Olisikohan aika välillä päivittää blogiakin? Liityin loppuvuodesta viimein facebookiin ja aika on nyt vierähtänyt siellä toimintoja opetellessa.
Vuosi vaihtui meillä nettipimennossa. Torstaina 29.12. katkesi nettiyhteys eikä lankaliittymä pihahtanutkaan. Tapaninpäivän myrsky ja sähkökatkot olivat jo takanapäin, niistä netti ei ollut moksiskaan.
Neljä päivää oltiin ilman nettiä. Se saatiin korjattua neljän tunnin kuluttua siitä, kun olin ilmoittanut tarkan sijainnin missä piuhat roikkuvat irti-poikki-katki maassa. Aiemmin ei todennäköisesti oltu tehty asian eteen mitään, koska vikapaikka näkyi hyvin selkeästi. Lankaliittymä sen sijaan jatkoi edelleen mykkäkouluaan ja oli poissa käytöstä lähes kolme viikkoa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain viimein oikean ihmisen langanpäähän ja nyt toimivat molemmat. Puhelinyhtiö myös hyvitti kiitettävästi, joten ei jäänyt paha maku suuhun, vaikka muutamaan otteeseen melko pahasti ketuttikin.
Tammikuun neljäntenä päivänä on jo vähän lunta maassa. Netti pelaa, mutta lankapuhelin ei pihahdakaan.
Yhdeksäntenä päivänä oli maa jo kunnolla valkoinen.
Kuka nyt netistä ja lankapuhelimesta välittää, kun pallo on lähellä, on kaikki hyvin, tuumaa Bode.
Pelikenttää ei ole tässä vielä kunnostettu, kun Pete oli töissä, mutta kun ilta koitti, oli pelikenttä auki.
Koirat ovat onnesta soikeina, kun maa on lumesta valkoinen. Meitä ihmisiä sen sijaan alkaa jo vähän harmittaa jatkuva lumitöiden teko.