Ulkona ollessani näin vain pari pupua, mutta keittiön ikkuna osoittautui ylivoimaiseksi ykköseksi metsästyspaikkana. Ikkunasta näkyvällä aukeallahan oikein kuhisee elämää. Olen kyllä aiemminkin nähnyt siellä hirviä, ketun, supikoiria ja vaikka mitä muita, mutta en ole tullut ajatelleeksikaan, miten paljon nähtävää siinä on tarjolla, kun pysähtyy vähän pidemmäksi aikaa katselemaan.
Nappasin kuvan valkoisesta pupusta, joka melkein törmäsi jo lähes ruskeaan kaveriinsa heti kuvan otettuani.
Ties kuinka monennen pupun jälkeen tajusin vihdoin vaihtaa kameraan pidemmän putken ja johan alkoi näkyä muutakin kuin vain pieni epämääräinen pläntti jossain kaukana kasvillisuuden seassa. Vielä kun vähän puolivahingossa keksin, miten saan vaihdettua automaattisen tarkennuksen manuaaliseksi, niin jo oli ilo ylimmillään. Kiireessä ei tosin hirvesti ehdi säätää, on vaan räpsittävä ja toivottava, että jotain onnistumisia tulisi.
Kovaa vauhtia ruskeaksi muuntuva pupu ihan piha-aidan takana.
Varsinkin peuran kohdalla oli kuvausaika todella lyhyt. Vilkaistessani keittiön ikkunasta ulos, näin jotain liikettä keskellä aukiota. Hetken tiirailtuani tajusin, että nyt se, mitä olen odottanut, on todellakin siinä. Ei kun kamera käteen ja tyhmänä huusin isännälle yläkertaan, että menee ikkunaan. Peura jähmettyi saman tien liikkumattomaksi ja jäi kuuntelemaan.
Kiireesti suuntasin kameran peuraa kohti ja yritin epätoivoisesti saada tarkennettua. Automaattitarkennus ei onnistunut alkuunkaan, mutta onneksi toimin riittävän ripeästi ja sain manuaalisen tarkennuksen päälle. Pikainen räpsäys ja sitten peura oli tiessään. Eipä mennyt manuaalinenkaan tarkennus niin kuin oli tarkoitus, mutta paremman kuvan siten silti sain.
Jep, kasvillisuuttahan tässä olikin tarkoitus kuvata. Peura oli vain taustana. Pakko oli kuitenkin laittaa kuva esille "todistusaineistoksi", nähty on ihan oikeasti!
Olen aiemminkin huomannut, että kameralla ja mulla on usein eri käsitys siitä, mihin milloinkin tulisi tarkentaa. Makrokuvauksissa se on etenkin ottanut pattiin. Mutta nythän löysin napin, mistä saan automaatin pois, joten ehkä makrot sujuvat jatkossa paremmin. Tai sitten ei, nähtäväksi jää.
Eilinen peuranmetsästys ja pupukuvaus saivat ainakin aikaan sen, että kameran toimintoihin tuli vähän paremmin tutustuttua. Lisää tutustumista ja harjoitusta tarvitsen vielä rutkasti, joten taidanpa asentaa jalustan keittiön ikkunan eteen ja aloittaa luontokuvaajan urani ensin sisätiloissa tutustumalla paremmin kameraani ;-)
Kiva että kävit ja jätit kommenttia että löysin tieni blogiisi, on mukavaa löytää aina uusia kuvaajaimmeisiä.
VastaaPoistaVähän samansuuntaisia ajatuksia minulla noitten tarkennusten ym. kanssa kun vasta hankin kameran, mutta eiköhän sitä pikkuhiljaa opi.
Sinullahan on tosiaan oikein aitiopaikka kun voit kotisi ikkunasta tarkastella upeita eläimiä.
Tuo peurakuvakin on ihan hyvä selostuksineen. Hätäpäissään sitä räpsii todellakin kuvia että saisi edes jotain tallennettua.
Onnistuneita otoksia sinulle ja riemukasta Vappua!
Luontokuvaaminen on just tuollaista, joko et ehdi säätää kameraa, tai sitten kamera on kotona, Ja silloin kyllä harmittaa. Minulta on mennyt kerran sivu suun ketun kuvaaminen. Se odotti tien laidassa, että olisi pääyt ylittämään,ja auton ikkunasta olisin ehtinyt napata kuvan, mutta kamera oli kotona.
VastaaPoistaPuputkin nauttii keväästä:)
VastaaPoistaMulla on todellakin aivan loistopaikka luontokuvaukseen. Ja nyt olen saanut peuroistakin jo sellaisia kuvia, missä kasvillisuus ei ole pääosassa. Kyllä kevät on ihanaa aikaa!
VastaaPoista