Viikon koirakuva: kaunis/ruma

Tällä kertaa viikon koirakuva -aiheena on kaunis/ruma. Meillä on niin uskomattoman kauniita koiria, ettei niistä saa rumia kuvia ei sitten millään ;-) Joten tässä siis pari kaunista otosta.

Wiltsu,
mestariposeeraaja.

Nappasin eilen, heti aiheen huomattuani, kameran ja mentiin koirien kanssa pihalle. Samalla ajattelin ottaa vihdoin Bodesta vähän tuoreemman esittelykuvan kotisivuille (siellä oli yhä vauvakuva, joka vihdoin tänään vaihtui uudempaan).

Kuinka ollakaan, Bodesta jouduin räpsimään monen monituista kuvaa, enkä ollut tyytyväinen, kuin ihan muutamaan. Vain hetken Bode jaksoi yrittää poseerata kameralle. Pää vain ei tahtonut pysyä paikallaan tai jos pää pysyi, niin nenä ei... (Kts. kuvasarja).

Sen sijaan Wiltsusta otin vain yhden kuvan ja se oli siinä! Kaunis mikä kaunis. Kaunis koira, kauniilla taustalla - ei ollut mahdollista minunkaan pilata kuvaa, vaikken mestariainesta kuvaajana olekaan ;-)

Tässä me pojat
vaan pussaillaan,
vaikka mami haluaisi
meidän poseeraavan
kameralle.

Tässä kuvassa kaunista on tunnelma. Kuva itsessään on kaikkea muuta kuin nappiotos, mutta poikien pusuttelu tekee siitä niin kauniin. Ja kauneutta lisää vielä se, ettei poikien välit aina ole kovin lämpimät.

Kuvan taustalla pyörii Missu, jota kuvausepisodi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Poikia kuvaus kiinnosti kyllä kovasti ja molemmat häärivät siinä vieressä, odottaen omaa vuoroaan. Kun vuoro sitten tuli ja piti istua paikallaan - ja vielä aseteltuna tietyllä tavalla (tassut näin, katse tuonne jne.) - lopahti kiinnostus hyvin nopeasti ;-) Ymmärrettävää sinänsä kyllä.