Koskeminen kielletty!

Tiistaina oli hakutreenit. Ihan viime hetkeen asti pähkäilin, otanko Missun mukaan vai Boden. Wiltsu ontuu edelleen silloin tällöin ravatessaan, ei paljon, mutta kuitenkin, joten sillä jatkuu vielä lepo. Missu on ollut todella hyvässä kunnossa jo pitkään eikä jalkakaan ole vaivannut yhtään. Mutta koska oltiin menossa isojen ojien alueelle, niin varmuuden vuoksi päädyin kuitenkin Bodeen. Missu olisi saattanut intoutuessaan repiä itsensä hajalle.

Liina mukana mutta ei taaskaan kaulapantaa...

Tällä kertaa olin muistanut ottaa Bodelle liinan mukaan (edellisissä treeneissä saatiin onneksi lainata Katin liinaa, kiitos siitä!) Mutta eipä ollut taaskaan Bodelle kaulapantaa mukana. Voi että mun kanssa :-( kaikki tarpeellinen ja ehkä-tarpeellinen pitäisi aina olla valmiina autossa mukana, kun ei lähtökiireessä ehdi eikä muista ottaa mitään mukaan! Onneksi autossa kuitenkin lojuu lyhyt ketjukaulain, minkä yltää just ja just Boden kaulan ympäri, joten sitä käytettiin taas.

Tuulesta ei ollut tietoakaan, mutta ensimmäiselle maalimiehelle mentiin kuitenkin liinassa risteillen noin parin metrin päähän, kunnes Bode hoksasi piilon. Palattiin takaisin keskilinjalle ja lähetin Boden matkaan. Hienosti meni.  Oli jopa käynyt ihan omatoimisesti maahan odottamaan ohjaajaa paikalle!

Ole nyt jo hiljaa!

Toinen laitettiin valmiiksi ja maalimiehen luo päästäkseen piti ylittää tie. Viime kerrallahan tienylitys onnistui Bodelta ilman ongelmia.

Vaan ei onnistunut tällä kertaa. Bode risteili keskilinjan puolella tietä ja tarkastaen kaikki mahdolliset paikat. Minä muutamaan otteeseen kutsuin sitä takaisin ja lähetin uudestaan, kun ei millään meinannut mennä tien yli. Lopulta treenien vetäjä komensi olemaan hiljaa ja antamaan koiran tehdä töitä, kun se selvästi kuitenkin haki. Kun sain suuni suppuun, niin hetken kuluttua Bode menikin tien yli ja äijä löytyi.

Minuun ei saa koskea!

Tarkoitus oli, että toinen maalimies tuo pojan syötellen pois. Ja hyvinhän se menikin ihan näköetäisyydelle asti. Maalimies kulki "oikeaa" (eli Boden valitsemaa) reittiä pitkin. Ehtivät takaisin tien yli ja olivat jo suht lähellä keskilinjaa, kun maalimies päätti kehua Bodea taputtaen sitä. Herra jähmettyi paikoilleen: "Toi koski mua!" Ja siihen loppui Boden matka. Ei tullut enää maalimiehen mukana vaan lähti kohti kolmatta, joka oli jo edennyt treenien vetäjän kanssa keskilinjaa pitkin seuraavalle lähetyspaikalle...

Aikansa maaniteltuaan, sai maalimies kuitenkin Boden palaamaan takaisin luokseen ja selvisivät lopulta yhdessä keskilinjalle mun luo. On mulla vaan kertakaikkisen omituinen koira, ihan höperö! En ole toiseen vastaavaan persoonaan ikinä törmännyt. Ei saa koskea, pitää kulkea herran valitsemaa reittiä, ei saa pilkkoa nakkeja, ei saa pitää nakista kiinni vaan antaa koko pala kerrallaan... ja mitähän muita sääntöjä Bodella vielä olikaan, noi nyt varmaan tärkeimpinä. Onneksi maalimiehillä alkaa olla jo suht hyvin kokemusta, että tietävät miten pitää käyttäytyä saadakseen Boden kulkemaan kanssaan keskilinjalle ;-)

Missä olen, minne pitäisi mennä?

Kolmannen maalimiehen kohdalla alkoi jo vähän hämärtää ja aikaa tuhraantui taas ylimääräiseen kiertelyyn, kaarteluun ja juoksenteluun. Nälkäkin alkoi jo olla kova (siis mulla) ja ehdin jo vähän tuskailla, että olisi pitänyt lopettaa ensimmäiseen, kun se meni niin hyvin. Lopulta äijä löytyi ja Bode oli taas käynyt ihan omatoimisesti maahan odottamaan, että löydän paikalle. Ihan helppoa se ei ollut. Epätoivoisesti suunnistin sinne, missä olin koiran viimeksi nähnyt, mutta alkoi olla jo sen verran hämärää, etten oikein tiennyt missä olen ja minne pitäisi mennä. Löysin kuitenkin perille ja koko konkkaronkka löydettiin vielä poiskin piilolta :-)

Viimeiset kaksi koirakkoa saivatkin sitten treenata jo pimeässä. Taitaa olla kohta aika siirtyä viikonlopputreeneihin.