keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Pinta pilalla

Saimme muutama vuosi sitten anopilta kauniin pöydän ja penkit pihalle. Minä olisin halunnut ne heti käyttöön, mutta painavaa kalustesarjaa ei ruvettu kasaamaan, ennen kuin niille löytyisi sopiva paikka. Niinpä ne majailivat jonkin aikaa yläpihalla, kunnes joutuivat siirtymään veneen tieltä patiolle. Siinä ne nyt jököttävät puoliksi pressun alla.

Makroviikon haasteen aiheena on pinta, joten kiertelin äsken pihalla katselemassa millaisia pintoja sieltä löytyisi. Harmikseni huomasin, että kalusteiden pinta on nyt mennyt niin huonoksi, että niiden seuraava osoite taitaa valitettavasti olla kaatopaikka.



Etsiskelin myös jotain kauniinpaa pintaa ja mikäs sen kauniinpaa kuin sammaleinen kivi. Keskellä pihaamme on kivi, minkä luulin alkuun olevan koirien mieleen. Siltä kun näkee hyvin lähes joka suuntaan. Väärin kuitenkin arvasin. Kaikki koirat ovat ottaneet portin pielessä olevan suuremman, mutta huomattavasti matalamman kiven omakseen ja siitä on tullut niiden ikioma "haukkukivi". Ehkä siksi tämän toisen kiven pinta on sammaloitunut kauniisti, kun on saanut olla rauhassa.


Kiven pinnalla olevalla sammaleella vilisee elämää.


torstai 9. kesäkuuta 2011

Valon häivähdyksiä

Elämän valo voi sammua milloin tahansa. Kuvasin eilen terassilla pientä vihreää örkkiä ja vain hetki kuvan ottamisen jälkeen, taisi tämän pienen örkin elämän valo sammua. Urhea seinäkiipeilijä kopsahti terassin lattialle ja samassa silmänräpäyksessä paikalle syöksyi suuri örkkien metsästäjä, joka pisteli pikkuisen poskeensa. Tai sitten örkki tippui terassin lattianraosta maahan. Sen verran metsästäjä kuitenkin maiskutteli, että jotain se suuhunsa pisteli.

Luuliko Wiltsu, että mamilta tippui taas ruokaa lattialle, mikä piti kiireesti siivota pois, ennen kuin Bode ennättää apajille vai päättikö pääasiassa kärpästen metsästykseen erikoistunut vanhuksemme laajentaa skaalaansa? Tiedä häntä. Örkkiä ei kuitenkaan sen jälkeen enää näkynyt.



Makroviikolla kuvataan tällä viikolla valoa kotona. Tarkemmin ei oltu määritelty, tarkoittaako kotona sisällä vai käsittääkö se myös esim. terassin ja pihan. Laitan siksi varmuuden vuoksi myös sisällä kotona kuvattua valoa. Ja positiivisempaa sellaista.

Jo useamman vuoden olemme odottaneet malttamattomina puhdasta, hyvää vettä. Vesiosuuskuntaan liittyminen on takkuillut, mutta nyt on tunnelin päässä näkyvissä vähän valoa. Viiteentoista tuhanteen euroon oltiin varauduttu, mutta se ei riitä, ei lähellekään, joten valo ei näy vielä kovin kirkkaana, mutta näkyy kuitenkin.


Keittiössä oleva Moran hana tiputtaa jatkuvalla syötöllä. Kukaan ei varoittanut siinä vaiheessa, kun keittiöfirma asensi keittiön kalusteet hanoineen, että Mora on todella herkkä epäpuhtauksille, eikä se ole hyvä valinta jos on kaivon varassa. Vessassa ja kylppärissä olevat Oraksen hanat toimivat moitteetta.

Jestas, että oli vaikea ottaa kuvaa vesitipasta. Otin noin miljoona kuvaa pelkästä hanasta ja vain kourallisen sellaisia, missä näkyi tippa tai muutama ja epäskarppeja jokainen. Yllä on tarkin otos. Siis oikeasti, 62 kuvaa, joista yksikään ei ollut mitä piti. Miten niin joku tarvitsee rutkasti harjoittelua!?


Tiskialtaassa pitää olla "pupuli" vaimentamassa jatkuvan tip tip tip -äänen.


keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kukkia ja perhonen

Mehiläistäkin kuvasin, mutta ei siitä nyt tämän enempää. Aamupäivän saldoksi tuli 98 kuvaa, iso osa tosin suoraan roskikseen lentäviä. Sen verran tuulinen keli oli, että useimmista kuvista tuli epäskarppeja.

Tarkoituksenani oli kuvata makroviikon haasteeseen kukka tai sen osa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin unohtaneeni kukat ja juoksevani innoissani kaiken maailman örkkien perässä. Siksi tarjoankin nyt haastekuvaksi voikukkaa ja siinä ruokailevaa perhosta.



Jos perhonen on kuvassa liian hallitsevassa roolissa, niin toisena vaihtoehtona on vuorenkilven kukinto.



Piha-aidan sisäpuolella olevat vuorenkilvet kukkivat kauniisti, mutta ulkopuolella olevilta oli joku käynyt napsimassa kukat pois. Kuka kumma tekee tällaista? Puput?