Jossain vaiheessa kuvin katselun lomassa pistäydyin keittiön puolella ja vilkaisin ikkunasta ulos. Peura! Ja tällä kertaa se oli matkalla aukealle päin, jippii! Kauhealla kiireellä kamera käteen. Onneksi olin jo aamulla yrittänyt ottaa aidan tolpalla nököttäneestä linnusta kuvaa, joten kamerassa oli valmiina pitkä putki. Mutta se perhanan muistikortti oli tietokoneessa. Kiireesti hakemaan, kamera kuvausvalmiiksi, tuoli takamuksen alle, kyynärpäät tiskipöytää vasten ja kuvia räpsimään.
Ehdin välillä jopa vilkaista muutamaa kuvaa ja näytti siltä, etteivät ihan metsään olisi menossa. Ja sitten peura otti ja kääntyi ympäri. Ei, älä lähde vielä takaisin puiden taakse!
Onkohan tämä mammapeura, joka tässä on kääntyneenä tulosuuntaan päin?
Ja syy mammapeuran kääntymiseen tämä perässä tullut lapsipeura?
Peurapesue yhteiskuvassa.
Lapsipeura ei käynyt lammella juomassa vaan ruokailemassa.
Tekisi mieli käydä vähän raivaamassa kasvillisuutta tuosta aukealta, saisi parempia kuvia. Tosin se saattaisi ajaa peurat kauemmas ja se ei todellakaan ole tarkoitus. Eikä meidän tonttikaan jatku sinne kovin pitkälle, joten täytyy siis vaan tyytyä näihin kasvillisuuden seassa käyskenteleviin kuvauskohteisiin.
Tosi mukavaa ajanvietettä seurata aukion elämää, etenkin kun ei näin tukkoisena oikein mitään jaksaisi tehdä eikä mihinkään keskittyä. Niin ja Bodekin on jo tainnut tottua peurojen läsnäoloon. Ei kuulunut ulkoa pihaustakaan äsken peurojen ollessa melko pitkään tuossa aukiolla eikä sanonut Bode mitään eilen iltapäivälläkään. Ja molempina kertoina herra oli ulkona eikä varmasti ole voinut olla kuulematta, mitä ihan tuossa lähellä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti