Isäntä aloitti viime viikolla puukatoksen rakentamisen pihalle, että saataisiin viimein polttopuut pois läjistä ja siisteihin pinoihin kuivumaan. Katoksen rakentamista valvottiin tiukasti. Hyvä jos edes yhtä pientää soramurusta sai laittaa, ilman, että sitä joku oli vahtimassa.
Jaahas, mitä täällä tapahtuu? Miksi tähän on laitettu tällainen kehikko ja miksi tänne laitetaan soraa?
Tuleeko tästä pieni pelikenttä? Taidanpa heti testata miten tässä sujuu pallonpeluu.
No ei väkisin. Vaikka aika tärkeetä tää olis testata jo nyt, ettet vaan turhaan rakenna.
Kyl musta tuntuu, et tää vatupassi on parempi kuin toi toinen, ota tää.
Tuleekohan toi nyt ihan varmasti suoraan...
Isi hei, nää karsinat on vähän hassun muotoiset. Toisin päin puoliksi laitettuna meille olis tullut paremmat makuupaikat.
Ja vielä lisää soraa, ootko nyt ihan varma?
No ihan sama, laita sinne ympärille vaikka kuinka paljon, mut tää mun kohta on jo hyvä, tähän ei enää tarvi lisää.
Minä vedän nyt tirsat, herätä sitten, kun olet saanut laitettua tarpeeksi soraa ja aletaan tehdä taas jotain kivempaa.
Mitäs täällä työmaalla tänään tapahtuu?
Äh, ei jaksa kiinnostaa, heippa.
Mulla on nyt tauko. Paha vaan, ettei iskä ole saanut järjestettyä autoon tilaa mulle, on nääs vähän ahdasta täällä.
Hällä väliä, porakone ja naulalaatikko toimittavat kyllä hätätilassa tyynyn virkaa.
Wiltsu ja Bode ovat varmaan lukeneet Peter Maylen kirjan Vuosi Provencessa, kun tietävät niin hyvin, että ranskalaisten koirien tehtävä on olla aina tiellä...
maanantai 15. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
Suomen Briard ry 30 vuotta
Suomen Briard ry vietti viikonloppuna 30-vuotisjuhlaansa Aulangolla. Sain kutsun After Party -tapahtumaan missä jaettiin huomionosoituksia pitkäaikaisesta toimimisesta rotuyhdistyksen hyväksi. Huomionosoituksia jaettiin useita ja oli kiva nähdä vanhoja tuttuja naamoja pitkästä aikaa.
14,5 vuotta toimin Briard-lehden päätoimittajana. Pesti alkoi joulunumerosta 1992 ja päättyi vuoden 2007 ensimmäiseen numeroon. Tulosjulkaisun puhtaaksikirjoitukseen minut värvättiin varmaan jo yli vuosi aiemmin. Muistaakseni joskus vuoden 1991 kesällä tai syksyllä, koska siinä vaiheessa ensimmäisestä briardistani Riinasta, joka syntyi 10.11.1991, ei ollut vielä tietoakaan. Leskisen Virpin kanssa oli jo sovittu, että Ranskasta tulee mulle narttupentu sijoitukseen, mutta koska, sitä vielä jännitettiin.
Kaiken kaikkiaan noin 16 vuotta yhdistyshommia on siis takana; yli puolet yhdistyksen iästä. Aivan liian pitkä aika, koska into oli lopahtanut jo ja työ muuttunut rutiininomaiseksi. En kuitenkaan halunnut heittää pyyhettä kehään, vaan odotin kunnes uusi päätoimittaja löytyy ja astuu remmiin. Onneksi uusi innokas ihminen viimein löytyi ja minä sain jäädä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä.
Briard-lehden päätoimittaja on neljän vuoden eläkkeelläoloaikanani ehtinyt jo vaihtua muutamaankin kertaan. Oma 14,5-vuoden rupeamani oli ehdottomasti liian pitkä, mutta vuosi tai kaksi taas on mielestäni kovin lyhyt aika. Jossain siinä välissä voisi olla sopiva "kultainen keskitie". Vaan koskaanhan ei tiedä miten elämä heittelee ja on täysin ymmärrettävää, että ensimmäiseksi luovutaan vapaaehtoishommista, kun jostain on luovuttava.
Kiva oli pitkästä aikaa käydä briard-tapahtumassa. Hieman jännitti etukäteen, tunneko sieltä enää ketään. Helpotus oli suuri, kun autosta noustessani näin ensimmäisenä Tanskan Tuulan, yksi tuttu ainakin paikalla. Ja sen jälkeen alkoikin tuttuja näkyä muitakin, ihan turhaan jännitin.
Harvinainen kuva; Bode ilman palloa (pallo on toki maassa Boden edessä, vaikkei kuvassa näykään).
Bodea kyseltiin ja toivottiin joskus näytille. Tuon metsäläisen vieminen näyttelyyn on vaan sellainen show, että se ei hirveästi innosta. Enkä muutenkaan ole mikään näyttelyihminen. Mutta ehkä pikku-Bodil vielä joskus näyttelykehässä pyörähtää, eihän sitä koskaan tiedä. Tai jos jossain järjestään pallonpelausshow, niin siihen Bode lähtee varmasti mukaan. Kukaan muu ei taatusti hallitse pallonpeluuta paremmin, niin paljon meillä treenataan ;-)
Vielä kerran lämpimät onnittelut 30-vuotiaalle Suomen Briard ry:lle ja kiitos huomionosoituksesta!
14,5 vuotta toimin Briard-lehden päätoimittajana. Pesti alkoi joulunumerosta 1992 ja päättyi vuoden 2007 ensimmäiseen numeroon. Tulosjulkaisun puhtaaksikirjoitukseen minut värvättiin varmaan jo yli vuosi aiemmin. Muistaakseni joskus vuoden 1991 kesällä tai syksyllä, koska siinä vaiheessa ensimmäisestä briardistani Riinasta, joka syntyi 10.11.1991, ei ollut vielä tietoakaan. Leskisen Virpin kanssa oli jo sovittu, että Ranskasta tulee mulle narttupentu sijoitukseen, mutta koska, sitä vielä jännitettiin.
Kaiken kaikkiaan noin 16 vuotta yhdistyshommia on siis takana; yli puolet yhdistyksen iästä. Aivan liian pitkä aika, koska into oli lopahtanut jo ja työ muuttunut rutiininomaiseksi. En kuitenkaan halunnut heittää pyyhettä kehään, vaan odotin kunnes uusi päätoimittaja löytyy ja astuu remmiin. Onneksi uusi innokas ihminen viimein löytyi ja minä sain jäädä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä.
Briard-lehden päätoimittaja on neljän vuoden eläkkeelläoloaikanani ehtinyt jo vaihtua muutamaankin kertaan. Oma 14,5-vuoden rupeamani oli ehdottomasti liian pitkä, mutta vuosi tai kaksi taas on mielestäni kovin lyhyt aika. Jossain siinä välissä voisi olla sopiva "kultainen keskitie". Vaan koskaanhan ei tiedä miten elämä heittelee ja on täysin ymmärrettävää, että ensimmäiseksi luovutaan vapaaehtoishommista, kun jostain on luovuttava.
Kiva oli pitkästä aikaa käydä briard-tapahtumassa. Hieman jännitti etukäteen, tunneko sieltä enää ketään. Helpotus oli suuri, kun autosta noustessani näin ensimmäisenä Tanskan Tuulan, yksi tuttu ainakin paikalla. Ja sen jälkeen alkoikin tuttuja näkyä muitakin, ihan turhaan jännitin.
Harvinainen kuva; Bode ilman palloa (pallo on toki maassa Boden edessä, vaikkei kuvassa näykään).
Bodea kyseltiin ja toivottiin joskus näytille. Tuon metsäläisen vieminen näyttelyyn on vaan sellainen show, että se ei hirveästi innosta. Enkä muutenkaan ole mikään näyttelyihminen. Mutta ehkä pikku-Bodil vielä joskus näyttelykehässä pyörähtää, eihän sitä koskaan tiedä. Tai jos jossain järjestään pallonpelausshow, niin siihen Bode lähtee varmasti mukaan. Kukaan muu ei taatusti hallitse pallonpeluuta paremmin, niin paljon meillä treenataan ;-)
Vielä kerran lämpimät onnittelut 30-vuotiaalle Suomen Briard ry:lle ja kiitos huomionosoituksesta!
Lusikkahaarukka
Viime viikolla täällä kävi Peten suuri unelma, lusikkahaarukka, muokkaamassa meille tulevan tien liittymän aivan uuteen uskoon. Tienpätkämme liitettiin viimein tiekuntaan ja nyt meillä on loistavasti molempiin suuntiin ajettava ja huiman iso risteys. Tien alitse kulkee nyt myös putki ohjaamassa sade- ja sulamisvesiä ojaan, joten tien pitäisi pysyä paremmassa kunnossakin.
Jos jollain pyörii joku tällainen lusikkahaarukka tarpeettomana nurkissa, niin meillä se saa uuden rakastavan kodin. Pienenpikin kuulemma kelpaa.
Jos jollain pyörii joku tällainen lusikkahaarukka tarpeettomana nurkissa, niin meillä se saa uuden rakastavan kodin. Pienenpikin kuulemma kelpaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)