkeisestä koirien paratiisista - Missun oli helppo lähteä..Riina oli varmasti tyttöään vastassa.

    Minna

    VastaaPoista
  10. Kiitos Minna! Sateenkaarisillalle minäkin uskon Missun lähteneen ja tiedän Riinan olleen vastassa. Siellä ne nyt yhdessä odottavat minua.

    Missu oli vauhdikas ja iloinen ihan viimeiseen asti. Eläinlääkäriasemallekin mentiin sellaista vauhtia, että jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleen pysyäkseni mummelin perässä. Ei hidastunut vauhti äidillä eikä tyttärellä, vaikka ikää tuli. Samanlaisia olivat molemmat, loppuun asti.

    VastaaPoista
  11. Tuija&Åsa5.11.2009 18.17

    Osaa ottaen :(
    Lämmin halaus & voimia!
    Missun myötä meni varmasti terveiset kaikille sateenkaarisillan tuolle puolen siirtyneille rakkaille karvakuonoillemme, joita emme koskaan tule unohtamaan.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Tuija! Ikuiset jäljet noista rakkaista karvakuonoista todella jää sydämiin!

    VastaaPoista