Eilinen meni siis tarkkaillessa, tulisivatko peurat jälleen vierailulle. Illalla, vähän ennen kahdeksaa, kärsivällisyyteni palkittiin ja tällä kertaa näin muutakin kuin vain vilauksen valkoisesta takamuksesta.
Ulkona ollessani näin vain pari pupua, mutta keittiön ikkuna osoittautui ylivoimaiseksi ykköseksi metsästyspaikkana. Ikkunasta näkyvällä aukeallahan oikein kuhisee elämää. Olen kyllä aiemminkin nähnyt siellä hirviä, ketun, supikoiria ja vaikka mitä muita, mutta en ole tullut ajatelleeksikaan, miten paljon nähtävää siinä on tarjolla, kun pysähtyy vähän pidemmäksi aikaa katselemaan.
Nappasin kuvan valkoisesta pupusta, joka melkein törmäsi jo lähes ruskeaan kaveriinsa heti kuvan otettuani.
Ties kuinka monennen pupun jälkeen tajusin vihdoin vaihtaa kameraan pidemmän putken ja johan alkoi näkyä muutakin kuin vain pieni epämääräinen pläntti jossain kaukana kasvillisuuden seassa. Vielä kun vähän puolivahingossa keksin, miten saan vaihdettua automaattisen tarkennuksen manuaaliseksi, niin jo oli ilo ylimmillään. Kiireessä ei tosin hirvesti ehdi säätää, on vaan räpsittävä ja toivottava, että jotain onnistumisia tulisi.
Kovaa vauhtia ruskeaksi muuntuva pupu ihan piha-aidan takana.
Varsinkin peuran kohdalla oli kuvausaika todella lyhyt. Vilkaistessani keittiön ikkunasta ulos, näin jotain liikettä keskellä aukiota. Hetken tiirailtuani tajusin, että nyt se, mitä olen odottanut, on todellakin siinä. Ei kun kamera käteen ja tyhmänä huusin isännälle yläkertaan, että menee ikkunaan. Peura jähmettyi saman tien liikkumattomaksi ja jäi kuuntelemaan.
Kiireesti suuntasin kameran peuraa kohti ja yritin epätoivoisesti saada tarkennettua. Automaattitarkennus ei onnistunut alkuunkaan, mutta onneksi toimin riittävän ripeästi ja sain manuaalisen tarkennuksen päälle. Pikainen räpsäys ja sitten peura oli tiessään. Eipä mennyt manuaalinenkaan tarkennus niin kuin oli tarkoitus, mutta paremman kuvan siten silti sain.
Jep, kasvillisuuttahan tässä olikin tarkoitus kuvata. Peura oli vain taustana. Pakko oli kuitenkin laittaa kuva esille "todistusaineistoksi", nähty on ihan oikeasti!
Olen aiemminkin huomannut, että kameralla ja mulla on usein eri käsitys siitä, mihin milloinkin tulisi tarkentaa. Makrokuvauksissa se on etenkin ottanut pattiin. Mutta nythän löysin napin, mistä saan automaatin pois, joten ehkä makrot sujuvat jatkossa paremmin. Tai sitten ei, nähtäväksi jää.
Eilinen peuranmetsästys ja pupukuvaus saivat ainakin aikaan sen, että kameran toimintoihin tuli vähän paremmin tutustuttua. Lisää tutustumista ja harjoitusta tarvitsen vielä rutkasti, joten taidanpa asentaa jalustan keittiön ikkunan eteen ja aloittaa luontokuvaajan urani ensin sisätiloissa tutustumalla paremmin kameraani ;-)
torstai 28. huhtikuuta 2011
Valkoisesta ruskeaan
Valokuvatorstain haasteen aiheena on värit. Mietin pitkin aamupäivää mitä kaikkia ihania värejä kesällä ja syksyllä onkaan ja kuvia niistä löytyisi kyllä, mutta koska koko eilisen päivän metsästin peuraa ja saaliksi sain ison liudan väriään vaihtavia pupuja... niin hei, väriä vaihtavia, siinähän se on. Mun vastaus ei siis sisällä iloisia ja kirkkaita värejä, vaan valkoisesta ruskeaan vaihtavan pupun värit.
Haastekuvaksi päätyi tänä aamuna keittiön ikkunan läpi kuvattu pupu.
Väriään vaihtava pupu murkinoimassa.
Haastekuvaksi päätyi tänä aamuna keittiön ikkunan läpi kuvattu pupu.
Väriään vaihtava pupu murkinoimassa.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Iik, bambi!
Bode on jo pidempään möykännyt tosi rasittavasti ollessaan iltaisin pihalla yksin. Maanantaina Pete sattui vilkaisemaan ikkunasta kesken möykkäkonsertin ja viittilöi minut kiireesti katsomaan. Tietysti myöhästyin, joten vauhdilla seuraavaan ikkunaan. Hetkeen en nähnyt muuta kuin puita, kantoja ja kiviä, mutta sitten heilahti valkoinen takamus - bambi! Siirryin pois ikkunan luota ja arvatenkin Pete näki vielä toisenkin...
Ensimmäisen kerran peuroja näkyi näin lähellä - ihan vain muutaman metrin päässä piha-aluetta kiertävästä aidasta. Jokunen vuosi sitten niitä näkyi myös, mutta hyvin harvakseltaan ja melko kaukana. Niidenköhän takia Bode on viime aikoina niin kovin möykännyt?
Eilen aamupäivällä Bode aloitti taas elämöinnin pihalla. Minä nappasin äkkiä kameran kaulaani ja avasin mahdollisimman hiljaa oven. Ei näkynyt muuta kuin koira keskellä pihaa tuijottamassa naapuritontille päin. Nähdessään minut, nousi konsertin volyymi melkoisesti. Mami tuli puolustamaan pientä poikaansa suurilta ja pelottavilta bambeilta. Olin ihan varma, että kohta sieltä naapuritontille menevältä tieltä päin tulee peura tai pari.
Vaan ei näkynyt, ei kuulunut. Bode alkoi varovasti hiippailla pihan perälle ja hetken päästä mulla sytytti. Pallo oli siellä pihan perällä ihan aidan vieressä. Ressukka ei uskaltanut mennä sitä hakemaan. Peurat olivat varmaan edellisenä iltana olleet siinä niin lähellä, että pientä pelotti, jos vaikka isot pahat bambit tulevat takaisin ja hyökkäävät pienen kimppuun. Mun läsnäolo antoi kuitenkin Bodelle sen verran rohkeutta, että uskaltautui hakemaan pallonsa eikä enää tarvinnut möykätä.
Illalla Pete keikkui venekatoksen telineillä ja näki taas peurat. Tällä kertaa toisella puolen taloa. Minneköhän parkkeeraisin itseni kameran kera odottamaan, jos niitä näkyisi tänäänkin?
Aidan vieressä kulkee naapuritontille menevä tie ja hieman tien toisella puolella näki Pete peurojen liikkuvan.
Ensimmäisen kerran peuroja näkyi näin lähellä - ihan vain muutaman metrin päässä piha-aluetta kiertävästä aidasta. Jokunen vuosi sitten niitä näkyi myös, mutta hyvin harvakseltaan ja melko kaukana. Niidenköhän takia Bode on viime aikoina niin kovin möykännyt?
Eilen aamupäivällä Bode aloitti taas elämöinnin pihalla. Minä nappasin äkkiä kameran kaulaani ja avasin mahdollisimman hiljaa oven. Ei näkynyt muuta kuin koira keskellä pihaa tuijottamassa naapuritontille päin. Nähdessään minut, nousi konsertin volyymi melkoisesti. Mami tuli puolustamaan pientä poikaansa suurilta ja pelottavilta bambeilta. Olin ihan varma, että kohta sieltä naapuritontille menevältä tieltä päin tulee peura tai pari.
Vaan ei näkynyt, ei kuulunut. Bode alkoi varovasti hiippailla pihan perälle ja hetken päästä mulla sytytti. Pallo oli siellä pihan perällä ihan aidan vieressä. Ressukka ei uskaltanut mennä sitä hakemaan. Peurat olivat varmaan edellisenä iltana olleet siinä niin lähellä, että pientä pelotti, jos vaikka isot pahat bambit tulevat takaisin ja hyökkäävät pienen kimppuun. Mun läsnäolo antoi kuitenkin Bodelle sen verran rohkeutta, että uskaltautui hakemaan pallonsa eikä enää tarvinnut möykätä.
Illalla Pete keikkui venekatoksen telineillä ja näki taas peurat. Tällä kertaa toisella puolen taloa. Minneköhän parkkeeraisin itseni kameran kera odottamaan, jos niitä näkyisi tänäänkin?
Aidan vieressä kulkee naapuritontille menevä tie ja hieman tien toisella puolella näki Pete peurojen liikkuvan.
Vappuhattu
Makroviikon haasteen aiheena on kuvata läheltä vappua. Sima ei vieläkään (ääk!) ole käymässä, joten ryppyisen rusinan sijaan heitän vieläkin helpomman, kevätauringossa kimaltelevan vastauksen.
Vappuhattu ei juurikaan ole päähän päässyt sitä ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta.
Vappuhattu ei juurikaan ole päähän päässyt sitä ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Päiväunia
Alkukirjaimissa haetaan PÄ-alkuista sanaa. Meillä nukutaan päiväunia ihan joka ikinen päivä.
Wiltsu on kaivautunut sohvapeitteen alle päikkäreille.
Wiltsu on kaivautunut sohvapeitteen alle päikkäreille.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Suklaista pääsiäistä!
Makroviikon tämän viikon haasteena on kuvata sisätiloissa jotain pääsiäiseen liittyvää. Tein eilen illalla mämmirahkaa jälkiruoaksi, koska meillä ei sisällä ollut valmiina mitään aiheeseen liittyvää. Mämmirahkan päälle asettelin pienen suklaamunan. Ja äsken, juuri ennen kuvan julkaisua, huomasin valokuvatorstain haasteen aiheen: suklaa.
Mitenpä sattuikaan, osallistun nyt tällä kertaa molempiin haasteisiin samalla kuvalla (toivottavasti se on sallittua!), niin ei tule kahta suklaakuvaa peräkkäin. Vaikka raakasuklaatarvikkeet on kyllä valmiina ja tarkoitus on sitä tehdä tässä lähipäivinä... mutta ei, tällä kuvalla vietetään nyt suklaista pääsiäistä.
Mämmirahkan koristeena oli pienen pieni suklaamuna.
Oikein hauskaa pääsiäistä kaikille!
Mitenpä sattuikaan, osallistun nyt tällä kertaa molempiin haasteisiin samalla kuvalla (toivottavasti se on sallittua!), niin ei tule kahta suklaakuvaa peräkkäin. Vaikka raakasuklaatarvikkeet on kyllä valmiina ja tarkoitus on sitä tehdä tässä lähipäivinä... mutta ei, tällä kuvalla vietetään nyt suklaista pääsiäistä.
Mämmirahkan koristeena oli pienen pieni suklaamuna.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Huutia pallonpelaajalle
Pihaltamme on usein viime päivinä kajahtanut selkäpiitä karmiva HUuto: Bode eeeeiiii! Onneksi lähimmät naapurit ovat niin kaukana, etteivät - toivottavasti - kuule HUutamistani!
Kyllä, isin ahkera apulainen osallistuu myös mun puuhiin, valitettavasti. Haravoiminen on välillä hieman hankalaa, kun pallo on vähän väliä tiellä. Ärsyyntyneenä vippasen pallon toisinaan haravalla pois... virhe, paha virhe!
Muutama päivä sitten sain kasattua ison kuivia lehtiä täynnä olevan kasan, kun yhtäkkiä Boden etujalat nousivat ilmaan ja laskeutuivat HUrjalla tömäyksellä suoraan lehtikasaan. Arvatenkin kasa levisi laajalle ja minä sain haravoida lehdet uudestaan. ARGH! Todennäköisesti Bode kuvitteli (tai halusi kuvitella), että olin juuri haravan kanssa tökkäisyt pallon kasaan, joten hänellä oli hyvä syy hypätä siihen.
Tässä on lehdet haravoitu vasta rinteestä, joten mikään katastrofi ei pallon pudottaminen tuohon ollut. HUuto olisi kyllä päässyt, jos olisin jo ehtinyt kasata lehdet siitä ympäriltäkin.
Sellainen koira-aitaus olisi joskus ihan kiva olla olemassa...
Tämä kuva ja aihe sopii sekä koirakuvahaasteen hermot koetuksella että alkukirjaimien HU-haasteeseen.
Kyllä, isin ahkera apulainen osallistuu myös mun puuhiin, valitettavasti. Haravoiminen on välillä hieman hankalaa, kun pallo on vähän väliä tiellä. Ärsyyntyneenä vippasen pallon toisinaan haravalla pois... virhe, paha virhe!
Muutama päivä sitten sain kasattua ison kuivia lehtiä täynnä olevan kasan, kun yhtäkkiä Boden etujalat nousivat ilmaan ja laskeutuivat HUrjalla tömäyksellä suoraan lehtikasaan. Arvatenkin kasa levisi laajalle ja minä sain haravoida lehdet uudestaan. ARGH! Todennäköisesti Bode kuvitteli (tai halusi kuvitella), että olin juuri haravan kanssa tökkäisyt pallon kasaan, joten hänellä oli hyvä syy hypätä siihen.
Tässä on lehdet haravoitu vasta rinteestä, joten mikään katastrofi ei pallon pudottaminen tuohon ollut. HUuto olisi kyllä päässyt, jos olisin jo ehtinyt kasata lehdet siitä ympäriltäkin.
Sellainen koira-aitaus olisi joskus ihan kiva olla olemassa...
Tämä kuva ja aihe sopii sekä koirakuvahaasteen hermot koetuksella että alkukirjaimien HU-haasteeseen.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Isin ahkera apulainen
Tasan kaksi viikkoa sitten, kolasi isäntä lumia talon seinustalta pois. Mukana hääri tietysti ahkera apulainen. Ja onneksi hääri, nyt ei enää lumia ole, kun oli kaksi reipasta työmiestä hommissa!
Aika hyvän kaivannon sain tehtyä, eikö?
Tu Wiltsu katsomaan.
On toi Bode vaan aika pöhkö. Miks ihmeessä se on kaivanut lumet tästä lautakasan ja aidan välisestä kapeasta kohdasta. Kumma tyyppi.
Isäntä oli tyytyväinen apulaiseensa niin kauan, kun se pysyi hieman syrjemmällä ja kuopi niin että vain lumi pöllysi. Siinä vaiheessa, kun maa alkoi lentää, päästyi isännän suusta ärräpäitä.
Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, samalla seinustalla on aivan lumetonta.
Onkohan Bode merkannut tämän lehtikasan, täytyy tutkia tarkkaan.
Aika hyvän kaivannon sain tehtyä, eikö?
Tu Wiltsu katsomaan.
On toi Bode vaan aika pöhkö. Miks ihmeessä se on kaivanut lumet tästä lautakasan ja aidan välisestä kapeasta kohdasta. Kumma tyyppi.
Isäntä oli tyytyväinen apulaiseensa niin kauan, kun se pysyi hieman syrjemmällä ja kuopi niin että vain lumi pöllysi. Siinä vaiheessa, kun maa alkoi lentää, päästyi isännän suusta ärräpäitä.
Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, samalla seinustalla on aivan lumetonta.
Onkohan Bode merkannut tämän lehtikasan, täytyy tutkia tarkkaan.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Hälläväliä
Tein eilen torttupohjan ja tarkoitus oli napata kuva siinä vaiheessa, kun arvon, mitä täytettä pohjan päälle laitan. Kuvalla olisin osallistunut valokuvatorstain hälläväliä -haasteeseen, koska on hälläväliä, mitä täytettä torttuun laittaa, syötyä se tulee joka tapauksessa. Siinä tohinassa tuli kuitenkin torttupohja täytettyä ja heitettyä uuniinkin, ennen kuin jossain vaiheessa maistiaisia odotellessa sytytti, että olin unohtanut alkuperäisen suunnitelmani ja kuvan ottaminen siis jäi.
Hälläväliä!
Uutta torttua en nyt heti ala väsätä, joten laitan kuvan Wiltsun hälläväliä-asenteesta. Minä olin niin huolissani ostaessani isolle koiralle pienen pehmusteen (suurin, mikä kaupasta sillä hetkellä löytyi), vaan Wiltsuhan viis veisaa, taittelee pehmusteen vieläkin pienemmäksi...
Hälläväliä minkä kokoinen pehmuste Wiltsulla on, aina se sen taittaa ihan pienen pienelle mytylle.
Hälläväliä!
Uutta torttua en nyt heti ala väsätä, joten laitan kuvan Wiltsun hälläväliä-asenteesta. Minä olin niin huolissani ostaessani isolle koiralle pienen pehmusteen (suurin, mikä kaupasta sillä hetkellä löytyi), vaan Wiltsuhan viis veisaa, taittelee pehmusteen vieläkin pienemmäksi...
Hälläväliä minkä kokoinen pehmuste Wiltsulla on, aina se sen taittaa ihan pienen pienelle mytylle.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Ilmoittautuminen?
Täytin ILmoittautumislomakkeen pyrrien erkkariin, koska alkukirjaimissa haetaan IL-alkuista haastekuvaa... Noh, ehkä osin myös siksi, kun harkitsen, josko Wiltsun todella ilmoittaisi sinne.
Täytyy vaan ensin selvittää riittääkö kastroidulle urokselle pelkkä eläinlääkärin todistus siitä, että kastrointi tehtiin kiveksestä löytyneen kasvaimen takia ja voiko samaan dokumenttiin laittaa, että kivekset olivat aiemmin normaalit vai tarvitaanko siitä vielä erillinen dokumentti. Vai riittääkö se, että koira on valio, tuskin.
Vajaa viikko enää aikaa harkita ilmoittautuuko vai ei.
Täytyy vaan ensin selvittää riittääkö kastroidulle urokselle pelkkä eläinlääkärin todistus siitä, että kastrointi tehtiin kiveksestä löytyneen kasvaimen takia ja voiko samaan dokumenttiin laittaa, että kivekset olivat aiemmin normaalit vai tarvitaanko siitä vielä erillinen dokumentti. Vai riittääkö se, että koira on valio, tuskin.
Vajaa viikko enää aikaa harkita ilmoittautuuko vai ei.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Karvoja sisällä, karvoja ulkona
Makroviikon haasteessa kuvataan tällä viikolla läheltä jotain sekä sisältä että ulkoa löytyvää. Mulla oli heti kaksi erittäin selkeää vaihtoehtoa: karvoja tai havunneulasia, molempia löytyy sekä sisältä että ulkoa.
Kävin päivällä napsimassa joitain kuvia ja käytyäni ne äsken läpi, päädyin karva-aiheeseen - taas (en kuitenkaan tunnusta omaavani karvafetissiä, niitä nyt vaan löytyy täältä ihan joka paikasta).
Sohvan reunalla oli pieni karvakasa.
Bode on jättänyt pienen karvatupsun portinpielen naulaan.
Kävin päivällä napsimassa joitain kuvia ja käytyäni ne äsken läpi, päädyin karva-aiheeseen - taas (en kuitenkaan tunnusta omaavani karvafetissiä, niitä nyt vaan löytyy täältä ihan joka paikasta).
Sohvan reunalla oli pieni karvakasa.
Bode on jättänyt pienen karvatupsun portinpielen naulaan.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Wiltsu hierojalla
Wiltsu on ollut viime aikoina levoton ja läähättänyt. Se ei ole enää pariin viikkoon hypännyt autoon, on vain nostanut etutassut auton paksinsuulle ja jäänyt odottamaan, että joku pyllää sen boxiin. Myös jotkin tietyt liikkeet ovat saaneet sen vingahtamaan.
Oli siis aika tehdä taas treffit eläinrefleksologi Marianne Rissasen kanssa vanhempieni luo. Siellä Wiltsu voi kaikessa rauhassa rentoutua ja nauttia hieronnasta, kun ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Poikaparan niska on ihan jumissa.
Hieronnan välissä oli ehdottoman pakko pitää aina välillä pusutaukoja.
Rentoutumaankin pystyi ihan kunnolla, kun ei ollut kipeä paikka hierottavana.
Takapäästä löytyi myös kipeä kivikova möykky.
Niska, takapää ja kylki olivat pahimmat paikat, mutta onneksi alkoivat jo ensimmäisellä hierontakerralla hieman pehmetä. Hieronnan jälkeen Wiltsulla oli kova jano ja hieman tokkurainen olo.
Kotiin kun päästiin, piti poika nostaa autosta ulos, kun ei halunnut hypätä. Ilta menikin sitten rauhallisesti sikeitä vedellen. Oli niin väsynyttä poikaa että. Mutta seuraavana aamuna vastassa oli tosi pirteä ja iloinen poika. Selvästi huomasi, että hieronta oli tehnyt hyvää! Ensi viikolle on uusi aika.
Oli siis aika tehdä taas treffit eläinrefleksologi Marianne Rissasen kanssa vanhempieni luo. Siellä Wiltsu voi kaikessa rauhassa rentoutua ja nauttia hieronnasta, kun ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Poikaparan niska on ihan jumissa.
Hieronnan välissä oli ehdottoman pakko pitää aina välillä pusutaukoja.
Rentoutumaankin pystyi ihan kunnolla, kun ei ollut kipeä paikka hierottavana.
Takapäästä löytyi myös kipeä kivikova möykky.
Niska, takapää ja kylki olivat pahimmat paikat, mutta onneksi alkoivat jo ensimmäisellä hierontakerralla hieman pehmetä. Hieronnan jälkeen Wiltsulla oli kova jano ja hieman tokkurainen olo.
Kotiin kun päästiin, piti poika nostaa autosta ulos, kun ei halunnut hypätä. Ilta menikin sitten rauhallisesti sikeitä vedellen. Oli niin väsynyttä poikaa että. Mutta seuraavana aamuna vastassa oli tosi pirteä ja iloinen poika. Selvästi huomasi, että hieronta oli tehnyt hyvää! Ensi viikolle on uusi aika.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Valokuvatorstai: heijastuksia
Valokuvatorstaissa katsellaan tällä viikolla heijastuksia. Päätin kerrankin paneutua oikein kunnolla tehtävään ja asettelin ihanasti kukkivaa kaktusta vesipisaroiden peittämän ikkunan eteen. Seuraavaksi silmiini osui ikkunalaudalle nostettu konjakkilasi ja sen heijastukset. Seuraavana päivänä katselin kuvat koneella eivätkä ne enää olleetkaan niin hyviä, kuin mitä illalla olivat näyttäneet.
Päätin, että on aika palata takaisin blogin alkulähteille ja ottaa koirat avuksi. Pyysin Boden istumaan liedellä nököttävän kattilan eteen. Ei hyvä. Seuraavaksi Bode sai parkkeerata tietokoneen näytön eteen. Ei vieläkään hyvä.
Ei kun vaatteet niskaan ja ulos. Litimärkä piha tarjosi heijastuspintaa enemmän kuin olisi ollut väliksikään ja kuvistakin tuli paljon parempia. Haastekuvaksi päätyi Wiltsu kuralätäkössä.
Nappaa nyt jo se kuva, mulla olis muutakin tekemistä kuin seisoa tässä varpaat kuralätäkössä.
Päätin, että on aika palata takaisin blogin alkulähteille ja ottaa koirat avuksi. Pyysin Boden istumaan liedellä nököttävän kattilan eteen. Ei hyvä. Seuraavaksi Bode sai parkkeerata tietokoneen näytön eteen. Ei vieläkään hyvä.
Ei kun vaatteet niskaan ja ulos. Litimärkä piha tarjosi heijastuspintaa enemmän kuin olisi ollut väliksikään ja kuvistakin tuli paljon parempia. Haastekuvaksi päätyi Wiltsu kuralätäkössä.
Nappaa nyt jo se kuva, mulla olis muutakin tekemistä kuin seisoa tässä varpaat kuralätäkössä.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Montako mottia?
Alkukirjaimissa haetaan MO-alkuista sanaa. Minä kysyn: montakohan MOttia tuossa on halkoja?
Siinä on polttopuita poikineen ja vino pino rankoja odottaa vielä reipasta halkojaa. Onneksi Bode on aina valmiina auttamaan...
Siinä on polttopuita poikineen ja vino pino rankoja odottaa vielä reipasta halkojaa. Onneksi Bode on aina valmiina auttamaan...
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Kuka kurkistaa avannosta?
Makroviikoilla kuvataan tällä kertaa jotain vapaavalintaista ulkoa löytyvää. Haasteeseen ei saa osallistua vanhoilla kuvilla, mutta meillä on niin sateinen keli, että tarjoan kuitenkin haasteeseen eilen otettua kuvaa. Toivottavasti yhden päivän fuskaus annetaan anteeksi.
Kuka se siellä?
Kävin vielä äsken kurkkaamassa, saisinko ihan uunituoreen kuvan samasta paikasta, mutta ei onnistu. Niin paljon on eilisen jälkeen satanut - ja sataa kaiken aikaa - että "avanto" on jo sulanut olemattomiin.
Kuka se siellä?
Kävin vielä äsken kurkkaamassa, saisinko ihan uunituoreen kuvan samasta paikasta, mutta ei onnistu. Niin paljon on eilisen jälkeen satanut - ja sataa kaiken aikaa - että "avanto" on jo sulanut olemattomiin.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Bode 5 vuotta!
Aika lentää sellaista vauhtia, että meidän pikkupoika täyttää tänään jo viisi vuotta. Ihan totta! Ei millään tahtoisi uskoa, vastahan se oli pienen pieni pentu.
Tänään siis herkuteltiin taas maksalaatikkokakulla. Tällä kertaa se ei ollut perinteinen, kermaviilillä kuorrutettu kakku, vaan siankorvien päälle nostettu raejuustolla koristeltu maksalaatikko. Ja tietysti viisi tikkuluuta kynttilöinä. Ei näyttänyt pojilla olevan mitään valittamista, vaikka perinteistä poikettiinkin, kakku katosi lautasilta hyvin nopeasti.
Mikä toi on, ei meillä ennen ole ollut tuollaista kakkua.
Onnittelut synttärisankarille koko laumalta!
Tänään siis herkuteltiin taas maksalaatikkokakulla. Tällä kertaa se ei ollut perinteinen, kermaviilillä kuorrutettu kakku, vaan siankorvien päälle nostettu raejuustolla koristeltu maksalaatikko. Ja tietysti viisi tikkuluuta kynttilöinä. Ei näyttänyt pojilla olevan mitään valittamista, vaikka perinteistä poikettiinkin, kakku katosi lautasilta hyvin nopeasti.
Mikä toi on, ei meillä ennen ole ollut tuollaista kakkua.
Onnittelut synttärisankarille koko laumalta!
Säikähdyksellä selvittiin
Eilen sattui pahalta näyttävä tilanne, mistä onneksi selvittiin pelkillä ruhjeilla ja säikähdyksellä. Jään ja kovaksi kokkaroituneen lumen sekaan täysillä pallon perässä juossut Bode lensi yhtäkkiä ilmassa voltin ja viereiseen lumipenkkaan kyljelleen.
Koko episodi tapahtui niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, mitä siinä kävi. Liukastuiko Bode, kompuroiko se lumikokkareisiin vai jarruttiko vain niin pikaisesti, että takapää lensi ilmaan ja heitti pojan voltilla penkan päälle? Kerien kumoon se on ennenkin mennyt ja usein jarrutettuaan liian voimalla, mutta näin pahalta ei ole vielä kertaakaan näyttänyt. Säikähdin ihan tosissani, että nyt tuli lääkärireissu.
Mutta kyllä säikähti Bodekin. Oli melkoisen vaisua poikaa jonkin aikaa ilmalentonsa jälkeen. Toi se kyllä hetki sen jälkeen taas palloa mun jalkoihin, mutta hakemaan lähti hyvin rauhallisesti. Oliko kyse pelkästä säikähdyksestä vai kolhiko se itseään sen verran, että aristi paikkojaan? Ainakaan mitään näkyvää vammaa ei tullut. Illemmalla kaikki oli taas onneksi ihan ok ja palloa pelattiin normaaliin tapaan.
Näillä kohdin lähti Bode lentoon ja laskeutui hieman taaempana ylös penkan päälle.
Ilmalento on enää muisto vain ja tässä mennään samaisen penkan päällä isoveikka edellä ja pikkuveikka perässä.
Maksalaatikkokuvia tulossa...
Koko episodi tapahtui niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, mitä siinä kävi. Liukastuiko Bode, kompuroiko se lumikokkareisiin vai jarruttiko vain niin pikaisesti, että takapää lensi ilmaan ja heitti pojan voltilla penkan päälle? Kerien kumoon se on ennenkin mennyt ja usein jarrutettuaan liian voimalla, mutta näin pahalta ei ole vielä kertaakaan näyttänyt. Säikähdin ihan tosissani, että nyt tuli lääkärireissu.
Mutta kyllä säikähti Bodekin. Oli melkoisen vaisua poikaa jonkin aikaa ilmalentonsa jälkeen. Toi se kyllä hetki sen jälkeen taas palloa mun jalkoihin, mutta hakemaan lähti hyvin rauhallisesti. Oliko kyse pelkästä säikähdyksestä vai kolhiko se itseään sen verran, että aristi paikkojaan? Ainakaan mitään näkyvää vammaa ei tullut. Illemmalla kaikki oli taas onneksi ihan ok ja palloa pelattiin normaaliin tapaan.
Näillä kohdin lähti Bode lentoon ja laskeutui hieman taaempana ylös penkan päälle.
Ilmalento on enää muisto vain ja tässä mennään samaisen penkan päällä isoveikka edellä ja pikkuveikka perässä.
Maksalaatikkokuvia tulossa...
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Pienen pieniä pallukoita pöydällä
Ja kuvahaasteet jatkuvat. Tällä viikolla starttasi uusi Makroviikot-haasteblogi, missä tarkoituksena on kuvata joka viikko, elokuun loppuun asti, jokin kohde läheltä. Ensimmäisenä aiheena on kuvata vapaavalintaisesti jotain kotona sisältä löytyvää.
Heitetäänpä tässä saman tien kuva-arvoitus kehiin. Minä löydän usein aamuisin pöydältä pieniä pyöreähköjä pallukoita. Kooltaan pallukat ovat jotakuinkin sormenpään luokkaa. Kuka tietää tai arvaa, mikä kuvassa oleva pallukka on?
Tämän aamun löydös on noin pikkurillin kärjen kokoinen pallukka.
Heitetäänpä tässä saman tien kuva-arvoitus kehiin. Minä löydän usein aamuisin pöydältä pieniä pyöreähköjä pallukoita. Kooltaan pallukat ovat jotakuinkin sormenpään luokkaa. Kuka tietää tai arvaa, mikä kuvassa oleva pallukka on?
Tämän aamun löydös on noin pikkurillin kärjen kokoinen pallukka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)