1998 olin Ranskassa katsomassa briardien erikoisnäyttelyä. Näyttelyn jälkeen, ajomatkalla kohti Pariisia, vahdittiin silmä tarkkana kelloa. Jalkapallon maailmanmestaruusfinaali oli alkamaisillaan, vastakkain Ranska ja Brasilia.
Hetki ennen finaalin alkua pysähdyimme Vatanin kylään ja otimme hotellihuoneen. Mutta voi itkujen itku: hotellissa ei ollut telkkaria. Ei muuta kuin ulos ja etsimään kuppilaa, missä näkisimme pelin. Kadut olivat karmaisevan autiot. Oli aavemaisen hiljaista eikä missään näkynyt ainuttakaan ihmistä.
Vihdoin alkoi kuulua huudahteluja. Suuntasimme kiireesti kohti ääniä. Väkeä oli ahtautunut valtavasti pieneen baariin eivätkä kaikki edes mahtuneet sisään. Peliä emme oven pielestä nähneet yhtään, mutta kuulimme ja aistimme kaikki maalit ja läheltä piti tilanteet.
Pelin päätyttyä osa porukasta lähti juhlimaan muualle ja mahduimme vihdoin sisään. Vietimme Vatanissa unohtumattoman illan, aina aamun valkenemiseen saakka, uusien ranskalaisten ystäviemme kanssa.
Ja että mitenkö tämä liittyy
alkukirjaimien SI-haasteeseen? Isäntä oli sitä mieltä, ettei kukaan tiedä. Mutta tietäähän teistä edes joku, tietäähän?
Lentokentältä lähti matkamuistoksi mukaan pari viinipulloa.