Tarkoituksenani oli ja mieleni kovasti teki ottaa Missu tällä kertaa hakutreeneihin mukaan. Siitä on todella pitkä aika, kun Missu on viimeksi treeneissä ollut. Mutta päädyin sitten kuitenkin Wiltsuun, kun Missu ei ehtinyt leipoa synttäriherkkuja matkaan mukaan. Joo, synttäreistä on vierähtänyt jo peräti puoli vuotta, mutta kun Missu ei tässä välissä ole hakutreeneissä käynyt, niin tarjoilut antavat vieläkin odotuttaa itseään :o Onneksi tarjolla oli kuitenkin kakkua ja joulutorttuja, ettei ihan tyhjin vatsoin tarvinnut treenata :-D
Boden jätin suosiolla kotiin, kun sen kanssa tuhraantui viimeksi sen verran reippaasti aikaa, etten viitsinyt venyttää treenejä turhanpäiten, hommia kun riittää varmaan jokaisella ihan runsaasti joulun lähestyessä uhkaavaa vauhtia. Pikkuisen vähemmän haastetta oli Wiltsun kanssa kuin mitä viimeksi Boden kanssa, mutta takuuvarmasti huomattavasti enemmän, mitä Missun kanssa olisi ollut.
Wiltsu ei millään tahtonut mennä tarpeeksi pitkälle, vaan pysähtyi toistuvasti suunnilleen keski- ja takalinjan puoleenväliin ja koska maalimiehet olivat kaikki pidemmällä, ei hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Yritin kovasti säästellä polveani, minkä onnistuin aluetta tallottaessa vaihteeksi telomaan, joten annoin maalimiehille tehtäväksi palkata koira ja tulla sen kanssa takaisin keskilinjalle. Vaan eihän siitä mitään tullut, kun jouduin kävelemään lähes piiloille asti, kun herra ei millään tahtonut irrota tarpeeksi pitkälle.
Viimeiselle äijälle Wiltsu meni sentään ihan itse ja sain odottaa keskilinjalla. Viimeinen otettiin peräänajona ja lopulta vielä haamuna, kun Wiltsu kadotti suuntavaistonsa - taas noin puolivälissä matkaa. Sillä taitaa olla sama ongelma kuin ohjaajallaankin... Mulle on myös yleensä (tai no ainakin joskus) keskilinjalla ihan selvää, minne olen matkalla, mutta jossain vaiheessa keskellä aluetta alan hädissäni pyöriä ja katsella, että oliko se nyt tämä kivi vai tuo tuolla edempänä, minkä taakse mun piti käydä maate... Wiltsulla on varmaan sama juttu, kauempaa maisema näyttää ihan erilaiselta, kuin mitä läheltä. Tosin Wiltsun pitäisi tietysti hakea nenällään, ei silmillään, mitä se kyllä aika paljon harrastaa.
Mutta tästä eteenpäin otetaankin Wiltsulle kaikki äijät tosi pitkälle, että se oppii irtoamaan kunnolla eikä pysähdy ja jää haahuilemaan liian aikaisessa vaiheessa. Niin ja Missu tuo kyllä sitä kakkua jossain vaiheessa. Tuomingit eivät kuulemma nollaudu vuodenvaihteessa... tai sitten jää useammatkin syömingit loppuvuonna väliin. Eli Missu hoitaa kyllä tarjoilunsa ja yritetään jopa ehtiä ennen seuraavia synttäreitä!