keskiviikko 27. elokuuta 2008

Pidätysvaikeuksia

Tänä aamuna Wiltsun huoneessa oli taas pissat lattialla :-( Edellinen kerta oli viime torstain ja perjantain välisenä yönä, kun se ei jaksanut odottaa aamuun asti. Eli nyt on ihan lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa ollut yöllä pidätysvaikeuksia.

Koko jengi käy yhtä aikaa iltapissalla ennen nukkumaanmenoa eikä muilla ole koskaan ollut minkäänlaisia pidätysvaikeuksia. Vähän moinen harmittaa, mutta enemmän kuitenkin huolestuttaa. Liittyisikö tämä samaan mystiseen ongelmavyyhteen, mikä Wiltsua koettelee? Vai johtuuko vain siitä, että Wiltsu juo selvästi enemmän kuin muut (tehnyt sitä koko ajan) ja ei siksi pysty aina pidättelemään läpi yön? Olisikohan se viime yönä käynyt siinä puoli kahdentoista ja kahdentoista välillä iltapissalla, aamulla kahdeksalta pääsi seuraavan kerran ulos ja siinä välissä oli siis ehtinyt tehdä pissat lattialle :-(

Täytyy alkaa pitää kirjaa yöllisistä pidätysvaikeuksistakin, jos ne vaikka liittyisivät huimauskohtauksia aiheuttavaan vaivaan. Onneksi Wiltsu kuitenkin itse vaikuttaa ihan normaalilta, pirteältä itseltään, joten siinä suhteessa ei ole aihetta huoleen!

Autonsiivous kera koirien

No, joko lähdetään?
Minne mennään?
Me ollaan valmiita!


Täytyypä laittaa tänne jotain mukavaakin välillä, löysin nimittäin kamerasta pari kuvaa, mitkä nappasin viime kuussa yrittäessäni siivota autoa.

On muuten tosi vaikeaa puuhaa, etenkin kun sitä yrittää tehdä pihanpuolella niin, että koirat ovat siinä pyörimässä... Ei tarvitse kuin auton takapaksi avata, niin johan auto täyttyy koirista. Tai oikeammin Wiltsusta ja Missusta. Bode pysyy varmuuden vuoksi tarpeeksi kaukana, ettei vaan joudu autoon.

Kun saa koirat hätisteltyä autosta pois ja kääntyy viemään jotain tavaraa terassille säilöön, niin eiköhän koirat palaudu välittömästi takaisin autoon ;-) Kyllä ne on pöhköjä! Voi tietysti miettiä kuinka pöhkö itse olen, kun moista puuhaan pihalla koirien seassa... miksen mene portin ulkopuolelle koirilta turvaan? Niinpä. Välillä toki niinkin, mutta helpompaa kuitenkin nostaa tavarat terassille kuin jättää niitä lojumaan pitkin ja poikin pihan ulkopuolelle. Ja imurointikin on helpompaa pihalla... vai tuntuuko se vain siltä?


Auto on vihdoin saatu boxeista yms. tavaroista tyhjäksi. Enää tarvitsisi saada koirat pysymään autosta pois, että imurointi onnistuisi... helpommin sanottu kuin tehty.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Wiltsun pää "rutisee"

Aina vaan oudommaksi menee Wiltsun tilanne. Eilen illalla Pete sanoi, että Wiltsun päästä kuuluu rutinaa, kun sitä silittää. Siis mitä? Kummallisempaa en ole koskaan ennen kuullut, joten pakko oli heti kokeilla ymmärtääkseni mitä se tarkoitti. Ja todellakin, kun päätä silitti tai veti kevyesti sormella pään yli, niin tuntui omituista rahinaa. Ihan kuin kallon ja ihon välissä olisi jotain poksahtelevaa ainetta. Tarkistin heti muiden koirien päät ja ne tuntuivat ihan normaaleilta; kova kallo tuntui ihon alla, ei mitään "ylimääräistä" siinä välissä eikä rutinaakaan kuulunut kummankaan briardin päästä.

Yritin kuumeisesti sekä eilen illalla että tänään etsiä netistä vastaavia tapauksia, vaan en ole löytänyt. Ehkä en vaan keksi oikeita hakusanoja... Millä sanoilla tuollaista osaisi hakea? Pää rutisee, rahisee, poksuu, ihonalaista nestettä päässä? Ja onko ylipäätään kyse nesteestä vai jostain muusta? Peten mielestä se on kuivaa ainetta, kun rutisee, mutta mun mielestä se kuitenkin "lilluu" ja tuntuu vähän samalta kun itsellä on joku paikka turvoksissa. Vai voisiko se olla jotain vaahtomaista ainetta tai ilmaa? Mutta miten ilma tai nestemäinen aine sitten rutisisi, onkin jo vähän kinkkisempi juttu. Tosi outoa.

Tänä aamuna tuntui, että ihon ja kallon välissä olisi hieman vähemmän ylimääräistä ainetta, mutta rutinaa sieltä kuuluu yhä edelleen. Alun perin oli tarkoitus, että kävisin taas eläinlääkärin kanssa oireita tarkemmin läpi samalla, kun käydään seuraavan kerran rokotuksissa ja katsottaisiin sitten, että otetaanko jotain uusia kokeita, mitä ei ole vielä tehty. Mutta nyt mietityttää, että pitäisikö sittenkin tilata lääkäriaika jo aiemmin?

Wiltsua itseään asia ei näytä haittaavan yhtään. Ihan normaalisti se suhtautuu pään silittelyyn, ei näytä aristavan eikä muutenkaan reagoivan mitenkään päänsä rutinaan. Tuskin se kipuakaan aiheuttaa ja tuskin siitä hirveän kova päänsisäinen äänikään lähtee, koska tuo päätään siliteltäväksi ja paijailtavaksi kuten ennenkin.

Mystisen vaivan pikakertaus

Koko mystinen vyyhti vielä pikakertauksena jos joku vastaavanlaisten ongelmien kanssa painiva löytäisi tiensä tänne ja yhteistuumin saataisiin jotain selvyyttä tähän kummalliseen vaivaan:

Wiltsulla on siis ollut huimaus- ja heittelehtimiskohtauksia maaliskuusta 2007 alkaen. Ei kovin usein eikä kovin montaa. Heti alussa oli useampi kohtaus lyhyen ajan sisällä, viime aikoina hyvin hyvin harvoin ja todella lieviä. Juo ja pissaa enemmän kuin muut, mutta niin se on tehnyt aina. Muutaman kerran on pissannut yöllä sisällekin. Kahdesti viime vuonna katsottiin maksa-arvot, molemmilla kerroilla alat hieman koholla (maaliskuussa 159 ja lokakuussa 133, viitearvo 10-100), mutta ei niin paljon, että olisi selittänyt oireita tai antanut aihetta jatkotoimenpiteille. Nyt viime aikoina Wiltsu on myös alkanut lihoa, vaikkei ruuan ja liikunnan määrä ole muuttunut. Ruoka-annosta on lihomisen myötä vähennetty, mutta se ei näy missään. Ja viimeisimpänä nyt siis rahisevan aineen kertyminen kallon ja ihon väliin.

Kohtauksista tarkemmin Wiltsun sairauskertomuksessa.

Allerginen reaktio? Lue myös: Rutina poissa.

perjantai 22. elokuuta 2008

Vanhoja ja raihnaisia

Taas on jäänyt kirjoittelut melko lailla minimiin :-( Ei vaan ole saanut aikaiseksi ja rästihommia on muutenkin pilvin pimein odottamassa reipasta toimeen tarttujaa... Kunpa vaan löytäisi sellaisen itsestään!

Eilen käytiin Isan, Missun siskopuolen, luona kyläilemässä. Uskomatonta, että neitokainen täyttää kuukauden kuluttua jo peräti 14 vuotta! Siellä se kirmaili kuin teinityttö. Hieman jäykiltä sen laukka-askeleet kieltämättä näyttivät, mutta silti! Niin pirteän ja hyvävointisen näköinen vanhus oli että! Jaksaisipa omatkin kultamussukat porskuttaa yhtä pitkälle ja yhtä hyväkuntoisina!

Hiljaiseloa treenirintamalla

Treenipuolella on ollut viime aikoina hiljaista. Hakutreeneissä on meneillään kesätauko ja meiltä jäi muutenkin jo ennen taukoa joitain treenejä väliin, joten todella pitkä paussi on nyt ollut. Bode kävi ensimmäistä kertaa raunioradalla työskentelemässä heinäkuun alussa ja jälkiä olen sille tehnyt kesän aikana muutamia - vaihtelevalla menestyksellä, mutta muuten ollaan kesää vietetty suht rauhallisesti.

Bode luonnollisesti pelaa päivittäin palloa, eihän se muuten olisi Bode. Ja onpa se taas vaihteeksi ollut maalaushommissakin :-[ Huomasin nimittäin tänä aamuna maalia sen niskassa. Sen ja kanssa pitää aina tunkea itsensä joka paikkaan.

Vanhoja ja vaivaisia talo täynnä

Lisäilin tässä joku aika sitten Wiltsun sairauskertomukseen heinä-elokuulle merkinnät epämääräisestä huojunnasta ja kaatumisista. Nyt on alkanut enenevässä määrin mietityttää myös sen pyöristyminen, vaikkei liikunnan ja ruuan määrässä ole sanottavammin tapahtunut muutoksia. Samoin runsas juominen ja pissaaminen aiheuttavat huolta. Juonut se on tosin aina paljon enemmän kuin muut, mutta kai siihen joku syy pitää olla? Ja viime yönä siltä oli taas tullut pissat lattialle. Eihän sitä kovin usein käy, mutta kun noilla muilla ei koskaan. Voisivatko ne liittyä jotenkin sen mystiseen vaivaan? Täytyy pitää muistissa ja ottaa puheeksi, kun ensi kerralla käydään rokotuksissa. Ja olisikohan syytä samalla taas tarkistaa maksa-arvot? Näkisi onko se yksi niistä yhä edelleen hieman koholla, vai onko muutoksia tapahtunut suuntaan tai toiseen...

Muutamia viestejä olen saanut vastaavanlaisten ongelmien kanssa painivilta, mutta en vielä yhtään sellaista, mistä olisi jotain selvinnyt. Mielelläni kuulisin, jos joku on onnistunut ratkaisemaan mysteerin tai on ainakin päässyt vähän eteenpäin vyyhdin purkamisessa. Toki saa ottaa yhteyttä myös vaikka polkisi samalla tavalla paikallaan, kuten mekin. Aina helpottaa, kun huomaa, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin!

Missun jalka on edelleen hyvässä kunnossa! Välillä se ontuu vähän, mutta tahtia se ei haittaa. Bode saa joka aamu kyytiä ja monesti myös päivällä ;-) Hännässä oleva patti on taas paisunut hirveän isoksi ja nyt se on sitä nuollut ja kirputtanut niin, että pahalta näyttää. Hännän amputointi on kuitenkin niin iso asia, että viimeiseen asti yritetään sinnitellä patin kanssa.

Ei tule vanhuus yksin. Bode on ainoa meistä, joka jaksaa koheltaa kaiken aikaa ja jolla on paikat kunnossa. Kaikki muut ollaan enemmän tai vähemmän rampoja ja raihnaisia...

perjantai 1. elokuuta 2008

Kadonneet lemmikit

Törmäsin jokin aika sitten karkurit.fi -nimiseen sivustoon, missä kerrotaan kadonneiden lemmikkieläinten käyttäytymisestä ja annetaan ohjeita etsimiseen jne. Sivuilla voi ilmoitella myös kadonneista ja löytyneistä lemmikkieläimistä sekä näköhavainnoista.

Mielessäni pyörii yhä joulukuun puolessa välissä kadonnut jakrusselinterrieri Hippu, jonka ensin ilmoitettiin jääneen auton alle ja kuolleen, mutta myöhemmin tieto osoittautuikin virheelliseksi. Koko tänä aikana ei Hipusta ole tullut yhtään oikeaa havaintoa, vaikka ilmoituksia on levitetty ympäri Suomen ja löytöpalkkiokin on niin suuri, että koiran palauttaminen kotiinsa on paljon kannattavampaa kuin eteenpäin myynti.

Metsään jää yleensä lauman nuorin koira

Sivustoa selatessani löysin artikkelin kadonneen koiran käyttäytymisestä. Kyyneleet silmissä ja pala kurkussa luin tekstin loppuun, kun mieleeni muistui myös Missun katoaminen vuosia sitten. Missu löytyi kuitenkin vielä samana iltana, joten hätäni oli pientä verrattuna Hipun perheen kokemaan tuskaan ja epätietoisuuteen.

Artikkelissa kerrottiin, että yleensä metsään jää perheen nuorin koira, joka on tottunut kulkemaan lauman vanhempien koirien perässä. Niin kävi sekä Hipun että Missunkin kohdalla. Missu poikkesi äitinsä Riinan kanssa polulta metsän puolelle ja hetken jatkettuani matkaa polkua pitkin, kyllästyin kävelemään yksin ja käännyin takaisinpäin. Ei kestänyt kauaa, kun Riina oli takaisin luonani. Oli varmasti ollut koko ajan kuuloetäisyydellä ja kun huomasi mun muuttaneen suuntaa, tuli takaisin. Oliko niillä sitten joku metsäneläin tai joku muu haju kiikarissa, jota Missu jäi vielä tutkimaan eikä siksi huomannut Riinan lähteneen... tiedä sitä.

Käveltiin Riinan kanssa takaisin mökin pihalle enkä ollut vielä yhtään huolissani. Olin ihan varma, ettei Missu laske Riinaa kauas silmistään missään vaiheessa. Mutta hetken mökillä oltuamme alkoi huolestuttaa. Eikö se ollutkaan huomannut Riinan lähteneen?

Kävelin Riinan kanssa edestakaisin aluetta, missä koirat olivat lähteneet metsään, mutta Missua ei vaan näy eikä kuulu. Soitin jo apuvoimiksi vanhempieni ja veljeni koirat, josko Missu tulisi kun kuulisi tuttujen koirien ääniä. Ei auttanut.

Pelokas tyttö löysi vihdoin tutun auton!

Useampi tunti oli jo kulunut ja alkoi tulla pimeää. Ajattelin, että pitäisi vielä ennen ihan pimeää käydä autolla lähitalot läpi, jos se olisi mennyt johonkin niistä. Mutta helpotus oli suuri, kun autojen välissä näkyikin tuttu tyttö, Missu oli löytänyt takaisin. Todella pelokas se oli ja vaati jonkin verran maanittelua ennen kuin uskalsi tulla luokse. Iltaruuan jälkeen vielä pissasi sisälle - ihan suoraan siihen, missä ruokaili - eli pahasti oli tolaltaan pieni tyttöressu.

Tiesinhän minä sen, että koiria olisi pitänyt pitää enemmän erillään. Tehdä Missun kanssa ihan kahdestaan juttuja, että sen itseluottamus ja omatoimisuus kehittyisi eikä se tukeutuisi ihan kaikessa aina Riinaan. Selvähän se on, että jos aina seuraa vain lauman vanhempia koiria, niin ei tarvitse opetella ajattelemaan itse. Yksin joutuessaan onkin sitten pulassa, kun ei ole ketään näyttämässä, miten pitää toimia.

Onneksi Missu löysi takaisin! Toivon koko sydämestäni, että Hippukin pääsee pian takaisin omaan kotiinsa!

Lukuvinkki: Marja Huovila: Kadonneen koiran käyttäytyminen (www.karkurit.fi)

Katso myös Hipun katoamisilmoitus ja välitä tietoa eteenpäin!

Jos ei maita niin ei maita

Viron reissulla ihmetytti ja vähän huolestuttikin, kuinka huonosti Bode söi. Yksi ruoka-annos siltä jäi ihan kokonaan syömättä, maanittelemalla sai kyllä ruokaa menemään vähän kerrallaan kurkusta alas, mutta todella hitaanpuoleisesti. Nakkejakin kävin ostamassa heti ensimmäisenä iltana, että on sitten näyttelypäivänä jotain herkuteltavaa, vaan ei meinannut kelvata. Annoin illalla nakinpalasen ja herra sylkäisi sen saman tien pois suustaan... Hetken päästä poimi kyllä lattialta ja söi, mutta ei hirveästi kiinnostanut.

Nyt kotona ruoka on hävinnyt vähän paremmin ruokakupista, mutta näinköhän siihen ainoana syynä on se, että Missu odottaa nenä melkein Boden pyllyssä kiinni, koska pääsee tiskaamaan... Hitaastihan Bode on aina syönyt ja yleensä nostelee kaikki lisukkeet pois ruuan päältä syödäkseen ensin varsinaisen ruuan ja lisukkeet vasta lopuksi. Nyt on muutamana päivänä käynyt niin, että lisukkeet ovat jääneet lattialle ja tässä yhtenä päivänä jäi myös osa ruuasta kuppiin. Missu on vaan tyytyväinen, kun saa vähän extraruokaa, mutta itseäni vähän huolestuttaa. Ensimmäinen koirani, joka ei syö suurella ruokahalulla ihan mitä vain ja milloin vain. Onhan näistä kuullut, mutta aiemmin en ole tätä omakohtaisesti kokenut. Näinköhän Bode olisi jatkuvasti todella huono syömään, mikäli olisi ainoa koira talossa?

Eihän sitä tietysti itsellekään aina ja säännöllisesti maistu ruoka, mutta jostain syystä koiran ruokahaluttomuus huolestuttaa enemmän kuin oma ruokahaluttomuus ;-) Ja olisihan Bodella todellakin varaa vähän pyöristyä, joten tarvetta ruuasta kieltäytymiseen sillä ei ole...

Lisää videoita näyttelystä

Lisäsin matkakertomukseen linkin, mistä löytyy videoita Haapsalun näyttelystä ja huomasin juuri, että videoita on tullut linkin lisäämisen jälkeen paljon lisää. Thank you Nataljafox for sharing the videos!