Bode ketteränä :-)

Päätin sitten ottaa Boden mukaani, kun mentiin hakuryhmän kanssa raunioradalle testailemaan ketteryysesteitä. Vähän kyllä hirvitti, että mitähän siitäkin tulee, mutta yllättävän hyvin meni. Ei mitään extrasähellyksiä eikä ylimääräistä panikointia, vaikka Bode ensikertalainen ketteryysesteillä olikin.

Kaikkia esteitä ei kokeiltu - eikä kaikkia esteitä edes radalta löytynyt - jollain oli nähtävästi ollut suuri ja pakottava tarve ottaa ja viedä osa raunioradan ketteryysesteitä itselleen :-(

Bode on onnellinen selvittyään putkesta hengissä!

Putki oli Boden mielestä alkuun jotain aivan järkyttävää! Millään ei poika meinannut suostua putkeen menemään. Kati kurkki ja maanitteli putken toisessa päässä, mutta ei. Etuosa meni kyllä hyvin sisälle asti, mutta takapää ei millään suostunut mukaan. Lopulta Kati ryömi jo puoliväliin putkea ja sai puolipakolla Boden astumaan sinne myös takajaloin.

Pitkän ja kärsivällisen yrittämisen sekä lukemattomien putkeen heitettyjen nakkipalojen jälkeen onnistuttiin ja poika oli riemuissaan, kun lopulta uskalsi yrittää. Muutama hyvä onnistuminen vielä heti perään ja sitten riitti. Kyllä Bode on reipas ja rohkea poika!

Epämääräisellä alustalla kävely ei tuottanut Bodelle minkäänlaisia ongelmia - kiitos nakkipurkin ;-)

Aaltopellillä (tai jotain sinnepäin) kävely sujuikin sitten jo aivan käsittämättömän hyvin. En olisi ikinä uskonut, ettei Bode juurikaan edes ehdi huomata, että tassujen alla on jotain outoa ja epämääräistä ;-)

Mulla oli nakkipurkki käsissäni ja se tietysti vei kaiken huomion. Ei ehtinyt poika rassukka noteerata ollenkaan outoa alustaa, kun katse oli tiivisti nakkipurkissa kiinni kaiken aikaa ;-)

Varmuuden vuoksi aaltopeltejä oli vain yksin kappalein (ei siis useampaa päällekäin, limittäin ja lomittain), mutta riittävän epämääräiseltä se kyllä tuntui omien jalkojenkin alla... joten kaikki kunnia koiralle - hyvin meni!

Vähänkös on hirveää kävellä tikkailla, jokohan tämä riittäisi?

Myös tikkailla kävely oli Boden mielestä aika hirveää, eikä sitä kovin paljon viitsitty yrittääkään, ettei pojalle vaan iske totaalinen kammotus koko asiaan. Muutaman askeleen verran kun päästiin etenemään niin kiitos ja palkka ja siinä se - tällä kertaa!

Kiva nähdä miten seuraava kerta onnistuu - sitten joskus!

PS. Toivottavasti laitoin kuviin kuvaajan nimen oikein! Muisti tekee tepposia... sen muistan, että tyrkkäsin kameran Hannen käteen, mutta jos joku muu tunnistaa itsensä kuvaajaksi niin laittakaa ihmeessä viestiä, korjaan kyllä!

Juhannuksesta selvittiin pienin vammoin

Niin se vaan juhannus meni lähestulkoon kotosalla ollessa. Mitä nyt juhannuspäivänä pistäydyttiin illalla eläinlääkärissä...

Aamulla kuului ulkoa ärähdys, missä ei sinänsä ole mitään normaalista poikkeavaa. Pojat kähinöivät useinkin terassilla. Iltapäivällä huomasin jossain vaiheessa terassin lattialla veripisaroita. Tarkempi tutkimus osoitti, että Wiltsulla oli reikä leuassa. Voi per... Lähteäkö lääkäriin heti vai katsotaanko vielä vähän aikaa. Illemmalla soitin päivystävälle, kun reiästä tihkui yhä edelleen verta. Ei kun Wiltsu autoon ja matka kohti Lapinjärveä. (Tuttu paikka siellä sitä ommeltiin aikoinaan Riinan varvaskin kasaan!)

Tikkejä Wiltsu ei saanut, kun haava oli jo ehtinyt tulehtua, mutta antibioottikuuri tuli. Ja nyt sitten suihkutellaan haavaa kaksi kertaa päivässä. Toivottavasti kohta taas vähän sataa, ettei kaivosta lopu nyt vesi! Milläs sitä sitten suihkuteltaisiin...

Missun hoito ei ole ongelma eikä mikään ja Wiltsukin on melko helppo tapaus, mitä nyt pikkaisen yrittää alkuun suihkussa väistellä, mutta alistuu nopeasti kohtaloonsa. Onneksi Bodelle ei ole käynyt mitään, se ei luultavasti tule olemaan kovin helposti hoidettava tapaus. Pitääkin ottaa ja alkaa harjoitella sen kanssa mahdollisia tulevia hoitotapahtumia varten jo ennakkoon.

Uskomattoman hyvin sujui juhannusviikonlopun grillailutkin. Ei kärventynyt kukaan koirista vaikka grillaus kovasti kiinnostikin :-D Parilakin tuli hyvin puhdistettua, kun Bode jäi sen kanssa hetkeksi kahdestaan pihalle... Ei tainnut olla enää kovin kuuma, kun herran kieli näytti olevan ihan kunnossa.

Wiltsun kanssa raunioilla

Kiva kiva, edelleen jatkettiin raunioilla, joten tällä kertaa oli Wiltsun vuoro päästä mukaan treeneihin. Jossain vaiheessa täytyy kyllä uskaltaa ottaa Bodil kokeilemaan raunioilla työskentelyä (apua - hajoaakohan meidän rauniorata siihen...), vaikka niin vietävästi pelottaakin, ettei herra koheltaja onnistu suoriutumaan treeneistä ilman onnettomuutta :o

Wili-Wilpertti on kyllä käsittämätön luikertelija. En ymmärrä miten ihmeessä se voi mahtua niin pienistä raoista, mistä se milloinkin onnistuu menemään. Mutta kun maalimiehen luo on vain yksinkertaisesti pakko päästä, niin kolo kuin kolo kelpaa ja siitä vaan läpi vaikka väkisin pusertamalla...

Missu raunioilla

Pitkästä aikaa oli rauniotreenit - kivaa! Viime viikolla ei ollut treenejä ollenkaan, joten Missun synttärikakun vieminen jäi tälle kerralle. Ja koska synttäreitä vietettiin, niin tietysti itse synttärisankari lähti treeneihin mukaan.

Missu oli niin intopiinä lähdössä, ettei nahoissaan meinannut pysyä. En tietenkään osannut varoa Missun kanssa niin kuin olisin varonut Boden kanssa vaan kiireessä raahasin kaikki tavarat kerralla autolle. Laitoin korin maahan, että sain portin auki ja Missu nuorena, ketteränä tyttösenä otti ja hyppäsi eväskorin yli, kun ei malttanut kiertää. No eihän 10 vuotias enää niin ketterä ole, vaan hyppy jäi vajaaksi, kori meni nurin ja kahvit sekä maidot sun muut lensivät maahan... argh! Onneksi kakku oli mulla käsissä, ettei sekin pyörinyt siinä sekamelskassa pitkin pihaa. Hitsi, että aina pitää käydä jotain tällaista, kun mulla on tarjottavaksi vietävää matkassa. Onneksi tällä kertaa kaikki syötävä säilyi syötävässä kunnossa ja juotavatkin lähes kaikki (vain pieni osa kahvista ehti valua termarista maahan).

Tällä kertaa Missun riemu mukaan pääsystä säilyi loppuun asti. Edellisellä kerralla into lopahti lyhyeen, kun huomasi, että mentiinkin eläinlääkäriin. Mutta nyt pääsikin treeneihin!

Liekö dementia vaivannut vai mistä johtui, mutta hetken aikaa Missu mietti ja oli kahden vaiheilla raunioilla - lähteäkö tuonne missä ihmiset syövät kakkua, vaiko radalle... Lopulta kuitenkin rata vei voiton ja Missu kirmasi teinitytön lailla hommiin :-D Hirveästi en sitä viitsinyt edes yrittää ohjailla (eipä se ole aiemminkaan pahemmin tehonnut - Missu menee sinne missä tietää äijien olevan, ei sinne missä niitä ei ole vaikka kuinka haluaisin jonkun röykkiön tarkastettavan). Kesken hommien Missu kävi kuitenkin varmistamassa, josko sitä kakkua nyt kuitenkin saisi - ei saanut, joten pakko oli palata takaisin hommiin.

Viimeisen äijän kohdalla unohtui jo ilmaisukin. Parempikin ehkä niin, ettei "uhrin" korvat haljenneet, kun tyttö oli ängennyt maalimiehen luo piiloon...

Missu 10 v.

Missu täytti lauantaina pyöreät 10 v.

Juhlapäivän kunniaksi synttärisankari herkutteli kermaviilillä kuorrutetulla (kuten nenästä näkee) maksalaatikokakulla - ja koko komeuden kruunasi tietenkin täydet 10 nakkikynttilää.

Ja riitti kakusta vähän jaettavaksi pojillekin... (kun asiaa ei Missulta kysytty...)

Niin se vaan aika menee - aivan liian nopeasti!

Ikää kertyy, mutta missään se ei näy! Varmuuden vuoksi halusin kuitenkin eläinlääkärireissulla rokotusten yhteydessä otattaa myös verikokeet. Katsottiin pieni verenkuva, veren glukoosi sekä maksa-, munuais- ja proteiiniarvojen määritys. Kaikki oli kunnossa, huh! Vielä kun olisin muistanut samalla "verenvuodatuksella" otattaa näytteen dna-pankkiin lähetettäväksi, mutta sehän olisikin jo ollut liian paljon vaadittu multa :-( Noh, täytyy yrittää muistaa seuraavalla kerralla eli parin viikon kuluttua, kun käydään ottamassa rabiesrokotus.

Wiltsu hakuilemassa

Wiltsun vuoro oli taas päästä hakumetsään. Bode sai jäädä Missun kanssa kotiin huilimaan - olihan sillä takana rankka Ruotsin reissu. Itsekin olisin ihan mielelläni ottanut vielä vähän rennommin, mutta kun tuli ennen reissuun lähtöä luvattua, että tuon seuraaviin treeneihin tuliaisia, mikäli ne pidetään loppuviikosta... Ja tokihan treenit loppuviikkoon järjestettiin, että saivat tuliaisia (mitkä tietysti unohdin ostaa, mutta onneksi olin ostanut sen verran reilusti karkkia, että sain jotain treeneihin vietyä - huh!)

Treenit sujuivat Wiltsulta oikein mallikkaasti. Näyttää pidemmät tauot tekevän sille tosi hyvää!