Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa vika/virhe.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makroviikot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makroviikot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Viallinen tiskiallas
Oletteko törmänneet viallisiin tiskialtaisiin? Meillä on sellainen. Se ei yksinkertaisesti toimi, vaan on aina täynnä likaisia astioita. Vai voisiko vika sittenkin olla kotiorjassa? Ei kai sentään. Kyllä se vika tiskialtaasta löytyy, eikö vain?
Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa vika/virhe.
Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa vika/virhe.
torstai 1. syyskuuta 2011
Kuin sieniä sateella
Syksy on saapunut ja luonnossa liikkuessaan voi nähdä sinihomejuustomuruja ripoteltuna sinne tänne... Vai sittenkin jotain ihan muuta?
Syksyn tultua on jälleen aika palata aktiivisemmin koneen ääreen ja osallistua myös kuvahaasteisiin. Makroviikoilla kuvataan syksyä läheltä. Kesän laiskottelun jälkeen päätin ottaa vielä, ainakin tällä kertaa, rennosti ja valitsin hyvin helpon ja perinteisen ratkaisun: sieniä ja väriään vaihtavia lehtiä.
Teematiistaihin en ole vielä koskaan ennen osallistunut, mutta kun se nyt yhdistyy makroviikkoihin ja aihekin on sama, niin lähdin mukaan. Samoja kuvia en kuitenkaan halua käyttää, joten koska syksyyn kuuluu myös säilöntä, valikoitui kuvaan purkkeja ja pulloja täynnä erilaisia herkkuja.
Syksyn tultua on jälleen aika palata aktiivisemmin koneen ääreen ja osallistua myös kuvahaasteisiin. Makroviikoilla kuvataan syksyä läheltä. Kesän laiskottelun jälkeen päätin ottaa vielä, ainakin tällä kertaa, rennosti ja valitsin hyvin helpon ja perinteisen ratkaisun: sieniä ja väriään vaihtavia lehtiä.
Teematiistaihin en ole vielä koskaan ennen osallistunut, mutta kun se nyt yhdistyy makroviikkoihin ja aihekin on sama, niin lähdin mukaan. Samoja kuvia en kuitenkaan halua käyttää, joten koska syksyyn kuuluu myös säilöntä, valikoitui kuvaan purkkeja ja pulloja täynnä erilaisia herkkuja.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Pinta pilalla
Saimme muutama vuosi sitten anopilta kauniin pöydän ja penkit pihalle. Minä olisin halunnut ne heti käyttöön, mutta painavaa kalustesarjaa ei ruvettu kasaamaan, ennen kuin niille löytyisi sopiva paikka. Niinpä ne majailivat jonkin aikaa yläpihalla, kunnes joutuivat siirtymään veneen tieltä patiolle. Siinä ne nyt jököttävät puoliksi pressun alla.
Makroviikon haasteen aiheena on pinta, joten kiertelin äsken pihalla katselemassa millaisia pintoja sieltä löytyisi. Harmikseni huomasin, että kalusteiden pinta on nyt mennyt niin huonoksi, että niiden seuraava osoite taitaa valitettavasti olla kaatopaikka.
Etsiskelin myös jotain kauniinpaa pintaa ja mikäs sen kauniinpaa kuin sammaleinen kivi. Keskellä pihaamme on kivi, minkä luulin alkuun olevan koirien mieleen. Siltä kun näkee hyvin lähes joka suuntaan. Väärin kuitenkin arvasin. Kaikki koirat ovat ottaneet portin pielessä olevan suuremman, mutta huomattavasti matalamman kiven omakseen ja siitä on tullut niiden ikioma "haukkukivi". Ehkä siksi tämän toisen kiven pinta on sammaloitunut kauniisti, kun on saanut olla rauhassa.
Kiven pinnalla olevalla sammaleella vilisee elämää.
Makroviikon haasteen aiheena on pinta, joten kiertelin äsken pihalla katselemassa millaisia pintoja sieltä löytyisi. Harmikseni huomasin, että kalusteiden pinta on nyt mennyt niin huonoksi, että niiden seuraava osoite taitaa valitettavasti olla kaatopaikka.
Etsiskelin myös jotain kauniinpaa pintaa ja mikäs sen kauniinpaa kuin sammaleinen kivi. Keskellä pihaamme on kivi, minkä luulin alkuun olevan koirien mieleen. Siltä kun näkee hyvin lähes joka suuntaan. Väärin kuitenkin arvasin. Kaikki koirat ovat ottaneet portin pielessä olevan suuremman, mutta huomattavasti matalamman kiven omakseen ja siitä on tullut niiden ikioma "haukkukivi". Ehkä siksi tämän toisen kiven pinta on sammaloitunut kauniisti, kun on saanut olla rauhassa.
Kiven pinnalla olevalla sammaleella vilisee elämää.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Valon häivähdyksiä
Elämän valo voi sammua milloin tahansa. Kuvasin eilen terassilla pientä vihreää örkkiä ja vain hetki kuvan ottamisen jälkeen, taisi tämän pienen örkin elämän valo sammua. Urhea seinäkiipeilijä kopsahti terassin lattialle ja samassa silmänräpäyksessä paikalle syöksyi suuri örkkien metsästäjä, joka pisteli pikkuisen poskeensa. Tai sitten örkki tippui terassin lattianraosta maahan. Sen verran metsästäjä kuitenkin maiskutteli, että jotain se suuhunsa pisteli.
Luuliko Wiltsu, että mamilta tippui taas ruokaa lattialle, mikä piti kiireesti siivota pois, ennen kuin Bode ennättää apajille vai päättikö pääasiassa kärpästen metsästykseen erikoistunut vanhuksemme laajentaa skaalaansa? Tiedä häntä. Örkkiä ei kuitenkaan sen jälkeen enää näkynyt.
Makroviikolla kuvataan tällä viikolla valoa kotona. Tarkemmin ei oltu määritelty, tarkoittaako kotona sisällä vai käsittääkö se myös esim. terassin ja pihan. Laitan siksi varmuuden vuoksi myös sisällä kotona kuvattua valoa. Ja positiivisempaa sellaista.
Jo useamman vuoden olemme odottaneet malttamattomina puhdasta, hyvää vettä. Vesiosuuskuntaan liittyminen on takkuillut, mutta nyt on tunnelin päässä näkyvissä vähän valoa. Viiteentoista tuhanteen euroon oltiin varauduttu, mutta se ei riitä, ei lähellekään, joten valo ei näy vielä kovin kirkkaana, mutta näkyy kuitenkin.
Keittiössä oleva Moran hana tiputtaa jatkuvalla syötöllä. Kukaan ei varoittanut siinä vaiheessa, kun keittiöfirma asensi keittiön kalusteet hanoineen, että Mora on todella herkkä epäpuhtauksille, eikä se ole hyvä valinta jos on kaivon varassa. Vessassa ja kylppärissä olevat Oraksen hanat toimivat moitteetta.
Jestas, että oli vaikea ottaa kuvaa vesitipasta. Otin noin miljoona kuvaa pelkästä hanasta ja vain kourallisen sellaisia, missä näkyi tippa tai muutama ja epäskarppeja jokainen. Yllä on tarkin otos. Siis oikeasti, 62 kuvaa, joista yksikään ei ollut mitä piti. Miten niin joku tarvitsee rutkasti harjoittelua!?
Tiskialtaassa pitää olla "pupuli" vaimentamassa jatkuvan tip tip tip -äänen.
Luuliko Wiltsu, että mamilta tippui taas ruokaa lattialle, mikä piti kiireesti siivota pois, ennen kuin Bode ennättää apajille vai päättikö pääasiassa kärpästen metsästykseen erikoistunut vanhuksemme laajentaa skaalaansa? Tiedä häntä. Örkkiä ei kuitenkaan sen jälkeen enää näkynyt.
Makroviikolla kuvataan tällä viikolla valoa kotona. Tarkemmin ei oltu määritelty, tarkoittaako kotona sisällä vai käsittääkö se myös esim. terassin ja pihan. Laitan siksi varmuuden vuoksi myös sisällä kotona kuvattua valoa. Ja positiivisempaa sellaista.
Jo useamman vuoden olemme odottaneet malttamattomina puhdasta, hyvää vettä. Vesiosuuskuntaan liittyminen on takkuillut, mutta nyt on tunnelin päässä näkyvissä vähän valoa. Viiteentoista tuhanteen euroon oltiin varauduttu, mutta se ei riitä, ei lähellekään, joten valo ei näy vielä kovin kirkkaana, mutta näkyy kuitenkin.
Keittiössä oleva Moran hana tiputtaa jatkuvalla syötöllä. Kukaan ei varoittanut siinä vaiheessa, kun keittiöfirma asensi keittiön kalusteet hanoineen, että Mora on todella herkkä epäpuhtauksille, eikä se ole hyvä valinta jos on kaivon varassa. Vessassa ja kylppärissä olevat Oraksen hanat toimivat moitteetta.
Jestas, että oli vaikea ottaa kuvaa vesitipasta. Otin noin miljoona kuvaa pelkästä hanasta ja vain kourallisen sellaisia, missä näkyi tippa tai muutama ja epäskarppeja jokainen. Yllä on tarkin otos. Siis oikeasti, 62 kuvaa, joista yksikään ei ollut mitä piti. Miten niin joku tarvitsee rutkasti harjoittelua!?
Tiskialtaassa pitää olla "pupuli" vaimentamassa jatkuvan tip tip tip -äänen.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Kukkia ja perhonen
Mehiläistäkin kuvasin, mutta ei siitä nyt tämän enempää. Aamupäivän saldoksi tuli 98 kuvaa, iso osa tosin suoraan roskikseen lentäviä. Sen verran tuulinen keli oli, että useimmista kuvista tuli epäskarppeja.
Tarkoituksenani oli kuvata makroviikon haasteeseen kukka tai sen osa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin unohtaneeni kukat ja juoksevani innoissani kaiken maailman örkkien perässä. Siksi tarjoankin nyt haastekuvaksi voikukkaa ja siinä ruokailevaa perhosta.
Jos perhonen on kuvassa liian hallitsevassa roolissa, niin toisena vaihtoehtona on vuorenkilven kukinto.
Piha-aidan sisäpuolella olevat vuorenkilvet kukkivat kauniisti, mutta ulkopuolella olevilta oli joku käynyt napsimassa kukat pois. Kuka kumma tekee tällaista? Puput?
Tarkoituksenani oli kuvata makroviikon haasteeseen kukka tai sen osa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin unohtaneeni kukat ja juoksevani innoissani kaiken maailman örkkien perässä. Siksi tarjoankin nyt haastekuvaksi voikukkaa ja siinä ruokailevaa perhosta.
Jos perhonen on kuvassa liian hallitsevassa roolissa, niin toisena vaihtoehtona on vuorenkilven kukinto.
Piha-aidan sisäpuolella olevat vuorenkilvet kukkivat kauniisti, mutta ulkopuolella olevilta oli joku käynyt napsimassa kukat pois. Kuka kumma tekee tällaista? Puput?
tiistai 31. toukokuuta 2011
Pallolle muotoiltu suu
Isäntä mietti joku aika sitten, että jos Bodesta tulisi joskus isä, olisikohan sen lapsilla suut muotoutuneet pyöreämmiksi ja siten entistä paremmin pallolle sopiviksi. Toinen vaihtoehto olisi, että pennut syntyisivät jo valmiiksi pallo suussaan. Meillä nimittäin vitsaillaan jatkuvasti, että Bode ei ole kokonainen, jos siltä puuttuu pallo suusta. Selkeästi se näyttää kadottaneen osan itseään, kun pallo on kateissa ja kun pallo on suussa, koira näyttää ja tuntee itsekin olevansa kokonainen.
Makroviikon haastesanana on muoto ja kuvauskohteen tulee löytyä sisältä. Tämä kuvauskohde on välillä ulkona välillä sisällä. Nämä kuvat on otettu sisällä ja makroasetuksin. Makrompiin en päässyt, kun kuvauskohde ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Piti jopa laittaa omat näpit likoon ja pitää pallosta kiinni, että herra suostui sen hetken istumaan paikoillaan, että ehdin napsaista kuvan. Ja kuten pallon muodosta näkyy, yritti herra kiivaasti saada mun näppejä irti rakkaasta pallostaan. Kuvia sain kyllä myös koiran päälaesta yms. kun herralle tuli yllättäviä ja kiireellisiä menoja kesken kuvauksen.
Tällä kertaa en siis todellakaan mennyt helpoimman kaavan mukaan, vaan tässä kuvaussessiossa oli rutkasti haastetta.
Boden suu on lähes täydellisen muotoinen pallolle. Ei kuitenkaan ihan, koska pallo aina välillä putoaa suusta ja hukkuu.
Tarvittaisiin vain hieman pyöreämpi suu, niin pallo istuisi siihen paremmin.
Makroviikon haastesanana on muoto ja kuvauskohteen tulee löytyä sisältä. Tämä kuvauskohde on välillä ulkona välillä sisällä. Nämä kuvat on otettu sisällä ja makroasetuksin. Makrompiin en päässyt, kun kuvauskohde ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Piti jopa laittaa omat näpit likoon ja pitää pallosta kiinni, että herra suostui sen hetken istumaan paikoillaan, että ehdin napsaista kuvan. Ja kuten pallon muodosta näkyy, yritti herra kiivaasti saada mun näppejä irti rakkaasta pallostaan. Kuvia sain kyllä myös koiran päälaesta yms. kun herralle tuli yllättäviä ja kiireellisiä menoja kesken kuvauksen.
Tällä kertaa en siis todellakaan mennyt helpoimman kaavan mukaan, vaan tässä kuvaussessiossa oli rutkasti haastetta.
Boden suu on lähes täydellisen muotoinen pallolle. Ei kuitenkaan ihan, koska pallo aina välillä putoaa suusta ja hukkuu.
Tarvittaisiin vain hieman pyöreämpi suu, niin pallo istuisi siihen paremmin.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Suosikkitavarani kotona
Makroviikon haasteen aiheena oli kuvata jokin kotoa löytyvä suosikkitavara tai -asia. Ensimmäisenä kuvasin Riinan vuonna 1992 Ranskasta saamaa pokaalia. Ei tullut hyviä kuvia. Seuraavaksi asettelin kameran eteen tupperin mitta-astioita, joita käytän lähes päivittäin. En ollut niihinkään tyytyväinen. Sitten hoksasin, että tietokonehan se ehdoton suosikkitavarani sisällä on. Sen ääressä tulee aikaa vietettyä välillä vähän liiankin paljon.
Uskomattoman vaikeaa oli saada näppiksestä kuva ilman kärpäsiä. Niitä pahuksia pyörii taas sisällä vaikka kuinka monta, kun ulko-ovi on ollut auki.
Uskomattoman vaikeaa oli saada näppiksestä kuva ilman kärpäsiä. Niitä pahuksia pyörii taas sisällä vaikka kuinka monta, kun ulko-ovi on ollut auki.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Raakavalkosuklaasta vihreään
Olin aivan varma, että makroviikon haasteena on tällä viikolla kuvata jotain äitienpäivään liittyvää. Äitini pitää valkosuklaasta, joten kasasin jo valmiiksi tarvikkeita raakavalkosuklaan valmistusta varten. Tarkoituksenani oli makroviikon "pakottamana" tehdä koe-erä äitienpäivälahjaksi aikomastani raakavalkosuklaaversiosta. Luonnollisesti se olisi hävinnyt parempiin suihin jo ennen äitienpäivää, joten uuden satsin olisi saanut tehdä vielä myöhemmin...
Mutta pieleen meni, pahus vieköön. Tällä viikolla on nimittäin tarkoitus kuvata ulkona jotain vihreää. Ja tietysti läheltä. Raakavalkosuklaa piti siis unohtaa ja marssia kamera kaulassa ulos.
Ensimmäistä vihreää kuvauskohdettani tutkailin hetken, otin muutaman kuvan ja totesin, ettei siitä tule yhtään mitään. Katsottuani kuvat tietokoneella, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja tästä tuli pääkuvani haasteeseen:
Arvaako kukaan, mitä tässä on kuvattu?
Tässä vielä kuvat päivän muista kohteistani. Seuraavana oli pihaltamme löytyvä uniikki vihreä kastelukannu:
Boden suurta herkkua oli pienenä kaikki muoviesineet. Tätä herran muotoilemaa kastelukannua käytetään yhä, joskaan sihtiosaa ei tuossa suulla saa enää millään pysymään.
Ja viimeisenä aukeamistaan odottavat syreeninsilmut:
Hetki vielä...
Mutta pieleen meni, pahus vieköön. Tällä viikolla on nimittäin tarkoitus kuvata ulkona jotain vihreää. Ja tietysti läheltä. Raakavalkosuklaa piti siis unohtaa ja marssia kamera kaulassa ulos.
Ensimmäistä vihreää kuvauskohdettani tutkailin hetken, otin muutaman kuvan ja totesin, ettei siitä tule yhtään mitään. Katsottuani kuvat tietokoneella, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja tästä tuli pääkuvani haasteeseen:
Arvaako kukaan, mitä tässä on kuvattu?
Tässä vielä kuvat päivän muista kohteistani. Seuraavana oli pihaltamme löytyvä uniikki vihreä kastelukannu:
Boden suurta herkkua oli pienenä kaikki muoviesineet. Tätä herran muotoilemaa kastelukannua käytetään yhä, joskaan sihtiosaa ei tuossa suulla saa enää millään pysymään.
Ja viimeisenä aukeamistaan odottavat syreeninsilmut:
Hetki vielä...
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Vappuhattu
Makroviikon haasteen aiheena on kuvata läheltä vappua. Sima ei vieläkään (ääk!) ole käymässä, joten ryppyisen rusinan sijaan heitän vieläkin helpomman, kevätauringossa kimaltelevan vastauksen.
Vappuhattu ei juurikaan ole päähän päässyt sitä ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta.
Vappuhattu ei juurikaan ole päähän päässyt sitä ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Suklaista pääsiäistä!
Makroviikon tämän viikon haasteena on kuvata sisätiloissa jotain pääsiäiseen liittyvää. Tein eilen illalla mämmirahkaa jälkiruoaksi, koska meillä ei sisällä ollut valmiina mitään aiheeseen liittyvää. Mämmirahkan päälle asettelin pienen suklaamunan. Ja äsken, juuri ennen kuvan julkaisua, huomasin valokuvatorstain haasteen aiheen: suklaa.
Mitenpä sattuikaan, osallistun nyt tällä kertaa molempiin haasteisiin samalla kuvalla (toivottavasti se on sallittua!), niin ei tule kahta suklaakuvaa peräkkäin. Vaikka raakasuklaatarvikkeet on kyllä valmiina ja tarkoitus on sitä tehdä tässä lähipäivinä... mutta ei, tällä kuvalla vietetään nyt suklaista pääsiäistä.
Mämmirahkan koristeena oli pienen pieni suklaamuna.
Oikein hauskaa pääsiäistä kaikille!
Mitenpä sattuikaan, osallistun nyt tällä kertaa molempiin haasteisiin samalla kuvalla (toivottavasti se on sallittua!), niin ei tule kahta suklaakuvaa peräkkäin. Vaikka raakasuklaatarvikkeet on kyllä valmiina ja tarkoitus on sitä tehdä tässä lähipäivinä... mutta ei, tällä kuvalla vietetään nyt suklaista pääsiäistä.
Mämmirahkan koristeena oli pienen pieni suklaamuna.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Karvoja sisällä, karvoja ulkona
Makroviikon haasteessa kuvataan tällä viikolla läheltä jotain sekä sisältä että ulkoa löytyvää. Mulla oli heti kaksi erittäin selkeää vaihtoehtoa: karvoja tai havunneulasia, molempia löytyy sekä sisältä että ulkoa.
Kävin päivällä napsimassa joitain kuvia ja käytyäni ne äsken läpi, päädyin karva-aiheeseen - taas (en kuitenkaan tunnusta omaavani karvafetissiä, niitä nyt vaan löytyy täältä ihan joka paikasta).
Sohvan reunalla oli pieni karvakasa.
Bode on jättänyt pienen karvatupsun portinpielen naulaan.
Kävin päivällä napsimassa joitain kuvia ja käytyäni ne äsken läpi, päädyin karva-aiheeseen - taas (en kuitenkaan tunnusta omaavani karvafetissiä, niitä nyt vaan löytyy täältä ihan joka paikasta).
Sohvan reunalla oli pieni karvakasa.
Bode on jättänyt pienen karvatupsun portinpielen naulaan.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Kuka kurkistaa avannosta?
Makroviikoilla kuvataan tällä kertaa jotain vapaavalintaista ulkoa löytyvää. Haasteeseen ei saa osallistua vanhoilla kuvilla, mutta meillä on niin sateinen keli, että tarjoan kuitenkin haasteeseen eilen otettua kuvaa. Toivottavasti yhden päivän fuskaus annetaan anteeksi.
Kuka se siellä?
Kävin vielä äsken kurkkaamassa, saisinko ihan uunituoreen kuvan samasta paikasta, mutta ei onnistu. Niin paljon on eilisen jälkeen satanut - ja sataa kaiken aikaa - että "avanto" on jo sulanut olemattomiin.
Kuka se siellä?
Kävin vielä äsken kurkkaamassa, saisinko ihan uunituoreen kuvan samasta paikasta, mutta ei onnistu. Niin paljon on eilisen jälkeen satanut - ja sataa kaiken aikaa - että "avanto" on jo sulanut olemattomiin.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Pienen pieniä pallukoita pöydällä
Ja kuvahaasteet jatkuvat. Tällä viikolla starttasi uusi Makroviikot-haasteblogi, missä tarkoituksena on kuvata joka viikko, elokuun loppuun asti, jokin kohde läheltä. Ensimmäisenä aiheena on kuvata vapaavalintaisesti jotain kotona sisältä löytyvää.
Heitetäänpä tässä saman tien kuva-arvoitus kehiin. Minä löydän usein aamuisin pöydältä pieniä pyöreähköjä pallukoita. Kooltaan pallukat ovat jotakuinkin sormenpään luokkaa. Kuka tietää tai arvaa, mikä kuvassa oleva pallukka on?
Tämän aamun löydös on noin pikkurillin kärjen kokoinen pallukka.
Heitetäänpä tässä saman tien kuva-arvoitus kehiin. Minä löydän usein aamuisin pöydältä pieniä pyöreähköjä pallukoita. Kooltaan pallukat ovat jotakuinkin sormenpään luokkaa. Kuka tietää tai arvaa, mikä kuvassa oleva pallukka on?
Tämän aamun löydös on noin pikkurillin kärjen kokoinen pallukka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)