tiistai 4. syyskuuta 2007

Hengissä ollaan!

Näköjään sitä sitten kuitenkin luetaan tätä meidän blogia - vaikkakin salaa, kun kommentteja raapustuksiini ei juurikaan näy eikä kuulu... Peräti pari kuukautta tässä vierähti ilman että blogia tuli päivitettyä ja nyt olen jo useammalta taholta kuullut huomautuksia asiasta ja jopa tiedusteluja, että ollaanko täällä enää hengissäkään. No ollaan ollaan! Hengissä ollaan ja muutenkin ihan kunnossa koko jengi.

Raapustelen tässä samaan syssyyn vähän useampia tapahtumia viime kuukausilta - sen mitä suinkin muistan (ettei heinä- ja elokuu jäisi sentään ihan kokonaan vaille kirjoituksia...) Mutta tässä nyt kuitenkin vain viime viikonlopun tapahtumat:

Pyrrien erkkari

Viime viikonloppu vierähti Kotkan Santalahdessa pyrrien erikoisnäyttelyssä. Paimenten kehä oli sunnuntaina ja lauantai meni ell Tarja Kolisojan avustajana polvitutkimusten ja silmäpeilausten merkeissä lomakkeita täytellessä ja silmätippoja laitellen.

Lauantaina oli aivan ihana päivä, aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta sunnuntaina myrskysi, satoi ja oli kylmä. Harmi, ettei molempina päivinä voinut olla hyvä ilma :-( Mutta jos sää ei suosinut, niin arpajaisonni oli kyllä erinomainen - jokainen arpa kun voitti, niin ei voinut käydä huono säkä! ;-)

Bode silmäpeilauksessa
Bode oli ilmoitettu lauantaiksi erkkariin silmäpeilaukseen, kun "vääränrotuisiakin" joukkoon mukaan mahtui. Ja koska minä olin paikalla töissä, piti Peten lähteä mukaan Boden seuralaiseksi. Ihme ja kumma, mutta mitään vastaväitteitä ei kuulunut :o Se oli erinomaisen hieno juttu, olin tosi tyytyväinen, ettei Boden tarvinnut olla yksin boxissa autossa tai puuhun sidottuna koko päivää, vaan pääsi Peten kanssa lenkkeilemään ja touhuamaan kaikenlaista peilauksen jälkeen.

Niin ne silmät, kunnossa olivat. Vähän näkyi ruskeaa pigmenttiä linssien etukapseleissa, mutta puhtaat paperit poika sai ja koodin J1. Hieno homma! Ja itse peilauskin sujui kuulemma ihan hyvin. Senkin pojat hoitivat ihan keskenään ja hyvin hoitivatkin! :-)

Wiltsu näyttelyssä
Wiltsu osallistui sunnuntaina erkkarissa valioluokkaan Seijan toimiessa handlerina. Halusin vain Wiltsun pääsevän pitkästä aikaa kehään, en odottanut näyttelyltä mitään, joten pojan sijoittuminen luokassaan oli todella iso ja positiivinen yllätys! Ensin tuomari Guido Massimello Italiasta nosti Wiltsun neljänneksi ja lopulta vielä kolmanneksi. Vähänkös olin ylpeä pikku pojastani! Kiitos Seija!

Ylpeyttä lisää vielä se, että keli oli Wiltsun kannalta mitä karmein. Wiltsu inhoaa sadetta ja varpaiden kastumista. Tuulla saa, jos tuulee edestä päin, mutta jos tuulee takaa, niin Wiltsu saa kohtauksen. Kukaan ei saa puhaltaa Wiltsun pyllyyn ;-) siitä Wiltsu ei tykkää! Noh, onneksi Seijalla oli kokemusta tästä ja muisti, ettei yritäkään asetella Wiltsua pylly tuuleen päin.

Pra-näytteitä
Erkkarissa oli myös mahdollista otattaa ilmaiseksi verinäytteitä dna-pankkiin ja samalla "verenvalutuksella" yritettiin saada värvättyä kuutta koiraa osallistumaan myös pra-tutkimukseen. Näistä kuudesta pra-sairaan koiran lähisukulaisesta vain kolme antoi näytteen - ja niistäkin yksi oli meidän Wiltsu, jonka aiemmin lähettämäni näyte on mystisesti kadonnut johonkin :-( Noh, täytyy vaan toivoa, että näistä olisi jotain hyötyä ja tutkimusta saataisiin eteenpäin niin, että tulevaisuudessa olisi mahdollisuus tunnistaa sairauden kantajat - jo ennen kuin jälkeläisiä sairastuu! En vaan oikein jaksa käsittää mikä ihmisiä vaivaa... näytteen otattaminen ei maksanut mitään, näytteenottaja ei ollut monenkaan askeleen päässä odottamassa eikä koko touhuun mennyt montaakaa minuuttia. Eikö asialla ole väliä niin kauan, kun oma koira on terve?

Näytteet - kaikki kolme - lähtivät eilen pikakirjeenä Saksaan. Toivottavasti ne ovat kelvollisia (Suomesta on kuulemma tullut paljon käyttökelvottomia näytteitä) ja toivottavasti niistä on tutkimukselle hyötyä!

2 kommenttia:

  1. Laitetaas nyt kommettia vähän sinne sun tänne, jos muutkin sitten.. Blogia kyllä innokkaana luetaan!
    Onnea näyttelymenestyksestä!
    Sepähän noitten tutkimusten yms. kanssa voip olla,jos ns. tarvetta ei oo, niin sitten ei asiasta innostuta. Taitaa ihmisluonto olla vähän semmonen,että vasta kun sattuu omalle kohdalle,niin toimitaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanne aktiivisesta kommentoinnista :-) ja kiitos onnitteluista! On se hyvä, että joku on rohkea - jospa ne muutkin sitten joskus uskaltautuisivat ilmiantamaan itsensä ;-)
    Joo, kyllä välillä vähän sieppaa, kun yritetään hoitaa kaikki viimeisen päälle niin helpoksi, ettei tarvitsisi kuin muutaman askeleen ottaa ja auttaa nostamaan koira pöydälle, niin ei viitsitä sittenkään vaivautua :-( Tosin ilmakin oli silloin sunnuntaina sellainen, etten yhtään ihmettele, että ihmiset mieluiten värjöttelivät teltoissaan tai muuten sateensuojassa viitsimättä liikkua yhtään mihinkään. Mutta silti, ei olisi ollut iso ponnistus.

    VastaaPoista