... totesi Bode perjantai-iltana, kun torpan valtasi yhtäkkiä täydellinen pimeys.
Wiltsu oli jo aiemmin viikolla kammattu ja nyt oli Boden vuoro. En vaan mitenkään onnistu ottamaan kampaa käteeni ilman, että Bode sen huomaa - ja häviää siinä silmänräpäyksessä. Vaikka Bode pieni onkin ja piiloutuu helposti, on minusta kuitenkin kehkeytynyt tässä vuosien varrella melkoinen konkari etsimään piiloon sännännyttä koiruutta. Ja tälläkin kertaa herra löytyi, vaikka hyvän piilon oli taas löytänyt. Tuskin olisi yhtään matalampana voinut maata isin tuolin alla.
Ei mami huomaa, jos makaan tässä matalana ja ihan hipihiljaa.
Hetken ehdin poikaa kammata, kunnes pimeys valtasi meidät. Myrsky oli katkaissut sähköt. Bode armahdettiin tällä kertaa ja siinä sitä sitten istuttiin kynttilänvalossa.
Sunnuntaina tyhjennettiin kaapista sinne kerätyt pahvikääreet. Tarkoitus oli laittaa ne kassiin ja viedä kierrätykseen, mutta kassi täyttyi ennen kuin sinne saatiin ensimmäistäkään pahvikäärettä laitettua.
Mitäs täällä on?
Tää on aika kiva, saanko tän?
Lopulta Wiltsu kuitenkin luopui kassista ja pahvikääreet saatiin sinne.