Missu-mussukka pääsi pitkästä aikaa töihin ja kokeilemaan tykkääkö jalka huonoa vähän enemmästä toiminnasta.
Otettiin kaksi maalimiestä helppokulkuiseen maastoon ja ihan lyhyillä matkoilla. Missu oli onnesta mykkyrällä päästessään taas hommiin. Se kirmasi kuin nuori tytönhupakko etsimään äijiä eikä jalka vaivannut yhtään. Vasta seuraavana päivänä ilmeni vähän jäykkyyttä taas, mutta ei onneksi mitenkään pahasti. Eli jatkossakin tyttö pääsee aina silloin tällöin mielenterveystreeneihin, otetaan vaan rauhallisemmin ja kunnon mukaan.
Oli niin ihana seurata Missun riemua ja nautintoa hakumetsässä! Riittää taas muisteltavaa mummelille pitkäksi aikaa... tai ainakin joksikin aikaa ;-)
maanantai 26. marraskuuta 2007
tiistai 20. marraskuuta 2007
Koirakuvat-viikkohaaste: herkku
Tällä kertaa koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on herkku. Näillä karvakasoilla pitäisi vain olla jättiherkut, että niitä karvojen seasta näkyisi :-D mutta on niillä kuvissa herkut, katsokaa tarkasti ;-)
Bode on jättänyt oman luunsa ovenrakoon ja tarkistaa, onko Wiltsu kenties saanut jotain parempaa. Ei onnistuisi enää nykyään tuollainen "lähentely" vastaavassa tilanteessa :-( Kuva kesältä 2006.
Tämä viime vuoden marraskuussa otettu kuva olisi sopinut loistavasti myös aiemmin olleeseen hassu-aiheiseen koirakuvat-viikkohaasteeseen, valitettavasti en silloin vielä ollut löytänyt haaste-sivustoa.
Bode herkuttelee luulla ja on näppäränä poikana ratkaissut ahtaan penkin ongelman: takapuoli selkänojalle ja johan on tilaa riittävästi isommallekin pojalle :-D
Missu on aivan puhki. Oma solmuluu on ahmittu ja mamman luun kanssa tekee jo tiukkaa. Pakko siis pitää välillä huilitauko, luu on tietysti visusti jalkojen välissä, ettei mamma vaan tule ja nappaa omaansa takaisin ;-) Kuva vuodelta 1999.
Meidän jengille käy herkuiksi kaikki koiran- ja kissannamit sekä lähestulkoon kaikki mitä ihmisetkin syövät, ehkä salaatinlehtiä lukuun ottamatta ;-) Paitsi tietysti Bodelle, joka ei "äijänä" paljon vihanneksista ja hedelmistä perusta. Missulle ja Wiltsulle uppoaa ihan kaikki niin ruuan seassa kuin muutenkin. Bode sen sijaan häiriintyy jos ruokaan on lisätty jotain "rehuja" tai muuta ylimääräistä ja silloin syöminen kestää, kun lisukkeet pitää siirtää syrjään että ruuan saa syötyä ensin.
Bode on jättänyt oman luunsa ovenrakoon ja tarkistaa, onko Wiltsu kenties saanut jotain parempaa. Ei onnistuisi enää nykyään tuollainen "lähentely" vastaavassa tilanteessa :-( Kuva kesältä 2006.
Tämä viime vuoden marraskuussa otettu kuva olisi sopinut loistavasti myös aiemmin olleeseen hassu-aiheiseen koirakuvat-viikkohaasteeseen, valitettavasti en silloin vielä ollut löytänyt haaste-sivustoa.
Bode herkuttelee luulla ja on näppäränä poikana ratkaissut ahtaan penkin ongelman: takapuoli selkänojalle ja johan on tilaa riittävästi isommallekin pojalle :-D
Missu on aivan puhki. Oma solmuluu on ahmittu ja mamman luun kanssa tekee jo tiukkaa. Pakko siis pitää välillä huilitauko, luu on tietysti visusti jalkojen välissä, ettei mamma vaan tule ja nappaa omaansa takaisin ;-) Kuva vuodelta 1999.
Meidän jengille käy herkuiksi kaikki koiran- ja kissannamit sekä lähestulkoon kaikki mitä ihmisetkin syövät, ehkä salaatinlehtiä lukuun ottamatta ;-) Paitsi tietysti Bodelle, joka ei "äijänä" paljon vihanneksista ja hedelmistä perusta. Missulle ja Wiltsulle uppoaa ihan kaikki niin ruuan seassa kuin muutenkin. Bode sen sijaan häiriintyy jos ruokaan on lisätty jotain "rehuja" tai muuta ylimääräistä ja silloin syöminen kestää, kun lisukkeet pitää siirtää syrjään että ruuan saa syötyä ensin.
maanantai 19. marraskuuta 2007
Otsalampputreenit
Tällä kertaa meille tulikin pimeäntreenit raunioilla, kun aloitettiin sen verran myöhään ja paikalle oli ilmaantunut yllättävän monta koirakkoa. Onneksi en ottanut Bodea mukaan :o sydän kurkussa olisin saanut olla koko ajan, kun olisin pelännyt pojan telovan itsensä siellä, huh! Mutta Wiltsun kanssa ei ongelmia :-) pikkujätkä hoiti taas tehtävän tuttuun tapaansa - vauhdilla! Ohjaajalla oli jälleen kerran vaikeuksia pysyä edes jotenkuten perässä, mutta sekin on varsin normaalia :-(
Tällä kertaa ennakoin ja annoin käskyn samaan aikaan, kun otin remmin pois poitsun kaulasta... ei se varmaan edes kuunnellut, mutta ehdinpä kuitenkin, ennen kuin koira katosi näkymättömiin. Ja tällä kertaa se todella katosi näkymättömiin ja nopeasti, sen verran pimeää alkoi jo meidän vuorolla olla. Onneksi oli otsalamppu päässä, joten ei tullut kompuroitua maassa lojuviin tiiliskiviin sun muihin rojuihin.
Ensimmäinen äijä löytyi hetkessä ja kimeä haukunta alkoi kuulua betonilohkareiden seasta. Tällä kertaa ei ollut luukkua edessä, joten Wiltsu pääsi ongelmitta ihan maalimiehen korvanjuureen konsertoimaan (onneksi mun ei itse tarvitse olla sille maalimiehenä!).
Toinen äijä löytyikin sitten reilusti kauempaa. Mistä ihmeestä se ääni oikein kantautui? Hivenen oli ohjaajalla paikallistamisvaikeuksia ja sitten ilmaisukin vielä katkesi. Kiva. Ei auttanut muu kuin hihkaista jätkälle, että jos nakkeja haluaa, niin olisi syytä avustaa mut paikalle... Onneksi ilmaisu alkoi jälleen kuulua ja löysin perille. Maalimies kertoi, että ilmaisun katkeaminen johtui siitä, että Wiltsu oli keksinyt pienen raon luukun sivusta ja taiteillut siitä piiloon sisälle.
Viimeinen piilo olikin sitten sellainen, ettei Wiltsu onnistunut pääsemään maalimiehen luo, joten pakko oli ilmaista ulkopuolella. Voi poikareppanaa, on se niin julmaa, kun ei saa aina mennä ihan äijän viereen mekastamaan ;-)
Työt sujuivat tosi vauhdilla. Siinä ei Wiltsulla kauaa nokka tuhissut, mutta sitten sitä aikaa tuhraantuikin, kun ohjaaja yritti saada pikakiitäjän kiinni... Niinpä, se haavi on edelleen hankkimatta! Sillä kyllä saisi Wiltsun kätevästi napattua, kun se kuitenkin ihan viereen monesti tulee. Mutta kun en ollut tarpeeksi nopea koppaamaan kiinni, niin jatkoi aina vaan uudestaan matkaansa. Pyydystykseen meni varmaan yhtä kauan aikaa kuin itse työskentelyyn, voih! Täytyy kirjoittaa joulupukille, jospa se toisi mulle koiranpyydystyshaavin ;-)
Tällä kertaa ennakoin ja annoin käskyn samaan aikaan, kun otin remmin pois poitsun kaulasta... ei se varmaan edes kuunnellut, mutta ehdinpä kuitenkin, ennen kuin koira katosi näkymättömiin. Ja tällä kertaa se todella katosi näkymättömiin ja nopeasti, sen verran pimeää alkoi jo meidän vuorolla olla. Onneksi oli otsalamppu päässä, joten ei tullut kompuroitua maassa lojuviin tiiliskiviin sun muihin rojuihin.
Ensimmäinen äijä löytyi hetkessä ja kimeä haukunta alkoi kuulua betonilohkareiden seasta. Tällä kertaa ei ollut luukkua edessä, joten Wiltsu pääsi ongelmitta ihan maalimiehen korvanjuureen konsertoimaan (onneksi mun ei itse tarvitse olla sille maalimiehenä!).
Toinen äijä löytyikin sitten reilusti kauempaa. Mistä ihmeestä se ääni oikein kantautui? Hivenen oli ohjaajalla paikallistamisvaikeuksia ja sitten ilmaisukin vielä katkesi. Kiva. Ei auttanut muu kuin hihkaista jätkälle, että jos nakkeja haluaa, niin olisi syytä avustaa mut paikalle... Onneksi ilmaisu alkoi jälleen kuulua ja löysin perille. Maalimies kertoi, että ilmaisun katkeaminen johtui siitä, että Wiltsu oli keksinyt pienen raon luukun sivusta ja taiteillut siitä piiloon sisälle.
Viimeinen piilo olikin sitten sellainen, ettei Wiltsu onnistunut pääsemään maalimiehen luo, joten pakko oli ilmaista ulkopuolella. Voi poikareppanaa, on se niin julmaa, kun ei saa aina mennä ihan äijän viereen mekastamaan ;-)
Työt sujuivat tosi vauhdilla. Siinä ei Wiltsulla kauaa nokka tuhissut, mutta sitten sitä aikaa tuhraantuikin, kun ohjaaja yritti saada pikakiitäjän kiinni... Niinpä, se haavi on edelleen hankkimatta! Sillä kyllä saisi Wiltsun kätevästi napattua, kun se kuitenkin ihan viereen monesti tulee. Mutta kun en ollut tarpeeksi nopea koppaamaan kiinni, niin jatkoi aina vaan uudestaan matkaansa. Pyydystykseen meni varmaan yhtä kauan aikaa kuin itse työskentelyyn, voih! Täytyy kirjoittaa joulupukille, jospa se toisi mulle koiranpyydystyshaavin ;-)
perjantai 16. marraskuuta 2007
Koirakuvat-viikkohaaste: ulkoilija
Parin viikon tauon jälkeen osallistutaan taas koirakuvat-viikkohaasteeseen. Aiheena on tällä kertaa ulkoilija.
Täällä etelärannikolla oli vielä eilen aivan lumetonta:
Boden ehdoton lempparilelu - niin sisällä kuin ulkonakin - on pallo!
Missu järsii polttopuita, Wiltsu keppejä tai kaarnaa ja Bode juoksentelee pallo suussa.
Mutta tänään, marraskuun 16. päivänä, on lunta maassa:
Juna matkaa pihalla, Missu edellä ja Wiltsu perässä...
Leiki mun kaa! Bode on pudottanut pallonsa Wiltsun viereen
ja odottaa toimintaa (pallo näkyy Wiltsun mahan alla)
Viime vuonna marraskuun alkupuolella oli tilanne aivan toinen :o Pikkuisen on lumitilanteessa eroa :-)
Bodella on painot jalassa ;-)
Täällä etelärannikolla oli vielä eilen aivan lumetonta:
Boden ehdoton lempparilelu - niin sisällä kuin ulkonakin - on pallo!
Missu järsii polttopuita, Wiltsu keppejä tai kaarnaa ja Bode juoksentelee pallo suussa.
Mutta tänään, marraskuun 16. päivänä, on lunta maassa:
Juna matkaa pihalla, Missu edellä ja Wiltsu perässä...
Leiki mun kaa! Bode on pudottanut pallonsa Wiltsun viereen
ja odottaa toimintaa (pallo näkyy Wiltsun mahan alla)
Viime vuonna marraskuun alkupuolella oli tilanne aivan toinen :o Pikkuisen on lumitilanteessa eroa :-)
Bodella on painot jalassa ;-)
tiistai 13. marraskuuta 2007
Synttärikemut raunioilla
Perjantaina käytiin aamupäivällä Wiltsun kanssa rauniotreeneissä. Missu on yhä edelleen jalkansa kanssa rajoitetulla liikunnalla, joten se ei ennakkosuunnitelmista poiketen päässytkään mukaan :-( Ja koska Wiltsu vei pikkupizzoja ja pullaa treeneihin synttäreidensä kunniaksi, niin olihan nyt oikeastaan sen treenivuoro jo siksikin.
Treenit menivät loistavasti, kuten rauniotreenit yleensäkin. Siis kunhan ei ole liian tarkka... Koiran ohjaaminen kun nyt oli vähän niin ja näin. Käskyä en ehtinyt antaa, vaan Wiltsu ampaisi matkaan heti, kun remmistä irti pääsi (aivan liian hidas ohjaaja!). Suurimmaksi osaksi mulla ei ollut mitään havaintoa koirasta, mutta oletin, että se kävi omatoimisesti alueen suht tarkasti läpi :o
Ensimmäinen ilmaisu kuului jostain tosi "syvältä". Hetken aikaa pyörin betonilohkarekasan ympärillä, ennen kuin osasin paikallistaa, mistä haukku kuului. Wiltsu oli taas tuttuun tapaansa onnistunut änkeämään maalimiehen luo piiloon. Täytyy olla tosi tiivis umpipiilo, että Wiltsun saa pysymään ulkopuolella. Se onnistuu luikertelemaan mitä pienimmistäkin koloista ja raoista.
Toisen äijän luona se liukuili noin 45 asteisen betoniseinämää pitkin useampaan otteeseen, kun kuvitteli pääsevänsä siitä jotenkin äijän luo. Jonkin ajan kuluttua kiersi viimein lohkareen sivulle ja sitten minäkin jo hoksasin, missä maalimies luuraa.
Kolmannen kohdalla alkoi olla jo vähän enemmänkin kohellusvaihetta päällä. Wiltsu juoksi päättömästi sinne tänne ja lopulta meinasi niskat nyrjähtää, kun kesken vauhdin havaitsi viimeisenkin kadonneen...
Lopuksi testattiin vielä uusia "kiipeilytelineitä". En tiedä mikä kolmikerroksinen hökötys radalle on ilmestynyt ja mikä sen tarkoitus on, mutta Wiltsu kävi sitä kuitenkin vähän katsastamassa. Samoin kontin päälle menevät ritiläportaat tuli testattua. Omatoimisesti meni pikkaisen matkaa ylöspäin ja Katin perässä sitten ihan ylös asti. Ei näyttänyt olevan mitään ongelmia.
Treenit menivät loistavasti, kuten rauniotreenit yleensäkin. Siis kunhan ei ole liian tarkka... Koiran ohjaaminen kun nyt oli vähän niin ja näin. Käskyä en ehtinyt antaa, vaan Wiltsu ampaisi matkaan heti, kun remmistä irti pääsi (aivan liian hidas ohjaaja!). Suurimmaksi osaksi mulla ei ollut mitään havaintoa koirasta, mutta oletin, että se kävi omatoimisesti alueen suht tarkasti läpi :o
Ensimmäinen ilmaisu kuului jostain tosi "syvältä". Hetken aikaa pyörin betonilohkarekasan ympärillä, ennen kuin osasin paikallistaa, mistä haukku kuului. Wiltsu oli taas tuttuun tapaansa onnistunut änkeämään maalimiehen luo piiloon. Täytyy olla tosi tiivis umpipiilo, että Wiltsun saa pysymään ulkopuolella. Se onnistuu luikertelemaan mitä pienimmistäkin koloista ja raoista.
Toisen äijän luona se liukuili noin 45 asteisen betoniseinämää pitkin useampaan otteeseen, kun kuvitteli pääsevänsä siitä jotenkin äijän luo. Jonkin ajan kuluttua kiersi viimein lohkareen sivulle ja sitten minäkin jo hoksasin, missä maalimies luuraa.
Kolmannen kohdalla alkoi olla jo vähän enemmänkin kohellusvaihetta päällä. Wiltsu juoksi päättömästi sinne tänne ja lopulta meinasi niskat nyrjähtää, kun kesken vauhdin havaitsi viimeisenkin kadonneen...
Lopuksi testattiin vielä uusia "kiipeilytelineitä". En tiedä mikä kolmikerroksinen hökötys radalle on ilmestynyt ja mikä sen tarkoitus on, mutta Wiltsu kävi sitä kuitenkin vähän katsastamassa. Samoin kontin päälle menevät ritiläportaat tuli testattua. Omatoimisesti meni pikkaisen matkaa ylöspäin ja Katin perässä sitten ihan ylös asti. Ei näyttänyt olevan mitään ongelmia.
Kotona taas
Brysselin reissu heitetty ja kotona ollaan taas. Tai oltu jo toista viikkoa, mutta en ole aiemmin jaksanut ja ennättänyt tänne mitään näpytellä.
Reissu meni oikein hienosti ja koiratkin olivat kuulemma olleet rauhallisempia ja käyttäytyneet paremmin poissa ollessani, hmm. Eipä mua taidettu hirveästi kaivata :-( Mutta onneksi sain kuitenkin tulla takaisin kotiin :-)
Wiltsu sai myöhästyneet synttäriherkut kotiin päästyäni, kun itse syntymäpäivänään ei ollut saanut muuta extraa kuin vähän maksalaatikkoa ruuan sekaan. Pikku ressukkaparka :-(
Pistokset pistetty
Missu on nyt saanut kaikki neljä Cartrophen-pistosta. Eilen käytiin hakemassa sarjan viimeinen. Viime viikolla annoin kertaalleen särkylääkettä, kun Missu-mussukka ontui taas. Edellisellä viikolla se sai särkylääkettä muutamaankin otteeseen ja nytkin se on jo ehtinyt ontua, joten ei ainakaan vielä ole pistoksista ollut hirveästi hyötyä. Tosin paremmassa kunnossa se on kuin ennen pistoksia, joten jonkinlainen hyöty nyt kuitenkin. Täytyy tehdä jatkossa niin, että käydään kerran kuussa hakemassa pistos, mikäli oireilu jatkuu.
Kovasti tekisi mieli ottaa Missu mukaan seuraaviin rauniotreeneihin, mutta se ei taida olla kovin järkevä ajatus. Katsotaan sitten jossain vaiheessa myöhemmin, jos jalka olisi vähän paremmassa kunnossa.
Reissu meni oikein hienosti ja koiratkin olivat kuulemma olleet rauhallisempia ja käyttäytyneet paremmin poissa ollessani, hmm. Eipä mua taidettu hirveästi kaivata :-( Mutta onneksi sain kuitenkin tulla takaisin kotiin :-)
Wiltsu sai myöhästyneet synttäriherkut kotiin päästyäni, kun itse syntymäpäivänään ei ollut saanut muuta extraa kuin vähän maksalaatikkoa ruuan sekaan. Pikku ressukkaparka :-(
Pistokset pistetty
Missu on nyt saanut kaikki neljä Cartrophen-pistosta. Eilen käytiin hakemassa sarjan viimeinen. Viime viikolla annoin kertaalleen särkylääkettä, kun Missu-mussukka ontui taas. Edellisellä viikolla se sai särkylääkettä muutamaankin otteeseen ja nytkin se on jo ehtinyt ontua, joten ei ainakaan vielä ole pistoksista ollut hirveästi hyötyä. Tosin paremmassa kunnossa se on kuin ennen pistoksia, joten jonkinlainen hyöty nyt kuitenkin. Täytyy tehdä jatkossa niin, että käydään kerran kuussa hakemassa pistos, mikäli oireilu jatkuu.
Kovasti tekisi mieli ottaa Missu mukaan seuraaviin rauniotreeneihin, mutta se ei taida olla kovin järkevä ajatus. Katsotaan sitten jossain vaiheessa myöhemmin, jos jalka olisi vähän paremmassa kunnossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)