Koirakuvat-viikkohaaste: lumi

Lumi? Lumi? Hmm. Jonkinlainen hämärä muistikuva siitä kyllä on, mutta... Oliko se sitä valkoista, mitä on nyt parina päivänä hetken maassa näkynyt ja mitä joskus muinoin oli enemmän ja pitempään?

Niinpä, ei täällä etelärannikolla ole lunta pahemmin tänä talvena näkynyt ja kun viime viikon parin lumisen päivän kuvasaldon ehdin jo laittaa aiempaan kirjoitukseen, niin ei auta muu, kuin osallistua koirakuvat-viikkohaasteeseen taas vanhoilla kuvilla :-(


Boden ensikosketuksia lumeen (marraskuu 2006)


Wiltsua ärsyttää jalkoihin takertuvat lumipaakut (marraskuu 2006)


Missu pikkutyttönä hautaamassa keppiä lumihankeen (talvi 97/98)

Ja tällaiselta täällä näyttää tänään - ei tietoakaan lumesta:


Olisihan sitä ihan kiva päästä lumeen peuhaamaan, mutta kun sitä ei vaan näy :-( Bodelle tosin käy kyllä hyvin sekin, että joku potkii palloa. Muu jengi viihtyy sisällä, kun pihalla on - yök - niin kuraista...

Koirakuvat-viikkohaaste: haju

Kerrankin olen ajoissa liikkeellä ja osallistun jo heti ensimmäisenä päivänä koirakuvat-viikkohaasteeseen enkä vetkuttele viime tippaan, kuten yleensä! :-D

Jos ei näin isolla nenällä haista hyvin, niin millä sitten? ;-)
(lokakuu 07)

Haasteen aiheena on tällä kertaa haju ja siitä tulikin heti mieleeni Boden iiiso nenä, joka tuppautuu ihan joka paikkaan ja jolla kelpaa kyllä kieltämättä haistella! ;-) Mutta koska edellisen viikon haasteen teema jäi mulla "päälle", niin kaivoin vain muutaman vanhan kuvan koneen sisuksista (ja noh, yhden kuvan sentään skannasin)... Toivotaan, että laiskuus olisi seuraavaan haasteeseen mennessä jo vihdoin tiessään tai helpottanut ainakin sen verran, että saisin vihdoin viimein edes muutaman uudenkin kuvan näytille.

Mitä oot syönny?
Kyselee Wiltsu ja haistelee Missun suupieliä tarkistaakseen, ettei Missu vaan ole saanut salaa mitään herkkuja.
(huhtikuu 06)

Wiltsu haistaa herkästi ruuan ja kaiken syötäväksi kelpaavan (siis Wiltsun mielestä). Vielä jokin aika sitten siltä ei ollut mikään kaapin ulkopuolella oleva syötävä turvassa. Pisteli kerran jopa tiskipöydälle hetkeksi vartioimatta jätetyn viinirypäletertun rankoineen päivineen poskeensa... Onneksi se nykyisin jo tietää ja uskoo, ettei kuole nälkään, vaikkei ihan kaikkea haistamaansa ruokaa yrittäisikään napata.

Missun nenäharrastuksiin taas kuuluu lumihankeen kaivautuminen. Tai kuului silloin, kun lunta vielä täällä tavattiin :-( Tänä talvena ei lunta ole riittävästi maahan jäänyt, että harrastusta olisi voinut jatkaa. Normaalisti Missulta häviää vain kuono-osa lumeen, joskus lähes koko pää, mutta muutaman kerran on meinannut hävitä koko koira lumen alle, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä.


Pellolla tuli lumen alta joku niin kiinnostava haju, että Missu päätti kaivautua vaikka Kiinaan asti hajunlähteen löytääkseen... vain pylly näkyy enää maanpinnalla. (maaliskuu 00)

Koirakuvat-viikkohaaste: laiska

Koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on tällä kertaa laiska. Meillä emäntä on niin laiska, ettei viitsinyt ottaa uusia kuvia, vaan päätti lätkäistä taas kerran vanhoja kuvia kehiin. Kohtahan on jo uuden haasteen aika, joten kiirekin on, että mukaan ennätetään (seliseli) :-D


Missu jaksoi kyllä syödä, mutta nukahti ruokakuppiinsa, kun laiskotti niin kovin... (maaliskuu 07)


Mikähän ihme Missun ruokakupissa on, kun Bodekin nukahti sen ääreen? (kesä 07)


Wiltsu laiskottelee sohvalla (syyskuu 07)

Koirakuvat-viikkohaaste: vapaa

Riina ja Missu nauttivat vapaudesta ja vauhdinhurmasta Muurlan mökillä. Siellä oli koirilla mielinmäärin tilaa juosta ja temmeltää.
Kuva otettu joskus 90-luvun lopulla.

Koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on tällä kertaa vapaa. Tässä on nyt tarjolla enimmäkseen vanhoja kuvia ajoilta, jolloin vierailimme koirien kanssa vanhempieni kesäasunnoilla. Kuvissa esiintyy myös jo vuonna 2003 enkelikoiraksi siirtynyt Riina.

Mukana on myös muutama vähän tuoreempi otos, pitäähän kuviin saada mukaan kaikki kolme nykyistä kultamussukkaakin... :-)


Missu ja Bode pihalla kisailemassa kepistä kesällä 2006.

Riina isolla kivellä keväällä 2000.
Purolan mökillä oli paljon kiviä
ja Riina valloitti ne kaikki,
niin isot kuin pienetkin.

Riina ja Missu saivat aikoinaan lenkkeillä vapaasti mökkireissuilla ja sellaisilla alueilla, missä ei ollut pelkoa törmätä muihin ihmisiin tai eläimiin - satunnaisia koiranulkoiluttajia ja muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Riinalla etenkin oli aikoinaan tapana käydä tarkistamassa kaikki lähistöllä liikkuvat ja koiria pelkäävälle ei ole mitenkään kiva juttu, kun iso (ei saa urputtaa vastaan, kyllä Riina oli ISO - ainakin koiria pelkäävien mielestä...) koira tulee vauhdilla luo ja usein vielä haukkuen.

Muurlan mökillä lenkkeillessämme vuosia vuosia sitten, törmäsimme mustikoita keräävään mieheen. Matkaa oli välissämme rutkasti, emmekä edes olleet menossa kohti vaan sivuitse ohi. Mutta siitä huolimatta Riina lähti haukkuen tarkistamaan, millä asioilla mies liikkui. Onneksi tämä ei näyttänyt pelästyvän, ei noussut edes pystyyn, vaan kaikessa rauhassa siinä kyykkiessään näytti Riinalle mustikkakippoaan, kuin todeten "Näitä minä täällä vain keräilen." Se tieto riitti Riinalle, tuli tyytyväisenä ja rauhallisin mielin takaisin ja matka jatkui.

Wiltsu ihailemassa maisemia pihan ulkopuolella olevan puunrungon päällä alkuvuodesta 2005. Tokihan maisemat näyttävät paremmilta aidatun alueen ulkopuolelta kuin sisäpuolta katsoessa...

Nykyisin meillä on iso aidattu piha-alue, missä koirilla riittää tilaa juoksennella "vapaana". Tai Boden kohdalla ihan oikeastikin vapaana, koska sen mielestä aita on pystytetty vain ja ainoastaan hyppyesteeksi häntä varten... Ja niinpä Bode treenaa hyppyjä useinkin yksikseen... Ja käy Wiltsukin aidan ulkopuolella, jos tarvetta tulee. Missu sentään kilttinä tyttönä pysyy aidan sisäpuolella ja niin pysyi aikoinaan Riinakin. Siis molemmat tytöt! Poikia ei aidat pidättele. Tosin eivät pojatkaan muualle lähde, pistäytyvät vain "vihreämmän ruohon puolella" ja tulevat taas takaisin pihalle.


"Kuka sitä nyt vapaana haluaisi olla, kun maailmaa on niin paljon kivempi katsella kaltereiden takaa - ja ihan vapaaehtoisesti..." Ihmetteli Wiltsu taas kerran tässä muutama päivä sitten, kun tähtäilin sitä kameran kanssa.


Riina nauttii vapaudesta Purolan mökillä. Kaikki kivet piti aina valloittaa - niin isot kuin pienetkin. Kuva vuoden 2000 alkupuolelta.

Koirakuvat-viikkohaaste: ystävä

Tämän viikon koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on ystävä. Lähestulkoon kaikki koneelta ja kamerasta löytyvät ystävä-kuvat on jo blogissa olleet esillä, mutta yksi ihan tuore kuva on sentään laittaa tähän:


Bode pistäytyi tänään Piina-kaverin luona leikkimässä ja pitihän sitä hetkeksi istahtaa poseeraamaankin.

Koirien välisestä ystävyydestä löytyy vino pino kuvia, mutta tässä muutama harvinaisempi otos, missä kuvaan on eksynyt myös ihmislajin edustajia:


Missu antaa äiskälle pusun ja Wiltsu makaa iskän kanssa sohvalla.

Koirakuvat-viikkohaaste: numero

Tällä kertaa koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on numero. Ja melkoisen haastava aihe onkin.

Bode sekä Boden kolme rakasta lelua

Mikähän olisi se meidän numero? Kolme? Koska koiria on kolme kappaletta. Vai neljä, kun koiria on kaiken kaikkiaan ollut neljä? Tai kenties 11, kun vanhin koirista täyttää kesällä 11 vuotta.

Kakkonenkin se voisi olla, koska nuorin koirista täyttää huhtikuussa kaksi vuotta ja kaksin aina kaunihimpi, kolmas lisää jännitettä ja aiheuttaa mustasukkaisuutta (hmm siinähän vilahti taas se kolmonenkin…).

Bode on vielä hetken aikaa yksi vuotta, Wiltsu on marraskuun alkuun asti kahdeksan, Missu kesäkuulle kymmenen... Numeroita siis riittää, onpa vaikea valinta...

Taidetaan kuitenkin päätyä kolmoseen, joten tässä pari ihan uunituoretta kolmoskuvaa ;-)


Kolme koiraa poseeraa - vastahakoisesti... "Voi itku, joko taas? Onko ihan pakko?"

Koirakuvat-viikkohaaste: autoilu/matkustus

Tällä kertaa koirakuvat-viikkonhaasteen aiheena on autoilu/matkustus.

Matkustushalu on meidän koiruuksilla valtava ja etenkin automatkailu on niiden mielestä huisin kivaa. Bode on ainoa, joka täytyy pyllätä autoon, kaikki muut ovat aina olleet valmiina hyppäämään heti, kun ovi vain pikkaisenkin aukeaa.


Kun auto on pihalla tuulettumassa ovet auki, niin siinä käy helposti näin - Missu ja Wiltsu eivät millään malta pysyä sieltä pois... "Joko lähdetään? Minne mennään?"


...tai näin. Ensimmäisellä kerralla meinasin saada sydänkohtauksen, kun säikähdin, että nyt tulee ruumiita, kun pieneen boxiin änkeää kaksi koiruutta... mutta onneksi ei ole ongelmia syntynyt vaikka niillä ahdasta näin onkin.

Matkusteltu ollaan myös junalla, linja-autolla, lentokoneella, laivalla, veneellä... Etupäässä Riina kunnostautui aikoinaan matkailijana, mutta kyllä muutkin ovat osansa matkustelusta saaneet.


Bode laivan kannella matkalla Ruotsiin (vai ollaankohan tässä tulossa jo takaisin)

Koirakuvat-viikkohaaste: apu

Kummasti aika vaan menee niin ettei perässä tahdo pysyä. Koirakuvat viikkohaasteitakin on tässä ehtinyt vilahtaa ohitse jo ties kuinka ja monta. Viime viikoisen kasvatus-haasteen hoksasin kyllä ajoissa ja heti oli mielessä kuva Riinasta ylpeänä esittelemässä hurjan isoksi kasvanutta mahaansa, mutta en vaan saanut kaivettua kuvaa esiin haasteen ollessa vielä voimassa :-(

Noh, onneksi tämän viikon koirakuvat-viikkohaasteeseen ennätettiin taas mekin mukaan! Aiheena on tällä kertaa apu. Ja avuliaita koiriahan täällä riittää!

Saisimmeko vettä, kiitos!
Kuppi on ihan tyhjä!

Meillä on todella aktiivisia apulaisia. Etupäässä Missu, joka on aina valmiina auttamaan kaikessa missä vain pystyy, sekä pyydettäessä että ihan omatoimisestikin.

Missulta käy näppärästi lattialle pudottamieni esineiden nostelu: mm. huulirasva (miksi se muuten aina pudotessaan vierii sohvan alle..?), kaukosäädin, hanskat jne. nousevat lattialta käteeni yleensä ihan pyytämättä, mikäli Missu vain lähistöllä on ja huomaa mämmikoura-mamin taas pudottaneen jotain... Kaikki nousee, mitä se vain saa suuhunsa otettua.

Missu tuo usein myös ruokakuppiaan mulle - nähtävästi pienenä vinkkinä, että ruoka-aika voisi olla nyt, kun nälättää ;-) Joskus, tosin harvemmin, saan vesikupinkin täytettäväksi.

Onneksi on Missu, joka pitää huolen jengistä, jos me ei muuten lapsosten tarpeita ymmärretä huomioida :-)

Pojat osallistuvat aktiivisemmin yhdessä puuhasteluun. Bode on aina valmiina, kun on kyse saunan lämmittämisestä tai tulen laittamisesta takkaan, muut osallistuvat siihen toisinaan. Polttopuiden hakeminen on myös suosittua toimintaa, samoin pihatöihin osallistuminen. Ja ruuanlaittoonhan ei tarvitse ketään erikseen kutsua - valitettavasti ;-)

Eilen osallistuivat kaikki kolme karvanassua takkatulen laittoon isin apuna.


Polttopuut menivät takkaan enimmäkseen Boden suun kautta. Sytykkeitä Bode auttoi luonnollisesti silppuamaan vielä pienemmiksi.


Takkaan on saatu tuli. Kaikki kolme olivat vuorollaan avustamassa isiä, joten homma hoitui näppärästi ;-)

Koirakuvat-viikkohaaste: herkku

Tällä kertaa koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on herkku. Näillä karvakasoilla pitäisi vain olla jättiherkut, että niitä karvojen seasta näkyisi :-D mutta on niillä kuvissa herkut, katsokaa tarkasti ;-)


Bode on jättänyt oman luunsa ovenrakoon ja tarkistaa, onko Wiltsu kenties saanut jotain parempaa. Ei onnistuisi enää nykyään tuollainen "lähentely" vastaavassa tilanteessa :-( Kuva kesältä 2006.


Tämä viime vuoden marraskuussa otettu kuva olisi sopinut loistavasti myös aiemmin olleeseen hassu-aiheiseen koirakuvat-viikkohaasteeseen, valitettavasti en silloin vielä ollut löytänyt haaste-sivustoa.
Bode herkuttelee luulla ja on näppäränä poikana ratkaissut ahtaan penkin ongelman: takapuoli selkänojalle ja johan on tilaa riittävästi isommallekin pojalle :-D


Missu on aivan puhki. Oma solmuluu on ahmittu ja mamman luun kanssa tekee jo tiukkaa. Pakko siis pitää välillä huilitauko, luu on tietysti visusti jalkojen välissä, ettei mamma vaan tule ja nappaa omaansa takaisin ;-) Kuva vuodelta 1999.

Meidän jengille käy herkuiksi kaikki koiran- ja kissannamit sekä lähestulkoon kaikki mitä ihmisetkin syövät, ehkä salaatinlehtiä lukuun ottamatta ;-) Paitsi tietysti Bodelle, joka ei "äijänä" paljon vihanneksista ja hedelmistä perusta. Missulle ja Wiltsulle uppoaa ihan kaikki niin ruuan seassa kuin muutenkin. Bode sen sijaan häiriintyy jos ruokaan on lisätty jotain "rehuja" tai muuta ylimääräistä ja silloin syöminen kestää, kun lisukkeet pitää siirtää syrjään että ruuan saa syötyä ensin.

Koirakuvat-viikkohaaste: ulkoilija

Parin viikon tauon jälkeen osallistutaan taas koirakuvat-viikkohaasteeseen. Aiheena on tällä kertaa ulkoilija.

Täällä etelärannikolla oli vielä eilen aivan lumetonta:


Boden ehdoton lempparilelu - niin sisällä kuin ulkonakin - on pallo!


Missu järsii polttopuita, Wiltsu keppejä tai kaarnaa ja Bode juoksentelee pallo suussa.

Mutta tänään, marraskuun 16. päivänä, on lunta maassa:


Juna matkaa pihalla, Missu edellä ja Wiltsu perässä...


Leiki mun kaa! Bode on pudottanut pallonsa Wiltsun viereen
ja odottaa toimintaa (pallo näkyy Wiltsun mahan alla)

Viime vuonna marraskuun alkupuolella oli tilanne aivan toinen :o Pikkuisen on lumitilanteessa eroa :-)


Bodella on painot jalassa ;-)

Koirakuvat-viikkohaaste: pieni

Taas osallistutaan koirakuvat-viikkohaasteeseen. Aiheena on tällä kertaa pieni.

Wiltsusta ei ole kuvia pienenä (ei edes pienelle kerällä kääriytyneenä, mikä siltä kyllä onnistuu...), koska se muutti laumaamme vasta 4,5-vuotiaana. Boden vauvakuvat (kaksi ensimmäistä) ovat kesältä 2006, Missun kesältä 1997 ja jo edesmenneen Riinan kuva vuodelta 1992.


Ei uskalla pieni poika mennä isoveikan perässä suuren suureen viidakkoon, vaikka mieli tekisi ;-)


Kumpi voittaa juoksukilpailun, iso vai pieni?


Missu, pallo ja Riina-mamma (paita päällä, ettei Missu pääsisi enää "ruokakaapille")


Riina rentoutuu :-D

Koirakuvat-viikkohaaste: lelu

Löysinpä minäkin Koirakuvat-viikkohaaste -nimisen sivuston. Ja totta kai pitää heti osallistua, kun tämän viikon aihe on niinkin mielenkiintoinen kuin lelu!

Alla kuvia Bodesta leluineen. Kuvat ovat vuosi sitten kesällä otettuja, jolloin Bode oli ihan pienen pieni poika vasta.


Bode rakastaa muovisia esineitä. Pikkupoikana se ei saanut paljoakaan vahinkoa aikaan, mutta nykyään kaikki herran suuhun joutuvat muoviesineet ovat pikavauhtia entisiä :-(


Pallot ovat aivan ihania, ihan kaikenkokoiset ja muotoiset, ovat aina olleet!


Naru-frisbee oli ehjä vain hetken aikaa...


Tyynyt ovat parhaita leluja, niitä voi ulkoiluttaa, niiden kanssa voi painia, niitä voi riepotella, "tappaa"... ;-)


...mutta valitettavasti tyynytkään eivät kestä ihan mitä tahansa :-(