On se vaan niin suloinen.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Vesikasvillisuutta
Olen edelleen niin innoissani peurojen vierailuista, että ihan pakko laittaa vielä yksi kuva. Alkukirjaimissa haetaan VE-alkuista sanaa ja tarpeeksi kun yritin, niin sainpas sorvattua alla olevan kuvan sopimaan siihen: veden äärellä vesikasvillisuutta napaansa vetelevä peuraperheen vesa.
On se vaan niin suloinen.
On se vaan niin suloinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siinähän tuli jo monta veetä. Kannatti keksiä tämän kuvan eteen, siinä se söpöläinen ikään kuin keskustelee peilikuvansa kanssa.
VastaaPoistaOn se, suloinen!
VastaaPoistaOletpa saanut hyvän kuvan, pieni peurakaan ei ole lähtenyt karkuun eikä tassukas karkoittanut...
VastaaPoistaKuuntelee kuitenkin tarkasti korvillaan..
VastaaPoistaoho vai tälläinen vieras, kui siistii! määkin tahron nährä! (:
VastaaPoistaPäänsäkin hän niin somasti kaarelle kallistaa kun veden virkistystä kielelleen hamuaa.
VastaaPoistaKuvajaistaan taitaa ihailla tämä söpöliini : )
VastaaPoistaSöpö vieras!
VastaaPoistaIhana pikkuinen.
VastaaPoistaOnps suloinen!
VastaaPoistaKaunis kuva ja hieno oivallus haasteeseen.
VastaaPoistapappilan mummo: Peurat eivät juurikaan tunnu koirien haukunnasta välittävän. Ovat ehkä jo niin tottuneet siihen. Pysähtyvät kyllä välillä kuuntelemaan, että onko syytä paeta vai ei. Minua ne todennäköisesti säikkyisivät enemmän, mutta olen saanut kuvattua niitä keittiön ikkunan läpi. Ulkona ollessani en ole peuroja nähnyt.
VastaaPoistaNiin kivaa kuin lehtien ilmestyminen ja luonnon vihreäksi muuttuminen onkin, niin se tarkoittaa valitettavasti sitä, ettei peuroja enää tahdo tuolta aukiolta nähdä :-(
Noh, on mulla vielä pari kuvaa jemmassa, jos sopivia haasteita tulee... ;-)