keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Boden uusi "pallo"

Bode törmäsi tässä yhtenä päivänä uuteen ja ihmeelliseen "palloon", joka liikkui ihan itsekseen, vaikkei kukaan sitä edes potkaissut. Välillä siitä lähti myös kova meteli, ja toisin kuin Boden aiemmat vinkulelut, sitä ei tarvinnut purra eikä täppäillä tassujen kanssa saadakseen äänen kuuluviin.
Onko tässä Boden uuden "pallon" jäljet?
Mittasuhteiden hahmottamisessa auttaa ehkä se, että nuo ylemmät, isot painautumat ovat mitä todennäköisemmin Boden aikaansaamia.


Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka pääsiäistipu oli onnistunut syrjäyttämään Pallon. Tilanne oli kuitenkin vain hetkellinen - eilen kaikki palautui taas ennalleen ja Pallo on jälleen numero ykkönen Boden elämässä.

Mutta muutama viikko sitten, kun Bode ja Pete olivat pihan ulkopuolella lumitöissä, lähti Bode yhtäkkiä menemään tielle päin. Hetken päästä kuului karmea meteli. Bode oli onnistunut saartamaan päästäisen lumipenkan reunaan. Vastentahtoisesti herra suostui jättämään uuden ystävänsä ja palaamaan takaisin. Mutta kiinnostus oli niin kova, että koko ajan teki mieli mennä takaisin tien suuntaan. Peten ei auttanut muu kuin laittaa Bode pihalle, että sai hommansa tehtyä loppuun ilman, että joutui koko ajan vahtimaan ja katsomaan herran perään.
Pitkästä aikaa jäi hankeen näkyviin näinkin pienen ja kevyen eläimen jäljet. Noista isommista ja painavammista ronteista nyt puhumattakaan


Ei kestänyt aikaakaan, kun Bode äkkäsi pihalla toisen päästäisen. Tämä toinen pieni "pallo" tuli talon alta ja lähti vauhdilla pihalta poispäin - Bode perässään. Kumma kun välillä menee pitkät ajat, ettei niitä näy ensimmäistäkään ja sitten yhtenä päivänä kaksi ihan peräjälkeen. No, riittääpähän Bodella taas ihmeteltävää pitkäksi aikaa ;-)


Suurten seikkailujen jälkeen on turvallista nukkua mamman hanskan ja papan reinon välissä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pääsiäisnoitia ja -tipu

Tuuli ja Saana kävivät eilen virpomassa ja Bode oli onnesta soikeana, kun sai pitkästä aikaa leikkikavereita! Aivan järkyttävä louskutus päällä, kun herra komensi heittämään tipua. Aivan oikein, tipua. Bodella on siis ihan uusi lemppari. Pallo on syrjäytetty.
Bode ottaisi mielellään sekä vitsan että palkan.


Siivoilin lauantaina Wiltsun huonetta ja löysin sieltä yhdestä laatikosta kumitipun. Ei mitään muistikuvaa keneltä ja milloin se on saatu (en ainakaan muista itse sitä ostaneeni).

Hetkeksi aikaa Wiltsu jopa intoutui touhuamaan tipun kanssa, kunnes hylkäsi sen sohvalle, mistä Bode sen hyvin nopeasti omi itselleen. Ja sen jälkeen ei vingutukselta ole ollut muuta taukoa, kuin ne pienet, taivaallisen ihanat hetket, jolloin Bode nukkuu. Vingutuksenkin vielä joten kuten kestäisi, mutta se armoton louskutus, kun herra komentaa leikkimään.. Eikä kyseessä ole mikään kevyt painostus, vaan todella raivoisa haukunta.

Ai miksen ota tipua pois? No kun siinä on se hyvä puoli, että sen avulla saan hiottua tottisliikkeitä. Suoritukset ovat todella ripeitä, kun tipu on kädessäni (paitsi perusasennosta maahan - se on jostain syystä ylivoimaisen vaikea liike). Välillä Bode kylläkin ennakoi tulevia käskyjä tai hyppää muutaman yli ja suoraan siihen, minkä olettaa olevan tulossa...


Heitä! Heitä! Bodea ei kiinnostanut muu kuin tipunheitto - ja Tuulihan heitti. Millähän tuon raivoisan komentamisen saisi loppumaan..? Ei näköjään olisi ikinä pitänyt opettaa haukkumaan :-(


Wiltsu oli ihan oikeasti hetken kiinnostunut pääsiäistipusta - tämä ei siis ole lavastettu kuva! ;-)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Wiltsu seikkailee

Wiltsusta on tullut ihan mahdoton! Aiemmin se sentään varmisti, etten ihan suoraan siihen päin katso, ennen kuin meni "vahingossa" aidan yli. Nykyisin sitä ei enää voisi vähempää kiinnostaa, näenkö vai en - herra säntää suuriin seikkailuihinsa heti, kun pihalle mennään.


Aita menee tuossa kumpareen kohdilla, eli herra on reilusti pihan ulkopuolella.


Siinä sitä mennään muina miehinä naapuritontille vievää tietä pitkin.


Aita on tässä, tiedän, mutta koska sitä ei näy niin siitähän ei tarvitse välittää.


Joissain kohtaa aita on ihan näkyvissäkin, joten ei voi väittää, etteikö tietäisi kulkevansa luvattomilla teillä...


Wiltsu on löytänyt reitit pihalta poispääsyyn joka ilmansuunnasta.

Onneksi Wiltsu kuitenkin tulee heti, kun sitä huutelee. Välillä taitaa vaan käydä jossain pidemmällä, kun takaisin tulo kestää vähän liian kauan, vaikka herra täysillä juokseekin.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstai - muistoja Venetsiasta

Tällä viikolla valokuvatorstain haasteena on Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972):

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira


Uppoudun siis muistoihini ja lähden Venetsiaan katsomaan, kuinka kuvat heijastuvat vedestä ja peileistä. Koirat jäivät tällä kertaa kotiin, samoin kumipallo, mutta ajatuksissani olivat mukana kaikki neljä (siis kolme koiraa ja kumipallo).


Kaunista siellä oli, niin päivällä kuin yölläkin.


Kuvaan pääsivät myös runon vastakkaiset peilit - näillä tosin selät vastakkain.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Varma luukätkö

Oltiin eilen koirien kanssa pihalla ihmettelemässä kevään tuloa. Yhtäkkiä Wiltsu lähti määrätietoisesti kohti pihagrillin työtasoa.


Minne ihmeeseen se nyt päätti lähteä?


Hyvin kantaa hanki Wiltsun.


Onko sillä jotain suussa vai ei?

Hetken päästä herra tuli takaisin sen näköisenä, että jotain oli löytynyt. Suusta ei kuitenkaan selkeästi "törröttänyt" mitään, joten luulin ensin vain kuvittelevani. Mutta ei, päästyään kolatulle alueelle, tipputti poitsi suustaan luun. Bode oli onneksi niin keskittynyt palloonsa, ettei huomannut mitään.

Niin ja otsikon mukaisesti, kyseessä oli todella varma luukätkö. Bode ei nimittäin kätkölle päin vahingossakaan eksy. Kokeili hangen kantoa muutamaan kertaan, kun kehotin, mutta ei se pienen pojan painoa kestänyt. Bode siis pysyy jatkossakin kolatulla alueella. Paitsi tietyst, jos palloa pitää lähteä hakemaan ;-)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstai: asetelma

Hetken piti ihan miettiä, kun tämän kertaiseen valokuvatorstain haasteeseen ei saa osallistua kuvalla, missä on eläimiä, ihmisiä tai ylipäätään mitään elävää :o Mun kuva-arkistot pursuavat koirakuvia, ihmisiä tai muuta elävää kuvissa on harvakseltaan. Mutta kuvia, missä ei ole mitään elävää... Pakko oli kaivaa matkakuvia esiin ja niistäkin ainoastaan Belgian ja Venetsian reissut on tehty digiaikana ja ilman koiria (vanhempien reissujen paperikuvien skannaus ei onnistu, ennen kuin joku jaksaa laittaa skannerin pelaamaan uuden koneen kanssa).

Parin vuoden takaisen Belgian reissun arkistosta löytyi kuva kadunvarren koirabaarista:

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Vastaus viikon luontokuva-arvoitukseen nro 2

Reilu viikko sitten kysyin, osaako kukaan arvata kenen jäljet aidan ja kaivon välissä menee (ks. kuva )



No Wiltsuhan se siinä menee.



Ja tulee hetken päästä takaisin.


Pitäisiköhän käydä vielä tuollakin, kun nyt tälle puolelle onnistuin eksymään...


Ei kun käyn sittenkin varmuuden vuoksi vielä uudestaan täällä merkkaamassa paikat, että Bode varmasti tietää, kenen aluetta tämä on, jos joskus tänne eksyy.


Apua, olenkohan jo pihalla vai vielä pihan ulkopuolella, hmmm. Nyt ei ihan oikeasti näy aitaa missään, että tietäisin missä olen.

Wiltsu kävelee ihan huomaamattaan aidan yli ja pihan ulkopuolelle, sellaiset lumikinokset aidan vierustalle on kohonnut. Tosin, tietää selkeästi kyllä, ettei ole ihan luvallisilla teillä, koska vilkuilee aina ensin, missä minä olen ja minne suuntaan katson. Kun käännän selkäni, häipyy herra vauhdilla kohti suuria seikkailuja.



Parin päivän päästä nappasin yläkerran ikkunasta kuvan lammelle päin. Kenen jälkiä nämä mahtavat olla? Onko Wiltsu käynyt seikkailemassa sielläkin vai onko kettu-repolaisen jälkiä?



Ja reilun viikon päästä näkymä yläkerran ikkunasta oli tällainen! Pitäisikö laitattaa videovalvonta, niin selviäisi, kuka tai ketkä lammen jäällä seikkailevat. Wiltsu on kyllä useampaan otteeseen mennyt "vahingossa" pihan ulkopuolelle, mutta en oikein jaksa uskoa, että se olisi noin paljon siellä toikkaroinut.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Monster Mouth

Perjantaina ostin Wiltsulle ihan (meille) uudenlaisen motivointilelun: pienen vihreän monsterisuun. Alkuun Wiltsu oli hieman hämmennyksissään ja ihmetteli, mikä lelu oikein oli. Laitoin monsterin suuhun muutaman namin ja johan alkoi lelu kiinnostaa ihan valtavasti.
Jolly Pets Monster Mouth... hmm, mikä ihme tämä on?
Myös Wiltsu sai perjantaina
Tottakaista tuliaisiksi lelun, kun kävin hakemassa Bodelle uuden Pallon.

Meillä on aiemmin ollut kaupasta ostettuna motivointileluna vain iso ja koliseva pallo. Sinne ei ole tullut laitettua nameja enää aikoihin, se on vaan lojunut käyttämättömänä terassilla. Nameja ollaan piiloteltu pääasiassa tyhjiin margariinirasioihin ja wc-paperirulliin.

Boden Palloonkin voisi tietysti sujauttaa nameja, mutta pahoin pelkään, että herran pasmat menisivät siitä totaalisen sekaisin. Se tuskin olisi sopivaa, että rakkaasta Pallosta alkaisi yhtäkkiä tippua ruokaa...

Wiltsu oli todella innoissaan uudesta lelustaan. Lelu kulki mukana koko perjantain ja Wiltsu esitteli sitä ylpeänä, kun Pete tuli kotiin. Laitoin vaan ensin alkuun liian isoja nameja, eikä Wiltsu saanut niitä ulos, joten mielenkiinto lopahti nopeasti. Seuraavaksi laitoin liian pieniä nameja ja niitä tippui sitten ihan pienestä tönäisystäkin ulos... Täytyy jossain vaiheessa kokeilla jotain tahmaisempaa, sellaista mitä poitsi joutuisi kielellään monsterin suusta lipomaan.

Wiltsulla on kyllä ollut vaikeuksia motivoinnin kanssa ihan alusta asti. Se ei kovin kauaa jaksa keskittyä, jos ei heti saa nameja. Yleensä olen joutunut moneen otteeseen innostamaan uudelleen, kun poika on jättänyt leikin kesken. Parhaiten leikki sujuu silloin, kun olen itse vieressä ja koko ajan innostan ja kehun kuinka taitava poika meillä on. Mutta eiköhän leikki ala sujua ihan omatoimisestikin, kunhan onnistun keksimään sopivan herkun monsterin suuhun sujautettavaksi, sen verran innoissaan Wiltsu ainakin alkuun oli uudesta lelustaan - ja leluista innostuminen on Wiltsun kohdalla iso juttu!





maanantai 8. maaliskuuta 2010

Nokkakolari

Viime viikolla vähän kauhistelin vilkasta liikennettä tuossa kapealla väylällä. Ja perjantaina se sitten tapahtui, mitä pelkäsin: raju nokkakolari, mutta tällä kertaa onneksi selvittiin vaurioitta, ei tarvittu edes lääkäriä! Kolari kuitenkin nopeutti päätöstäni, enää en harkinnut asiaa, vaan marssin saman tien Tottakaihin ostamaan Bodelle uuden Pallon.


Kuten kuvasta näkee, mutkikas väylä ja korkeat kinokset estävät tehokkaasti näkyvyyttä, joten vähänkään kovemmalla vauhdilla voi syntyä ikäviä haavereita!

Perjantaina siis tömähti ja kovaa. Lähdin kävelemään lumivallille päin Boden mennessä tennispallo suussaan edellä. Wiltsu lähti täysillä perään, kun huomasi, mihin olen menossa. Jostain kumman syystä en hoksannut, että Bode oli kääntynyt ympäri ja lähtenyt tulemaan takaisinpäin. Wiltsu sujahti vauhdilla mun ohi ja mutkan kohdalla törmäsi täydellä vauhdilla Boden rintakehään. Bodelta tippui tennispallo välittömästi suusta ja tilalle se otti Wiltsun. Wiltsu-parka joutui hirveän ärinän säestyksellä survotuksi lumipenkkaan. Minä ryntään tarraamaan Bodea niskavilloista kiinni ja nostan herran etupään ilmaan. Hetken aikaa Wiltsu roikkui vielä mukana, ennen kuin Bode irroitti. Kostoksi Wiltsu kävi kiinni Boden mahaan tai takaraajoihin (en nähnyt sen tarkemmin) :o

Karmealla karjunnalla (onneksi meillä ei ole naapureita) sain Wiltsun komennettua terassille ja Boden pysymään paikoillaan sen ajan, että kävin viemässä Wiltsun sisälle ja tarkistamassa tuliko reikiä. Onneksi kummatkin pojat olivat ehjiä, ei tarvittu lääkäriä! Ulkoilutin vielä molemmat koirat erikseen ja sen jälkeen lähdin ostamaan Bodelle Palloa. Tosin Pallo ei varmaan olisi tässä tilanteessa pelastanut rähinältä, sen verran kova törmäys oli. Normaalisti koirat onnistuvat melko sulavasti väistämään toisiaan kapeallakin väylällä eikä pienistä törmäyksistä ole tullut sanomista, mutta näin pahaa kolaria ei ole aiemmin sattunut - eikä toivottavasti satu enää toiste!
Kovasti on kyselty, millainen
Boden rakas Pallo on,
joten tässä kuva uudesta,
vielä paketissa olevasta
Orka-Pallosta.


Boden Pallo on ontto ja siinä on reiät. Sitä on myös narullisena versiona, missä naru kulkee reikien läpi. Ensimmäisen pallon ostin narullisena, mutta herra ei sitä kelpuuttanut. Rakkaus Palloon syttyi vasta kun narut leikattiin pois. Sen jälkeen Bode ja Pallo ovat olleet erottamattomat - tietysti niitä hetkiä lukuunottamatta, kun Pallo on ollut hukassa.

Ihan koko vuotta Pallo ei Boden käytössä kestä. Ja käyttö tässä tapauksessa on todella ahkeraa, joten "normaalikäytössä" pallon luulisi kestävän reilusti pidempäänkin. Mutta meillä siis ostetaan joka vuosi uusi (jos joulupukki ei tuo) ja viimeiset päivänsä Pallo on jo melko huonossa kunnossa, mutta siitä huolimatta erittäin rakas Bodelle.

En ehtinyt edes kasseja purkaa kauppareissulta palattuani, kun Bode jo älysi (kuulostaapa harvinaisen oudolta sanalta Boden yhteydessä :-P ), että kassissa on jotain sille. Halusin kuitenkin napata muutaman kuvan pallosta ennen kuin Bode saa sen käyttöönsä, joten pientä kädenvääntöä siinä käytiin, että tehtiin kuten minä halusin.


Mun Pallo, mun Pallo!
Joko saan ottaa Pallon, joko?
Mami ilkimys kiduttaa, Bode-reppana ei saa ottaa Palloa suuhunsa, ennen kuin kuva on napattu ;-)


Pallon paketissa kuvaaminen oli suuri haaste, kun nenä oli tunkemassa koko ajan kuvaan mukaan. Lopulta päätin, että ei kai se mitään haittaa. Ja tarpeeksi tiukalla rajauksella nenän sai kyllä jätettyä lopullisesta kuvasta poiskin.

Alkuun Bode oli selkeästi onnensa kukkuloilla, kun rakas Pallo oli "löytynyt", mutta sitten alkoi vaikuttaa siltä, että rähjäinen tennispallonjämä vie voiton. En tiedä mistä moinen johtui. On se tähän asti ottanut aina pukilta saamansa Pallon heti omakseen. Noh, eilen otin ja heitin tennispallonriekaleen roskiin eikä Bode ole näyttänyt sitä yhtään kaipaavan, Pallo on taas numero ykkönen herran elämässä.

Myös Wiltsu sai uuden lelun Tottakaista, mutta siitä lisää vähän myöhemmin, kun olen ehtinyt käydä kuvat läpi.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Viikon luontokuva-arvoitus 2

Juuri pihan ulkopuolella, aidan ja kaivon välissä, meni tällaiset jäljet? Kenenköhän jäljistä mahtaa olla kysymys?

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Mami möhläsi

Tiistai-iltana kävi köpelösti. Juoksenneltiin Wiltsun kanssa (=Wiltsu juoksi ja minä innostin) lumivallille ja takaisin. Siinä lumikolan levyisellä käytävällä tuli muutamaan kertaan läheltä piti tilanne, kun melkein törmättiin vastaantulevaan Bodeen. Sen verran säikähdin, että nappasin pallon Boden suusta (pallo pienellä kirjoitettu, koska Pallo on edelleen kateissa :-P ). Tarkoitus oli viskata pallo kolatulle alueelle terassin eteen, mutta koska mun heittokäsi ei ole tarkin mahdollinen, lensi se mokoma pitkälle hankeen ja upposi syvälle :-(

Ei auttanut muu kuin tyrkätä Wiltsu portin ulkopuolelle Peten seuraksi lumitöihin siksi aikaa, kun autoin Bodea hakemaan pallon pois hangesta. Ei ihan helppo urakka. Kuvia itse operaatiosta ei ole, koska jouduin seisomaan puoliksi hangessa minäkin, että yletin pitkävartisen tönärin kanssa näyttää kohtaa, minne pallo upposi. Jonkin aikaa siinä meni, ennen kuin Bode tajusi, ettei pallo löydy ihan hangen reunasta, kuten normaalisti, vaan syvemmälle hankeen oli mentävä.


Penkkaa myllätty pitkälle, mutta pallo sentään löytyi!


Wiltsu käy tarkistamassa, mitä ihmettä Bode oikein on puuhannut.


Pihalle kohoaa jo kolmas lumivalli. Wiltsu tutkailee, näkyykö metsänrajassa liikettä.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstai: rykelmä

Pistäydyin taas vilkaisemassa valokuvatorstain sivuille, missä haasteen aiheena on rykelmä. Heti muistui mieleeni kuva, minkä nappasin viime syyskuussa, kun isäntä ja veljeni palasivat veneenhakureissulta.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Vastaus viikon luontokuva -arvoitukseen

Arvuuttelin pari viikkoa sitten lumeen jääneen oudon jäljen aiheuttajaa (ks. kuva). Ja syyllinen jälkeen on...



no kukapa muu, kuin hän, jota ainoana aiheuttajaksi veikattiin eli Bode! Pihan lumipenkat ovat täynnä Boden päänjälkiä, kun herra työntää päätään hankeen palloa etsiessään, joskus jälkiä jää myös etutassuista ja mahasta, kun pitää päästä vähän pidemmälle penkkaa tutkimaan.




Tällainen jälki jää siihen, mistä pallo löytyy, kun herran pitää kaivaa hysteerisellä vauhdilla saadakseen pallon mahdollisimman nopeasti esiin.


Bode ja Pallo! (jep, ihan tarkoituksella kirjoitettu isolla, niin rakas se Bodelle on)

Valitettavasti Boden rakas Pallo on edelleen kateissa ja tennispalloja rikkoutuu nopeaan tahtiin. Täytynee sittenkin käydä ostamassa uusi, onhan herran synttäritkin kohta tulossa... Ja kovasti kiinnostaa muutenkin mennä tutustumassa Tottakain uusiin tiloihin ihan kaikessa rauhassa (eilen pistäydyttiin vain pikaisesti hakemassa ruokasäkki).