Juhannuspäivänä leiskahti lempi. Bode pääsi mukaan, kun lähdimme käymään mökillä moikkaamaassa veljeni ja serkkuni perheitä sekä eritoten Mimmi-partista ja Kukka-bouvieriä.
Bode ja Mimmi lemmen pauloissa.
Bodella riitti ihmeteltävää. Ihan vieras paikka, paljon ihmisiä ja vielä pari koiraakin, joista toinen oli uusi tuttavuus. Alkuhämmennyksestä toivuttuaan ryhtyi herra tutkailemaan paikkoja. Laiturille meno sujui ensin ihan normaalisti askeltaen, kunnes yhtäkkiä tuli totaalinen stoppi ja poika jäi seisomaan jalat harallaan; apua, tämähän liikkuu... Ja niin äijänä sitä mentiin uudestaan, kun isi lähti mukaan turvaksi.
Tännekö me mennään, okei.
Tulkaa vaan rohkeasti, ei täällä niin kamalaa ole, vaikka vähän heiluukin!
Laituriakin hirveämpää oli meriveteen astuminen. Tassuthan siinä kastuu.
Kukka hei haloo, mitä ihmettä sinä teet siellä märässä, siellähän kastuu.
Mimmi sinäkin, ootteks te ihan pöhköjä? Täällä rannalla pysyy kuivana.
Kai munkin on kokeiltava, jos vaikka keksisin mitä kivaa tässä nyt muka on.
No joo, eihän tää kahlailu oikeesti pöllömpää ole.
Iik maha kastu, äkkiä pois täältä!
Tai jos pysyttelisin tässä matalammalla niin ettei maha kastu. Janokin jo vähän on.
Yök suolaista vettä, pahaa.
Kukalla vielä viimeiset kastautumiset ennen kotimatkaa.
Ja niin Mimmi ja Bode jäivät kahden kesken ja sitten se tapahtui: Bode rakastui tulisesti!
Mimmi pikku prinsessa piti välillä ottaa jo syliin, kun Bode heittäytyi niin kiihkeäksi.
Ennen kotiinlähtöä, katsottiin vielä, pysyykö soutuvene pinnalla vai ei.
Ketkä pääsevät mukaan, ketkä?
No en minä oikeasti olisi halunnutkaan mukaan, mutta muista pitää Mimmistä hyvä huoli!
Joko saa hypätä ja uida rantaan, joko?
Hei rakas, ihanaa että tulit takaisin ehjin nahoin!
Heippa mami, me jäädään iskän kanssa tänne täällä on kivaa!
Vaan kotiin lähdettiin koko konkkaronkka. Wiltsu oli sillä aikaa viettänyt luxusaikaa. Myllännyt kaikessa rauhassa sohvan uuteen uskoon, heittänyt vällyt ja tyynyt lattialle ja maannut tyytyväisenä - näin oletan - myttykasan päällä lattialla.
Bode veti loppuillan sikeitä ja Wiltsu sai olla kainalossa hellittävänä. Tyytyväisiä olivat molemmat ja niin me ihmisetkin, oli oikein mukava juhannus.