Täällä tulee siis vettä, mutta ei taivaalta. Pikkuisen ehdin jo säikähtää, kun meillä meinasi vuosi vaihtua ilman raanasta tulevaa vettä :o Ja joo, kyllä sitä vettä tarvitaan vuodenvaihteessakin. Koirille juotavaksi, Boden ruuan turvottamiseen, kahvin keittoon ja olisi ihan kiva välillä hieman peseytyäkin jos ei muuta niin ainakin käsiä huuhtaista...
Aamulla käsiä pestessäni alkoi vedentulo hiipua. Juuri ja juuri sain viimeisetkin saippuanrippeet huuhdeltua käsistäni kun vettä tuli enää tipoittain. Onneksi olin ehtinyt laittaa jo kahvin tulemaan. Mihinkään en nimittäin olisi päässyt edes aamukahville, kun molemmat autot olivat Peten työpaikalla. Tai olisinhan voinut tietysti soittaa äitilleni ja pyytää hakemaan tai ehkä naapurissa olisi kahvit keitetty, jos olisin kauniisti pyytänyt...
Pumppu rikki vai putket jäässä?
Vesipumpun mittari meni nollille joka kerta, kun avasin raanan ja vedentulo loppui. Laittaessani raanan kiinni, nousi viisari mittarissa ylöspäin. Otin hetkeksi pumpun kokonaan pois päältä. Ei hyvä idea. Sen jälkeen mittari ei enää noussut kuin aavistuksen nollan yläpuolelle.
Päässäni raksutti kuumeisesti; oliko pumppu sanonut työsopimuksensa irti vai - haa - putket jäässä. Siinähän se. Vasta vähän aikaa sitten hämmästeltiin, oliko putkenlämmitin mennyt rikki vai oliko jompi kumpi laittanut lämmityksen pois päältä, kun kylmä vesi oli taas kylmää. Kumpikaan ei muistanut laittaneensa lämmitystä pois päältä, mutta ei taidettu asiaa tarkistaakaan. Nyt tarkistin ja pois päältähän se oli. Ei muuta kuin lämmitys takaisin päälle ja peukut sekä varpaat pystyyn, että putket vielä sulavat ja vesi alkaa taas virrata.
Ja alkoihan se, jihuu! Kiireesti koirien vesikupit täyteen, pyykit ja astiat koneisiin ja koneet pyörimään, eihän sitä koskaan tiedä, milloin vedentulo seuraavan kerran tyrehtyy. Onneksi ei sentään tarvinnut alkaa sulattaa lunta koirille juotavaksi ;-)
Onnea ja menestystä vuodelle 2010!
Joulu tuli ja meni sellaista vauhtia, etten saanut ajoissa laitettua toivotuksia tänne blogiin enkä kotisivuillenikaan, mutta vuodenvaihdetta juhlistetaan vähemmän kiireisissä merkeissä, joten nyt on aikaa ja intoa näpytelläkin hieman.
Vauhdikasta vuodenvaihdetta!
Ai niin, täytyykin muistaa laittaa pullo kuohuvaa jääkaappiin... Railakasta vuodenvaihdetta ja onnea uudelle vuosikymmenelle! Kippis!
torstai 31. joulukuuta 2009
tiistai 29. joulukuuta 2009
Suru-uutisia ja uuden opettelua
Tänään havahduin huomaamaan, että olin taas pitkästä aikaa ajatuksissani Missun viimeisessä päivässä. Ja itkultahan ei tietenkään voinut välttyä. Paluun murheen laakson aiheutti - mitä todennäköisimmin - se, kun kuulin eilen Wiltsun morsiamen, Maijan, kuolleen syöpään keväällä ja kun pitkästä aikaa kävin vierailemassa Maijan sivuilla, huomasin myös Wiltsun ja Maijan pennun Nemon - Wiltsun ainoan pojan - kuolleen vain neljän vuoden ikäisenä :-(
Nemo ja Lotta paimentamassa.
Nemo oli aivan ihana poika. Tapasin Nemon sekä omistajansa Lotan paimennuksen merkeissä lokakuussa 2005. Nemon kuolemasta on jo lähes vuosi, mutta haluan lähettää tätäkin kautta sylillisen lämpimiä ajatuksia Lotalle ja toivon, että niistä neljästä Nemon kanssa vietetystä vuodesta on jäänyt ihania muistoja koko loppuelämäksi! Kiitos, että annoit Nemolle hyvän elämän ja rakastavan kodin!
Ja samoin myös Kristiinalle lämpöisiä ajatuksia tätäkin kautta! Emme unohda Wiltsun kanssa suloista ja ihanaa Maijaa! Kiitos Kristiina, että kasvatit Wiltsun ainoan pentueen!
Kunnonkohotustalkoot
Ja ettei taas menisi pelkäksi vetistelyksi, niin palataanpa lopuksi vielä vähän iloisempiin (?) aiheisiin. Pukki toi mulle sauvat, itse olin ostanut kunnon liukuestekengät, Wiltsulle valjaat, talutusvyön ja niihin välikappaleen... Tarkoituksena aloittaa kunnonkohotus, mikä on tarpeen meille molemmille. Ja tänään sitten käytiin testaamassa :o
Täytyy tunnustaa, että vaatii hieman harjoittelua! Onneksi täällä meidän kulmilla ei liiku juuri ketään, joten saimme sählätä ihan kahdestaan. Boden olin varmuuden vuoksi sulkenut sisään. Ei sitä pitele aidat kesälläkään ja koska nyt on sen verran lunta maassa, niin ei sen tarvitsisi edes ponnistaa päästäkseen aidan yli ja meidän perään.
Olin tosi onnellinen, että Pete kielsi lähtemästä Boden kanssa mihinkään. Pulassa olisin ollut, kun Wiltsukin meinasi vetää mut hankeen. Löysi niiiin ihanan puun, minkä luo oli pakko päästä, vaikka lunta oli hurjasti. Jo Wiltsun kiskaisemanakin nytkähdin eteenpäin, mutta onneksi sekä vyö että talutin joustivat sen verran, etten lentänyt turvalleni hankeen... Ja hetken päästä perässämme tuli irrallaan oleva ajokoira. Siitä onneksi päästiin, kun ärähdin, että menee matkoihinsa.
Ja ne sauvat sitten... Tasaisesti eteenpäin kävellessä kaikki sujui hyvin, mutta kaikessa muussa ne mokomat olivat koko ajan tiellä. Heti kun vauhti hidastui, pyörähti Wiltsu ja remmi kiertyi kaulan ali (mikä ei kaulapannan kanssa aiheuta mitään ongelmia, mutta valjaiden kanssa kyllä). Siinä sitä sitten yritin auttaa ja olla osumatta sauvojen kanssa koiraan... Puhumattakaan kun Wiltsu lähti muutamaan kertaan kiertämään minua ja kiertokäskyä takaisin päin olen aina tehostanut käsimerkein, niin nyt huomasin huitovani epämääräisesti sauvojen kanssa sinne sun tänne. Voi peeveli sentään. Mutta eiköhän tuo lähde sujumaan, kun vähän harjoitellaan - toivottavasti!
Nemo ja Lotta paimentamassa.
Nemo oli aivan ihana poika. Tapasin Nemon sekä omistajansa Lotan paimennuksen merkeissä lokakuussa 2005. Nemon kuolemasta on jo lähes vuosi, mutta haluan lähettää tätäkin kautta sylillisen lämpimiä ajatuksia Lotalle ja toivon, että niistä neljästä Nemon kanssa vietetystä vuodesta on jäänyt ihania muistoja koko loppuelämäksi! Kiitos, että annoit Nemolle hyvän elämän ja rakastavan kodin!
Ja samoin myös Kristiinalle lämpöisiä ajatuksia tätäkin kautta! Emme unohda Wiltsun kanssa suloista ja ihanaa Maijaa! Kiitos Kristiina, että kasvatit Wiltsun ainoan pentueen!
Kunnonkohotustalkoot
Ja ettei taas menisi pelkäksi vetistelyksi, niin palataanpa lopuksi vielä vähän iloisempiin (?) aiheisiin. Pukki toi mulle sauvat, itse olin ostanut kunnon liukuestekengät, Wiltsulle valjaat, talutusvyön ja niihin välikappaleen... Tarkoituksena aloittaa kunnonkohotus, mikä on tarpeen meille molemmille. Ja tänään sitten käytiin testaamassa :o
Täytyy tunnustaa, että vaatii hieman harjoittelua! Onneksi täällä meidän kulmilla ei liiku juuri ketään, joten saimme sählätä ihan kahdestaan. Boden olin varmuuden vuoksi sulkenut sisään. Ei sitä pitele aidat kesälläkään ja koska nyt on sen verran lunta maassa, niin ei sen tarvitsisi edes ponnistaa päästäkseen aidan yli ja meidän perään.
Olin tosi onnellinen, että Pete kielsi lähtemästä Boden kanssa mihinkään. Pulassa olisin ollut, kun Wiltsukin meinasi vetää mut hankeen. Löysi niiiin ihanan puun, minkä luo oli pakko päästä, vaikka lunta oli hurjasti. Jo Wiltsun kiskaisemanakin nytkähdin eteenpäin, mutta onneksi sekä vyö että talutin joustivat sen verran, etten lentänyt turvalleni hankeen... Ja hetken päästä perässämme tuli irrallaan oleva ajokoira. Siitä onneksi päästiin, kun ärähdin, että menee matkoihinsa.
Ja ne sauvat sitten... Tasaisesti eteenpäin kävellessä kaikki sujui hyvin, mutta kaikessa muussa ne mokomat olivat koko ajan tiellä. Heti kun vauhti hidastui, pyörähti Wiltsu ja remmi kiertyi kaulan ali (mikä ei kaulapannan kanssa aiheuta mitään ongelmia, mutta valjaiden kanssa kyllä). Siinä sitä sitten yritin auttaa ja olla osumatta sauvojen kanssa koiraan... Puhumattakaan kun Wiltsu lähti muutamaan kertaan kiertämään minua ja kiertokäskyä takaisin päin olen aina tehostanut käsimerkein, niin nyt huomasin huitovani epämääräisesti sauvojen kanssa sinne sun tänne. Voi peeveli sentään. Mutta eiköhän tuo lähde sujumaan, kun vähän harjoitellaan - toivottavasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)