Koirakuvat-viikkohaaste: lumi

Lumi? Lumi? Hmm. Jonkinlainen hämärä muistikuva siitä kyllä on, mutta... Oliko se sitä valkoista, mitä on nyt parina päivänä hetken maassa näkynyt ja mitä joskus muinoin oli enemmän ja pitempään?

Niinpä, ei täällä etelärannikolla ole lunta pahemmin tänä talvena näkynyt ja kun viime viikon parin lumisen päivän kuvasaldon ehdin jo laittaa aiempaan kirjoitukseen, niin ei auta muu, kuin osallistua koirakuvat-viikkohaasteeseen taas vanhoilla kuvilla :-(


Boden ensikosketuksia lumeen (marraskuu 2006)


Wiltsua ärsyttää jalkoihin takertuvat lumipaakut (marraskuu 2006)


Missu pikkutyttönä hautaamassa keppiä lumihankeen (talvi 97/98)

Ja tällaiselta täällä näyttää tänään - ei tietoakaan lumesta:


Olisihan sitä ihan kiva päästä lumeen peuhaamaan, mutta kun sitä ei vaan näy :-( Bodelle tosin käy kyllä hyvin sekin, että joku potkii palloa. Muu jengi viihtyy sisällä, kun pihalla on - yök - niin kuraista...

Pitääkö tunnustaa?

Kerta toisensa jälkeen olen kehunut, kuinka kiltti tyttö Missu on, kun pysyy aidatulla alueella, toisin kuin pojat. Viime viikolla jouduin järkytyksekseni huomaamaan, että ei se ihan aina niin olekaan.

Yhtenä päivänä tuossa viime viikolla huhuilin koiria sisälle. Ei näy ketään missään. Hetken päästä Bode tulee pihan perältä. Selvä, yksi koira näkyy, mutta missä ihmeessä on Missu? (Wiltsu oli tietenkin ollut jo aikapäiviä sitten sisällä.) Missun kuulo on iän myötä muuttunut hyvin valikoivaksi, joten ei ollenkaan tietoa, oliko se edes kuullut mun kutsuvan.

Mitenköhän minä tänne olen joutunut?

Ja sitten se näkyi... Jolkotteli naapuritontille menevää tietä pitkin - jep, aidan ulkopuolella. Minä en ollut uskoa silmiäni. Mitä ihmettä se siellä teki ja miten se oli sinne mennyt? Luulisi mummelilla sentään sen verran paikkoja kolottavan, ettei nyt rupeaisi aidan yli hyppäämään, kuten tuo pojankloppi. Mutta siellä se vain oli. Ja kun huomasi, että hänen armoaan kutsuttiin, lähti epätoivoisesti etsimään paikkaa, mistä pääsisi takaisin pihan puolelle. Ei löytynyt sopivaa reikää aidasta, joten ihan pakko oli kiertää portille asti odottamaan, että joku ystävällisesti avaisi sen...

Kävelin myöhemmin aidan reunustan läpi enkä nähnyt missään sellaista kohtaa, mistä vanhus olisi läpi mennyt. Ei taida jäädä muuta mahdollisuutta kuin se, että se on todellakin hypännyt yli. Ehkä Bode on mennyt edeltä ja Missulla ollut niin kova vauhti päällä, ettei ole edes huomannut hyppäävänsä?

Käsittämätöntä kuitenkin, enkä taatusti olisi uskonut, jos en omin silmin olisi nähnyt. Huono tuuri vaan kävi, kun isäntä oli talvilomalla ja todisti tilannetta. Muuten olisin varmaan yrittänyt epätoivoisesti painaa delete-nappulaa unohtaakseni koko jutun niin, ettei olisi tarvinnut kertoa siitä kenellekään. Nyt kyllä kuulen siitä joka kerta, kun edes suunnittelenkaan motkottavani pojille jostain asiasta... :-(

Maailmankirjat sekaisin

Jippii, maa on valkoinen! Täällä on taas vihdoin lunta ja ihan kunnolla onkin! Koirat ovat onnesta sekaisin ja peuhaavat riemuissaan pihalla.

Riemu ja onnellisuus tosin katoavat nopeasti, kun koittaa sisääntulohetki. Ei kai vaan taas pidä mennä suihkuun? Ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että ihan heti kohta ei mennäkään takaisin ulos. Eihän sitä nyt märillä tassuilla mennä lumihankeen tepastelemaan. Tylsää :-(

Wiltsu on sairas

Tänään aamuruuan jälkeen Bode ja Wiltsu menivät pihalle, kuten normaalistikin (Missu ei ennättänyt mukaan, kun sen piti tiskata kaikkien ruokakupit). Jäin ovensuuhun odottelemaan, kun Wiltsu yleensä käy ruokailun jälkeen vain nostamassa koipeaan ja haluaa heti takaisin sisälle. Vaan eipä halunnutkaan tänään. Pistin siis oven kiinni ja siirryin seuraamaan tilannetta ikkunasta.


Hetkinen hei, siis mitä tässä tapahtuu?

Hetken päästä todistin aivan uskomatonta näkyä. Wiltsu makasi Boden edessä maassa pylly pystyssä. Jonkin aikaa kesti, ennen kuin tajusin mitä siinä tapahtui; Wiltsu haki Bodea leikkiin. Ihan oikeasti! Ja monta kertaa! Bode oli hetken aikaa yhtä hölmistynyt kuin minäkin eikä ymmärtänyt ihan heti lähteä leikkiin mukaan. Mutta kun Wiltsu oli muutaman kutsun esittänyt, niin Bodekin uskoi, että tämä on nyt ihan totta. Ja sitten sitä mentiin...

Mulle tuli kiire rynnätä yläkertaan hakemaan kameraa. Pitihän sitä nyt jotain todistusaineistoa saada näin harvinaisesta ja epätavallisesta tapahtumasta. Ihme ja kumma, pattereista ei loppunut virta, mutta ihan ilman vastoinkäymisiä ei tietystikään selvitty; muistikortti oli täynnä yhden kuvan näpättyäni. Mutta onneksi leikki jatkui niin pitkään, että ehdin kylmästi raakata joitain vanhimpia kuvia kortilta pois, että saisin edes yhden sellaisen kuvan, mistä näkisi, mitä pojat puuhasivat.

Peuhaaminen jatkui ja jatkui. Olin jo varma, että Wiltsu pitää kohta kiikuttaa lääkäriin, sen täytyi olla sairas kun noin innokkaasti halusi leikkiä Boden kanssa. Normaalisti se saattaa ihan pienen hetken osoittaa kiinnostustaan Bodea kohtaan ja sen jälkeen alkaa taas nurina, että viekää tuo pois, jos se ei anna mun olla rauhassa.

No niinpä tietysti...
Olisihan tuo pitänyt arvata,
mistä Wiltsun yllättävä kiinnostus Bodea kohtaan johtui ;-)

Väärä hälytys

Mun oli pakko siirtyä takaisin sisälle, kun en ollut edes takkia ehtinyt heittää niskaani. Jaloissakin oli vain ainot, joten piti kuvata poikien touhua yläilmoista terassilla seisten :-(

Jatkoin tilanteen seuraamista ikkunasta. Ja hetken päästä selvisi, mistä Wiltsun epänormaali käytös johtui. Ei se ollutkaan kipeä, se oli vaan taas saanut päähänsä, että Bode on sittenkin tyttö! Ja mitäpä siihen sanoisi. Molemmilla oli tosi kivaa, Bode oli onnesta soikeana, kun Wiltsu halusi leikkiä ja peuhata sen kanssa ja Wiltsu riehui kerrankin oikein kunnolla. Ei kai siitä mitään haittaakaan voi olla, että toinen on lemmekkäällä tuulella ja toinen ei ymmärrä, että peuhaamishalukkuuteen on joku ihan muu syy kuin halu leikkiä? ;-) Molemmilla kun oli hurrrrjan hauskaa!

Ja sekoilu jatkuu

Otin eilenkin Wiltsun hakuilemaan, kun meillä meni viime kerta niin pahasti penkin alle. Ajattelin, että saadaan yhdet kunnon treenit Wiltsun kanssa läpi ja sitten voin taas keskittyä Bodeen - ainakin siksi aikaa, kunnes päästään taas jälkeilemään. Vaan toisin kävi :-(

Kaikki meni pieleen. Ensinnäkin sattui viikon kurjin keli treenipäiväksi (ja mikähän siinä muka on jotenkin poikkeuksellista - ei sitten niin mikään...). Treeneissä piti olla tarjolla kakkua vaan eipä ollutkaan. Ihan turhaan olin jättänyt mahaan reilusti tilaa herkuille. Ja jälleen kerran kastelin kenkäni jo heti alkuun aluetta tallottaessa. Tällä kertaa en astunut veteen, mutta upposin sen verran syvälle hankeen, että kenkä hörppäsi pari litraa lunta sisäänsä ja ennen kuin pääsin kengän tyhjentämään, oli iso osa lumesta jo sulanut ja kastellut sukat :-( Ehkä minä joskus opin pukeutumaan kelin mukaan...

Kiva päästä metsään juoksentelemaan

Itse treeneissä Wiltsua kiinnosti jälleen kaikki muu kuin metsässä makaavat äijät. Tällä kertaa merkkailut ja haistelut eivät olleet niin suuressa osassa kuin edellisellä kerralla, mutta nyt se juoksenteli sitäkin enemmän ihan päättömästi sinne tänne.

Ensimmäiseltä äijältä tarvittiin avuksi äänimerkki, että Wiltsu muisti mitä oltiin tekemässä. Äänimerkin jälkeen herra suvaitsi mennä maalimiehen luo, mutta oli kuulemma suunnitellut häippäsevänsä. Onneksi maalimies toimi nopeasti ja sai pojan pysymään luonaan (en huomannut kysyä, oliko Wiltsu yrittänyt lähteä jo ennen kuin aloitti ilmaisun vaiko vasta haukkujen välissä?). Yleensä se on pysynyt maalimiehen luona ihan hyvin. En tiedä mistä moinen johtui.

Toinen äijä makasi kaatuneen puunrungon päällä noin metrin korkeudella (?) maasta. Useamman lähetysyrityksen ja lähetyspaikanvaihdon jälkeen homma vihdoin hoitui.

Viimeinen äijä joutui näyttäytymään pariinkin otteeseen, ennen kuin herra suvaitsi jättää koheltamisen ja ryhtyä työskentelemään.

Kaikki tämä eikä edes kakkua ollut tarjolla :-( on se vaan niin väärin!

Koirakuvat-viikkohaaste: haju

Kerrankin olen ajoissa liikkeellä ja osallistun jo heti ensimmäisenä päivänä koirakuvat-viikkohaasteeseen enkä vetkuttele viime tippaan, kuten yleensä! :-D

Jos ei näin isolla nenällä haista hyvin, niin millä sitten? ;-)
(lokakuu 07)

Haasteen aiheena on tällä kertaa haju ja siitä tulikin heti mieleeni Boden iiiso nenä, joka tuppautuu ihan joka paikkaan ja jolla kelpaa kyllä kieltämättä haistella! ;-) Mutta koska edellisen viikon haasteen teema jäi mulla "päälle", niin kaivoin vain muutaman vanhan kuvan koneen sisuksista (ja noh, yhden kuvan sentään skannasin)... Toivotaan, että laiskuus olisi seuraavaan haasteeseen mennessä jo vihdoin tiessään tai helpottanut ainakin sen verran, että saisin vihdoin viimein edes muutaman uudenkin kuvan näytille.

Mitä oot syönny?
Kyselee Wiltsu ja haistelee Missun suupieliä tarkistaakseen, ettei Missu vaan ole saanut salaa mitään herkkuja.
(huhtikuu 06)

Wiltsu haistaa herkästi ruuan ja kaiken syötäväksi kelpaavan (siis Wiltsun mielestä). Vielä jokin aika sitten siltä ei ollut mikään kaapin ulkopuolella oleva syötävä turvassa. Pisteli kerran jopa tiskipöydälle hetkeksi vartioimatta jätetyn viinirypäletertun rankoineen päivineen poskeensa... Onneksi se nykyisin jo tietää ja uskoo, ettei kuole nälkään, vaikkei ihan kaikkea haistamaansa ruokaa yrittäisikään napata.

Missun nenäharrastuksiin taas kuuluu lumihankeen kaivautuminen. Tai kuului silloin, kun lunta vielä täällä tavattiin :-( Tänä talvena ei lunta ole riittävästi maahan jäänyt, että harrastusta olisi voinut jatkaa. Normaalisti Missulta häviää vain kuono-osa lumeen, joskus lähes koko pää, mutta muutaman kerran on meinannut hävitä koko koira lumen alle, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä.


Pellolla tuli lumen alta joku niin kiinnostava haju, että Missu päätti kaivautua vaikka Kiinaan asti hajunlähteen löytääkseen... vain pylly näkyy enää maanpinnalla. (maaliskuu 00)

Aamunavaus

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa niin aikainen aamuherätys, että minäkin näin miten koiramussukat hoitavat aamu-ulkoilunsa. Kuulen kyllä yläkertaan, kun Missu ja Bode tömistelevät jo heti aamusta sisällä ja kovempaa ääntä pääsee siinä vaiheessa, kun ovat kahdestaan pihalla. Mutta se, että Missu juoksuttaa (tai ainakin yrittää juoksuttaa) myös Wiltsua, oli mulle ihan uusi asia.

Aamuisinhan meillä on tehty suunnilleen lokakuulta asti siten, että ensin menevät Wiltsu ja Missu käymään pihalla ja kun Wiltsu haluaa tulla sisälle, on Boden vuoro mennä pihalle Missun kanssa. Tämä siksi, kun aamuisin koirat ovat niin täynnä "ylimääräistä" energiaa, että Boden ja Wiltsun välille syntyy liian herkästi sotatila. Kun pojilta on saatu pahimmat höyryt pois ja kierrokset vähän laskevat, niin ne tulevat kyllä toimeen keskenäänkin.

Oho, vessa onkin varattu

Sunnuntaiaamuna avasin puoliunessa vessanoven ja törmäsin Boden nenään. Katseltiin siinä hölmistyneenä toisiamme. Bode ihmetteli, mitä minä tein alhaalla niin aikaisin eikä tehnyt elettäkään liikahtaakseen. Oli kai sitä mieltä, että minä en kuitenkaan osaa laskea sitä oikein ulos vaan olisi parempi odottaa, että isi tulee ja hoitaa homman niin kuin normaalistikin... Ehkä herra oli oikeassa, joten tyydyin laittamaan vessan oven takaisin kiinni ja odottelemaan kiltisti vuoroani.

Siinä odotellessani katselin ikkunasta, kun Wiltsu oli pissalla ja Missu - 10,5 v. - vaani jonkin matkan päässä. Kun Wiltsu lähti tulemaan terassille päin, syöksyi Missu kohti ja sitten sitä juostiin tuhatta ja sataa. Eli Missu tekee Wiltsulle ihan samaa mitä Bodekin. Mutta onneksi se ei Missun tekemänä selvästikään ärsytä Wiltsua niin kuin käy Boden kohdalla. Ja Missu jaksaa myös odottaa vaanien. Bodella ei kärsivällisyys aina riitä, vaan se menee louskuttamaan Wiltsun niskaan. Ja ärsyttäähän se, kukapa sellaista sietäisi!

Missu on kyllä erinomainen apu poikien energian purkuun :-D Se spurttailee aamuisin kuin nuori tytönhupakko. Ei näy enää merkkiäkään jalkakivusta, vaikkei pistoksilla olla käyty eikä kipulääkettäkään ole tarvinnut antaa! Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että se neljän pistoksen Cartrophen-kuuri tosiaan auttoi. Kyllä on hyvä mieli!

Wiltsu hajujen maailmassa

Tänään - siis sunnuntaina - soi herätyskello puoli kahdeksalta aamulla. Voi itku, joko sitä pitäisi näin aikaisin ruveta heräilemään hakuharrastuksen takia :-( Noh, onneksi oli kakkukestit tiedossa, niin aamuherätys ei ollut ihan niin hirvittävä kuitenkaan.

Wiltsun hakuilusta ei yleensä ole juuri mitään kerrottavaa. Eipä ole nytkään. Normaalisti se pelaa suht hyvin. Tällä kertaa se ei pelannut ollenkaan eli ei tullut treeneistä mitään.

Mua ei nyt kiinnosta

Wiltsulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä oltiin tekemässä. Herra matkasi nenä maassa, haisteli kaikki puut, risut, mättäät jne. Merkkaili kaikenaikaa ja joka paikkaan. Korvat sillä oli ummessa, joten kuulo ei pelannut ollenkaan. Hermothan siinä meinasi mennä.

Vahva epäilys oli, että joku juoksuinen narttu oli aiemmin ollut alueella. Ja kun ryhmän toisella uroksellakin oli ihan samanlaista touhua, niin ei kai siinä muusta voinut olla kyse.

Apuja!

Ei auttanut muu, kuin pyytää jokaiselta maalimieheltä äänimerkki. Muuten olisivat vieläkin metsässä, kun Wiltsua ei kiinnostanut pätkän vertaa etsiä tyyppejä, jotka aina eksyvät samoissa paikoissa nakkipurkkien kanssa. Äänimerkillä herra suvaitsi käydä ilmaisemassa äijät ja nakkien hotkimisen jälkeen palattiin taas haistelu- ja merkkailulinjalle.

Noh, saipahan jätkä ainakin juoksennella jos ei muuta. Ja eiköhän meillä sitten seuraavalla kerralla ole taas vähän paremmat treenit... Toivotaan!

Koirakuvat-viikkohaaste: laiska

Koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on tällä kertaa laiska. Meillä emäntä on niin laiska, ettei viitsinyt ottaa uusia kuvia, vaan päätti lätkäistä taas kerran vanhoja kuvia kehiin. Kohtahan on jo uuden haasteen aika, joten kiirekin on, että mukaan ennätetään (seliseli) :-D


Missu jaksoi kyllä syödä, mutta nukahti ruokakuppiinsa, kun laiskotti niin kovin... (maaliskuu 07)


Mikähän ihme Missun ruokakupissa on, kun Bodekin nukahti sen ääreen? (kesä 07)


Wiltsu laiskottelee sohvalla (syyskuu 07)