perjantai 25. heinäkuuta 2008

Haapsalu 18.-20.7.


Kehän alkua odotellessa. Kuva: Atte Jäntti

Viime kesänä käytiin Boden kanssa näytelmäreissulla Ruotsissa, tänä kesänä oli vuorossa Viron Haapsalu. Minnehän sitä ensi vuonna suunnataan… tokihan perinteitä täytyy jatkaa :-D

Lähtöä edeltävänä iltana torstaina laitettiin kaikki kamat kasaan ja pakattiin auto valmiiksi - onneksi! Tiedossa oli, että aamulla tulee kiire, mutta ihan näin kiirettä en osannut kuvitellakaan... Tarkoitus oli, että tähdätään lähtö kuudeksi, jolloin oltaisiin valmiita lähtemään noin vartin yli (se vartti kun pitää pakosti aina myöhästyä).

Tulipalokiire

Aamulla Pete heräsi kellon hälyttäessä ja nousi keittämään kahvia. Tullessaan vähän myöhemmin herättämään mua, jähmettyi yhtäkkiä tuijottamaan herätyskelloa omituinen ilme naamallaan. Minä hämmentyneenä käännyin katsomaan mistä moinen ilme... hetken aikaa tuijotin, ennen kuin tajuntaan iski karu totuus: kello oli jo kuusi, minä makasin vielä sängyssä, koirat oli syöttämättä jne. jne. Kello oli ollut soittamassa puoli kuusi eikä puoli viisi kuten piti. KIIRE!

Äkkiä vaatteet niskaan, hampaiden pesu, kahvit kurkkuun, aamupala sai jäädä, koirille ruuat ja pikapissatus, Bode autoon, Missu ja Wiltsu takaisin sisälle ja eikun matkaan. Kello oli kaksikymmentä yli kuusi kun lähdettiin pihalta. Ei paha! Navigaattori ilmoitti matka-ajaksi tunti ja neljäkymmentäyksi minuuttia eli melkolailla tasan tarkalleen oltaisiin lauttarannassa kuten pitikin. Yhtään ylimääräistä aikaa ei kyllä jäänyt.


Reissun päällä ollaan ja kaikki tarpeellinen pakattuna autoon.

Ja hyvin ehdittiin, hieman jopa kirittiin aikataulua kiinni ja oltiin pikkuisen etuajassa perillä. Vain muutaman auton päässä edellä oli Feta ja Mirkku sekä Ossi ihmisineen ja heti meidän perään tuli vielä Rauha omistajineen. Kauaa siinä ei tarvinnut odottaa, kun lautan lastaus alkoi. Bode matkusti autossa ja me kiiruhdettiin Peten kanssa ensimmäiseksi aamupalalle ;-)

Lauttamatka sujui hyvin ja heti Tallinnan päässä laskettiin koirat vähän jaloittelemaan ja juomaan ennen kuin suunnattiin letkassa kohti Haapsalua.
Kateellisena katsoin,
kun pojilla oli omaa kivaa...


Tilapäinen mielenhäiriö?

Majapaikkamme oli viihtyisä ja todella edullinen. Bodekin viihtyi. Omassa huoneessa oli turvallista loikoilla isin vieressä ja rentoutua uuvuttavan lauttamatkan jälkeen. Poika jopa intoutui pussailemaan ihan kunnolla, mitä normaalisti ei tapahdu. Yleensä hyvä jos kielenkärki vähän hipaisee nenää, mutta nyt sai Pete oikein kunnon pusuja ja paljon (ja vähänkös olen katkera, kun minä saan äärettömän harvoin edes niitä kielenkärkihipaisuja :-( nyyh!) Näinköhän kyseessä oli vain tilapäinen mielenhäiriö?

Kun auto oli purettu ja majapaikka tullut tutuksi, käytiin vähän kävelemässä ja vilkaisemassa seuraavan päivän näyttämöä, piispanlinnaa, mikä sijaitsi vain lyhyen kävelymatkan päässä majapaikastamme. Myös kaupassa piti pistäytyä ostamassa aamupalaa ja tutustumassa paikalliseen hintatasoon.


Avoimen luokan urokset valmiina arvosteltaviksi.

Näytelmä aurinkoisessa piispanlinnassa

Aurinko helli meitä lähes koko reissun ajan. Näyttelypäivänä, lauantaina, aurinko porotti niin, että minä onnistuin käristämään hartiani :-( Vain menomatkalla, hieman ennen Haapsalua satoi ja satoikin hetken todella rankasti, mutta kun päästiin majoittautumaan, sade lakkasi. Paluumatkalla tihkutti juuri ennen Tallinnaa. Eli sää oli mitä mainioin.


Bode tuomari Salvatore Giannonen arvosteltavana.

Näyttelyalueena oli kertakaikkisen upea, vanha piispanlinna. Avoimen luokan uroksia oli kolme ja tuomarina toimi Salvatore Giannone Belgiasta.
Boden hampaat kunnossa, ei huomautettavaa.


Bode esiintyi Teijan kanssa kehässä upeasti! Hieman pyörivät pojan silmät päässä, kun tuomari kopeloi, mutta kukapa sitä tykkäisi, että vieras ihminen käy liian tuttavallisesti käsiksi... ;-)

Laatuarvostelun jälkeen Bode oli sitä mieltä, että tämä oli nyt tässä ja olisi ollut valmis poistumaan kehästä. Muutaman nykäisy-yrityksen jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä vähän kauemmas kehän laidalta, ettei läsnäoloni häiritsisi pojan keskittymistä. Takaisin kehän laidalle palasin vasta, kun laatuarvostelut oli ohi ja kilpailu sijoituksista alkoi.
Tuomari Salvatore Giannone antaa Teijalle ja Bodelle palautetta.


Bode sijoittui avoimen luokan uroksissa toiseksi ja oli PU2 (arvostelu löytyy Boden tuloksista, briardien tulokset löytyvät SBryn foorumista).

Suullisessa palautteessaan tuomari sanoi Bodella olevan luokkansa paras väri ja parhaat liikkeet mutta pojan tarvitsevan vielä aikaa kehittyäkseen ja saadakseen lisää massaa. Kyllä sai kehänlaidalla olla ylpeä! Bode esiintyi hienosti ja palautteen myötä oli mieli todella korkealla! :-D Kiitos Teija Boden esittämisestä! Ja kiitos Sari Boden tassujen siistimisestä!


Avoimen luokan urokset: Brašulis Ventbord ERI 1, PU 1, ROP, Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu ERI 2, PU 2, Chaccado Bacchus EH 1

Sunnuntaina ennen kotimatkalle lähtöä käytiin vielä tutustumassa piispanlinnaan kaikessa rauhassa. Edellisen päivän näyttelystressi näkyi kyllä Bodesta. Vähän kaikki hirvitti pientä poikaa.


Isot tykit pelottavat pientä poikaa, onneksi mami on turvana.

Paluu arkeen

Kotimatka sujui myös mallikkaasti, mitä nyt meidät lastattiin viimeisten joukossa lauttaan ja hieman ennen Tallinnaa alkoi auton toinen eturengas vatkata. Ulos lautalta päästiin vähän yhdeksän jälkeen (rannassa oltiin puoli yhdeksältä) ja rengaskin kesti kotiin asti, kun ajeltiin normaalia hitaammin. Melko lailla tasan yhdeltätoista illalla oltiin kotona. Väsyneinä, mutta onnellisina.

Seuraavana aamuna Pete lähti töihin, minä purkasin matkatavaroita ja pesin pyykkejä ja Bode makasi raatona lattialla :-) Illalla poika alkoi jo pikkuhiljaa palautua ennalleen, ja pallo oli taas tärkeintä elämässä ;-)

Kotona kaikki hyvin!

Ennen reissua vähän jännitti ja hirvitti, kuinka kotiin jäävä kaksikko, Missu ja Wiltsu, pärjäävät - tai paremminkin kuinka Elli ja Joonas pärjäävät niiden kanssa. Mutta turhaan hermoilin. Hyvin olivat pärjänneet. Wiltsukaan ei kuulemma tainnut edes huomata, että vieraita ihmisiä ilmestyi taloon, kun olin antanut ohjeeksi tyrkätä ensimmäiseksi ison herkkuluun kummankin suuhun ;-) Ja myöhemmin illalla Wiltsu oli jopa kivunnut Joonaksen syliin. Ai että olen onnellinen, kun kaikki meni hyvin niin kotona kuin reissussakin! Kiitos koirien hoidosta Elli ja Joonas!

Oli tosi kiva ja antoisa reissu! Kiitos kaikille matkaseuralaisille! Ja erityiskiitos matkaa järjestäneille! Ensi kesää odotellessa...

PS. YouTube'sta löytyy vino pino videoita Haapsalun näyttelystä. Thank you for sharing the videos Nataljafox!

torstai 3. heinäkuuta 2008

Ensimmäistä kertaa raunioilla

Nyt on Bodekin päässyt vihdoin ja viimein raunioille tositoimiin. Kertaalleenhan se jo on, ihan pienenä poikana, käynyt raunioihin tutustumassa, mutta nyt siis viimein pääsi töihinkin. Vähän mua kyllä jännitti, että mitähän tästäkin tulee. Bode kun toimii ensin ja ajattelee sitten... jos ylipäätään ajattelee ;-)

Heti alkuun sain todeta, että tällä kertaa ohjaajaa todellakin tarvitaan. Missu ja Wiltsuhan eivät edes huomaa mun olemassaoloa ja toimivat täysin itsenäisesti raunioilla. Mutta Bode vaan istui kiltisti sivullani, kun otin remmin pois kaulasta ja odotti. Hmm tässä tarvitaan siis käsky... Epämääräisesti viittasin johonkin suuntaan ja sanoin: "Hakee". Ja Bode lähti sinne minne osoitin. Perhana! Täytyykö mun siis jatkossa opetella ottamaan huomioon tuulensuunnat ja kaikki muutkin tuollaiset asiat, mitkä Missu ja Wiltsu ovat tähän asti hoitaneet mun puolesta. Apua!

Onneksi treenien vetäjä huomautti, että kannattaisi lähettää koira toiseen suuntaan, niin sen olisi hieman helpompi työskennellä... Ja onneksi Boden suuntaa oli helppo muuttaa (toisin kuin Wiltsun ja Missun, jotka siis todellakin viis veisaavat mun höpinöistä, kun työskentelevät - onneksi!). Lähdimme siis vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin alun perin sain Boden lähtemään (voih!).

Kiltisti jätkä kävi tutkailemassa kaikkia röykkiöitä ja muita piilorykelmiä, joita sille osoittelin. Heti alkuun kävi ihan omatoimisesti ja tarkkaan haistelemassa isoa peltistä putkea, missä ei ketään näkynyt, joten kehotin jatkamaan matkaa. Ja ennen kuin ehdin edes pyytää tarkistamaan, kiipesi tiilimurskekasan päälle ja löysi betoniputkesta äijän. Jee, ensimmäinen löytyi!

"Suu kiinni ohjaaja!"

Toinen äijä löytyi myös helposti, kun oltiin riittävästi koluttu aluetta yhdessä. Mutta se kolmas... Yleensä äijät on ripoteltu suht tasaisesti sinne tänne, jos ei ohjaajaa haluta yrittää huijata, mutta Boden kokemattomuus aiheutti varmasti sen, ettei ohjaajalle anneta ylimääräisiä mahdollisuuksia töpätä (töppäilee tää ihan riittävästi muutenkin...). Minä yritän epätoivoisesti avustaa ja pyytää hakemaan niiltä kohdin, missä oletin kolmannen löytyvän. Jopa niin epätoivoisesti, että sain komennon pysyä hiljaa :-( Bode kun etsi ihan aktiivisesti, niin ei se mun jatkuva käskytys asiaa yhtään auttanut, päinvastoin.

Lopulta lähdettiin palaamaan alkupäähän ja Bode meni innolla takaisin samaisen peltisen putken luo, jota oli tutkinut jo heti alkuun. Minä hieman hämmentyneenä lähden perään ja sieltähän se viimeinen äijä löytyykin. Ei tosin siitä peltiputkesta vaan sen vieressä olevasta betonilohkarekasasta. Niinpä, olisihan mun pitänyt ymmärtää, ettei Bode jää nenänkäyttötaidossa yhtään Missusta ja Wiltsusta, vaikka sen työskentely muuten niin täysin erilaista onkin. Syytä siis olisi tarkistaa aina tilanne, jos se jotain tutkailee vähänkään tarkemmin, eikä vain jatkaa matkaa...