Heiluin tässä muutama viikko sitten kameran kanssa pihalla ja suunnittelin ikuistavani vuoden viimeiset karhunvatukat. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, mutta siitä huolimatta oksa heilui välillä niin, ettei kuvaamisesta tahtonut tulla yhtään mitään.
Lukuisista otoksista ainoa, missä oksa on suunnilleen paikoillaan.
Kun siirsin katseeni kameran etsimestä, huomasin mistä oksan - ja välillä koko pensaan - heiluminen johtui.
Syyllinen palloineen.
Bodehan se oli ilmaantunut palloineen pensaan viereen ja koska pensas aina välillä hyökkäsi pienen ressukan kimppuun, piti pojan tietysti puolustautua. Mitä rajummaksi kiista yltyi sitä pahemmin Bode sotkeutui pensaaseen. Minun ei auttanut muu kuin unohtaa karhunvatukoiden kuvaaminen...
perjantai 29. lokakuuta 2010
torstai 28. lokakuuta 2010
Valokuvatorstai: mahdoton paikka
Valokuvatorstain tämän kertaisena haasteena on mahdoton paikka. Mahdoton paikka minulle oli valita vain yksi kuva mahdottomasta paikasta, siispä niitä tuli kaksi.
Umpihanki on ihan mahdoton paikka, tuumii Wiltsu. Yritäpä itse kävellä tällaiset punnukset jaloissasi, niin tiedät, miten mahdottomasta paikasta on kyse.
Bodelle on ylivoimaisen mahdoton paikka poseerata syntymäpäiväkakun vieressä lipaisematta sitä edes vähän...
Umpihanki on ihan mahdoton paikka, tuumii Wiltsu. Yritäpä itse kävellä tällaiset punnukset jaloissasi, niin tiedät, miten mahdottomasta paikasta on kyse.
Bodelle on ylivoimaisen mahdoton paikka poseerata syntymäpäiväkakun vieressä lipaisematta sitä edes vähän...
torstai 21. lokakuuta 2010
Valokuvatorstai: en tiedä mitään
Valokuvatorstain haaste: en tiedä mitään, sopii kuin nakutettu Bodeen. Tässä kuvakavalkadi arkistojen kätköistä herrasta, joka ei tiedä mitään. Aina yhtä hämmästynyt, kun hänelle jostain rähjätään.
En minä tiedä, miten minusta näin kurainen tuli...
En minä tiedä, mistä tuo iskän kumisaapas tuohon tupsahti...
En minä tiedä, kuka nojatuolin on rikkonut...
En minä tiedä, kuka tuon kuopan on kaivanut...
Anna mun nukkua, en minä vaan tiedä, kuka sohvapatjan on repinyt...
Häh, mitäh, ai minä vai?
Että sillai. Onneksi pahempia tuhoja ei ole enää vähään aikaan sattunut (kopkop!).
En minä tiedä, miten minusta näin kurainen tuli...
En minä tiedä, mistä tuo iskän kumisaapas tuohon tupsahti...
En minä tiedä, kuka nojatuolin on rikkonut...
En minä tiedä, kuka tuon kuopan on kaivanut...
Anna mun nukkua, en minä vaan tiedä, kuka sohvapatjan on repinyt...
Häh, mitäh, ai minä vai?
Että sillai. Onneksi pahempia tuhoja ei ole enää vähään aikaan sattunut (kopkop!).
tiistai 19. lokakuuta 2010
Hakumetsässä
Viikonloppuna kokeilin, miten sujuu yhteiset hakutreenit molempien poikien kanssa. Ongelmana on nimittäin ollut saada Bode autoon Wiltsun jo ollessa siellä. Wiltsu kun tekee hyvin selväksi sen, ettei Bode ole tervetullut autoon ja Boden väkisin tunkeminen boxiin ei ole niitä kaikkein helpoimpia tehtäviä. Tällä kertaa Wiltsulla oli onneksi vähän hidas sytytys. Se aloitti murinan ja ärinän vasta kun Bode oli jo boxissa. Ei siis ongelmaa.
Treenit sujuivat muutenkin ihan mallikkaasti. Wiltsulla oli kaksi maalimiestä hirveässä risukossa ja yksi tyhjä helpommalla puolella. Hivenen oli taas hankaluuksia irrota riittävän pitkälle risukkoon, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, koska Wiltsu inhoaa yli kaiken risujen seassa rämpimistä. Ukot löytyivät kuitenkin hyvin, kun ensimmäinen antoi äänimerkin ja toisella vähän yllytti pidemmälle. Välissä oli yksi tyhjä pisto ja sinnekin pikkumies lähti reippaasti.
Bodelle laitettiin kaksi äijää helpommalle puolelle. Pelkäsin, ettei mamin pikkuinen uskalla lähteä kovin kauas, mutta ketut. Herrahan viuhtoi ties kuinka pitkälle - tosin keskilinjan suuntaisesti. Sai lopulta kuitenkin hajun maalimiehestä, joka löytyi ison kaarroksen jälkeen. Myös toisen maalimiehen kohdalla kävi Bode hakemassa hajun tosi kaukaa - outo juttu.
Muisti taas hivenen pätkii ja osa treeneistä on ihan hämärän peitossa. Olisi pitänyt näpytellä tapahtumat heti tuoreeltaan. Jospa seuraavien treenien kulun saisi ylös vähän nopeammin...
Treenikuvia löytyy Tiinan blogista.
Treenit sujuivat muutenkin ihan mallikkaasti. Wiltsulla oli kaksi maalimiestä hirveässä risukossa ja yksi tyhjä helpommalla puolella. Hivenen oli taas hankaluuksia irrota riittävän pitkälle risukkoon, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, koska Wiltsu inhoaa yli kaiken risujen seassa rämpimistä. Ukot löytyivät kuitenkin hyvin, kun ensimmäinen antoi äänimerkin ja toisella vähän yllytti pidemmälle. Välissä oli yksi tyhjä pisto ja sinnekin pikkumies lähti reippaasti.
Bodelle laitettiin kaksi äijää helpommalle puolelle. Pelkäsin, ettei mamin pikkuinen uskalla lähteä kovin kauas, mutta ketut. Herrahan viuhtoi ties kuinka pitkälle - tosin keskilinjan suuntaisesti. Sai lopulta kuitenkin hajun maalimiehestä, joka löytyi ison kaarroksen jälkeen. Myös toisen maalimiehen kohdalla kävi Bode hakemassa hajun tosi kaukaa - outo juttu.
Muisti taas hivenen pätkii ja osa treeneistä on ihan hämärän peitossa. Olisi pitänyt näpytellä tapahtumat heti tuoreeltaan. Jospa seuraavien treenien kulun saisi ylös vähän nopeammin...
Treenikuvia löytyy Tiinan blogista.
torstai 14. lokakuuta 2010
Valokuvatorstai: valokuva
Joko se viikko taas vierähti? En näköjään vieläkään saa aikaiseksi näpyteltyä mitään omia juttuja tänne... Mutta tuleepa sentään haasteisiin osallistuttua, jos ei muuta.
Valokuvatorstain haasteen aiheena on tällä viikolla valokuva. Jotkut ovat osallistuneet haasteeseen kuvalla valokuvasta, toisilla taas on kuva valosta. Minä osallistun muutaman vuoden takaisella joulukorttikuvallani, mistä puuttuu valo. Wiltsun päässä olevissa sarvissa on kyllä napukka, mitä painamalla sarviin syttyy vilkkuvalot, mutta koska samalla alkaa myös joululaulu soida, niin poseeraamisesta ei tullut mitään, kun poikareppana joutui paniikkiin. Siksi siis kuvastani puuttuu valo.
Ja kohtahan se on taas täällä... tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap...
Valokuvatorstain haasteen aiheena on tällä viikolla valokuva. Jotkut ovat osallistuneet haasteeseen kuvalla valokuvasta, toisilla taas on kuva valosta. Minä osallistun muutaman vuoden takaisella joulukorttikuvallani, mistä puuttuu valo. Wiltsun päässä olevissa sarvissa on kyllä napukka, mitä painamalla sarviin syttyy vilkkuvalot, mutta koska samalla alkaa myös joululaulu soida, niin poseeraamisesta ei tullut mitään, kun poikareppana joutui paniikkiin. Siksi siis kuvastani puuttuu valo.
Ja kohtahan se on taas täällä... tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap...
torstai 7. lokakuuta 2010
Valokuvatorstai: baari
Valokuvatorstain haasteen aiheena on tällä viikolla baari. Hieman harmitti, että käytin aiheeseen loistavasti sopivan kuvan jo aiemmassa haasteessa, joten tähän en sitä enää viitsi laittaa. Siispä uudempien kuvien kimppuun... ja löytyihän sieltä sopiva kuvapari.
Kuvan baari sijaitsi kesällä terassillamme
Joko baari on auki?
Kyllä vain, pöytä on katettu!
Kuvan baari sijaitsi kesällä terassillamme
Joko baari on auki?
Kyllä vain, pöytä on katettu!
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Mmm jalkahikeä nam!
Ei, kyse ei ole kenkäfetissistä, vaikka jo toinen peräkkäinen postaus kenkiin liittyykin. Tai siis ainakaan mun kohdalla, Wiltsusta en ole ihan varma... Kuvasarja on otettu kesällä, kun Wiltsuun iski valtaisa jalkahien himo ja isännän kenkä tuli pestyä putipuhtaaksi. Mamin kengät eivät herralle kelvanneet :-( Totuuden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että kyllä nekin aina silloin tällöin putsataan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)