Viikon koirakuva: inhimillinen

Viikon koirakuvan toiseksi viimeisessä haasteessa on aiheena inhimillinen. Nämäkö elukat inhimillisiä? Kyllä!

Bode on tainnut "periä" isännältä raivostuttavan tavan harata vastaan vähän  joka asiassa. Bode kellii selällään monta kertaa päivässä, mutta auta armias, jos sitä käskee kääntymään selälleen, niin hysteerinen paniikki päällä; en tasan varmasti kelli, kun niin haluat. Ja vastaavia tilanteita on vaikka kuinka paljon (isännän niskuroinnit liittyvät pikkuisen eri asioihin, mutta niistä ei sen enempää...). Ai että osaavat olla raivostuttavia!

Wiltsu rakastaa pehmeitä paikkoja. Se ei vahingossakaan nuku lattialla, vaan aina sohvalla, nojatuolilla tai omassa boxissaan myllätyn vällykasan päällä. Meillä ei yleensä ole sohvalla tyynyjä, mutta silloin harvoin kun ne eivät ole lentäneet kaaressa lattialle, käy näin:


Näin noi kaksjalkaisetkin röhnöttävät sohvalla päät tyynyllä, miksen siis minäkin...

Seuraavan kuvan inhimillisyydestä voi tietysti olla montaa mieltä... Ei meillä kukaan ihminen kaljakorin ääreen ole vielä nukahtanut, mutta sohvalla saattaa joskus joku torkahtaa kaljapullo kädessään :o Siis en tietenkään minä, en ikimaailmassa, vaan tuo isäntä ja onkohan näin tapahtunut kerran, mutta olen kyllä kuullut, että on ihmisiä joille niin käy useinkin ;-)


Nää on mun isin kaljat ja näihin ei kukaan koske!

Viikon koirakuva: ainutkertainen

Jokainen elämä on ainutkertainen ja valitettavasti koiraystävämme ovat täällä ilonamme vain kovin lyhyen ajan.

Missu, Chaccado Naomi C.
2.6.1997-29.10.2009

Pitkästä aikaa kävin alkuviikolla vilkaisemassa viikon koirakuvaa ja kauhistus, ovat pistämässä pillit pussiin. Syynä kovasti harventunut osallistujamäärä... niinpä niin, tässä yksi, joka ei ole aikoihin osallistunut :-( Mutta nyt osallistun taas ja tällä kertaa aiheena on ainutkertainen.

Aloin kirjoittaa tekstiä jo tiistaina, kun olin päivällä näpsinyt koirista kuvia. Kuvat piti vielä lisätä tekstiin, mutta ennen kuin sen ehdin tehdä, jouduin tekemään raskaan päätöksen. Kuvista tulikin nyt todella ainutkertaisia; viimeiset kuvat Missusta ja viimeinen yhteiskuva kolmikosta.

→ Missu on poissa.

Wiltsu, Missu ja Bode viimeisessä yhteiskuvassa 27.10.09.

Mamman kultamussukka elokuussa.

Viikon koirakuva: koirankieli

Missulla on niin iso kieli
että koko naama kastuu,
kun mummeli antaa pusun.

Viikon koirakuvassa on tällä kertaa aiheena koirankieli. Aihetta voi (ja ihan luvalla :-) ) lähestyä ja käsitellä joko koirankielenä tai koiran kielenä. Ja vaikka osallistuminen jäi taas viime tippaan, niin ajattelin laittaa kuitenkin kuvia molemmista sekä koirankielestä että koiran kielestä. Noita jälkimmäisiä etenkin kun meiltä löytyy runsain mitoin ;-)

Kuvat ovat enemmän tai vähemmän vanhoja, mutta muutamaa ei ole tainnut sivuilla aiemmin näkyä, ei ainakaan viikon koirakuvassa eikä sen edeltäjässä koirakuvat-viikkohaasteessa.

Tässä pari vauvakuvaa menneiltä ajoilta, Boden kuva vuodelta 06 ja Riinan 92.

Yläkuvassa Bode kysyy ihmeissään, miksi sitä torutaan, kun ei ole mitään väärää tehnyt. No niinpä kai, ihan normaaliahan meillä on, että tyynyt tapetaan ja sisukset levitetään pitkin ja poikin... :-( Kuvassa oikealla jo edesmenneellä Riinalla on kieli aivan käsittämättömällä rullalla. Onnistuuko joku muu vääntämään kielensä samoin?


Bodea harmittaa, kun kukaan ei leiki sen kanssa.


Wiltsu pyytää Bodea leikkiin.

Viikon koirakuva: koira kuin julkkis

Taas on ehtinyt vierähtää viikko jos toinenkin niin, etten ole ennättänyt (=saanut aikaiseksi) osallistua viikon koirakuvaan. Mutta tällä viikolla korjaan asian ja osallistun Boden kuvalla. Aiheena on koira kuin julkkis.

Isännän mielestä laumaamme kuuluu Star Wars -elokuvista tuttu Chewbacca :-D

Viikon kysymys kuului: ketä/mitä julkkista koirani mielestäni muistuttaa? Hetken piti miettiä ennen kuin välähti... no Chewbaccaa tietenkin!

Koska haasteen mukaan julkkis voi olla ihminen, eläin tai fiktiivinen hahmo, niin haastehan olikin loppujen lopuksi helppo nakki, vaikka pidin sitä ensin vaikeana. Olenhan jo monen monituista kertaa kuullut, että meiltä löytyy täältä omasta laumasta ilmiselvä Chewbacca :-D

Pikkuisen arveluttaa näin julkisesti tunnustaa... mutta mulla on (kuulemma) suuri aukko sivistyksessä, kun ole yhtään Star Wars elokuvaa kokonaisuudessaan nähnyt :o mutta kun kuulin, ketä Bode muistuttaa, niin sen verran on täytynyt aiheeseen ja etenkin Chewbaccaan tutustua, että tiedän jo miltä kyseinen otus näyttää. No Bodelta tietenkin ;-)

Viikon koirakuva: ensimmäinen

Viikon koirakuva palasi joulutauolta ja tällä viikolla aiheena on ensimmäinen. Nyt osallistun haasteeseen heti. Edellisellä kerralla nimittäin ajattelin aikaa olevan ruhtinaallisesti, vaan kuinkas kävikään, myöhästyin :-( Niin pitkälle olin kuitenkin osallistumisyrityksessäni päässyt, että päätin laittaa joitakin tunnelmointikuvia näin haasteen ulkopuolella.

Mutta tässä nyt siis se ensimmäinen:


Ensimmäinen oma koirani, Riina, ensimmäistä päivää Suomessa. Tämä kuva on ollut viikon koirakuvassa aiemminkin, mutta pakko oli laittaa uudestaan, kun sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin.


Riinan ensimmäinen syntymäpäivä!

Bode ensimmäistä päivää Suomessa. Kuva on otettu myöhään illalla, joten värit ovat vähän mitä ovat.

Ei kyllä millään uskoisi, että Bode on joskus ollut tuollainen pikkuruinen pallero, jota jaksoi nostella ja kanniskella sylissä pihalle pissalle ja muutenkin. Uskomatonta, miten aika rientää!

Nyt se on jo iso jätkä, vaikkei se sitä itse tahdo uskoakaan. Ihan samalla tavalla änkeää pöydän alle ja menee tuolin alta kuin vauvanakin. Ainoastaan sillä erotuksella, että nykyisin tuoli siirtyy kolisten Boden tieltä pois ;-) Onneksi se ei enää sentään yritä mennä Wiltsun eikä Missun mahan alta :-D

Viimeisin kerta, kun Bode Wiltsun mahan alta meni, oli todella näkemisen arvoinen. Wiltsu-reppanalle oli melkoinen järkytys ja silmät levähtivät lautasen kokoisiksi, kun sen jalat nousivat yhtäkkiä ilmaan...


Jotakuinkin ensimmäinen yhteiskuva tassunalla-jengistä - siis sellainen, missä kuopus ei ole loikkaamassa kenenkään kimppuun tai muuten vaan höseltämässä niin, ettei kuvasta saa mitään tolkkua. Muutenhan tämä kuva on... noh, hmm ;-)

Viikon koirakuva: suosikkiaihe

Tällä kertaa viikon koirakuvassa saa itse valita suosikkiaiheensa kaikista aiemmin olleista haasteista. Ja koska täällä on talo täynnä outoja otuksia ja otoksia, oli suosikkiaiheen valinta helppo. Tosin osallistuminen jäi taas kerran niin viime tippaan, että pakko oli lykätä vain pari nopeimmin löytyvää kuvaa tähän, että ylipäätään ehditään osallistua...


Tässä yksi outo tyyppi syömässä puruluuta nojatuolissa. Tuoli on joko kutistunut tai koira kasvanut jo isoksi, mutta ei hätää, fiksu (tai siis outo) koira otti ja heitti takamuksensa tuolin selkänojalle ja johan tuli tilaa ihan riittävästi isommallekin koiruudelle :-D

Toinen outo tyyppi!
Wiltsusta on tosi kivaa istua säilytyslaatikossa.

Wiltsun on jostain kumman syystä ihan pakko päästä aika usein pieneen, rajattuun tilaan. Nykyisin sillä on huoneessaan ikioma boxi, missä voi halutessaan viettää aikaansa "kaltereiden takana", mutta aiemmin se hakeutui mitä omituisimpiin paikkoihin, kun tarvitsi seiniä ihan lähelle ympärilleen. Säilytyslaatikko, pyykkikori ja pahvilaatikko olivat sille mieluisia paikkoja, myös sohvan alle se ahtautui usein - ja ahtautuu vielä toisinaan edelleenkin. Mutta mieluiten se kuitenkin nykyisin loikoilee omassa boxissaan.

Jos nämä pojat eivät täytä oudon määritelmää, niin kuka sitten? ;-)

Viikon koirakuva: vauhti

Tämän viikon koirakuvan aiheena on vauhti. Ja enköhän juuri edelliseen viikon koirakuvaan laittanut kaikkein tuoreimman vauhtiotoksen, vain päivää ennen tämänviikkoisen aiheen julkistamista, argh... tää on just tätä mun tuuria! Noh, tässä tulee sitten muutama vähän vanhempi kuva.


Bodella on vauhti päällä: Tuu jo Feta, juostaan lujaa!

Sainpas napsaistua
kuvan niin, ettei Wiltsu
ehtinyt kadota tähtäimestä...
kiirettä kyllä piti!
Ei ole pelkästään
kuvaajassa vika
(tällä kertaa),
kamerakin on niin
rasittavan hidas että...
Toisipa joulupukki vähän
paremman kameran ;-)

Raunioilla ja hakumetsässä on karvanassuilla aina niin hurja kiire, ettei toivottoman kömpelö ja hidas ohjaaja millään pysy koirien vauhdissa mukana, ei vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi muualla ei tarvitse edes yrittää, voi vain nauttia ihan kaikessa rauhassa ja katsella onnellisten otusten menoa - voi mitä vauhdinhurmaa!

Vauhtia on mittarissa myös ruoka-aikana. Ei kestä kuin hetken, kun ruokakupit on tyhjinä. Paitsi Bodella, joka yleensä syö hitaasti ja nautiskellen. Ja mikäli ruoka-aika uhkaa venyä herrasväen mielestä liian pitkälle, alkaa aktiivinen komentaminen: ruokaa niin kuin olisi jo, vauhtia, vauhtia, vauhtia!

Niinpä, vauhtia ja vauhdittamista riittää tässä jengissä yllin kyllin.


Vauhtia töppösiin ohjaaja! Missu on paikallistanut maalimiehen ja nyt on kova kiire päästä nakkipurkille!

Viikon koirakuva: muoto

Ehdittiinpäs mukaan, vaikka viime tipassa ollaankin. Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa muoto. Bode esittää aiheesta oman versionsa: muodoton :-)


Siis mitä tämä kuva esittää? Kameran näytöltä katsoessani luulin, että Bode tulee kuvassa kovaa vauhtia kohti pää sivullepäin käännettynä, mutta tietokoneen näytöllä selvisi, että ei sittenkään, kyllä se eteenpäin kuitenkin katsoi...

Viikon koirakuva: muisto

Riina ensimmäistä päivää Suomessa. Eletään ihan tammikuun alkua vuonna 1992 ja siitä se alkoi - elämäni tassunalla.

Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa muisto. Ja muistoja näiden epeleiden kanssa onkin vuosien varrella kertynyt lukematon määrä.

Tässä muutama kuva pentuajoilta ja yksi ei niin hirmuisen mukava muisto eräästä nimeltä mainitsemattomasta täystuholaisesta... ;-) Pentukuvia on todella kiva katsella. Kumma vaan kun niitä aikoja ei oikein tahdo muistaa ilman valokuvia. Onko tuo todellakin ollut joskus noin pieni? :o


Bode kesäkuussa 2006, juuri Suomeen tulleena.


Sarjassamme ei niin kovin mukava muisto lokakuulta 2007...

Viikon koirakuva: sanonta

Viikon koirakuvan aiheena on sanonta. Viidestä annetusta vaihtoehdosta valitsin kuva-aiheeksi: Jokainen koira on leijona kotonaan.

Häntä heiluttaa koiraa, olisi myös ollut paremmin kuin sopiva aihe meidän laumallemme (Wiltsulla tosin pylly heiluttaa koiraa, kun sillä ei häntää ole ;-) ), mutta yhtään aiheeseen liittyvää kuvaa en tähän hätään löytänyt.


Wiltsu-leijona löhöää sohvalla ja odottaa alamaisiltaan arvolleen sopivaa palvelua.


Suuri ja mahtava urosleijona Bode ilmoittaa kilpakosijalleen Wiltsulle, että tämä tyttö on minun, etsi itsellesi oma tyttö.

Tassunalla-jengi

Saanko esitellä: Tassunalla-jengi.

Lisää kuvia ja tietoa koirista löytyy kotisivuilta, mutta viikon koirakuvan innoittamana laitan lyhyemmän esittelyn kaikista myös tähän.

Briardipoika Bode,
Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu

Bode

Briardipoika Bode (Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu) syntyi 5.4.06 Ranskassa.

Boden elämän keskipiste on pallo, jota ilman sillä on tylsää. Bode on todella utelias poika, joka haluaa osallistua kaikkeen puuhasteluun. Nenä tulee sujuvasti kirveen ja halon väliin ja vasara on kopsahtanut sen naamaan useaan otteeseen...

Pallo tipahtaa herkästi suusta aina lähimmän ihmisen jalkoihin (joskus myös toisten koirien). Pallon voi myös kätevästi pudottaa esim. tikapuiden alle, jos tikkailta on kohta joku tulossa alas. Tai jättää rappusille, kyllä sen joku siitä kohta potkaisee... Haravan ja lumikolan edessä pallo on takuuvarmasti, jos Bode palloineen vain on pihalla, kun joku on pihahommissa.

Unikullaksi ja aarteekseen Bode nappaa - aina kun vain pystyy - hanskan, sukan, kengän tms. myös kauppakassi käy paremman puutteessa.

Bode käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä ja toisinaan myös jäljestää. Näyttelyissäkin on pistäydytty muutamaan otteeseen.

Boden omalle sivulle →

* * * * * * * * * *

Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu,
Yliack de la Tuile au Loup

Wiltsu

Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu (Yliack de la Tuile au Loup) syntyi 3.11.99 Belgiassa. Ensimmäiset elinvuotensa Wiltsu asui Danielin ja Pasin kanssa. Noin 4,5-vuotiaana Wiltsu muutti laumaamme jäseneksi ja sopeutuminen sujui erinomaisesti puolin ja toisin.

Wiltsu on hellyydenkipeä pieni poika. Se tykkää loikoilla sisällä ja hyppää välittömästi kainaloon, kun joku istahtaa sohvalle. Ulkona Wiltsu viihtyy vain ihmisseurassa.

Wiltsu käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä. Danielin ja Pasin omistuksessa ollessaan Wiltsu kävi pokkailemassa pystejä näyttelykehistä, mutta kesällä 2009 löytyneen kiveskasvaimen ja siitä seuranneen kastraation myötä on näyttelyharrastus nyt Wiltsulta ohi.

Wiltsu on yhden pentueen isä.

Wiltsun elämää varjostaa epämääräiset huimauskohtaukset, joita ei onneksi ole enää aikoihin esiintynyt.

Wiltsun omalle sivulle →

* * * * * * * * * *

Briardityttö Missu,
Chaccado Naomi C.

Missu

2.6.1997-29.10.2009

Briardityttö Missu (Chaccado Naomi C.) syntyi 2.6.97 Vantaan Pakkalassa, missä äitinsä Riina oli mammalomalla. Muiden pentujen matkatessa kukin tahoilleen, tuli Missu Riina-mamman kanssa Pyhtäälle.

Missu eli elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta äitinsä siipien suojissa. Äidin kuoltua, joutui Missu itsenäistymään. Se oli rankka paikka, mutta siitä selvittiin. Missu ehti opastaa ja olla esikuvana Wiltsulle 5,5 ja Bodelle reilut kolme vuotta ennen kuin luusyöpä vei mummelin sateenkaarisillalle äitinsä luo.

Missun lempipuuhaa oli keppien kaluaminen. Jos silmä vältti hetkeksikään, löytyi tyytyväinen tyttö sohvalta kepin kanssa. Useimmiten Missu kuitenkin hoiti silppurin tehtäviään pihalla tai terassilla.

Missu aloitti haku- ja rauniotreenit Wiltsun tullessa laumaamme ja niistä Missu piti todella paljon. Nuorempana Missu kävi myös jälkitreeneissä. Näyttelyistä Missu ei ollut koskaan innostunut, mutta muutamassa se kävi toki pyörähtämässä.

Missu oli maailman kiltein tyttö, aina valmis auttamaan ja pussailemaan. Missu elää ikuisesti sydämessäni ja muistoissani.

Missun omalle sivulle →

* * * * * * * * * *

Briardityttö Riina,
Garine des Princes de Conde

Riina

10.11.1991-16.4.2003

Blogissa muistellaan toisinaan myös Missun äitiä, jo vuonna 2003 maitorauhaskasvaimen takia sateenkaarisillan ylittänyttä Riinaa (Garine des Princes de Conde).

Riina syntyi Ranskassa ja tuli luokseni sijoitukseen. Riina oli ensimmäinen oma koirani ja sen kanssa touhuttiin kaikkea mahdollista.

Riina rakasti vettä ja pulikoi aina kun vain mahdollista. Myös pallo oli Riinalle kovin rakas, viimeisinä elinaikoinaan se ei luopunut pallostaan edes lenkille lähdettäessä, vaan sitä piti kantaa aina ja kaikkialle mukana.

Riinan kanssa harrastettiin pääasiassa hakua ja jälkeä. Riina rakasti huomion keskipisteenä olemista, joten näyttelykehässä esiintyminen oli sille suuri nautinto ja kyllä se paljon sai siitä nauttiakin.

Riina synnytti kaksi pentuetta.

Riina oli todellinen persoona, pieni ja pippurinen, omatoiminen tyttö. Sillä on ikuisesti oma erityinen paikka sydämessäni.

Riinan omalle sivulle →

Viikon koirakuva: maisema

Tällä kertaa viikon koirakuvan aiheena on maisema.

Wiltsu istuu nojatuolin
selkänojalla ja katselee
pihalle avautuvaa
maisemaa.

Wiltsusta on niin hirmuisen paljon mukavampaa olla sisällä kuin ulkona, joten se tyytyy usein miten katselemaan vain ikkunasta ulos. Sisällä on lämmintä ja kuivaa, ja mikä ihaninta, Bode on usein ulkona, joten sisällä on myös paljon rauhallisempaa kuin ulkona.

Ja yksi tärkeä seikka siinä vielä on... sisällä saattaa saada jotain pikkuherkkuja, joita ilman ulkona ollessa jäisi ;-) rapsutuksista ja hellittelystä nyt puhumattakaan!

Sumuinen syysilta. Bode etsii palloaan naapuritontilta.

Mitähän tuolla lammella
oikein tapahtuu?
Ihmettelee Missu

Missu katselee lammelle, mistä kuuluu ihmeellisiä ääniä, kun sorsapariskunta on taas vierailulla. Ennen muinoin siellä näkyi toisinaan myös hirviä, vaan ei ole näkynyt enää muutamaan vuoteen :-(

Oli kiva katsella, kun hirvi kävi lammenrannalla juomassa tai muuten vaan käyskentelemässä siinä lähistöllä. Koirien louskutuksesta ne eivät välittäneet yhtään, mutta ihmisiä pelkäsivät.

Missun oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa kesken rauniotreenien.

Viikon koirakuva: kaunis/ruma

Tällä kertaa viikon koirakuva -aiheena on kaunis/ruma. Meillä on niin uskomattoman kauniita koiria, ettei niistä saa rumia kuvia ei sitten millään ;-) Joten tässä siis pari kaunista otosta.

Wiltsu,
mestariposeeraaja.

Nappasin eilen, heti aiheen huomattuani, kameran ja mentiin koirien kanssa pihalle. Samalla ajattelin ottaa vihdoin Bodesta vähän tuoreemman esittelykuvan kotisivuille (siellä oli yhä vauvakuva, joka vihdoin tänään vaihtui uudempaan).

Kuinka ollakaan, Bodesta jouduin räpsimään monen monituista kuvaa, enkä ollut tyytyväinen, kuin ihan muutamaan. Vain hetken Bode jaksoi yrittää poseerata kameralle. Pää vain ei tahtonut pysyä paikallaan tai jos pää pysyi, niin nenä ei... (Kts. kuvasarja).

Sen sijaan Wiltsusta otin vain yhden kuvan ja se oli siinä! Kaunis mikä kaunis. Kaunis koira, kauniilla taustalla - ei ollut mahdollista minunkaan pilata kuvaa, vaikken mestariainesta kuvaajana olekaan ;-)

Tässä me pojat
vaan pussaillaan,
vaikka mami haluaisi
meidän poseeraavan
kameralle.

Tässä kuvassa kaunista on tunnelma. Kuva itsessään on kaikkea muuta kuin nappiotos, mutta poikien pusuttelu tekee siitä niin kauniin. Ja kauneutta lisää vielä se, ettei poikien välit aina ole kovin lämpimät.

Kuvan taustalla pyörii Missu, jota kuvausepisodi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Poikia kuvaus kiinnosti kyllä kovasti ja molemmat häärivät siinä vieressä, odottaen omaa vuoroaan. Kun vuoro sitten tuli ja piti istua paikallaan - ja vielä aseteltuna tietyllä tavalla (tassut näin, katse tuonne jne.) - lopahti kiinnostus hyvin nopeasti ;-) Ymmärrettävää sinänsä kyllä.

Viikon koirakuva: kysymys

Tämän viikon koirakuvahaasteen aiheena on kysymys. Ja kysymyksiä kyselijöineen täältä löytyy vaikka kuinka paljon! Oli vaikeuksia valita, mitä kuvia laittaa esille, mutta tässä nyt muutama ihan tuore ja muutama vähän vanhempi otos.


Wiltsu kysyy kumpi on kauniimpi, hän vai kukka?


Vasemmalla Wiltsu kysyy, miten ja miksi pitäisi tällä kertaa poseerata ja oikealla Bode haluaa tietää, onko jo ruoka-aika.


Kuka siellä ja kenen luvalla? kysyy Missu


Leikitäänkö? kysyy Bode Missulta


Jo edesmennyt Riina kyseli useinkin löytyisikö pöydältä jotain hyvää hänelle?

Viikon koirakuva: nimi

Osallistutaanpa viime tingassa ja piiiitkästä aikaa taas koirakuvahaasteeseen - joskin uuteen sellaiseen. Haasteen aiheena on tällä kertaa nimi.


Missu-Mussukka ja Vili-Vilpertti

Missun kutsumanimi muotoutui virallisesta nimestä (Naomi C.). Nassin olisin siitä halunnut, mutta kun Nassi oli jo ihmiselle "varattu" ja Misse liian kissamainen, niin Missusta tuli Missu. Hellittelynimenä sillä on toisinaan Missu-Mussukka tai pelkkä Mussukka. Nykyisin iästä johtuen sitä kutsutaan myös Mummeliksi.

Wiltsulla oli kutsumanimi jo valmiina, kun se 4,5-vuotiaana muutti laumaamme eikä sitä enää siinä vaiheessa haluttu lähteä muuttamaan (eikä ollut tarvettakaan). Muina lempiniminä Wiltsulla on mm. Vili, Vilpertti, Pertti, Robert von Williamson ja Luigi.

Dr. Bodil

Boden kutsumanimi tuli niin ikään virallisesta nimestä (Baudelaire). Useampaan otteeseen olen saanut kertoa, että Bode ei ole saanut nimeään hieman kuuluisamman kaimansa Bode Millerin mukaan, vaan nimi on lyhennys - ihan oikeasti - virallisesta nimestä ;-) Sen sijaan lempinimiä Bodella riittää pilvin pimein. Tutuin niistä Bodelle itselleen taitaa olla Pöhelö, mikä myös kuvastaa sitä parhaiten. Useasti se jopa tottelee Pöhelö nimeä paremmin kuin Bodea ;-)

Dr. Bodil tutkii
potilaan nenää
vastaanotollaan

Viikon koirakuvaksi päätyi kuitenkin tällä kertaa "ammattinimikkeeseen" liittyvä kuva. Boden tapa tutkia ja hoivata muita on nimittäin antanut sille lisänimen Dr. Bodil. Dr. Bodil huolehtii tarkasti mm. Missun korvien putsauksesta, tutkii isin nenää, Missun hännän pattia (sitä useammin mitä huonommalta se näyttää) jne. Ja nyt viimeisimpänä tehtävänään se on alkanut tutkia tarkkaan Wiltsun selkärankaa. Monesti Wiltsun ollessa juomassa, on Bode nenä tiukasti kiinni sen selkärangassa.

Pistää miettimään voisiko Dr. Bodil todellakin olla nimensä veroinen ja onko se kenties löytänyt syyn Wiltsua vaivaaviin huimauskohtauksiin? Tai jonkin muun ongelman Wiltsun selkärangasta?