Kyllä oli jalka taas niin vietävän kipeä, ettei sille voinut yhtään varata. Pakko oli pitää ilmassa ja ilme oli surkeaakin surkeampi. Wiltsun säälipisteiden keruu oli taas vaihteeksi maanantaina huipussaan.
Sunnuntaina se taisi - siis ihan oikeasti - lenkillä hieman venäyttää vasenta etujalkaansa, kun toikkaroi polun jäisellä kohdalla. Mutta maanantainen surkeus oli kyllä ihan puhdasta huijausta. Ei ollut jalka kipeä eikä edes aristanut yhtään herran sännätessä täysillä ovelle räyhäämään ja kahvaa rämpyttämään, kun ajokoirat louskuttivat lähistöllä. Jalka kipeytyi todenteolla vasta, kun minä ärähdin, että nyt riitti möykkääminen! Pojan ilme muuttui surkeaksi ja jalka kohosi ilmaan. "Sattuu niin vietävästi, älä ole mulle vihainen!"
Olisi kiva tietää, venäyttääkö se paikkojaan ihan oikeasti tosi herkästi (miljoona kertaa herkemmin kuin piprut), vai onko se enimmäkseen vain esittämistä ylimääräisen hellyyden ja hyväilyjen toivossa.
Aikoinaanhan, jo edesmennyt, Riina-rimpula sai roppakaupalla hellyyttä ja paapomista, kun ontui etujalkaansa. Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin huomaamaan, että "kipeä" jalka vaihteli, välillä se oli vasen ja välillä oikea... Ontuminen loppui, kun lopetin paapomisen, enkä kiinnittänyt enää mitään huomiota "kipeään" jalkaan. Onneksi en heti rynnännyt eläinlääkärille, vaan seurailin ensin kaikessa rauhassa tilannetta.
Aika epeleitä nuo mokomat :-D
torstai 22. tammikuuta 2009
tiistai 13. tammikuuta 2009
Viikon koirakuva: ensimmäinen
Viikon koirakuva palasi joulutauolta ja tällä viikolla aiheena on ensimmäinen. Nyt osallistun haasteeseen heti. Edellisellä kerralla nimittäin ajattelin aikaa olevan ruhtinaallisesti, vaan kuinkas kävikään, myöhästyin :-( Niin pitkälle olin kuitenkin osallistumisyrityksessäni päässyt, että päätin laittaa joitakin tunnelmointikuvia näin haasteen ulkopuolella.
Mutta tässä nyt siis se ensimmäinen:
Ensimmäinen oma koirani, Riina, ensimmäistä päivää Suomessa. Tämä kuva on ollut viikon koirakuvassa aiemminkin, mutta pakko oli laittaa uudestaan, kun sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin.
Riinan ensimmäinen syntymäpäivä!
Ei kyllä millään uskoisi, että Bode on joskus ollut tuollainen pikkuruinen pallero, jota jaksoi nostella ja kanniskella sylissä pihalle pissalle ja muutenkin. Uskomatonta, miten aika rientää!
Nyt se on jo iso jätkä, vaikkei se sitä itse tahdo uskoakaan. Ihan samalla tavalla änkeää pöydän alle ja menee tuolin alta kuin vauvanakin. Ainoastaan sillä erotuksella, että nykyisin tuoli siirtyy kolisten Boden tieltä pois ;-) Onneksi se ei enää sentään yritä mennä Wiltsun eikä Missun mahan alta :-D
Viimeisin kerta, kun Bode Wiltsun mahan alta meni, oli todella näkemisen arvoinen. Wiltsu-reppanalle oli melkoinen järkytys ja silmät levähtivät lautasen kokoisiksi, kun sen jalat nousivat yhtäkkiä ilmaan...
Jotakuinkin ensimmäinen yhteiskuva tassunalla-jengistä - siis sellainen, missä kuopus ei ole loikkaamassa kenenkään kimppuun tai muuten vaan höseltämässä niin, ettei kuvasta saa mitään tolkkua. Muutenhan tämä kuva on... noh, hmm ;-)
Mutta tässä nyt siis se ensimmäinen:
Ensimmäinen oma koirani, Riina, ensimmäistä päivää Suomessa. Tämä kuva on ollut viikon koirakuvassa aiemminkin, mutta pakko oli laittaa uudestaan, kun sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin.
Riinan ensimmäinen syntymäpäivä!
Bode ensimmäistä päivää Suomessa. Kuva on otettu myöhään illalla, joten värit ovat vähän mitä ovat.
Ei kyllä millään uskoisi, että Bode on joskus ollut tuollainen pikkuruinen pallero, jota jaksoi nostella ja kanniskella sylissä pihalle pissalle ja muutenkin. Uskomatonta, miten aika rientää!
Nyt se on jo iso jätkä, vaikkei se sitä itse tahdo uskoakaan. Ihan samalla tavalla änkeää pöydän alle ja menee tuolin alta kuin vauvanakin. Ainoastaan sillä erotuksella, että nykyisin tuoli siirtyy kolisten Boden tieltä pois ;-) Onneksi se ei enää sentään yritä mennä Wiltsun eikä Missun mahan alta :-D
Viimeisin kerta, kun Bode Wiltsun mahan alta meni, oli todella näkemisen arvoinen. Wiltsu-reppanalle oli melkoinen järkytys ja silmät levähtivät lautasen kokoisiksi, kun sen jalat nousivat yhtäkkiä ilmaan...
Jotakuinkin ensimmäinen yhteiskuva tassunalla-jengistä - siis sellainen, missä kuopus ei ole loikkaamassa kenenkään kimppuun tai muuten vaan höseltämässä niin, ettei kuvasta saa mitään tolkkua. Muutenhan tämä kuva on... noh, hmm ;-)
Tunnelmointia haasteen ulkopuolella
Viikon koirakuvan aiheena oli peräti kuukauden ajan tunnelma. Vakaa aikomukseni oli osallistua, mutta jostain kumman syystä viikot vilahtivat sellaisella vauhdilla, että yhtäkkiä huomasin uuden aiheen jo ilmestyneen. Noh, kun kerran olin jo melkoisen pitkälle tunnelmakuvien kanssa päässyt, niin tässä niitä nyt kuitenkin tulee muutama, vaikkakin haasteen ulkopuolella.
Yritin ensin lavastaa tunnelmakuvan väkisin, mutta se on välillä vähän hankalaa...
"En todellakaan aio käydä tähän maate, vaikka kuinka haluat."
Siispä uusi yritys tunnelmakuvan ottamisessa. Nyt puolilavastettu. Puolilavastettu siksi, koska juuri noin ne istuivat, kun katsoin ikkunasta ulos, mutta eivät tietenkään enää sitten, kun kamera kädessä avasin oven ja astuin myös terassille... Ei muuta kuin komennus takaisin istumaan ja kuuntelemaan rakettien pauketta.
Missu ja Bode istuvat terassilla ja kuuntelevat rakettien pauketta uudenvuodenyönä.
Tällainen kuva ei vaadi minkäänlaista lavastusta. Missu loikoilee tyytyväisenä sohvalla.
Yritin ensin lavastaa tunnelmakuvan väkisin, mutta se on välillä vähän hankalaa...
"En todellakaan aio käydä tähän maate, vaikka kuinka haluat."
Siispä uusi yritys tunnelmakuvan ottamisessa. Nyt puolilavastettu. Puolilavastettu siksi, koska juuri noin ne istuivat, kun katsoin ikkunasta ulos, mutta eivät tietenkään enää sitten, kun kamera kädessä avasin oven ja astuin myös terassille... Ei muuta kuin komennus takaisin istumaan ja kuuntelemaan rakettien pauketta.
Missu ja Bode istuvat terassilla ja kuuntelevat rakettien pauketta uudenvuodenyönä.
Tällainen kuva ei vaadi minkäänlaista lavastusta. Missu loikoilee tyytyväisenä sohvalla.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Hyvää uutta vuotta!
Koko tassunalla-jengi täältä Heinlahden perukoilta toivottaa oikein hyvää uutta vuotta kaikille! (Myös Wiltsu, joka touhotti pihalla niin, ettei ehtinyt pysähtyä yhteenkään kuvaan mukaan...)
Jostain kuuluu uudenvuodenrakettien pauketta, mutta terassilta katsoessa ne jäivät suurimmaksi osaksi puiden taakse piiloon.
Pihalla, lammelle päin katsoessa näkyi jo raketteja.
(Täytynee tunnustaa: jouduin hieman leikkelemään ja liimailemaan, että sain vähän enemmän väriä taivaalle... useimmissa kuvissa kun oli vain yksi tai kaksi rakettia taivaalla - ei tuonut pukki uutta kameraa ei :-( )
Jostain kuuluu uudenvuodenrakettien pauketta, mutta terassilta katsoessa ne jäivät suurimmaksi osaksi puiden taakse piiloon.
Pihalla, lammelle päin katsoessa näkyi jo raketteja.
(Täytynee tunnustaa: jouduin hieman leikkelemään ja liimailemaan, että sain vähän enemmän väriä taivaalle... useimmissa kuvissa kun oli vain yksi tai kaksi rakettia taivaalla - ei tuonut pukki uutta kameraa ei :-( )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)