maanantai 29. joulukuuta 2008

Kilttejä koiria

Joulu tuli ja meni ja hengissä selvittiin! Vaurioiltakin vältyttiin vaikka välillä vähän hirvittikin, kun me ihmiset oltiin niin pitkiä aikoja sukuloimassa ja koirat joutuivat olemaan keskenään kotona! Sohva sai kuitenkin olla ihan rauhassa eikä mitään muutakaan paikkaa oltu pistetty remonttiin. Täällä taitaa vihdoin asustaa kolme aikuista koiraa (kopkop!).
Bodea masentaa, kun kukaan ei leiki sen ja pannukakuksi menneen tennispallon kanssa


Pukki muisti kilttejä koiria

Bode sai pukilta palloja ja koko jengi herkkuja, joten kilttejä olivat selvästi olleet. Tennispallo oli Bodelle ehdoton ykköslahja ja se pysyi kasassa peräti joulupäivään asti ;-) Joulupäivänä, vajaa vuorokausi lahjan käyttöönotosta, pallo oli ratkennut liitoksistaan. Tapaninpäivänä se oli jo ihan pannukakku. Pääasia kuitenkin, että poika oli tyytyväinen, eikä nuo nyt ihan mahdottomia maksa, kunhan ei joka päivälle uutta hanki ;-) Herkut upposivat luonnollisesti jokaisen kurkusta alas ja vauhdilla!


Tennispallon kestävyyttä saattoi pidentää se, että se mahtuu harmittavan helposti kaikkien kaappien yms. alle. Ja sitten ruovitaan lattiaa hirmuisella raivolla...


Potkase, potkase! Joulupukki toi Bodelle uuden sinisen Orka-pallon, mutta vanhaa käytetään niin kauan, kun se vielä jotenkuten kasassa kestää.

Kumisaappaat pitkin pihaa

Jo se on kumma, kun isäntä ei saa pidettyä kumisaappaitaan siellä missä niiden kuuluu olla, vaan jättää toisen tai molemmat lojumaan pitkin pihaa... vai jättääkö? Joka tapauksessa harva se päivä pihalta löytyy saapas tai kaksi...


Löytyyköhän tästä kuvasta syyllinen siihen, että saapas on taas pihalla? (Itse asiassa molemmat saappaat ovat pihalla, toinen näkyy kuvassa vasemmalla ylhäällä.)


Wiltsu ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta saappaasta, joten olisikohan syyllinen kuitenkin tässä?

maanantai 22. joulukuuta 2008

Kakkua, mutta ei vieläkään Missun kakkua

Tarkoituksenani oli ja mieleni kovasti teki ottaa Missu tällä kertaa hakutreeneihin mukaan. Siitä on todella pitkä aika, kun Missu on viimeksi treeneissä ollut. Mutta päädyin sitten kuitenkin Wiltsuun, kun Missu ei ehtinyt leipoa synttäriherkkuja matkaan mukaan. Joo, synttäreistä on vierähtänyt jo peräti puoli vuotta, mutta kun Missu ei tässä välissä ole hakutreeneissä käynyt, niin tarjoilut antavat vieläkin odotuttaa itseään :o Onneksi tarjolla oli kuitenkin kakkua ja joulutorttuja, ettei ihan tyhjin vatsoin tarvinnut treenata :-D

Boden jätin suosiolla kotiin, kun sen kanssa tuhraantui viimeksi sen verran reippaasti aikaa, etten viitsinyt venyttää treenejä turhanpäiten, hommia kun riittää varmaan jokaisella ihan runsaasti joulun lähestyessä uhkaavaa vauhtia. Pikkuisen vähemmän haastetta oli Wiltsun kanssa kuin mitä viimeksi Boden kanssa, mutta takuuvarmasti huomattavasti enemmän, mitä Missun kanssa olisi ollut.

Wiltsu ei millään tahtonut mennä tarpeeksi pitkälle, vaan pysähtyi toistuvasti suunnilleen keski- ja takalinjan puoleenväliin ja koska maalimiehet olivat kaikki pidemmällä, ei hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Yritin kovasti säästellä polveani, minkä onnistuin aluetta tallottaessa vaihteeksi telomaan, joten annoin maalimiehille tehtäväksi palkata koira ja tulla sen kanssa takaisin keskilinjalle. Vaan eihän siitä mitään tullut, kun jouduin kävelemään lähes piiloille asti, kun herra ei millään tahtonut irrota tarpeeksi pitkälle.

Viimeiselle äijälle Wiltsu meni sentään ihan itse ja sain odottaa keskilinjalla. Viimeinen otettiin peräänajona ja lopulta vielä haamuna, kun Wiltsu kadotti suuntavaistonsa - taas noin puolivälissä matkaa. Sillä taitaa olla sama ongelma kuin ohjaajallaankin... Mulle on myös yleensä (tai no ainakin joskus) keskilinjalla ihan selvää, minne olen matkalla, mutta jossain vaiheessa keskellä aluetta alan hädissäni pyöriä ja katsella, että oliko se nyt tämä kivi vai tuo tuolla edempänä, minkä taakse mun piti käydä maate... Wiltsulla on varmaan sama juttu, kauempaa maisema näyttää ihan erilaiselta, kuin mitä läheltä. Tosin Wiltsun pitäisi tietysti hakea nenällään, ei silmillään, mitä se kyllä aika paljon harrastaa.

Mutta tästä eteenpäin otetaankin Wiltsulle kaikki äijät tosi pitkälle, että se oppii irtoamaan kunnolla eikä pysähdy ja jää haahuilemaan liian aikaisessa vaiheessa. Niin ja Missu tuo kyllä sitä kakkua jossain vaiheessa. Tuomingit eivät kuulemma nollaudu vuodenvaihteessa... tai sitten jää useammatkin syömingit loppuvuonna väliin. Eli Missu hoitaa kyllä tarjoilunsa ja yritetään jopa ehtiä ennen seuraavia synttäreitä!

torstai 11. joulukuuta 2008

Tuskien taival

Bode lähti tiistaina mukaan hakutreeneihin - vastahakoisesti kuten yleensäkin, mutta sillä erotuksella, että tällä kertaa sillä tökki ihan koko treenien ajan. Normaalisti se reipastuu treenipaikalle päästyämme ja vain varsinainen lähtö on se maailman kauhein asia.

Ensimmäinen äijä oli vieras, joten kiertelyn, kaartelun ja välinpitämättömyyden ymmärsin - sitähän se usein tekee vieraiden ihmisten kanssa. Noin miljoonannen lähetyksen ja maalimiehen kutsujen jälkeen meni lopulta luo ja sai palkkansa.

Toinen maalimies oli tuttu, mutta eipä tahtonut herra lähteä nytkään matkaan. Lopulta kävimme liinassa hakemassa hajun, palattiin keskilinjalle ja uusi lähetys. Kissanviikset se mihinkään lähti :-( Ei muuta kuin koira autoon miettimään, mitä oltiinkaan tekemässä.

Pari muuta koiraa otettiin siinä välissä ja sitten oli taas Boden vuoro tulla kokeilemaan josko nyt huvittaisi hommat. Maalimies meni samaan piiloon ja Boden kanssa käytiin taas liinan kanssa pyörähtämässä lähistöllä hakemassa haju ja palattiin lähelle keskilinjaa. Lähetys, koira palasi pienen kaarroksen jälkeen, uusi lähetys ja koira palasi taas miltei saman tien... Sitten sain käskyn: "Nyt lähetät sen niin, että pysyt itse ihan liikahtamatta lähetyksen jälkeen!"

Lähetin pojan uudestaan ja hetken päästä oli pakko ottaa edessä oleva jalka toisen viereen, kun asento oli vähän paha... ja koira palasi. "Enkö minä just sanonut, ettet hievahdakaan!" Ei tarvinnut kuin vaatteet vähän kahahtaa, niin herra kääntyi ja palasi luokseni. Vielä yksi lähetys ja tällä kertaa katsoin, että jäin sellaiseen asentoon, ettei tarvinnut liikahtaakaan. Ja wau, Bode meni maalimiehen luo! Ihan itse ja erikseen pyytämättä!

Jestas että oli taas vaikeaa. Olisi ihan kiva tietää, mitä tuon epelin päässä oikein liikkuu. Miksi sille nyt riitti pientäkin pienempi ja tahaton ääni luoksetuloon, kun välillä saan huutaa pää punaisena eikä korvaansa lotkauta? Noh, ei auta muu, kuin yrittää keksiä jotain millä sen saisi innostumaan hommasta tai sitten pidetään vähän pidempi tauko hakuilussa ja katsotaan tuottaisiko se tulosta.

Wiltsu lääkärissä

Käytiin maanantaina Wiltsun kanssa Haminan Mar-Vetissa rokotuksissa. Seuraavana päivänä vasta tuli mieleeni, etten muistanut maksa-arvojen kontrollia ollenkaan. Eipä tosin nyt vähään aikaan ole ongelmiakaan ollut - viimeisin kohtaus syyskuussa ja edellinen vuosi sitten - ja viime vuoden lokakuussa arvot katsottiin, joten ei mitään isompaa hämminkiä. Ja kun keväällä joskus täytyy kuitenkin käydä putsauttamassa hammaskivet, niin jospa siinä yhteydessä sitten.

Vastaanoton puolella meni hyvin ja kaikki oli kunnossa. Mitä nyt Wiltsulle ei kelvannut namitarjoilut, jännitti ressukka sen verran.

Mutta vähän täytyy kyllä purputtaa, sen verran ketuttaa odotushuoneen puolella vietetty aika. Meidän viereen istui nainen, jota Wiltsu ensin hetken silmäili ja siirtyi sitten lähemmäs kerjäämään rapsutuksia. Kun rapsuttelu loppui, tönäisi Wiltsu päättäväisesti kuonollaan... eihän sitä nyt noin vain kesken kaiken lopeteta ;-) Ja rapsuttelu jatkui taas. Tuli naisen vuoro maksaa ja maksettuaan oli lähdössä pois. Yllättäen Wiltsulle tuli kiire, se perhana oli lähdössä mukaan :o Onneksi oli remmissä, niin sain toppuuteltua. Vähänkös olen katkera. Pikkaisen joku sitä rapsuttelee, niin jo on valmis lähtemään matkaan :-(

maanantai 8. joulukuuta 2008

Viikon koirakuva: suosikkiaihe

Tällä kertaa viikon koirakuvassa saa itse valita suosikkiaiheensa kaikista aiemmin olleista haasteista. Ja koska täällä on talo täynnä outoja otuksia ja otoksia, oli suosikkiaiheen valinta helppo. Tosin osallistuminen jäi taas kerran niin viime tippaan, että pakko oli lykätä vain pari nopeimmin löytyvää kuvaa tähän, että ylipäätään ehditään osallistua...


Tässä yksi outo tyyppi syömässä puruluuta nojatuolissa. Tuoli on joko kutistunut tai koira kasvanut jo isoksi, mutta ei hätää, fiksu (tai siis outo) koira otti ja heitti takamuksensa tuolin selkänojalle ja johan tuli tilaa ihan riittävästi isommallekin koiruudelle :-D
Toinen outo tyyppi!
Wiltsusta on tosi kivaa istua säilytyslaatikossa.


Wiltsun on jostain kumman syystä ihan pakko päästä aika usein pieneen, rajattuun tilaan. Nykyisin sillä on huoneessaan ikioma boxi, missä voi halutessaan viettää aikaansa "kaltereiden takana", mutta aiemmin se hakeutui mitä omituisimpiin paikkoihin, kun tarvitsi seiniä ihan lähelle ympärilleen. Säilytyslaatikko, pyykkikori ja pahvilaatikko olivat sille mieluisia paikkoja, myös sohvan alle se ahtautui usein - ja ahtautuu vielä toisinaan edelleenkin. Mutta mieluiten se kuitenkin nykyisin loikoilee omassa boxissaan.

Jos nämä pojat eivät täytä oudon määritelmää, niin kuka sitten? ;-)

tiistai 2. joulukuuta 2008

Pintahakua myllätyssä maastossa

Saatiinpa taas pitkästä aikaa hakuporukkaa sen verran kasaan, että pystyttiin treenit pitämään. Otin Wiltsun matkaan, että herra sai hoidettua synttäritarjoilunsa kun oltiin "vain" kuukausi myöhässä. Missun synttäreistähän on aikaa vierähtänyt jo peräti puolivuotta, eikä se ole vieläkään mitään vienyt :o Täytyy pitää kiirettä tai joutuu vielä tarjoamaan kahdet synttäriherkut samalla kertaa ;-)

Treenit oli tällä kertaa jo aamulla yhdeksältä. Pete raukka joutui heräämään aikaisemmin kuin normaalityöaamuina, kun lähtötohinat oli nyt molemmilla samoihin aikoihin ja Bode ressukalla sekosi pasmat, kun aamutoimet ei sujuneetkaan normaalin kaavan mukaan. Ihmeen hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja minä olin peräti ensimmäisenä treenipaikalla (vaikkakin viisi minuuttia myöhässä). Niin outoa se oli, että ihan pakko oli soittaa ja kysyä olenko oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, kun ketään muuta ei näkynyt. Ja kyllä, olin just siellä missä pitikin.


Toinen maalimies oli löytänyt oikein kunnolla lumisen piilopaikan.

Meitä oli treeneissä vain kolme plus vetäjä, joten otettiin pintahakua. Wiltsu viiletti alkuun kuin metsälenkillä oltaisiin oltu (paitsi että metsää ei enää ollut, kaikki on pistetty matalaksi näköjään vähän joka suunnalla). Melko lähelle ensimmäistä äijää päästiin, ennen kuin Wiltsu hoksasi, että täältähän löytyykin nakkipurkkeja ;-) Vähän matkaa risteiltiin vielä eteenpäin ja sitten törmättiinkin jo toiseen äijään. Ja päivän urakka oli siinä. Hienosti meni!

Maasto oli kaikkea muuta kuin mukava. Metsäkoneet olivat myllännet oikein kunnolla ja paikoin oli aivan hirvittävää kuravelliä. Onneksi oli saappaat jalassa, vaikka muutamaan otteeseen mietityttikin riittääkö varsien pituus... Ja kertaalleen oli tosi lähellä, etten mennyt nenilleni, kun kuravelli imaisi saappaan sen verran tiukasti, ettei jalka tahtonut nousta ylös muun kropan jatkaessa matkaa. Mutta kertaakaan en kuitenkaan onnistunut rönyämään, hyvä minä!


Suurin osa alueesta oli kuravelliä, missä lumesta ei ollut tietoakaan.

torstai 27. marraskuuta 2008

Aivan järkyttävä sisustus

Oletteko koskaan vaatineet korvausta totaalisen pieleen menneestä sisustuksesta? Kokemuksia mulla on laidasta laitaan, mutta tämä viimekertainen löi kyllä mennen tullen kaikki. Annoin sisustussuunnittelijalle vapaat kädet ja palatessani kotiin muutaman tunnin päästä odotti minua aivan karmea järkytys!

En pysty sanoin kuvaamaan, millainen näky sai leukani loksahtamaan, joten tässä muutama kuva. Aivan hirveää jälkeä eikö? Vai mitä mieltä olette?
Mikähän järki tässä touhussa on ollut?
Patjan suojana ollut pussilakana oli aivan riekaleina, sohvan päällisenä ollut peitto myllättynä pieneen kasaan ja sohvapatjasta iso osa revitty pieniksi palasiksi ja levitetty pitkin lattioita... argh!


Nähtävästi meille täytyy seuraavaksi hankkia betonipenkit, eipä taida muunlaiset olla Bodenkestäviä :-( Ja siis todellakaan tässä ei ollut kyse siitä, että arvon herra olisi joutunut olemaan tuntitolkulla yksin, vaan olin ihan vain muutaman tunnin poissa kotoa. Kyllä se on vaan uskomattoman reipas ja aikaansaava poika ;-)
Itseensä ilmiselvästi
äärimmäisen tyytyväinen sisustussuunnittelija loikoilee aikaansaannoksensa vieressä.


Aina vaan meillä näköjään siirtyy uuden - ihmisille tarkoitetun ;-) - sohvan hankinta kauemmas ja kauemmas tulevaisuuteen. Tai jospa se sohvanurkkaus saataisiin sittenkin toteutettua yläkertaan, koirien ulottumattomiin... Sellaisestahan tässä on jo jonkin aikaa haaveiltu. Risuton, kuraton, hiekaton, muhkuraton, kuiva ja ehjä sohva, aah mikä ihana unelma!

Jospa joskus sellainenkin ihanuus koettaisiin ihan omassa kodissa, huokaus! Kyllä sellaisesta kelpaa haaveilla!

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Viikon koirakuva: vauhti

Tämän viikon koirakuvan aiheena on vauhti. Ja enköhän juuri edelliseen viikon koirakuvaan laittanut kaikkein tuoreimman vauhtiotoksen, vain päivää ennen tämänviikkoisen aiheen julkistamista, argh... tää on just tätä mun tuuria! Noh, tässä tulee sitten muutama vähän vanhempi kuva.


Bodella on vauhti päällä: Tuu jo Feta, juostaan lujaa!
Sainpas napsaistua
kuvan niin, ettei Wiltsu
ehtinyt kadota tähtäimestä...
kiirettä kyllä piti!
Ei ole pelkästään
kuvaajassa vika
(tällä kertaa),
kamerakin on niin
rasittavan hidas että...
Toisipa joulupukki vähän
paremman kameran ;-)


Raunioilla ja hakumetsässä on karvanassuilla aina niin hurja kiire, ettei toivottoman kömpelö ja hidas ohjaaja millään pysy koirien vauhdissa mukana, ei vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi muualla ei tarvitse edes yrittää, voi vain nauttia ihan kaikessa rauhassa ja katsella onnellisten otusten menoa - voi mitä vauhdinhurmaa!

Vauhtia on mittarissa myös ruoka-aikana. Ei kestä kuin hetken, kun ruokakupit on tyhjinä. Paitsi Bodella, joka yleensä syö hitaasti ja nautiskellen. Ja mikäli ruoka-aika uhkaa venyä herrasväen mielestä liian pitkälle, alkaa aktiivinen komentaminen: ruokaa niin kuin olisi jo, vauhtia, vauhtia, vauhtia!

Niinpä, vauhtia ja vauhdittamista riittää tässä jengissä yllin kyllin.


Vauhtia töppösiin ohjaaja! Missu on paikallistanut maalimiehen ja nyt on kova kiire päästä nakkipurkille!

tiistai 25. marraskuuta 2008

Ei nyt sentään liioitella olisi tarvinnut

Sitä saa mitä tilaa... Lunta oli toivottu ja sitä tulikin sitten eilisen ja edellisen päivän aikana ihan runsaasti :o vähempikin olisi kyllä riittänyt... Bodelta hukkui pallo jo sunnuntaina. Kävi kuulemma tyrkkäämässä sen lumikinokseen ja siellä se taitaa olla edelleen. Ja Wiltsu ressukka joutui eilen mönkimään mahaa myöten lumihangessa. Ei ole helppoa pienen pojan tällaisilla keleillä.


Wiltsu ja Bode miettivät aloittaisivatko leikin vai mitä tekisivät ja minä seuraan silmä tarkkana, meneekö homma kohta taas liian pitkälle... ja meinasihan se mennä, mutta onneksi ehdin pistää örinöille stopin ajoissa.

Koirat kävivät vähän ylikierroksilla, oli niin kivaa, kun on pitkästä aikaa paaaaljon lunta. Siinä sitä oli myös pojilla pähkäiltävää, kun miettivät, pitäisikö alkaa leikkiä vai öristäisiinkö ja isoteltaisiinko vain... Hohhoijaa niiden kanssa. Pahus, että Boden pallo oli hukassa. Olisi voinut purkaa ylimääräistä energiaansa enemmin siihen kuin Wiltsuun. Mutta onneksi eivät mitään örinöitä isompaa saaneet aikaan!


Missu olisi jo valmis menemään takaisin sisälle ja Bode taas olisi valmis leikkimään.

Missua paleli lyhyessä turkissaan ja se olisi halunnut melko nopeasti takaisin sisälle, mutta pakko oli tehdä vähän lumitöitä, joten koko konkkaronkka sai jäädä pihalle mun seuraksi. Arvatkaapa kuka seisoi jatkuvasti lumitönärin päällä tai vaihtoehtoisesti siinä, mihin olin lumia tyrkkäämässä? Lumi oli iltapäivällä jo melkoisen raskasta ja muutaman tunnin urakan jälkeen olin saanut vihdoin tehtyä pienen polun terassilta pihatielle. Palatessani pihanpuolelle huomasin, että koirat olivat ystävällisesti levittäneet lunta takaisin juuri putsaamalleni polulle :-( niinpä tietenkin...


Wiltsua ärsyttää jalkoihin kertyvät painot...

Eipä eilen käyty vain pistäytymässä ulkona. Kolmen koiran suihkutus ulkoilun jälkeen ei ole niin nopea ja nautinnollinen tehtävä, että sitä viitsisi tehdä useasti päivän aikana. Joutuivat ressukat olemaan pidemmän tovin pihalla ja suihkun jälkeen myös pitkään sisällä. Ei ravattu ees taas kaikenaikaa.

Illemmalla alkoi jo helpottaa. Ei tarttunut enää paakut jalkoihin, kun Bode jäi Peten kanssa vielä ties kuinka moneksi tunniksi lumitöihin. Pihatie oli aurattu vain juuri ja juuri auton levyiseksi eikä autolle ollut tilaa kääntyä jne. taisi olla aurauskalustolla aikamoisen kiireinen aikataulu...

maanantai 24. marraskuuta 2008

Viikon koirakuva: muoto

Ehdittiinpäs mukaan, vaikka viime tipassa ollaankin. Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa muoto. Bode esittää aiheesta oman versionsa: muodoton :-)


Siis mitä tämä kuva esittää? Kameran näytöltä katsoessani luulin, että Bode tulee kuvassa kovaa vauhtia kohti pää sivullepäin käännettynä, mutta tietokoneen näytöllä selvisi, että ei sittenkään, kyllä se eteenpäin kuitenkin katsoi...

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Lumimyräkkää odotellessa

Kiireesti pitää laittaa vähän pihaa kuntoon. Lunta pyryttää jo kovasti ja illan sekä yön aikana sitä on luvassa vielä reilusti lisää...



Kivaa, että on lunta! Ei tosin liioitella sentään tarvitsisi ;-) Mutta ihanaa huomata, kuinka koirat ovat innoissaan ja pirteämpiä kuin aiemmin (no joo, ei puhuta Bodesta tässä yhteydessä, sen pirteyteen ei tällaiset asiat vaikuta).


Mikä erittäin tärkeä kapistus on rajattu pois tästä kuvasta?

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Törkeän huonoa palvelua

On päiviä, jolloin palvelu pelaa todella huonosti; ruoka ei tule ajallaan, juotavaa ei ole riittävästi saatavilla jne. Hyvää henkilökuntaa on vaikea löytää ja valitettavasti joidenkin kohtalona on jäädä enemmän tai vähemmän surkeiden palvelijoiden armoille :-( ihmisiähän nekin vain ovat.

Boden kanssa on siinä mielessä kyllä helppoa, ettei joudu juurikaan arvailemaan, mitä herra milloinkin haluaa. Kukaan ei voi olla kuulematta, milloin Bode haluaa ulos tai sisään. Herra nousee takajaloilleen ja rämppää ulko-ovenkahvaa niin raivokkaasti, ettei sitä kestä kukaan kuunnella. Ulkopuolella kahva on käännetty osoittamaan alaspäin, mutta siitä huolimatta Bode saa aikaan käsittämättömän metelin sitä rämpätessään. Mikäli sisäänpääsy ei tapahdu välittömästi, hyppää arvon herra ikkunaa vasten ja täppäilee sitä tassuillaan. Arvatkaapa vaan, kuinka hyvin meillä näkee terassille avautuvista ikkunoista ulos...

Eilen kuului kova pauke sisältä. Menin katsomaan, mitä herra tällä kertaa oli vaille. Noh, vesikuppihan se siellä sai kyytiä. Oli mokoma tyhjentynyt ja kun palvelija ei ollut heti sitä täyttämässä, niin Bode päätti ilmoittaa hyvin selkeästi närkästymisensä palvelun tasosta. Sanomattakin on selvää, että vesikuppi täyttyi välittömästi asian tultua ilmi ;-)

Täytyy yrittää parantaa palveluntasoa, ettei mulle kohta näytetä ovea :o

tiistai 11. marraskuuta 2008

Ja pimeys laskeutui yllemme

Eilen myrskysi taas oikein kunnolla. Lamput välkkyivät aikansa ja sitten vähän ennen kymmentä illalla tuli totaalinen pimeys. Olikin ensimmäinen ilta aikoihin, kun ei ainuttakaan kynttilää ollut palamassa... Siinä sitä sitten pilkkopimeässä hapuilin tulitikkuja, että saisi edes jotain näkyvyyttä. Pete oli hieman nopeampi (en vahingossakaan sano fiksumpi), kun haki taskulampun ja saatiin sijoiteltua kynttilöitä sinne tänne, että nähtiin edes jotain.

Jostain syystä Wiltsua pelottaa sähkökatkokset suunnattomasti. Se ei tunnu pelkäävän myrskyä ollenkaan, mutta kun sähköt räpsähtävät poikki, iskee sille paniikki. En ymmärrä miksi. Missua ja Bodea ei sähköttömyys haitannut yhtään. En tosin tiedä pelkäsi Missu kuitenkin myrskyä jonkin verran, koska olisi halunnut jäädä suihkun lattialle yöksi.

Ei Wiltsua kuitenkaan pimeä sinällään pelota. Ainoastaan sähkökatkosten aiheuttama pimeys. Tai ehkei siinäkään itse pimeys vaan jokin muu, mutta mikä, mikä liittyy sähkökatkokseen?

torstai 6. marraskuuta 2008

Viikon koirakuva: muisto


Riina ensimmäistä päivää Suomessa. Eletään ihan tammikuun alkua vuonna 1992 ja siitä se alkoi - elämäni tassunalla.

Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa muisto. Ja muistoja näiden epeleiden kanssa onkin vuosien varrella kertynyt lukematon määrä.

Tässä muutama kuva pentuajoilta ja yksi ei niin hirmuisen mukava muisto eräästä nimeltä mainitsemattomasta täystuholaisesta... ;-) Pentukuvia on todella kiva katsella. Kumma vaan kun niitä aikoja ei oikein tahdo muistaa ilman valokuvia. Onko tuo todellakin ollut joskus noin pieni? :o


Bode kesäkuussa 2006, juuri Suomeen tulleena.


Sarjassamme ei niin kovin mukava muisto lokakuulta 2007...

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Mikä synttärilahja!


Wiltsu loikoilee kattoterassillaan - ei ole ihan joka pojalla vastaavaa.

Pete teki Wiltsulle synttärilahjaksi oikein kunnon kattoterassin boxin päälle. Kyllä pojan nyt kelpaa! Niin on hyvä ja tukeva alusta, ei tarvitse enää pelätä katon pettämistä eikä jalkojen telomista :-)

tiistai 4. marraskuuta 2008

Wiltsu 9 vuotta!

Mummi ja vaari pistäytyivät eilen kylässä ja toivat koirille jättisuuret korvat. Täytyihän sitä edes vähän juhlia, kun Wiltsu täytti 9 vuotta! Wiltsu on nyt kuulunut siis jo puolet elämästään meidän laumaamme!

Pitäisiköhän ensi vuonna järjestää ihan kunnon synttärikemut, kun Wiltsu saavuttaa jo kaksinumeroisen luvun? Bodekin täyttää huhtikuussa jo kolme vuotta, vaikka vastahan kävin sen sellaisena pienenä, sylissä kannettavana, käärönä hakemassa ja Missulle tulee kesäkuussa 12 vuotta täyteen. Aivan uskomatonta vauhtia aika kuluu :o

Mikä Missua vaivaa?

Illalla ihmettelin, kun Missua ei näkynyt missään. Bode oli ulkona, Wiltsu sohvalla, mutta Missusta ei mitään havaintoa. Lopulta se löytyi Wiltsun boxista! En ole ikinä ennen nähnyt Missun menevän boxiin vapaaehtoisesti - paitsi tietysti autossa olevaan boxiin. Mutta siellä se vaan makasi ihan tyytyväisen oloisena.

Wiltsu oli kyllä syönyt loput korvasta boxissaan, ettei Missu veisi sen jämiä, joten todennäköisesti Missu oli mennyt alun perin boxiin siivoamaan murenia. Mutta miksi se oli sinne jäänyt makoilemaan, sitä ihmettelen edelleen. Se tosin tuijotteli "kalteriseinää" vähän hämmentyneen oloisena (vai kuvittelenkohan vain?). Saattaa siis olla, että se hieman vanhuudenhöperönä oli unohtanut menneensä boxiin avonaisesta ovesta ja että siitä samasta oviaukosta pääsisi myös pois, jos vähän kääntäisi katsettaan toiselle seinälle ;-)

perjantai 31. lokakuuta 2008

Kiipeilyä ja aarteenmetsästystä

Jokohan pikkuhiljaa riittäisi vedentulo? Piha lainehtii ja lits läts kuuluu joka paikasta. Kuivin jaloin ei pääse yhtään mihinkään. Kaikkia alkaa jo vähän kypsyttää, kun enimmäkseen ollaan vain sisällä eikä koiraressukoilla ei ole mitään tekemistä :-(

Mutta Bode se vaan jatkaa aarteenmetsästäjänä. Eilen illalla lähti eteisen pöydältä kauppakassi. Nostin kassin takaisin pöydälle ja näytin, että olisi pöydällä isin pipokin... Bodehan riemastui suunnattomasti. Otti pipon ja ryhtyi heittelemään sitä ilmaan ;-) Kummallista, mutta Pete ei ollut ollenkaan yhtä riemuissaan asiasta, vaan nappasi piponsa pois ja tarjosi tilalle mun omaa :o Pakko oli kiireesti käydä hakemassa vanha työrukkanen ja vaihtaa se äitini juuri neulomaan ihka uuteen pipoon. Onneksi Bodella ei ollut mitään vaihtokauppaa vastaan!

Wiltsulle on myös kehittynyt oma höpsö aamurutiininsa. Jostain kumman syystä se haluaa aamuisin yrittää kiivetä yläkertaan. Yksin se ei kiipeä kuin sen verran, että takajalat pysyvät visusti maassa. Eli ei kovin korkealle ;-) Mutta kun minä seison ihan takana ja pidän käsiäni sen molemmin puolin, niin johan nousee takajalatkin muutaman rappusen verran. Enempää en ole uskaltanut sen antaa edes yrittää kavuta, kun en halua sen tulevan omatoimisesti alas ja satuttavan itseään enkä tiedä kuinka korkealta saisin sen vielä nostettua alas.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: sanonta

Viikon koirakuvan aiheena on sanonta. Viidestä annetusta vaihtoehdosta valitsin kuva-aiheeksi: Jokainen koira on leijona kotonaan.

Häntä heiluttaa koiraa, olisi myös ollut paremmin kuin sopiva aihe meidän laumallemme (Wiltsulla tosin pylly heiluttaa koiraa, kun sillä ei häntää ole ;-) ), mutta yhtään aiheeseen liittyvää kuvaa en tähän hätään löytänyt.


Wiltsu-leijona löhöää sohvalla ja odottaa alamaisiltaan arvolleen sopivaa palvelua.


Suuri ja mahtava urosleijona Bode ilmoittaa kilpakosijalleen Wiltsulle, että tämä tyttö on minun, etsi itsellesi oma tyttö.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Aartenmetsästäjä iski jälleen


Bode ja unikulta

Lojuin tässä yhtenä iltana nojatuolilla jalat ylhäällä ja kengät lattialla tuolin vieressä. Kolme kertaa menetin siinä lyhyessä ajassa toisen kengistäni... Kaksi ensimmäistä kertaa huomasin kyllä, mutta kolmas oli täydellinen yllätys. En ymmärrä missä välissä Bode oli sen saanut napattua ja ihan huomaamatta.

On tuo Bode kyllä aikamoinen epeli. Ei se - onneksi - aarteilleen mitään tee. Vie vain ulko-oven eteen ja käy siihen viereen maate. Mamman oma pieni mussukka tarvitsee unikultaa nukkuakseen hyvin :-)

Tassunalla-jengi

Saanko esitellä: Tassunalla-jengi.

Lisää kuvia ja tietoa koirista löytyy kotisivuilta, mutta viikon koirakuvan innoittamana laitan lyhyemmän esittelyn kaikista myös tähän.
Briardipoika Bode,
Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu


Bode

Briardipoika Bode (Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu) syntyi 5.4.06 Ranskassa.

Boden elämän keskipiste on pallo, jota ilman sillä on tylsää. Bode on todella utelias poika, joka haluaa osallistua kaikkeen puuhasteluun. Nenä tulee sujuvasti kirveen ja halon väliin ja vasara on kopsahtanut sen naamaan useaan otteeseen...

Pallo tipahtaa herkästi suusta aina lähimmän ihmisen jalkoihin (joskus myös toisten koirien). Pallon voi myös kätevästi pudottaa esim. tikapuiden alle, jos tikkailta on kohta joku tulossa alas. Tai jättää rappusille, kyllä sen joku siitä kohta potkaisee... Haravan ja lumikolan edessä pallo on takuuvarmasti, jos Bode palloineen vain on pihalla, kun joku on pihahommissa.

Unikullaksi ja aarteekseen Bode nappaa - aina kun vain pystyy - hanskan, sukan, kengän tms. myös kauppakassi käy paremman puutteessa.

Bode käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä ja toisinaan myös jäljestää. Näyttelyissäkin on pistäydytty muutamaan otteeseen.

Boden omalle sivulle →
* * * * * * * * * *


Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu,
Yliack de la Tuile au Loup


Wiltsu

Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu (Yliack de la Tuile au Loup) syntyi 3.11.99 Belgiassa. Ensimmäiset elinvuotensa Wiltsu asui Danielin ja Pasin kanssa. Noin 4,5-vuotiaana Wiltsu muutti laumaamme jäseneksi ja sopeutuminen sujui erinomaisesti puolin ja toisin.

Wiltsu on hellyydenkipeä pieni poika. Se tykkää loikoilla sisällä ja hyppää välittömästi kainaloon, kun joku istahtaa sohvalle. Ulkona Wiltsu viihtyy vain ihmisseurassa.

Wiltsu käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä. Danielin ja Pasin omistuksessa ollessaan Wiltsu kävi pokkailemassa pystejä näyttelykehistä, mutta kesällä 2009 löytyneen kiveskasvaimen ja siitä seuranneen kastraation myötä on näyttelyharrastus nyt Wiltsulta ohi.

Wiltsu on yhden pentueen isä.

Wiltsun elämää varjostaa epämääräiset huimauskohtaukset, joita ei onneksi ole enää aikoihin esiintynyt.

Wiltsun omalle sivulle →
* * * * * * * * * *

Briardityttö Missu,
Chaccado Naomi C.


Missu

2.6.1997-29.10.2009

Briardityttö Missu (Chaccado Naomi C.) syntyi 2.6.97 Vantaan Pakkalassa, missä äitinsä Riina oli mammalomalla. Muiden pentujen matkatessa kukin tahoilleen, tuli Missu Riina-mamman kanssa Pyhtäälle.

Missu eli elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta äitinsä siipien suojissa. Äidin kuoltua, joutui Missu itsenäistymään. Se oli rankka paikka, mutta siitä selvittiin. Missu ehti opastaa ja olla esikuvana Wiltsulle 5,5 ja Bodelle reilut kolme vuotta ennen kuin luusyöpä vei mummelin sateenkaarisillalle äitinsä luo.

Missun lempipuuhaa oli keppien kaluaminen. Jos silmä vältti hetkeksikään, löytyi tyytyväinen tyttö sohvalta kepin kanssa. Useimmiten Missu kuitenkin hoiti silppurin tehtäviään pihalla tai terassilla.

Missu aloitti haku- ja rauniotreenit Wiltsun tullessa laumaamme ja niistä Missu piti todella paljon. Nuorempana Missu kävi myös jälkitreeneissä. Näyttelyistä Missu ei ollut koskaan innostunut, mutta muutamassa se kävi toki pyörähtämässä.

Missu oli maailman kiltein tyttö, aina valmis auttamaan ja pussailemaan. Missu elää ikuisesti sydämessäni ja muistoissani.

Missun omalle sivulle →
* * * * * * * * * *

Briardityttö Riina,
Garine des Princes de Conde


Riina

10.11.1991-16.4.2003

Blogissa muistellaan toisinaan myös Missun äitiä, jo vuonna 2003 maitorauhaskasvaimen takia sateenkaarisillan ylittänyttä Riinaa (Garine des Princes de Conde).

Riina syntyi Ranskassa ja tuli luokseni sijoitukseen. Riina oli ensimmäinen oma koirani ja sen kanssa touhuttiin kaikkea mahdollista.

Riina rakasti vettä ja pulikoi aina kun vain mahdollista. Myös pallo oli Riinalle kovin rakas, viimeisinä elinaikoinaan se ei luopunut pallostaan edes lenkille lähdettäessä, vaan sitä piti kantaa aina ja kaikkialle mukana.

Riinan kanssa harrastettiin pääasiassa hakua ja jälkeä. Riina rakasti huomion keskipisteenä olemista, joten näyttelykehässä esiintyminen oli sille suuri nautinto ja kyllä se paljon sai siitä nauttiakin.

Riina synnytti kaksi pentuetta.

Riina oli todellinen persoona, pieni ja pippurinen, omatoiminen tyttö. Sillä on ikuisesti oma erityinen paikka sydämessäni.

Riinan omalle sivulle →


maanantai 27. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: maisema

Tällä kertaa viikon koirakuvan aiheena on maisema.
Wiltsu istuu nojatuolin
selkänojalla ja katselee
pihalle avautuvaa
maisemaa.


Wiltsusta on niin hirmuisen paljon mukavampaa olla sisällä kuin ulkona, joten se tyytyy usein miten katselemaan vain ikkunasta ulos. Sisällä on lämmintä ja kuivaa, ja mikä ihaninta, Bode on usein ulkona, joten sisällä on myös paljon rauhallisempaa kuin ulkona.

Ja yksi tärkeä seikka siinä vielä on... sisällä saattaa saada jotain pikkuherkkuja, joita ilman ulkona ollessa jäisi ;-) rapsutuksista ja hellittelystä nyt puhumattakaan!

Sumuinen syysilta. Bode etsii palloaan naapuritontilta.
Mitähän tuolla lammella
oikein tapahtuu?
Ihmettelee Missu


Missu katselee lammelle, mistä kuuluu ihmeellisiä ääniä, kun sorsapariskunta on taas vierailulla. Ennen muinoin siellä näkyi toisinaan myös hirviä, vaan ei ole näkynyt enää muutamaan vuoteen :-(

Oli kiva katsella, kun hirvi kävi lammenrannalla juomassa tai muuten vaan käyskentelemässä siinä lähistöllä. Koirien louskutuksesta ne eivät välittäneet yhtään, mutta ihmisiä pelkäsivät.

Missun oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa kesken rauniotreenien.


torstai 23. lokakuuta 2008

Riemua ja koskettelua raunioilla

Taas oli kova lähtöhässäkkä eilen. Wiltsun ja Missun sain - ihme kyllä - suht helposti sisälle. Bode luimisteli jossain pihan perällä ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Hiippaili kuitenkin mun perässä portista ulos... ja jatkoi matkaansa tietä pitkin postilaatikolle päin, argh!

Kuinkahan moneen otteeseen se jolkotteli postilaatikolle päin ja aikani huhuiltuani laahusti takaisin, vain kääntyäkseen taas heti uudelleen pois autolta. Pitääkö mun todellakin ruveta kuskaamaan sitä remmissä autolle? Raunioilla oltiin kuitenkin lähestulkoon ajoissa. Eikä ollut treenit vielä ehtineet alkaa. Huh!

Jippii, töihin!

Bode oli toisena koirana vuorossa ja otettuani remmin pois, jäi taas odottamaan käskyä. Tällä kertaa en tosin käskyä ehtinyt antaa, vaan höpisin siinä, että mennäänkö etsimään äijiä, jolloin Bode säntäsi matkaan! Rauniotreenit tekee sille selkeästi erittäin hyvää. Se on kuin eri koira hakumetsään verrattuna. Intoa täynnä ja reipas. Ainoastaan yksi kumollaan ollut tynnyri hieman "hirvitti", mutta muuten ei mitään ongelmia!

Ensimmäinen äijä löytyi putkesta, minkä toinen pää oli avoin ja toisessa päässä oli luukku kiinni. Bode ilmaisi löytönsä putken kiinni olevassa päässä. Putki oli ahdas ja Bode joutui hieman kyyristymään mahtuakseen sinne. Taisi pojalle tulla pikkuisen ahtaanpaikankammo, kun etupää meni kyllä hyvin putkeen, mutta sitten piti äkkiä peruuttaa pois. Muutaman yrityksen jälkeen se suostui lopulta astumaan myös takajaloillaan putken sisälle, jolloin päätin, että tämä riittää, ettei tule turhaa kammoa hommaan. Palkkaus ja matka jatkui.

No, koske nyt sit - taas!

Toinen äijä oli umpipiilossa roskalaatikkojonossa (kolme roskalaatikkoa vierekkäin). Ensin Bode näytti mulle keskimmäisen laatikon. Mutta huijasi, se oli tyhjä. Sitten näytti vasemmanpuoleista. Hmm. olisiko noin? Ja kyllä, sieltä löytyi Marika (taas roskalaatikossa... ei kuitenkaan samassa kuin viimeksi). Ja jälleen Marika leikki vaarallista leikkiä: koski Bodeen :o

Marika on nyt kaksi kertaa saanut koskea Bodeen nakkeja syöttäessään - molemmat kerrat raunioilla. Metsässä vastaava ei käy. Siellä Bode ottaa hatkat, jos siihen koskee. Vai ottaisiko enää, kun on nyt raunioilla suostunut moiseen? Vai sopisiko herralle koskeminen raunioillakaan, jos piilo olisi joku muu kuin roskis? Hmm.

Kunniakierroksia mamia odotellessa

Kolmas äijä löytyi "ruumisarkusta". Siis sellaisesta pitkästi kapeasta laatikosta, missä on luukku päällä. Luukku oli hivenen raollaan eikä Bodella näyttänyt olevan minkäänlaisia vaikeuksia paikallistaa löytöään. Jätti tarkistamatta monen monta kohtaa suunnatessaan määrätietoisesti sinne, missä äijä oli.

Bode ei ilmaise vielä, mutta onneksi sitä on suht helppo lukea. Ainakin mun. Ei se mitenkään riehakkaasti eikä innokkaasti näytä löytöään, mutta katsekontaktin hakeminen ja "kunniakierrokset" löytöpaikan ympärillä, kertovat kyllä sen mitä pitääkin. Täytyy vaan yrittää pysyä näköetäisyydellä koirasta pystyäkseen lukemaan sitä... ;-)

Vain hieman parannettavaa kontin katolla...

Rauniotalkoissa kontin päälle tehty kattorakennelma tuli myös testattua. Bode ei tosin suostunut kiipeämään ritilärappusia ylös, mutta en hirveästi viitsinyt yrittääkään. Täytyy kokeilla joskus ihan kunnolla ajan kanssa. Mutta minä makasin siellä maalimiehenä ja hyvä oli. Hirvittävä tuuli siinä kyllä kävi, joten jospa seuraavissa talkoissa siihen rakennettaisiin seinät ja katto ja laitettaisiin lämmitys ja... :-D

Pahus, että unohdin kameran kotiin! Tarkoitus oli ottaa viikon koirakuvaa varten sellainen kuva, missä Bode seisoo jonkin röykkiön päällä maisemaa ihailemassa (aiheena on tällä viikolla maisema). Ja just sellaisen kuvan olisin saanut, mitä ajattelinkin, mutta eihän se ilman kameraa onnistunut :-( Ja nyt sataa vettä kaatamalla, joten tänäänkään ei kuvia taideta ottaa. Ehkä se on vaan kaivettava vanhoista kätköistä jotain aiheeseen sopivia.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Pelottavia juttuja


Höh, mitäs noissa nyt muka on ihmeellistä?

Bode saa välillä tosi outoja paniikkikohtauksia. Joku esine alkaa yhtäkkiä pelottaa aivan käsittämättömästi. Tässä jokin aika sitten se haisteli kaikessa rauhassa pöydällä olevaa työkalulaatikkoa. Hetken haisteltuaan, alkoi hädissään pakittaa kauemmas. Oltiin aivan ihmeissämme, ei mitään käsitystä, mikä sille tuli. Kesti hetken, ennen kuin se saatiin rauhoittumaan sen verran, että uskalsi tulla haistamaan järkyttävän pelottavaa työkalulaatikkoa... Outo tyyppi!

Seuraavana päivänä laitoin samaisen pelottavan työkalulaatikon lattialle ja pyysin Bodea poseeraamaan sen viereen. Ei mitään ongelmia. Ei pienintäkään epävarmuutta eikä minkäänlaista merkkiäkään edellisen päivän paniikista. En ymmärrä enkä käsitä sen aivoituksia.

Eikä tämä todellakaan ole ainoa kerta, kun Bodea alkaa hirvittää joku ihan täysin normaali ja tavallinen esine, mitä se ensin muina miehinä haistelee ja tutkiskelee. Työkalulaatikkopaniikkia vastaavan kohtauksen se sai kerran myös lasista uunivuokaa haistellessaan. Vuoka oli lieden päällä ja siinä oli vettä (liottamassa ruoanjämiä ennen pesua). Hetken vuokaa haisteltuaan iski paniikki ja taas peruutusvaihde päälle.

Olisi tosi mielenkiintoista päästä joskus kurkkaamaan sen pään sisään ja nähdä mitä siellä liikkuu... Liekö sillä vain niin vilkas mielikuvitus, että kehittelee mitä kummallisimpia mörköjä piristääkseen muuten niin tylsää päivää?

maanantai 20. lokakuuta 2008

Hämä hämä häkki kiipes naamalle

Bodella oli eilen tylsää. Todella tylsää. Ulos päästyään se ryhtyi päättäväisesti hommiin ja silppusi terassilla tuulettumassa olleen Wiltsun huoneessa makuualustana toimineen vaahtomuovipatjanpalan pienen pieneksi silpuksi... Noh, onneksi Wiltsu ei sitä juurikaan ole käyttänyt, vaan on mieluummin loikoillut boxissa, joten vahinko ei ole kovin suuri.

Viime perjantaina koirat olivat pitkään keskenään, mutta ihme ja kumma, sohvaa ei oltu pistetty yhtään uuteen uskoon! Viime aikoina Bode on taas melkoisen aktiivisesti sitä repinyt, kun on vähänkään pidempään joutunut olemaan yksin kotona (siis ilman ihmisiä), joten yllätys oli suuri ja erittäin positiivinen!

Kuinka kauan uroksilla oikein kestää tuhoamisvimma? Bode on jo 2,5 vuotta, joten olisin olettanut sen jo hieman aikuistuneen... no joo tiedän, eihän pojat koskaan kasva ihan aikuisiksi, mutta kuitenkin ;-)

Kepo/Knam

Alkoi aikoinaan pikkuhiljaa ihmetyttää, kun yhden jos toisenkin tutun mies tuntui olevan lempinimeltään Kepo. Selvisihän se lopulta, mistä moinen lempinimi tulee ja nyt joku aika sitten törmäsin aivan hykerryttävän hauskaan artikkeliin aiheesta.

Artikkelista muistui mieleeni, kuinka isännälle sanottiin kerran töissä, että sillä taitaa olla hämähäkki naamassa... Tarkempi tutkiskelu osoitti, että "hämähäkki" olikin parransänkeen tarttunut pieni koirankarvamytty ;-)

Meiltä ei ihan yhtä surullista tarinaa löydy kuin artikkelista, ei ole näyttelyihinkään isäntää pakotettu kuin vain kahteen (toistaiseksi...) ;-)

torstai 16. lokakuuta 2008

Rutiinien orja

Tänä aamuna Bode esitteli pitkästä aikaa hammasrivistöään matalan murinan säestyksellä. Oma oli virheeni. Pojat olivat aamulla keskenään ulkona, vaikka normaalisti lasken Wiltsun heti sisälle, kun se on aamupissan tehnyt. Nyt jätin siis molemmat ulos.

Bode tuli ensimmäisenä sisään oven avattuani ja juoksi suoraan keittiöön ruokaa odottamaan. Wiltsu tietysti kiireesti perässä, jolloin Bode kääntyi ympäri ja ilmoitti, ettei Wiltsulla ole mitään asiaa keittiöön. Eikä ollutkaan, mutta kun Wiltsun piti päästä kulkemaan keittiön sivuitse mennäkseen omaan huoneeseensa odottamaan ruokaa.

Onneksi tilanteesta ei kehittynyt sen kummempaa. Minä ärähdin, jolloin Bode kääntyi pois ja Wiltsu kiepsahti myös ympäri. Boden siirryttyä enemmän keittiön puolelle, pääsi Wiltsu rauhassa tulemaan vierelläni omaan huoneeseensa.

Rutiinit ovat Bodelle hurjan tärkeitä. Kun kaikki sujuu aina samalla tavalla, niin ongelmia ei kovin helposti pääse syntymään. Tämä aamu osoitti sen taas selkeästi.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: kaunis/ruma

Tällä kertaa viikon koirakuva -aiheena on kaunis/ruma. Meillä on niin uskomattoman kauniita koiria, ettei niistä saa rumia kuvia ei sitten millään ;-) Joten tässä siis pari kaunista otosta.
Wiltsu,
mestariposeeraaja.


Nappasin eilen, heti aiheen huomattuani, kameran ja mentiin koirien kanssa pihalle. Samalla ajattelin ottaa vihdoin Bodesta vähän tuoreemman esittelykuvan kotisivuille (siellä oli yhä vauvakuva, joka vihdoin tänään vaihtui uudempaan).

Kuinka ollakaan, Bodesta jouduin räpsimään monen monituista kuvaa, enkä ollut tyytyväinen, kuin ihan muutamaan. Vain hetken Bode jaksoi yrittää poseerata kameralle. Pää vain ei tahtonut pysyä paikallaan tai jos pää pysyi, niin nenä ei... (Kts. kuvasarja).

Sen sijaan Wiltsusta otin vain yhden kuvan ja se oli siinä! Kaunis mikä kaunis. Kaunis koira, kauniilla taustalla - ei ollut mahdollista minunkaan pilata kuvaa, vaikken mestariainesta kuvaajana olekaan ;-)
Tässä me pojat
vaan pussaillaan,
vaikka mami haluaisi
meidän poseeraavan
kameralle.


Tässä kuvassa kaunista on tunnelma. Kuva itsessään on kaikkea muuta kuin nappiotos, mutta poikien pusuttelu tekee siitä niin kauniin. Ja kauneutta lisää vielä se, ettei poikien välit aina ole kovin lämpimät.

Kuvan taustalla pyörii Missu, jota kuvausepisodi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Poikia kuvaus kiinnosti kyllä kovasti ja molemmat häärivät siinä vieressä, odottaen omaa vuoroaan. Kun vuoro sitten tuli ja piti istua paikallaan - ja vielä aseteltuna tietyllä tavalla (tassut näin, katse tuonne jne.) - lopahti kiinnostus hyvin nopeasti ;-) Ymmärrettävää sinänsä kyllä.

Tylsää!

Yritin eilen napata Bodesta tuoreen kuvan kotisivuille. Siellä kun oli vieläkin kuva pentuajalta, yli kahden vuoden takaa! Kuvaaminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, mutta tarpeeksi kärsivällisesti kun yritin, ehdin räpsäistä muutaman kerran sellaisella hetkellä, kun herran pää tai nenä ei ollut mutkalla johonkin muualle kuin sinne minne halusin (joo tiedän, olen välillä vähän turhan vaativa).

Tässä kuvasarja ei-niin-hirmuhyvin-onnistuneista otoksista. Bodella on kyllä tosi hassu nenu ja se saa sen välillä aivan uskomattomalle mutkalle ;-)


Poseeraaminen on aika tylsää puuhaa, mutta eiköhän tätä nyt hetken kestä.


Mitäs tuolla tapahtuukaan?


Ei mami varmaan huomaa, jos ihan vaan pikkuisen vilkaisen. Sillä kestää tuo tähtäily kuitenkin sen verran kauan, ettei tästä mitään harmia tule.


Tuolla ON oikeasti jotain kiinnostavaa - tai ainakin huomattavasti kiinnostavampaa kuin kameraan tuijottelu.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Talkoissa

Nyt on hyvä mieli, todella hyvä mieli! Meillä oli lauantaina raunioratatalokoot ja onnistuin raahaamaan isännänkin mukaan hommiin. Ilma ei ollut paras mahdollinen ja niinpä sain tehtäväksi tilata seuraaviin (!) talkoisiin paremman kelin.

Enemmän siellä oli tällä kertaa "miestenhommia" (anteeksi ikävä luokittelu) ja suurin osa naisväestä häippäsikin ajoissa. Mutta kontin päälle saatiin lankkulattia ja kaiteet, joten nyt sinne uskaltaa ainakin lievästi korkeanpaikankammoisetkin kiivetä. Pahus vaan, että se meidän treeniryhmää varten suunniteltu (ai muka ei vai?) kakuttelukatos jäi vielä tekemättä. Mutta jos sitten ensi kerralla ;-) Niin, Missun 11 v. synttärikakku on yhä vielä tarjoamatta... Ja kohta on jo Wiltsun 9 v. kakun aika. Hui hirvitys, kuinka vauhdilla aika menee!

Viimekertaisen rauniotreenin jälkeen jäi tosi kova hinku päästä pian uudestaan Boden kanssa sinne hommiin. Muutama hyvin onnistunut rauniotreeni voisi saada herran kiinnostumaan enemmän myös metsään eksyneistä ihmisistä!

torstai 9. lokakuuta 2008

Oho, lattia lainehtii

Eilen illalla istuin pöydän ääressä telkkaria katsomassa, jalat oli nostettuna tuolille ja kengät tuolin vieressä lattialla. Bode kävi siinä moikkaamassa ja hetken päästä hoksasin, että sillä oli "pahat" mielessä. Liikkeet olivat hyvin hitaat ja hiipivät. Tiesin varmuudella, että nyt lähti mun kenkä... Oikeassa olin. Ensin Bode hyppäsi kengän kanssa nojatuolille ja siitä siirtyi vakipaikkaansa eteisen nurkkaan.

Ei siinä vielä mitään, vastaavaa on tapahtunut usein aiemminkin. Tällä kertaa vain olisin halunnut, että se myös toisi kengän takaisin. Lattiat ovat jo niin vietävän kylmät, ettei viitsisi sukkasillaan yhtään kävellä. Aikani hoin "Tuo tänne!" ja katsoin Boden hölmistynyttä ilmettä "En ymmärrä." Kunnes se viimein otti kengän suuhunsa ja minä riemuissani hoin entistä kiivaammin.

Siitä seurasi, että Bode alkoi tappaa kenkää (mitä se ei normaalisti tee) ja Missu päätti hoitaa homman, kun Bodesta ei siihen ollut. Missu tosin otti lähimmän "irtonaisen" esineen - vesikupin - suuhunsa tuodakseen mulle edes jotain. En tiedä säikähtikö Missu enemmän Peten älähdystä vai sitä, että vettä läikkyi pitkin ja poikin. Vesikuppi kuitenkin putosi nopeasti suusta ja lattialle levisi iso lammikko.

En ymmärrä mikä vimma Bodella on napata kenkiä, hanskoja, sukkia yms. yms. Ei se niille yleensä (enää nykyisin) mitään tee. Käy vain maate aarteensa viereen. Täytyykin taas yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa aktiiviset harjoittelut miten tuodaan - ainakin ryöstetyt - esineet takaisin...

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Loistotreenit

Taas arvoin ihan viime hetkeen asti lähdenkö raunioille Missun vai Boden kanssa. Wiltsu ontuu edelleen silloin tällöin jalkaansa ravatessaan (kävelee ja laukkaa ongelmitta), joten sen jätin suosiolla kotiin vielä huilimaan.

Lopulta päädyin Bodeen, koska se tarvitsee kuitenkin eniten toimintaa ja se ei ole raunioilla käynyt kuin vasta kertaalleen tositoimissa. Onneksi näin, koska oli todella kiva katsella, kuinka riemuissaan Bode raunioilla työskenteli. Aivan eri koira kuin metsässä ollessaan. Treenien vetäjä kysyikin, mitä olen sille syöttänyt vai olenko pitänyt sitä viikon sisällä, kun oli niin reipas ja tarmoa täynnä ;-)


Helppo nakki taitavalle koiralle ;-)

Pitäisi muutenkin päästä Boden kanssa useammin raunioille, niin ehkä oppisin itsekin ohjaamaan edes hieman. Hämmentävää kun ottaa remmin pois Boden kaulasta, niin se jää paikalleen istumaan ja odottamaan käskyä... Ei Wiltsu ja Missu vaan. Ne häipyvät heti töihin, kun remmi irtoaa. Epätoivoisesti yritin kierrellä joka paikassa ja muistaa kehottaa Bodea tarkistamaan röykkiöitä ja kolosia, se kun ei hirveän pitkälle yksinään irtoa. Toisin kuin ne kaksi muuta...

Ensimmäinen piilo oli helppo. Maalimies löytyi avoimen rengassysteemin (?) takaa betonilohkarekasasta. Bode meni reippaasti piiloon sisään hakemaan palkkansa.

Toinen maalimies oli niin ikään avoimessa peltiputkessa. Ei mitään ongelmia taitavalle jätkälle!


Maalimies ja nakkipurkkihan täältä roskiksesta löytyi! Ja tällä kertaa Marika sai armosta jopa koskea ilman, että Bode närkästyi ;-)

Kolmas olikin jo hieman haastavampi. Nyt maalimies oli umpipiilossa roskiksessa. Hetken aikaa seurasin Boden tutkailua ja sitten olin varma, että maalimies on paikallistettu. Roskiksen kannen avaaminen varmisti asian. Viimeinenkin maalimies oli löydetty!

Ainoastaan yhden piilon kohdalla tuli vähän ongelmia. Edellisellä koirakolla käytössä ollut putki piti käydä avaamassa pariinkin otteeseen, kun Bode halusi tarkistaa, onko se varmasti tyhjä.

Mutta kaiken kaikkiaan loistotreenit! Ai että olen tyytyväinen!

maanantai 6. lokakuuta 2008

Myrskystä selvittiin

Huh, mikä myrsky eilen illalla! Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin, mutta Missua hieman hirvittää edelleen. Näinköhän se makasi terassilla olevalla patjallaan juuri silloin, kun tuulenpuuska paiskasi irti tolpasta olevan pihalampun sirpaleiksi :o Vielä tänäänkään ei mamman mussukka halunnut jäädä yksin pihalle, vaan kiirehti sisään heti kun olin laittamassa ovea kiinni.
Wiltsu katselee aaltoja myrsky-yön jälkeen. Pikkuisen poikaa hirvitti jäädä yksin, kun mami peruutti vähän kauemmas kuvaa ottamaan.


Pitkäsalmen vesiosuuskunta

Käytiin juuri äsken Wiltsun kanssa pyörähtämässä rannassa ja vietiin samalla hakemus Pitkäsalmen vesiosuuskuntaan liittymisestä. Nyt se on nimittäin perustettu. Lauantaina istuttiin neljä tuntia kuuntelemassa asiantuntijapuheenvuoroja sekä keskustelua, hyväksyttiin sääntöehdotus ja valittiin hallitus. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja mahdollisimman moni lähtee mukaan, ettei liittymismaksu muodostu kohtuuttoman korkeaksi! Iso summa siitä on joka tapauksessa tulossa, joten lahjoituksia otetaan edelleen vastaan ;-)

perjantai 3. lokakuuta 2008

Pensseli vuokralle


Kyllä luonnonharjaspensseli aina synteettiset voittaa!

Tarvitseeko joku aitoa luonnonharjaspensseliä vuokralle? Täältä löytyy yksi edullinen ja hyvin toimiva ;-)

Onneksi Bodelle ei ole suunnitelmissa näytelmiä! Tai ehkä olisi pitänyt harkita tarkemmin, minkä väriseksi talo maalataan... ;-) Isin pikku apulainen kun on jatkuvasti osallistumassa maalauspuuhiin - ja sillä seurauksella, että maalia löytyy milloin hännästä, milloin päästä ja milloin mistäkin päin pöhelön kroppaa. Onpa herra ollut aikeissa pudottaa pallonsakin maalitonkkaan.

torstai 2. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: kysymys

Tämän viikon koirakuvahaasteen aiheena on kysymys. Ja kysymyksiä kyselijöineen täältä löytyy vaikka kuinka paljon! Oli vaikeuksia valita, mitä kuvia laittaa esille, mutta tässä nyt muutama ihan tuore ja muutama vähän vanhempi otos.


Wiltsu kysyy kumpi on kauniimpi, hän vai kukka?


Vasemmalla Wiltsu kysyy, miten ja miksi pitäisi tällä kertaa poseerata ja oikealla Bode haluaa tietää, onko jo ruoka-aika.


Kuka siellä ja kenen luvalla? kysyy Missu


Leikitäänkö? kysyy Bode Missulta


Jo edesmennyt Riina kyseli useinkin löytyisikö pöydältä jotain hyvää hänelle?