perjantai 31. lokakuuta 2008

Kiipeilyä ja aarteenmetsästystä

Jokohan pikkuhiljaa riittäisi vedentulo? Piha lainehtii ja lits läts kuuluu joka paikasta. Kuivin jaloin ei pääse yhtään mihinkään. Kaikkia alkaa jo vähän kypsyttää, kun enimmäkseen ollaan vain sisällä eikä koiraressukoilla ei ole mitään tekemistä :-(

Mutta Bode se vaan jatkaa aarteenmetsästäjänä. Eilen illalla lähti eteisen pöydältä kauppakassi. Nostin kassin takaisin pöydälle ja näytin, että olisi pöydällä isin pipokin... Bodehan riemastui suunnattomasti. Otti pipon ja ryhtyi heittelemään sitä ilmaan ;-) Kummallista, mutta Pete ei ollut ollenkaan yhtä riemuissaan asiasta, vaan nappasi piponsa pois ja tarjosi tilalle mun omaa :o Pakko oli kiireesti käydä hakemassa vanha työrukkanen ja vaihtaa se äitini juuri neulomaan ihka uuteen pipoon. Onneksi Bodella ei ollut mitään vaihtokauppaa vastaan!

Wiltsulle on myös kehittynyt oma höpsö aamurutiininsa. Jostain kumman syystä se haluaa aamuisin yrittää kiivetä yläkertaan. Yksin se ei kiipeä kuin sen verran, että takajalat pysyvät visusti maassa. Eli ei kovin korkealle ;-) Mutta kun minä seison ihan takana ja pidän käsiäni sen molemmin puolin, niin johan nousee takajalatkin muutaman rappusen verran. Enempää en ole uskaltanut sen antaa edes yrittää kavuta, kun en halua sen tulevan omatoimisesti alas ja satuttavan itseään enkä tiedä kuinka korkealta saisin sen vielä nostettua alas.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: sanonta

Viikon koirakuvan aiheena on sanonta. Viidestä annetusta vaihtoehdosta valitsin kuva-aiheeksi: Jokainen koira on leijona kotonaan.

Häntä heiluttaa koiraa, olisi myös ollut paremmin kuin sopiva aihe meidän laumallemme (Wiltsulla tosin pylly heiluttaa koiraa, kun sillä ei häntää ole ;-) ), mutta yhtään aiheeseen liittyvää kuvaa en tähän hätään löytänyt.


Wiltsu-leijona löhöää sohvalla ja odottaa alamaisiltaan arvolleen sopivaa palvelua.


Suuri ja mahtava urosleijona Bode ilmoittaa kilpakosijalleen Wiltsulle, että tämä tyttö on minun, etsi itsellesi oma tyttö.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Aartenmetsästäjä iski jälleen


Bode ja unikulta

Lojuin tässä yhtenä iltana nojatuolilla jalat ylhäällä ja kengät lattialla tuolin vieressä. Kolme kertaa menetin siinä lyhyessä ajassa toisen kengistäni... Kaksi ensimmäistä kertaa huomasin kyllä, mutta kolmas oli täydellinen yllätys. En ymmärrä missä välissä Bode oli sen saanut napattua ja ihan huomaamatta.

On tuo Bode kyllä aikamoinen epeli. Ei se - onneksi - aarteilleen mitään tee. Vie vain ulko-oven eteen ja käy siihen viereen maate. Mamman oma pieni mussukka tarvitsee unikultaa nukkuakseen hyvin :-)

Tassunalla-jengi

Saanko esitellä: Tassunalla-jengi.

Lisää kuvia ja tietoa koirista löytyy kotisivuilta, mutta viikon koirakuvan innoittamana laitan lyhyemmän esittelyn kaikista myös tähän.
Briardipoika Bode,
Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu


Bode

Briardipoika Bode (Baudelaire de la Chaume du Bois Dieu) syntyi 5.4.06 Ranskassa.

Boden elämän keskipiste on pallo, jota ilman sillä on tylsää. Bode on todella utelias poika, joka haluaa osallistua kaikkeen puuhasteluun. Nenä tulee sujuvasti kirveen ja halon väliin ja vasara on kopsahtanut sen naamaan useaan otteeseen...

Pallo tipahtaa herkästi suusta aina lähimmän ihmisen jalkoihin (joskus myös toisten koirien). Pallon voi myös kätevästi pudottaa esim. tikapuiden alle, jos tikkailta on kohta joku tulossa alas. Tai jättää rappusille, kyllä sen joku siitä kohta potkaisee... Haravan ja lumikolan edessä pallo on takuuvarmasti, jos Bode palloineen vain on pihalla, kun joku on pihahommissa.

Unikullaksi ja aarteekseen Bode nappaa - aina kun vain pystyy - hanskan, sukan, kengän tms. myös kauppakassi käy paremman puutteessa.

Bode käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä ja toisinaan myös jäljestää. Näyttelyissäkin on pistäydytty muutamaan otteeseen.

Boden omalle sivulle →
* * * * * * * * * *


Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu,
Yliack de la Tuile au Loup


Wiltsu

Pyreneittenpaimenkoirapoika Wiltsu (Yliack de la Tuile au Loup) syntyi 3.11.99 Belgiassa. Ensimmäiset elinvuotensa Wiltsu asui Danielin ja Pasin kanssa. Noin 4,5-vuotiaana Wiltsu muutti laumaamme jäseneksi ja sopeutuminen sujui erinomaisesti puolin ja toisin.

Wiltsu on hellyydenkipeä pieni poika. Se tykkää loikoilla sisällä ja hyppää välittömästi kainaloon, kun joku istahtaa sohvalle. Ulkona Wiltsu viihtyy vain ihmisseurassa.

Wiltsu käy metsässä ja raunioilla etsimässä maalimiehiä. Danielin ja Pasin omistuksessa ollessaan Wiltsu kävi pokkailemassa pystejä näyttelykehistä, mutta kesällä 2009 löytyneen kiveskasvaimen ja siitä seuranneen kastraation myötä on näyttelyharrastus nyt Wiltsulta ohi.

Wiltsu on yhden pentueen isä.

Wiltsun elämää varjostaa epämääräiset huimauskohtaukset, joita ei onneksi ole enää aikoihin esiintynyt.

Wiltsun omalle sivulle →
* * * * * * * * * *

Briardityttö Missu,
Chaccado Naomi C.


Missu

2.6.1997-29.10.2009

Briardityttö Missu (Chaccado Naomi C.) syntyi 2.6.97 Vantaan Pakkalassa, missä äitinsä Riina oli mammalomalla. Muiden pentujen matkatessa kukin tahoilleen, tuli Missu Riina-mamman kanssa Pyhtäälle.

Missu eli elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta äitinsä siipien suojissa. Äidin kuoltua, joutui Missu itsenäistymään. Se oli rankka paikka, mutta siitä selvittiin. Missu ehti opastaa ja olla esikuvana Wiltsulle 5,5 ja Bodelle reilut kolme vuotta ennen kuin luusyöpä vei mummelin sateenkaarisillalle äitinsä luo.

Missun lempipuuhaa oli keppien kaluaminen. Jos silmä vältti hetkeksikään, löytyi tyytyväinen tyttö sohvalta kepin kanssa. Useimmiten Missu kuitenkin hoiti silppurin tehtäviään pihalla tai terassilla.

Missu aloitti haku- ja rauniotreenit Wiltsun tullessa laumaamme ja niistä Missu piti todella paljon. Nuorempana Missu kävi myös jälkitreeneissä. Näyttelyistä Missu ei ollut koskaan innostunut, mutta muutamassa se kävi toki pyörähtämässä.

Missu oli maailman kiltein tyttö, aina valmis auttamaan ja pussailemaan. Missu elää ikuisesti sydämessäni ja muistoissani.

Missun omalle sivulle →
* * * * * * * * * *

Briardityttö Riina,
Garine des Princes de Conde


Riina

10.11.1991-16.4.2003

Blogissa muistellaan toisinaan myös Missun äitiä, jo vuonna 2003 maitorauhaskasvaimen takia sateenkaarisillan ylittänyttä Riinaa (Garine des Princes de Conde).

Riina syntyi Ranskassa ja tuli luokseni sijoitukseen. Riina oli ensimmäinen oma koirani ja sen kanssa touhuttiin kaikkea mahdollista.

Riina rakasti vettä ja pulikoi aina kun vain mahdollista. Myös pallo oli Riinalle kovin rakas, viimeisinä elinaikoinaan se ei luopunut pallostaan edes lenkille lähdettäessä, vaan sitä piti kantaa aina ja kaikkialle mukana.

Riinan kanssa harrastettiin pääasiassa hakua ja jälkeä. Riina rakasti huomion keskipisteenä olemista, joten näyttelykehässä esiintyminen oli sille suuri nautinto ja kyllä se paljon sai siitä nauttiakin.

Riina synnytti kaksi pentuetta.

Riina oli todellinen persoona, pieni ja pippurinen, omatoiminen tyttö. Sillä on ikuisesti oma erityinen paikka sydämessäni.

Riinan omalle sivulle →


maanantai 27. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: maisema

Tällä kertaa viikon koirakuvan aiheena on maisema.
Wiltsu istuu nojatuolin
selkänojalla ja katselee
pihalle avautuvaa
maisemaa.


Wiltsusta on niin hirmuisen paljon mukavampaa olla sisällä kuin ulkona, joten se tyytyy usein miten katselemaan vain ikkunasta ulos. Sisällä on lämmintä ja kuivaa, ja mikä ihaninta, Bode on usein ulkona, joten sisällä on myös paljon rauhallisempaa kuin ulkona.

Ja yksi tärkeä seikka siinä vielä on... sisällä saattaa saada jotain pikkuherkkuja, joita ilman ulkona ollessa jäisi ;-) rapsutuksista ja hellittelystä nyt puhumattakaan!

Sumuinen syysilta. Bode etsii palloaan naapuritontilta.
Mitähän tuolla lammella
oikein tapahtuu?
Ihmettelee Missu


Missu katselee lammelle, mistä kuuluu ihmeellisiä ääniä, kun sorsapariskunta on taas vierailulla. Ennen muinoin siellä näkyi toisinaan myös hirviä, vaan ei ole näkynyt enää muutamaan vuoteen :-(

Oli kiva katsella, kun hirvi kävi lammenrannalla juomassa tai muuten vaan käyskentelemässä siinä lähistöllä. Koirien louskutuksesta ne eivät välittäneet yhtään, mutta ihmisiä pelkäsivät.

Missun oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa kesken rauniotreenien.


torstai 23. lokakuuta 2008

Riemua ja koskettelua raunioilla

Taas oli kova lähtöhässäkkä eilen. Wiltsun ja Missun sain - ihme kyllä - suht helposti sisälle. Bode luimisteli jossain pihan perällä ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Hiippaili kuitenkin mun perässä portista ulos... ja jatkoi matkaansa tietä pitkin postilaatikolle päin, argh!

Kuinkahan moneen otteeseen se jolkotteli postilaatikolle päin ja aikani huhuiltuani laahusti takaisin, vain kääntyäkseen taas heti uudelleen pois autolta. Pitääkö mun todellakin ruveta kuskaamaan sitä remmissä autolle? Raunioilla oltiin kuitenkin lähestulkoon ajoissa. Eikä ollut treenit vielä ehtineet alkaa. Huh!

Jippii, töihin!

Bode oli toisena koirana vuorossa ja otettuani remmin pois, jäi taas odottamaan käskyä. Tällä kertaa en tosin käskyä ehtinyt antaa, vaan höpisin siinä, että mennäänkö etsimään äijiä, jolloin Bode säntäsi matkaan! Rauniotreenit tekee sille selkeästi erittäin hyvää. Se on kuin eri koira hakumetsään verrattuna. Intoa täynnä ja reipas. Ainoastaan yksi kumollaan ollut tynnyri hieman "hirvitti", mutta muuten ei mitään ongelmia!

Ensimmäinen äijä löytyi putkesta, minkä toinen pää oli avoin ja toisessa päässä oli luukku kiinni. Bode ilmaisi löytönsä putken kiinni olevassa päässä. Putki oli ahdas ja Bode joutui hieman kyyristymään mahtuakseen sinne. Taisi pojalle tulla pikkuisen ahtaanpaikankammo, kun etupää meni kyllä hyvin putkeen, mutta sitten piti äkkiä peruuttaa pois. Muutaman yrityksen jälkeen se suostui lopulta astumaan myös takajaloillaan putken sisälle, jolloin päätin, että tämä riittää, ettei tule turhaa kammoa hommaan. Palkkaus ja matka jatkui.

No, koske nyt sit - taas!

Toinen äijä oli umpipiilossa roskalaatikkojonossa (kolme roskalaatikkoa vierekkäin). Ensin Bode näytti mulle keskimmäisen laatikon. Mutta huijasi, se oli tyhjä. Sitten näytti vasemmanpuoleista. Hmm. olisiko noin? Ja kyllä, sieltä löytyi Marika (taas roskalaatikossa... ei kuitenkaan samassa kuin viimeksi). Ja jälleen Marika leikki vaarallista leikkiä: koski Bodeen :o

Marika on nyt kaksi kertaa saanut koskea Bodeen nakkeja syöttäessään - molemmat kerrat raunioilla. Metsässä vastaava ei käy. Siellä Bode ottaa hatkat, jos siihen koskee. Vai ottaisiko enää, kun on nyt raunioilla suostunut moiseen? Vai sopisiko herralle koskeminen raunioillakaan, jos piilo olisi joku muu kuin roskis? Hmm.

Kunniakierroksia mamia odotellessa

Kolmas äijä löytyi "ruumisarkusta". Siis sellaisesta pitkästi kapeasta laatikosta, missä on luukku päällä. Luukku oli hivenen raollaan eikä Bodella näyttänyt olevan minkäänlaisia vaikeuksia paikallistaa löytöään. Jätti tarkistamatta monen monta kohtaa suunnatessaan määrätietoisesti sinne, missä äijä oli.

Bode ei ilmaise vielä, mutta onneksi sitä on suht helppo lukea. Ainakin mun. Ei se mitenkään riehakkaasti eikä innokkaasti näytä löytöään, mutta katsekontaktin hakeminen ja "kunniakierrokset" löytöpaikan ympärillä, kertovat kyllä sen mitä pitääkin. Täytyy vaan yrittää pysyä näköetäisyydellä koirasta pystyäkseen lukemaan sitä... ;-)

Vain hieman parannettavaa kontin katolla...

Rauniotalkoissa kontin päälle tehty kattorakennelma tuli myös testattua. Bode ei tosin suostunut kiipeämään ritilärappusia ylös, mutta en hirveästi viitsinyt yrittääkään. Täytyy kokeilla joskus ihan kunnolla ajan kanssa. Mutta minä makasin siellä maalimiehenä ja hyvä oli. Hirvittävä tuuli siinä kyllä kävi, joten jospa seuraavissa talkoissa siihen rakennettaisiin seinät ja katto ja laitettaisiin lämmitys ja... :-D

Pahus, että unohdin kameran kotiin! Tarkoitus oli ottaa viikon koirakuvaa varten sellainen kuva, missä Bode seisoo jonkin röykkiön päällä maisemaa ihailemassa (aiheena on tällä viikolla maisema). Ja just sellaisen kuvan olisin saanut, mitä ajattelinkin, mutta eihän se ilman kameraa onnistunut :-( Ja nyt sataa vettä kaatamalla, joten tänäänkään ei kuvia taideta ottaa. Ehkä se on vaan kaivettava vanhoista kätköistä jotain aiheeseen sopivia.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Pelottavia juttuja


Höh, mitäs noissa nyt muka on ihmeellistä?

Bode saa välillä tosi outoja paniikkikohtauksia. Joku esine alkaa yhtäkkiä pelottaa aivan käsittämättömästi. Tässä jokin aika sitten se haisteli kaikessa rauhassa pöydällä olevaa työkalulaatikkoa. Hetken haisteltuaan, alkoi hädissään pakittaa kauemmas. Oltiin aivan ihmeissämme, ei mitään käsitystä, mikä sille tuli. Kesti hetken, ennen kuin se saatiin rauhoittumaan sen verran, että uskalsi tulla haistamaan järkyttävän pelottavaa työkalulaatikkoa... Outo tyyppi!

Seuraavana päivänä laitoin samaisen pelottavan työkalulaatikon lattialle ja pyysin Bodea poseeraamaan sen viereen. Ei mitään ongelmia. Ei pienintäkään epävarmuutta eikä minkäänlaista merkkiäkään edellisen päivän paniikista. En ymmärrä enkä käsitä sen aivoituksia.

Eikä tämä todellakaan ole ainoa kerta, kun Bodea alkaa hirvittää joku ihan täysin normaali ja tavallinen esine, mitä se ensin muina miehinä haistelee ja tutkiskelee. Työkalulaatikkopaniikkia vastaavan kohtauksen se sai kerran myös lasista uunivuokaa haistellessaan. Vuoka oli lieden päällä ja siinä oli vettä (liottamassa ruoanjämiä ennen pesua). Hetken vuokaa haisteltuaan iski paniikki ja taas peruutusvaihde päälle.

Olisi tosi mielenkiintoista päästä joskus kurkkaamaan sen pään sisään ja nähdä mitä siellä liikkuu... Liekö sillä vain niin vilkas mielikuvitus, että kehittelee mitä kummallisimpia mörköjä piristääkseen muuten niin tylsää päivää?

maanantai 20. lokakuuta 2008

Hämä hämä häkki kiipes naamalle

Bodella oli eilen tylsää. Todella tylsää. Ulos päästyään se ryhtyi päättäväisesti hommiin ja silppusi terassilla tuulettumassa olleen Wiltsun huoneessa makuualustana toimineen vaahtomuovipatjanpalan pienen pieneksi silpuksi... Noh, onneksi Wiltsu ei sitä juurikaan ole käyttänyt, vaan on mieluummin loikoillut boxissa, joten vahinko ei ole kovin suuri.

Viime perjantaina koirat olivat pitkään keskenään, mutta ihme ja kumma, sohvaa ei oltu pistetty yhtään uuteen uskoon! Viime aikoina Bode on taas melkoisen aktiivisesti sitä repinyt, kun on vähänkään pidempään joutunut olemaan yksin kotona (siis ilman ihmisiä), joten yllätys oli suuri ja erittäin positiivinen!

Kuinka kauan uroksilla oikein kestää tuhoamisvimma? Bode on jo 2,5 vuotta, joten olisin olettanut sen jo hieman aikuistuneen... no joo tiedän, eihän pojat koskaan kasva ihan aikuisiksi, mutta kuitenkin ;-)

Kepo/Knam

Alkoi aikoinaan pikkuhiljaa ihmetyttää, kun yhden jos toisenkin tutun mies tuntui olevan lempinimeltään Kepo. Selvisihän se lopulta, mistä moinen lempinimi tulee ja nyt joku aika sitten törmäsin aivan hykerryttävän hauskaan artikkeliin aiheesta.

Artikkelista muistui mieleeni, kuinka isännälle sanottiin kerran töissä, että sillä taitaa olla hämähäkki naamassa... Tarkempi tutkiskelu osoitti, että "hämähäkki" olikin parransänkeen tarttunut pieni koirankarvamytty ;-)

Meiltä ei ihan yhtä surullista tarinaa löydy kuin artikkelista, ei ole näyttelyihinkään isäntää pakotettu kuin vain kahteen (toistaiseksi...) ;-)

torstai 16. lokakuuta 2008

Rutiinien orja

Tänä aamuna Bode esitteli pitkästä aikaa hammasrivistöään matalan murinan säestyksellä. Oma oli virheeni. Pojat olivat aamulla keskenään ulkona, vaikka normaalisti lasken Wiltsun heti sisälle, kun se on aamupissan tehnyt. Nyt jätin siis molemmat ulos.

Bode tuli ensimmäisenä sisään oven avattuani ja juoksi suoraan keittiöön ruokaa odottamaan. Wiltsu tietysti kiireesti perässä, jolloin Bode kääntyi ympäri ja ilmoitti, ettei Wiltsulla ole mitään asiaa keittiöön. Eikä ollutkaan, mutta kun Wiltsun piti päästä kulkemaan keittiön sivuitse mennäkseen omaan huoneeseensa odottamaan ruokaa.

Onneksi tilanteesta ei kehittynyt sen kummempaa. Minä ärähdin, jolloin Bode kääntyi pois ja Wiltsu kiepsahti myös ympäri. Boden siirryttyä enemmän keittiön puolelle, pääsi Wiltsu rauhassa tulemaan vierelläni omaan huoneeseensa.

Rutiinit ovat Bodelle hurjan tärkeitä. Kun kaikki sujuu aina samalla tavalla, niin ongelmia ei kovin helposti pääse syntymään. Tämä aamu osoitti sen taas selkeästi.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: kaunis/ruma

Tällä kertaa viikon koirakuva -aiheena on kaunis/ruma. Meillä on niin uskomattoman kauniita koiria, ettei niistä saa rumia kuvia ei sitten millään ;-) Joten tässä siis pari kaunista otosta.
Wiltsu,
mestariposeeraaja.


Nappasin eilen, heti aiheen huomattuani, kameran ja mentiin koirien kanssa pihalle. Samalla ajattelin ottaa vihdoin Bodesta vähän tuoreemman esittelykuvan kotisivuille (siellä oli yhä vauvakuva, joka vihdoin tänään vaihtui uudempaan).

Kuinka ollakaan, Bodesta jouduin räpsimään monen monituista kuvaa, enkä ollut tyytyväinen, kuin ihan muutamaan. Vain hetken Bode jaksoi yrittää poseerata kameralle. Pää vain ei tahtonut pysyä paikallaan tai jos pää pysyi, niin nenä ei... (Kts. kuvasarja).

Sen sijaan Wiltsusta otin vain yhden kuvan ja se oli siinä! Kaunis mikä kaunis. Kaunis koira, kauniilla taustalla - ei ollut mahdollista minunkaan pilata kuvaa, vaikken mestariainesta kuvaajana olekaan ;-)
Tässä me pojat
vaan pussaillaan,
vaikka mami haluaisi
meidän poseeraavan
kameralle.


Tässä kuvassa kaunista on tunnelma. Kuva itsessään on kaikkea muuta kuin nappiotos, mutta poikien pusuttelu tekee siitä niin kauniin. Ja kauneutta lisää vielä se, ettei poikien välit aina ole kovin lämpimät.

Kuvan taustalla pyörii Missu, jota kuvausepisodi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Poikia kuvaus kiinnosti kyllä kovasti ja molemmat häärivät siinä vieressä, odottaen omaa vuoroaan. Kun vuoro sitten tuli ja piti istua paikallaan - ja vielä aseteltuna tietyllä tavalla (tassut näin, katse tuonne jne.) - lopahti kiinnostus hyvin nopeasti ;-) Ymmärrettävää sinänsä kyllä.

Tylsää!

Yritin eilen napata Bodesta tuoreen kuvan kotisivuille. Siellä kun oli vieläkin kuva pentuajalta, yli kahden vuoden takaa! Kuvaaminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, mutta tarpeeksi kärsivällisesti kun yritin, ehdin räpsäistä muutaman kerran sellaisella hetkellä, kun herran pää tai nenä ei ollut mutkalla johonkin muualle kuin sinne minne halusin (joo tiedän, olen välillä vähän turhan vaativa).

Tässä kuvasarja ei-niin-hirmuhyvin-onnistuneista otoksista. Bodella on kyllä tosi hassu nenu ja se saa sen välillä aivan uskomattomalle mutkalle ;-)


Poseeraaminen on aika tylsää puuhaa, mutta eiköhän tätä nyt hetken kestä.


Mitäs tuolla tapahtuukaan?


Ei mami varmaan huomaa, jos ihan vaan pikkuisen vilkaisen. Sillä kestää tuo tähtäily kuitenkin sen verran kauan, ettei tästä mitään harmia tule.


Tuolla ON oikeasti jotain kiinnostavaa - tai ainakin huomattavasti kiinnostavampaa kuin kameraan tuijottelu.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Talkoissa

Nyt on hyvä mieli, todella hyvä mieli! Meillä oli lauantaina raunioratatalokoot ja onnistuin raahaamaan isännänkin mukaan hommiin. Ilma ei ollut paras mahdollinen ja niinpä sain tehtäväksi tilata seuraaviin (!) talkoisiin paremman kelin.

Enemmän siellä oli tällä kertaa "miestenhommia" (anteeksi ikävä luokittelu) ja suurin osa naisväestä häippäsikin ajoissa. Mutta kontin päälle saatiin lankkulattia ja kaiteet, joten nyt sinne uskaltaa ainakin lievästi korkeanpaikankammoisetkin kiivetä. Pahus vaan, että se meidän treeniryhmää varten suunniteltu (ai muka ei vai?) kakuttelukatos jäi vielä tekemättä. Mutta jos sitten ensi kerralla ;-) Niin, Missun 11 v. synttärikakku on yhä vielä tarjoamatta... Ja kohta on jo Wiltsun 9 v. kakun aika. Hui hirvitys, kuinka vauhdilla aika menee!

Viimekertaisen rauniotreenin jälkeen jäi tosi kova hinku päästä pian uudestaan Boden kanssa sinne hommiin. Muutama hyvin onnistunut rauniotreeni voisi saada herran kiinnostumaan enemmän myös metsään eksyneistä ihmisistä!

torstai 9. lokakuuta 2008

Oho, lattia lainehtii

Eilen illalla istuin pöydän ääressä telkkaria katsomassa, jalat oli nostettuna tuolille ja kengät tuolin vieressä lattialla. Bode kävi siinä moikkaamassa ja hetken päästä hoksasin, että sillä oli "pahat" mielessä. Liikkeet olivat hyvin hitaat ja hiipivät. Tiesin varmuudella, että nyt lähti mun kenkä... Oikeassa olin. Ensin Bode hyppäsi kengän kanssa nojatuolille ja siitä siirtyi vakipaikkaansa eteisen nurkkaan.

Ei siinä vielä mitään, vastaavaa on tapahtunut usein aiemminkin. Tällä kertaa vain olisin halunnut, että se myös toisi kengän takaisin. Lattiat ovat jo niin vietävän kylmät, ettei viitsisi sukkasillaan yhtään kävellä. Aikani hoin "Tuo tänne!" ja katsoin Boden hölmistynyttä ilmettä "En ymmärrä." Kunnes se viimein otti kengän suuhunsa ja minä riemuissani hoin entistä kiivaammin.

Siitä seurasi, että Bode alkoi tappaa kenkää (mitä se ei normaalisti tee) ja Missu päätti hoitaa homman, kun Bodesta ei siihen ollut. Missu tosin otti lähimmän "irtonaisen" esineen - vesikupin - suuhunsa tuodakseen mulle edes jotain. En tiedä säikähtikö Missu enemmän Peten älähdystä vai sitä, että vettä läikkyi pitkin ja poikin. Vesikuppi kuitenkin putosi nopeasti suusta ja lattialle levisi iso lammikko.

En ymmärrä mikä vimma Bodella on napata kenkiä, hanskoja, sukkia yms. yms. Ei se niille yleensä (enää nykyisin) mitään tee. Käy vain maate aarteensa viereen. Täytyykin taas yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa aktiiviset harjoittelut miten tuodaan - ainakin ryöstetyt - esineet takaisin...

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Loistotreenit

Taas arvoin ihan viime hetkeen asti lähdenkö raunioille Missun vai Boden kanssa. Wiltsu ontuu edelleen silloin tällöin jalkaansa ravatessaan (kävelee ja laukkaa ongelmitta), joten sen jätin suosiolla kotiin vielä huilimaan.

Lopulta päädyin Bodeen, koska se tarvitsee kuitenkin eniten toimintaa ja se ei ole raunioilla käynyt kuin vasta kertaalleen tositoimissa. Onneksi näin, koska oli todella kiva katsella, kuinka riemuissaan Bode raunioilla työskenteli. Aivan eri koira kuin metsässä ollessaan. Treenien vetäjä kysyikin, mitä olen sille syöttänyt vai olenko pitänyt sitä viikon sisällä, kun oli niin reipas ja tarmoa täynnä ;-)


Helppo nakki taitavalle koiralle ;-)

Pitäisi muutenkin päästä Boden kanssa useammin raunioille, niin ehkä oppisin itsekin ohjaamaan edes hieman. Hämmentävää kun ottaa remmin pois Boden kaulasta, niin se jää paikalleen istumaan ja odottamaan käskyä... Ei Wiltsu ja Missu vaan. Ne häipyvät heti töihin, kun remmi irtoaa. Epätoivoisesti yritin kierrellä joka paikassa ja muistaa kehottaa Bodea tarkistamaan röykkiöitä ja kolosia, se kun ei hirveän pitkälle yksinään irtoa. Toisin kuin ne kaksi muuta...

Ensimmäinen piilo oli helppo. Maalimies löytyi avoimen rengassysteemin (?) takaa betonilohkarekasasta. Bode meni reippaasti piiloon sisään hakemaan palkkansa.

Toinen maalimies oli niin ikään avoimessa peltiputkessa. Ei mitään ongelmia taitavalle jätkälle!


Maalimies ja nakkipurkkihan täältä roskiksesta löytyi! Ja tällä kertaa Marika sai armosta jopa koskea ilman, että Bode närkästyi ;-)

Kolmas olikin jo hieman haastavampi. Nyt maalimies oli umpipiilossa roskiksessa. Hetken aikaa seurasin Boden tutkailua ja sitten olin varma, että maalimies on paikallistettu. Roskiksen kannen avaaminen varmisti asian. Viimeinenkin maalimies oli löydetty!

Ainoastaan yhden piilon kohdalla tuli vähän ongelmia. Edellisellä koirakolla käytössä ollut putki piti käydä avaamassa pariinkin otteeseen, kun Bode halusi tarkistaa, onko se varmasti tyhjä.

Mutta kaiken kaikkiaan loistotreenit! Ai että olen tyytyväinen!

maanantai 6. lokakuuta 2008

Myrskystä selvittiin

Huh, mikä myrsky eilen illalla! Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin, mutta Missua hieman hirvittää edelleen. Näinköhän se makasi terassilla olevalla patjallaan juuri silloin, kun tuulenpuuska paiskasi irti tolpasta olevan pihalampun sirpaleiksi :o Vielä tänäänkään ei mamman mussukka halunnut jäädä yksin pihalle, vaan kiirehti sisään heti kun olin laittamassa ovea kiinni.
Wiltsu katselee aaltoja myrsky-yön jälkeen. Pikkuisen poikaa hirvitti jäädä yksin, kun mami peruutti vähän kauemmas kuvaa ottamaan.


Pitkäsalmen vesiosuuskunta

Käytiin juuri äsken Wiltsun kanssa pyörähtämässä rannassa ja vietiin samalla hakemus Pitkäsalmen vesiosuuskuntaan liittymisestä. Nyt se on nimittäin perustettu. Lauantaina istuttiin neljä tuntia kuuntelemassa asiantuntijapuheenvuoroja sekä keskustelua, hyväksyttiin sääntöehdotus ja valittiin hallitus. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja mahdollisimman moni lähtee mukaan, ettei liittymismaksu muodostu kohtuuttoman korkeaksi! Iso summa siitä on joka tapauksessa tulossa, joten lahjoituksia otetaan edelleen vastaan ;-)

perjantai 3. lokakuuta 2008

Pensseli vuokralle


Kyllä luonnonharjaspensseli aina synteettiset voittaa!

Tarvitseeko joku aitoa luonnonharjaspensseliä vuokralle? Täältä löytyy yksi edullinen ja hyvin toimiva ;-)

Onneksi Bodelle ei ole suunnitelmissa näytelmiä! Tai ehkä olisi pitänyt harkita tarkemmin, minkä väriseksi talo maalataan... ;-) Isin pikku apulainen kun on jatkuvasti osallistumassa maalauspuuhiin - ja sillä seurauksella, että maalia löytyy milloin hännästä, milloin päästä ja milloin mistäkin päin pöhelön kroppaa. Onpa herra ollut aikeissa pudottaa pallonsakin maalitonkkaan.

torstai 2. lokakuuta 2008

Viikon koirakuva: kysymys

Tämän viikon koirakuvahaasteen aiheena on kysymys. Ja kysymyksiä kyselijöineen täältä löytyy vaikka kuinka paljon! Oli vaikeuksia valita, mitä kuvia laittaa esille, mutta tässä nyt muutama ihan tuore ja muutama vähän vanhempi otos.


Wiltsu kysyy kumpi on kauniimpi, hän vai kukka?


Vasemmalla Wiltsu kysyy, miten ja miksi pitäisi tällä kertaa poseerata ja oikealla Bode haluaa tietää, onko jo ruoka-aika.


Kuka siellä ja kenen luvalla? kysyy Missu


Leikitäänkö? kysyy Bode Missulta


Jo edesmennyt Riina kyseli useinkin löytyisikö pöydältä jotain hyvää hänelle?

Koskeminen kielletty!

Tiistaina oli hakutreenit. Ihan viime hetkeen asti pähkäilin, otanko Missun mukaan vai Boden. Wiltsu ontuu edelleen silloin tällöin ravatessaan, ei paljon, mutta kuitenkin, joten sillä jatkuu vielä lepo. Missu on ollut todella hyvässä kunnossa jo pitkään eikä jalkakaan ole vaivannut yhtään. Mutta koska oltiin menossa isojen ojien alueelle, niin varmuuden vuoksi päädyin kuitenkin Bodeen. Missu olisi saattanut intoutuessaan repiä itsensä hajalle.

Liina mukana mutta ei taaskaan kaulapantaa...

Tällä kertaa olin muistanut ottaa Bodelle liinan mukaan (edellisissä treeneissä saatiin onneksi lainata Katin liinaa, kiitos siitä!) Mutta eipä ollut taaskaan Bodelle kaulapantaa mukana. Voi että mun kanssa :-( kaikki tarpeellinen ja ehkä-tarpeellinen pitäisi aina olla valmiina autossa mukana, kun ei lähtökiireessä ehdi eikä muista ottaa mitään mukaan! Onneksi autossa kuitenkin lojuu lyhyt ketjukaulain, minkä yltää just ja just Boden kaulan ympäri, joten sitä käytettiin taas.

Tuulesta ei ollut tietoakaan, mutta ensimmäiselle maalimiehelle mentiin kuitenkin liinassa risteillen noin parin metrin päähän, kunnes Bode hoksasi piilon. Palattiin takaisin keskilinjalle ja lähetin Boden matkaan. Hienosti meni.  Oli jopa käynyt ihan omatoimisesti maahan odottamaan ohjaajaa paikalle!

Ole nyt jo hiljaa!

Toinen laitettiin valmiiksi ja maalimiehen luo päästäkseen piti ylittää tie. Viime kerrallahan tienylitys onnistui Bodelta ilman ongelmia.

Vaan ei onnistunut tällä kertaa. Bode risteili keskilinjan puolella tietä ja tarkastaen kaikki mahdolliset paikat. Minä muutamaan otteeseen kutsuin sitä takaisin ja lähetin uudestaan, kun ei millään meinannut mennä tien yli. Lopulta treenien vetäjä komensi olemaan hiljaa ja antamaan koiran tehdä töitä, kun se selvästi kuitenkin haki. Kun sain suuni suppuun, niin hetken kuluttua Bode menikin tien yli ja äijä löytyi.

Minuun ei saa koskea!

Tarkoitus oli, että toinen maalimies tuo pojan syötellen pois. Ja hyvinhän se menikin ihan näköetäisyydelle asti. Maalimies kulki "oikeaa" (eli Boden valitsemaa) reittiä pitkin. Ehtivät takaisin tien yli ja olivat jo suht lähellä keskilinjaa, kun maalimies päätti kehua Bodea taputtaen sitä. Herra jähmettyi paikoilleen: "Toi koski mua!" Ja siihen loppui Boden matka. Ei tullut enää maalimiehen mukana vaan lähti kohti kolmatta, joka oli jo edennyt treenien vetäjän kanssa keskilinjaa pitkin seuraavalle lähetyspaikalle...

Aikansa maaniteltuaan, sai maalimies kuitenkin Boden palaamaan takaisin luokseen ja selvisivät lopulta yhdessä keskilinjalle mun luo. On mulla vaan kertakaikkisen omituinen koira, ihan höperö! En ole toiseen vastaavaan persoonaan ikinä törmännyt. Ei saa koskea, pitää kulkea herran valitsemaa reittiä, ei saa pilkkoa nakkeja, ei saa pitää nakista kiinni vaan antaa koko pala kerrallaan... ja mitähän muita sääntöjä Bodella vielä olikaan, noi nyt varmaan tärkeimpinä. Onneksi maalimiehillä alkaa olla jo suht hyvin kokemusta, että tietävät miten pitää käyttäytyä saadakseen Boden kulkemaan kanssaan keskilinjalle ;-)

Missä olen, minne pitäisi mennä?

Kolmannen maalimiehen kohdalla alkoi jo vähän hämärtää ja aikaa tuhraantui taas ylimääräiseen kiertelyyn, kaarteluun ja juoksenteluun. Nälkäkin alkoi jo olla kova (siis mulla) ja ehdin jo vähän tuskailla, että olisi pitänyt lopettaa ensimmäiseen, kun se meni niin hyvin. Lopulta äijä löytyi ja Bode oli taas käynyt ihan omatoimisesti maahan odottamaan, että löydän paikalle. Ihan helppoa se ei ollut. Epätoivoisesti suunnistin sinne, missä olin koiran viimeksi nähnyt, mutta alkoi olla jo sen verran hämärää, etten oikein tiennyt missä olen ja minne pitäisi mennä. Löysin kuitenkin perille ja koko konkkaronkka löydettiin vielä poiskin piilolta :-)

Viimeiset kaksi koirakkoa saivatkin sitten treenata jo pimeässä. Taitaa olla kohta aika siirtyä viikonlopputreeneihin.