Lumettomuudesta ja kurakeleistä johtuen on joulumieli hieman kateissa, mutta siitä huolimatta:
Oikein hauskaa joulua ja iloista vuodenvaihdetta kaikille!
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Hyvää joulua!
Me käymme joulun viettohon taas kuu... eikun ilman kuusta, kun meiltä ei löydy sellaista nurkkaa, missä kuusi pysyisi turvassa Bode-jyrältä ja mihin Wiltsu ei kävisi jalkaansa nostamassa.
Lumettomuudesta ja kurakeleistä johtuen on joulumieli hieman kateissa, mutta siitä huolimatta:
Lumettomuudesta ja kurakeleistä johtuen on joulumieli hieman kateissa, mutta siitä huolimatta:
maanantai 12. joulukuuta 2011
Ihanaa sähköt poikki...
... totesi Bode perjantai-iltana, kun torpan valtasi yhtäkkiä täydellinen pimeys.
Wiltsu oli jo aiemmin viikolla kammattu ja nyt oli Boden vuoro. En vaan mitenkään onnistu ottamaan kampaa käteeni ilman, että Bode sen huomaa - ja häviää siinä silmänräpäyksessä. Vaikka Bode pieni onkin ja piiloutuu helposti, on minusta kuitenkin kehkeytynyt tässä vuosien varrella melkoinen konkari etsimään piiloon sännännyttä koiruutta. Ja tälläkin kertaa herra löytyi, vaikka hyvän piilon oli taas löytänyt. Tuskin olisi yhtään matalampana voinut maata isin tuolin alla.
Ei mami huomaa, jos makaan tässä matalana ja ihan hipihiljaa.
Hetken ehdin poikaa kammata, kunnes pimeys valtasi meidät. Myrsky oli katkaissut sähköt. Bode armahdettiin tällä kertaa ja siinä sitä sitten istuttiin kynttilänvalossa.
Sunnuntaina tyhjennettiin kaapista sinne kerätyt pahvikääreet. Tarkoitus oli laittaa ne kassiin ja viedä kierrätykseen, mutta kassi täyttyi ennen kuin sinne saatiin ensimmäistäkään pahvikäärettä laitettua.
Mitäs täällä on?
Tää on aika kiva, saanko tän?
Lopulta Wiltsu kuitenkin luopui kassista ja pahvikääreet saatiin sinne.
Wiltsu oli jo aiemmin viikolla kammattu ja nyt oli Boden vuoro. En vaan mitenkään onnistu ottamaan kampaa käteeni ilman, että Bode sen huomaa - ja häviää siinä silmänräpäyksessä. Vaikka Bode pieni onkin ja piiloutuu helposti, on minusta kuitenkin kehkeytynyt tässä vuosien varrella melkoinen konkari etsimään piiloon sännännyttä koiruutta. Ja tälläkin kertaa herra löytyi, vaikka hyvän piilon oli taas löytänyt. Tuskin olisi yhtään matalampana voinut maata isin tuolin alla.
Ei mami huomaa, jos makaan tässä matalana ja ihan hipihiljaa.
Hetken ehdin poikaa kammata, kunnes pimeys valtasi meidät. Myrsky oli katkaissut sähköt. Bode armahdettiin tällä kertaa ja siinä sitä sitten istuttiin kynttilänvalossa.
Sunnuntaina tyhjennettiin kaapista sinne kerätyt pahvikääreet. Tarkoitus oli laittaa ne kassiin ja viedä kierrätykseen, mutta kassi täyttyi ennen kuin sinne saatiin ensimmäistäkään pahvikäärettä laitettua.
Mitäs täällä on?
Tää on aika kiva, saanko tän?
Lopulta Wiltsu kuitenkin luopui kassista ja pahvikääreet saatiin sinne.
torstai 24. marraskuuta 2011
Johtokiepit
Päivittelin joku aika sitten, kuinka meillä roikkuu pensseleitä ulko-oven vieressä ja talvisin rukkaset sisällä kattoparrusta. Nyt Get Inspired -blogi pyysi kuvaamaan johtoa ja löytyyhän meiltä siihenkin hieman erikoisempi kuvauskohde.
Sähkömies kysyi aikoinaan sähkövetoja tehdessään, mihin haluan eteisen ja ulkovalon katkaisimet laitettavaksi. Se oli liian vaikea kysymys, enkä siltä seisomalta osannut antaa vastausta. Sähkömies ratkaisi pulman jättämällä reilut pätkät johtoja, jolloin ne voisi vain pätkäistä sopiviin mittoihin, kun saan päätettyä paikan eikä uusia vetoja tarvitse sitten enää tehdä.
Nyt, noin kymmenen vuotta myöhemmin, johdot ovat edelleen samalla kiepillä ja katkaisimet siinä, mihin ne silloin alunperin laitettiin odottamaan lopullista sijoitustaan...
Alkuun nuo kiepit vähän häiritsivät silmää, mutta kummasti niihin on vuosien varrella tottunut.
Löytyykö keneltäkään muulta tällaisia? Tuskinpa.
Sähkömies kysyi aikoinaan sähkövetoja tehdessään, mihin haluan eteisen ja ulkovalon katkaisimet laitettavaksi. Se oli liian vaikea kysymys, enkä siltä seisomalta osannut antaa vastausta. Sähkömies ratkaisi pulman jättämällä reilut pätkät johtoja, jolloin ne voisi vain pätkäistä sopiviin mittoihin, kun saan päätettyä paikan eikä uusia vetoja tarvitse sitten enää tehdä.
Nyt, noin kymmenen vuotta myöhemmin, johdot ovat edelleen samalla kiepillä ja katkaisimet siinä, mihin ne silloin alunperin laitettiin odottamaan lopullista sijoitustaan...
Alkuun nuo kiepit vähän häiritsivät silmää, mutta kummasti niihin on vuosien varrella tottunut.
Löytyykö keneltäkään muulta tällaisia? Tuskinpa.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Haudankaivaja
Vähän aikaa sitten kerroin, kuinka ahneelle käy. Ja sama meno jatkui myös, kun vietettiin Wiltsun synttäreitä. Tällä kertaa vain hieman verisemmin.
Nyt on luu käyty selvästi HAutaamassa johonkin saviseen kohtaan.
Sunnuntaina Bode HAlusi suklaapannaria, mutta ei saanut. Sitä herra tuskin olisi käynyt HAutaamaassa, mutta suklaat on varattu mamille, koirille ei niitä anneta.
Pitäisi laittaa korotukset ruokapöydän jalkoihin, ettei erään tietyn koiruuden nenä olisi jatkuvasti pöydällä tutkimassa, mitä on tarjolla...
Alkukirjaimissa on siis hakusessa HA-alkuinen sana.
Nyt on luu käyty selvästi HAutaamassa johonkin saviseen kohtaan.
Sunnuntaina Bode HAlusi suklaapannaria, mutta ei saanut. Sitä herra tuskin olisi käynyt HAutaamaassa, mutta suklaat on varattu mamille, koirille ei niitä anneta.
Pitäisi laittaa korotukset ruokapöydän jalkoihin, ettei erään tietyn koiruuden nenä olisi jatkuvasti pöydällä tutkimassa, mitä on tarjolla...
Alkukirjaimissa on siis hakusessa HA-alkuinen sana.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Venekatos
Venekatos on saanut ihan vaivihkaa uuden ilmeen. Se on nyt kauttaaltaan peitetty pressuilla ja sisällä on kunnon valaistus. Torstai-iltana kotiin tullessani, näin venekatoksen ensimmäistä kertaa täydessä valaistuksessaan. Se oli niin kivan näköinen, että piti heti käydä sisältä hakemassa kamera ja napata muutama kuva. Ilman jalustaa ei kuvista kuitenkaan tullut yhtään mitään, joten otin eilen uusiksi ja nyt jalustan kanssa.
Tuolla se ukko viikonloppuisin ja iltaisin aina töiden jälkeen luuhaa. Mitä lie tekemässä...
Get Inspired -blogissa haetaan hämäräkuvia. Kuuluukohan tämä niihin, vai mennäänkö tässä jo ihan pimeisiin kuviin? ;-)
Tuolla se ukko viikonloppuisin ja iltaisin aina töiden jälkeen luuhaa. Mitä lie tekemässä...
Get Inspired -blogissa haetaan hämäräkuvia. Kuuluukohan tämä niihin, vai mennäänkö tässä jo ihan pimeisiin kuviin? ;-)
Työkalu
Makroviikkojen aiheena on tällä kertaa työkalu. Kuvasin ensin ruuvimeisseliä, mutta en saanut siitä mieleistäni kuvaa. Ja onneksi en saanut, koska meisseleitä oli näköjään kuvattu useampiakin. Melkein jo jätin osallistumatta, mutta sitten isäntä kaivoi tosi mielenkiintoiselta näyttävän kapistuksen työkalupakistaan ja kysyi löytyisikö siitä joku sopiva kohta kuvattavaksi. Löytyihän siitä.
Tiedättekö mikä työkalu kuvissa on? Minä en tiennyt, ennen kuin kerrottiin.
Sama vekotin eri kulmasta kuvattuna.
EDIT: Kas tässä, putkileikkuri koko komeudessaan
Tulitikkuaski valottamassa mittasuhteita. Todella pienestä esineestä on siis kyse.
Tiedättekö mikä työkalu kuvissa on? Minä en tiennyt, ennen kuin kerrottiin.
Sama vekotin eri kulmasta kuvattuna.
EDIT: Kas tässä, putkileikkuri koko komeudessaan
Tulitikkuaski valottamassa mittasuhteita. Todella pienestä esineestä on siis kyse.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Nimikyltti
Molemmilla pojilla on kaulapannoissaan nimikyltit, missä on myös mamin puhelinnumero, jos sattuvat eksymään (tai mami eksyy). Aiemmin laitettiin koirille aina pannat kaulaan, kun ne menivät ulos. Nyt se on jostain syystä unohtunut. Millähän saisi itsensä taas oppimaan, että koirilla on oltava nimikyltilliset pannat kaulassaan, kun ovat ulkona? Kätevintä olisi jos oppisi laittamaan ne koirille kaulaan heti aamusta, ennen kuin kukaan pistää nenäänsä ovesta ulos ja riisuisi pois vasta illalla nukkumaan käytäessä.
Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla NI-alkuista sanaa.
Poikien nimikyltilliset pannat roikkuvat eteisen naulassa, mistä ne olisi tosi helppo sujauttaa kauloihin, ennen ovesta ulos laskemista.
Nimikyltit ovat tosi tarpeen, kun kohta saadaan taas hurjasti lunta (?) ja pojat astuvat ihan huomaamattaan lumen alla piilossa olevan aidan yli, kuten viime talvenakin. Tosin tarvetta niille olisi jo nyt, kun osa aidasta on mennyt pahasti kumoon... Ja minä pöhkö lähdin sitä äsken kuvaamaan. Kyllä, koirien ollessa pihalla.
Bode kiirehtii katsomaan, mitä mami puuhaa.
Ai tämä kohta, joo ihan helposti tästä yli kävelee.
Tulisinhan minä takaisin pihalle, jos tästä vaan jotenkin pääsisi, mutta kun tuo aita on tuossa vähän tiellä.
Olisikohan sittenkin kannattanut jättää kuvaamatta kaatunutta aitaa. Tai ainakin käydä kuvaamassa niin, että koirat olisivat olleet sen ajan sisällä. Noh, Bode tuskin mihinkään häipyy, mutta tuo suuri seikkailija Wiltsu, siitä jätkästä ei aina voi olla ihan varma.
Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla NI-alkuista sanaa.
Poikien nimikyltilliset pannat roikkuvat eteisen naulassa, mistä ne olisi tosi helppo sujauttaa kauloihin, ennen ovesta ulos laskemista.
Nimikyltit ovat tosi tarpeen, kun kohta saadaan taas hurjasti lunta (?) ja pojat astuvat ihan huomaamattaan lumen alla piilossa olevan aidan yli, kuten viime talvenakin. Tosin tarvetta niille olisi jo nyt, kun osa aidasta on mennyt pahasti kumoon... Ja minä pöhkö lähdin sitä äsken kuvaamaan. Kyllä, koirien ollessa pihalla.
Bode kiirehtii katsomaan, mitä mami puuhaa.
Ai tämä kohta, joo ihan helposti tästä yli kävelee.
Tulisinhan minä takaisin pihalle, jos tästä vaan jotenkin pääsisi, mutta kun tuo aita on tuossa vähän tiellä.
Olisikohan sittenkin kannattanut jättää kuvaamatta kaatunutta aitaa. Tai ainakin käydä kuvaamassa niin, että koirat olisivat olleet sen ajan sisällä. Noh, Bode tuskin mihinkään häipyy, mutta tuo suuri seikkailija Wiltsu, siitä jätkästä ei aina voi olla ihan varma.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Supersankari pelastaa pallon
Bode oli taas viime perjantaina ahkera ollessaan aamupäivän yksin ulkona. Meitä odotti Wiltsun kanssa aika hurja näky, kun viimein vääntäydyimme mekin pihalle.
Tällä kertaa pääsimme kuitenkin ongelmitta ulos. Ovi aukesi ihan normaalisti, koska ovimatto oli rullattu sen verran kaukana ovesta, ettei se ottanut siihen kiinni.
Wiltsu tutkailee kaksinkerroin käännettyä ovimattoa.
Rappusilta jo huomasin, että jotain tosi tärkeää on ollut talon alla. Hirveä keko maata ja tiiliskiviä talon reunustalta oli siirtynyt syrjään ja tilalla oli iso kuoppa. Myöhemmin illalla isäntä kertoi, että oli aamulla töihin lähtiessään potkaissut pojalle palloa ja pallo oli mennyt talon alle. Isäntä oli kuitenkin jo tyypilliseen tapaansa myöhässä, joten ei jäänyt enää palloa talon alta kaivamaan. Kummallista, pistää nyt työnsä koiran onnen ja mielenterveyden edelle...
Ei Bode kuitenkaan toimettomaksi jäänyt. Maansiirtokonevaihde päälle ja kaikki turhat rojut sekä esteet talon seinustalta pois, niin kyllähän se pallo sieltä talon alta löytyi ja päätyi sinne minne kuuluukin: Boden suuhun.
Bode pelastaa pallon vaikka mistä pinteestä. Siitä ei ole epäilystäkään.
Illalla isäntä, aivan oikeutetusti, korvasi Bodelle tekosensa ja molemmat pojat saivat herkulliset siankorvat.
Mitä siellä tapahtuu, menitkö herkkulaatikkolle, menitkö?
Jihuu, korva, mulle mulle!
Tällä kertaa pääsimme kuitenkin ongelmitta ulos. Ovi aukesi ihan normaalisti, koska ovimatto oli rullattu sen verran kaukana ovesta, ettei se ottanut siihen kiinni.
Wiltsu tutkailee kaksinkerroin käännettyä ovimattoa.
Rappusilta jo huomasin, että jotain tosi tärkeää on ollut talon alla. Hirveä keko maata ja tiiliskiviä talon reunustalta oli siirtynyt syrjään ja tilalla oli iso kuoppa. Myöhemmin illalla isäntä kertoi, että oli aamulla töihin lähtiessään potkaissut pojalle palloa ja pallo oli mennyt talon alle. Isäntä oli kuitenkin jo tyypilliseen tapaansa myöhässä, joten ei jäänyt enää palloa talon alta kaivamaan. Kummallista, pistää nyt työnsä koiran onnen ja mielenterveyden edelle...
Ei Bode kuitenkaan toimettomaksi jäänyt. Maansiirtokonevaihde päälle ja kaikki turhat rojut sekä esteet talon seinustalta pois, niin kyllähän se pallo sieltä talon alta löytyi ja päätyi sinne minne kuuluukin: Boden suuhun.
Bode pelastaa pallon vaikka mistä pinteestä. Siitä ei ole epäilystäkään.
Illalla isäntä, aivan oikeutetusti, korvasi Bodelle tekosensa ja molemmat pojat saivat herkulliset siankorvat.
Mitä siellä tapahtuu, menitkö herkkulaatikkolle, menitkö?
Jihuu, korva, mulle mulle!
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Suakelin superjuntti
Kuten niin monesti ennenkin olen todennut, niin meillä ei olla sisustusexperttejä. Isäntä alkaa kyllä jo pikkuhiljaa oppia, minä sen sijaan isken edelleen päätäni seinään.
Tänään oli taas vaihteeksi ulko-oven edessä oleva matto kasassa niin, ettei ovea tahtonut saada kunnolla auki. Isäntä on jo useamman kerran viskannut maton oven edestä kauemmas terassille, mutta minä vielä sitkeästi nostan sen takaisin, suoristan ja käännän oikein päin. Kuluu vain pieni hetki ja herra Pöhelssön käy rullaamassa tai taittamassa maton, koska minä en nähtävästi osaa sitä oikein siihen asetella.
Tässä kuvassa ei näy syyllinen, vaan viaton Wiltsu...
...mutta tässä hän on, itse suakelin superjuntti kysyy kummissaan, mikä mamilla nyt on ongelmana.
Mutta koska suakelin superjuntti ei ehkä käy alkukirjainten SU-haasteeseen, niin laitetaan nyt varmuuden vuoksi tähän vielä kuva suojaruukkuista.
Ostin nämä jo vuosia sitten, mutta koristeina vain ovat nököttäneet uunin päällä.
Tänään oli taas vaihteeksi ulko-oven edessä oleva matto kasassa niin, ettei ovea tahtonut saada kunnolla auki. Isäntä on jo useamman kerran viskannut maton oven edestä kauemmas terassille, mutta minä vielä sitkeästi nostan sen takaisin, suoristan ja käännän oikein päin. Kuluu vain pieni hetki ja herra Pöhelssön käy rullaamassa tai taittamassa maton, koska minä en nähtävästi osaa sitä oikein siihen asetella.
Tässä kuvassa ei näy syyllinen, vaan viaton Wiltsu...
...mutta tässä hän on, itse suakelin superjuntti kysyy kummissaan, mikä mamilla nyt on ongelmana.
Mutta koska suakelin superjuntti ei ehkä käy alkukirjainten SU-haasteeseen, niin laitetaan nyt varmuuden vuoksi tähän vielä kuva suojaruukkuista.
Ostin nämä jo vuosia sitten, mutta koristeina vain ovat nököttäneet uunin päällä.
torstai 3. marraskuuta 2011
Wiltsu 12 v.
Kyllä, totta se on, Wiltsu täyttää tänään jo 12 vuotta. Illaksi on tiedossa kunnon juhlat, kun isäntä käy töiden jälkeen hakemassa pojille Tottakaista herkkuluut ja minä teen iltapalaksi perinteisen maksalaatikkokakun.
Iltaan asti Wiltsu ottaa rennosti, lötköttelee sohvalla, käy pikkaisen ulkoilemassa ja taas lötköttelee sohvalla. Täytyyhän sitä vanhan miehen kerätä voimia, että jaksaa sitten koko illan vetää herkkuja niin, että napa paukkuu.
Olisin halunnut hieman paremman kuvan tähän, mutta herra ei aamupäivisin juuri muuta tee, kuin vedä sohvalla sikeitä. Pikkaisen jaksoi nostaa päätään, kun neljännen kerran pyysin lähtemään pihalle. Luovutin ja nappasin taas sohvapottukuvan. Varsinaisen synttärikuvan ottaminen jää siis iltaan.
Viimein koitti ilta ja Wiltsu pääsi herkuttelemaan oikein olan takaa.
Näin hurrrjan ison synttäriluun syöminen on oikeasti iso urakka.
12-vuotias poseeraa synttärikakkunsa kanssa.
Sylin täydeltä onnea 12-vuotiaalle ja monta tervettä vuotta vielä lisää!
Iltaan asti Wiltsu ottaa rennosti, lötköttelee sohvalla, käy pikkaisen ulkoilemassa ja taas lötköttelee sohvalla. Täytyyhän sitä vanhan miehen kerätä voimia, että jaksaa sitten koko illan vetää herkkuja niin, että napa paukkuu.
Olisin halunnut hieman paremman kuvan tähän, mutta herra ei aamupäivisin juuri muuta tee, kuin vedä sohvalla sikeitä. Pikkaisen jaksoi nostaa päätään, kun neljännen kerran pyysin lähtemään pihalle. Luovutin ja nappasin taas sohvapottukuvan. Varsinaisen synttärikuvan ottaminen jää siis iltaan.
Viimein koitti ilta ja Wiltsu pääsi herkuttelemaan oikein olan takaa.
Näin hurrrjan ison synttäriluun syöminen on oikeasti iso urakka.
12-vuotias poseeraa synttärikakkunsa kanssa.
Sylin täydeltä onnea 12-vuotiaalle ja monta tervettä vuotta vielä lisää!
Kotiovi
Get inspired -blogissa haetaan ovea ja valokuvatorstaissa kotia. Tässä vastaus molempiin; meidän kotiovi:
Yritin ensin epätoivoisesti rajata ylimääräiset rojut kuvasta, mutta olkoon, roikkukoot pensselit sun muut siinä, niin kuin ne tekevät normaalistikin. Roikkuuhan meillä talvisin sisällä kattoparrusta rukkasetkin kuivumassa...
Tämä on niin ihana kyltti, että oli heti pakko ostaa, kun silmiini osui. Eikä isäntäkään yhtään mutissut laittaessaan sen oveen.
Niinpä, koti on niin rakas paikka, että koiratkin pyrkivät kovalla vimmalla sisälle. Tuo ei ole kaikki Boden aikaansaannosta, vaan edellisen asukkaan koirat ovat myös olleet ahkeria ovenkahvan rämpyttäjiä. Ovenkahvan kääntäminen alaspäin ja ison rivan laittaminen siihen esteeksi, eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Nopeasti Bode hoksasi, miten uudessa tilanteessa toimitaan ja niin rämpytys sekä oven avaaminen sujuvat entiseen malliin.
Yritin ensin epätoivoisesti rajata ylimääräiset rojut kuvasta, mutta olkoon, roikkukoot pensselit sun muut siinä, niin kuin ne tekevät normaalistikin. Roikkuuhan meillä talvisin sisällä kattoparrusta rukkasetkin kuivumassa...
Tämä on niin ihana kyltti, että oli heti pakko ostaa, kun silmiini osui. Eikä isäntäkään yhtään mutissut laittaessaan sen oveen.
Niinpä, koti on niin rakas paikka, että koiratkin pyrkivät kovalla vimmalla sisälle. Tuo ei ole kaikki Boden aikaansaannosta, vaan edellisen asukkaan koirat ovat myös olleet ahkeria ovenkahvan rämpyttäjiä. Ovenkahvan kääntäminen alaspäin ja ison rivan laittaminen siihen esteeksi, eivät auttaneet kuin hetkellisesti. Nopeasti Bode hoksasi, miten uudessa tilanteessa toimitaan ja niin rämpytys sekä oven avaaminen sujuvat entiseen malliin.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Surkeaa sisustusta
Olen tästä samaisesta aiheesta purnannut ennenkin, mutta en voi olla taas laittamatta muutamaa kuvaa, joissa tehdään erittäin selväksi, kuinka surkeita sisustajia me ihmiset (ainakin meidän taloudessa) kanssaeläjiemme mielestä olemme.
Wiltsun mielestä uusikin sohva on ihan liian kova, joten herra kaataa lähes päivittäin selkänojapatjan kumoon ja käy koko kasan päälle maate.
Mitäs siinä tuijotat? Tässä on paljon pehmeämpää ja mukavampaa näin, usko pois.
Jos sohvan selkänojapatja ei joudu uudelleensisustuksen kohteeksi, niin sitten lentävät vähintään sohvatyynyt lattialle. Yleensä Wiltsu kuitenkin jää itse sohvalle, vaikka lennättääkin tyynyt lattialle, joten tällainen kuva on melkoinen harvinaisuus.
Ja kyllä Bodekin näyttää meille mielipiteensä hyvin selkeästi. Ei kuitenkaan onneksi yhtä usein kuin Wiltsu.
Viime viikonloppuna saunassa ollessamme, oli Bode tullut siihen tulokseen, että pyyhe tarvitsee hieman uutta ilmettä.
Yleensä Bode tyytyy vain myttäämään pyyhkeen saunan oven eteen ja käy siihen päälle maate niin, ettei saunan ovea saa auki. Jostain syystä jätkä päätti kuitenkin tällä kertaa repiä pyyhkeen riekaleiksi. Vanhahan pyyhe jo oli, mutta tykkäsin siitä, joten harmittaa, ettei se sellaisenaan herralle käynyt.
Bode harrastaa yleensäkin ovien edessä makaamista ja joskus iltaisin meinaa ihan oikeasti iskeä paniikki, kun herra käy vessan oven eteen yöunille, kun itse olen vielä iltapesulla. Herraa ei meinaan hevin saa siirtymään oven edestä pois, kun on nukkumaan asettunut. Toistaiseksi en kuitenkaan vielä ole joutunut yhtään yötä vessassa viettämään.
Wiltsun mielestä uusikin sohva on ihan liian kova, joten herra kaataa lähes päivittäin selkänojapatjan kumoon ja käy koko kasan päälle maate.
Mitäs siinä tuijotat? Tässä on paljon pehmeämpää ja mukavampaa näin, usko pois.
Jos sohvan selkänojapatja ei joudu uudelleensisustuksen kohteeksi, niin sitten lentävät vähintään sohvatyynyt lattialle. Yleensä Wiltsu kuitenkin jää itse sohvalle, vaikka lennättääkin tyynyt lattialle, joten tällainen kuva on melkoinen harvinaisuus.
Ja kyllä Bodekin näyttää meille mielipiteensä hyvin selkeästi. Ei kuitenkaan onneksi yhtä usein kuin Wiltsu.
Viime viikonloppuna saunassa ollessamme, oli Bode tullut siihen tulokseen, että pyyhe tarvitsee hieman uutta ilmettä.
Yleensä Bode tyytyy vain myttäämään pyyhkeen saunan oven eteen ja käy siihen päälle maate niin, ettei saunan ovea saa auki. Jostain syystä jätkä päätti kuitenkin tällä kertaa repiä pyyhkeen riekaleiksi. Vanhahan pyyhe jo oli, mutta tykkäsin siitä, joten harmittaa, ettei se sellaisenaan herralle käynyt.
Bode harrastaa yleensäkin ovien edessä makaamista ja joskus iltaisin meinaa ihan oikeasti iskeä paniikki, kun herra käy vessan oven eteen yöunille, kun itse olen vielä iltapesulla. Herraa ei meinaan hevin saa siirtymään oven edestä pois, kun on nukkumaan asettunut. Toistaiseksi en kuitenkaan vielä ole joutunut yhtään yötä vessassa viettämään.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Ahneella on...
Niin siinä sitten taas kävi, että herralla on vaihteeksi nenä auki. Ei pitäisi laskea yksin ulos. Ei ainakaan luun kanssa.
Meillä oli eilen kampaustuokio ja sen päätteeksi molemmat koirat saivat puruluut. Bode lähti luun kanssa pihalle ja jonkin aikaa kuului oven takaa rouskutus. Sitten hiljeni. Kun herra lopulta saapui sisälle, puuttui nenästä taas pala.
Fiksumpaa olisi peittää luut maahan tassuilla, nenälle käy siinä puuhassa helposti huonosti.
Sellaista se on, kun on niin itsekäs ja ahne, että pitää jemmata luu, mitä ei jaksa syödä, ettei vaan kaveri sitä saa.
Valokuvatorstain aihe on tällä viikolla synti.
EDIT: Ja kun ei voi olla kaivamatta ja hautaamatta luuta uudestaan ja uudestaan, niin jo valmiiksi risa nenu menee entistä huonompaan kuntoon. Alla oleva kuva otettu seuraavalla viikolla:
Meillä oli eilen kampaustuokio ja sen päätteeksi molemmat koirat saivat puruluut. Bode lähti luun kanssa pihalle ja jonkin aikaa kuului oven takaa rouskutus. Sitten hiljeni. Kun herra lopulta saapui sisälle, puuttui nenästä taas pala.
Fiksumpaa olisi peittää luut maahan tassuilla, nenälle käy siinä puuhassa helposti huonosti.
Sellaista se on, kun on niin itsekäs ja ahne, että pitää jemmata luu, mitä ei jaksa syödä, ettei vaan kaveri sitä saa.
Valokuvatorstain aihe on tällä viikolla synti.
EDIT: Ja kun ei voi olla kaivamatta ja hautaamatta luuta uudestaan ja uudestaan, niin jo valmiiksi risa nenu menee entistä huonompaan kuntoon. Alla oleva kuva otettu seuraavalla viikolla:
torstai 6. lokakuuta 2011
Numero yksi
Makrotex hakee numeroa. Mietin pääni puhki, minkä numeron valitsisin ja miksi. Lopulta päädyin ykköseen. Edesmenneen briardini Riinan ensimmäisessä pokaalissa komeilee kaunis, joskin jo pahasti kulunut ykkönen. Riina oli 1. oma koirani. 1. erikoisnäyttelyssään Riina sai 1. pokaalinsa oltuaan pentujen 1. ja siksi pokaalissakin komeilee numero 1.
Kovin on pokaalin laatta kulunut 20 vuodessa.
Teemaan ajattelin kuvata numeroa hieman laajemmin. Homma meni kuitenkin puilleen, koska numerot loistivat poissaolollaan. Olkoon tämä siis muistutuksena numeroiden tärkeydestä. Jos ei muuten niin kuvahaasteiden takia...
Isäntä sai venekatoksen eli ison läjän putkia kaupanpäällisiksi ostaessaan veneen. Ensimmäistä kertaa katosta kasatessaan kiroili, kun edellinen omistaja ei ollut numeroinut putkia, että tietäsi mikä mihinkin liitetään. Katos on nyt kasattu kaksi kertaa meidän aikana ja oletin ilman muuta, että osat on numeroitu (tai ainakin jollain tavalla merkitty). Vaan eipä ollut. Ensimmäistäkään numeroa en putkista löytänyt. Ehkei sitä enää ole tarkoitus purkaa, kun se on nyt saatu kasattua omalle pihalle, missä se saa olla kesät talvet pystyssä?
Vaan entä jos se kuitenkin jostain syystä pitää vielä purkaa ja rakentaa uusiksi?
Putkihässäkän muuttaminen katokseksi ei ole ihan helppo homma, kun putkissa ei ole numeroita.
Kovin on pokaalin laatta kulunut 20 vuodessa.
Teemaan ajattelin kuvata numeroa hieman laajemmin. Homma meni kuitenkin puilleen, koska numerot loistivat poissaolollaan. Olkoon tämä siis muistutuksena numeroiden tärkeydestä. Jos ei muuten niin kuvahaasteiden takia...
Isäntä sai venekatoksen eli ison läjän putkia kaupanpäällisiksi ostaessaan veneen. Ensimmäistä kertaa katosta kasatessaan kiroili, kun edellinen omistaja ei ollut numeroinut putkia, että tietäsi mikä mihinkin liitetään. Katos on nyt kasattu kaksi kertaa meidän aikana ja oletin ilman muuta, että osat on numeroitu (tai ainakin jollain tavalla merkitty). Vaan eipä ollut. Ensimmäistäkään numeroa en putkista löytänyt. Ehkei sitä enää ole tarkoitus purkaa, kun se on nyt saatu kasattua omalle pihalle, missä se saa olla kesät talvet pystyssä?
Vaan entä jos se kuitenkin jostain syystä pitää vielä purkaa ja rakentaa uusiksi?
Putkihässäkän muuttaminen katokseksi ei ole ihan helppo homma, kun putkissa ei ole numeroita.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Yök, punkki
Otin keväällä Bodesta löytyneestä punkista kuvan ennen irrottamista. Kuvaa ei kuitenkaan ikinä tullut laitettua esille. Nyt kun alkukirjaimissa etsitään PU-alkuista sanaa, oli kuvavalintani selvääkin selvempi. Onneksi näitä ällötyksiä ei tänä vuonna löytynyt kovin montaa. Siitä lienee kiittäminen Exspot-liuosta, mikä karkotti punkit muualle.
Punkin yökötys sai pikaiset lähtöpassit Bodesta heti löydyttyään.
Punkin yökötys sai pikaiset lähtöpassit Bodesta heti löydyttyään.
torstai 29. syyskuuta 2011
Pallon muodonmuutos
Isäntä kävi eilen ostamassa koiranruokasäkin ja toi samalla Bodelle uuden pallon. Nappasin äkkiä kuvan, ennen kuin Bode sai sen suuhunsa. On todistusaineistona siitä, kuinka sileä ja kiiltävä pallo oli ostettaessa.
Uutuuttaan kiiltelevä pallo hetkeä ennen Boden suureen suuhun joutumista.
Vain hetki Boden hallussa ja se siitä sileydestä. Noin puoli vuorokautta myöhemmin, tänään aamupäivällä, on pallo jo täynnä hampaanjälkiä, karvoja sekä pihalta tarttunutta heinää ja hiekkaa.
Boden eilen illalla saama pallo on jo tänään aamupäivällä kaikkea muuta kuin uutuuttaan kiiltelevä ja sileä.
Hyvä pallo tämä siinä mielessä on, ettei vanhakaan rikki mennyt, muutti vain muotoaan soikeaksi. Ainoa ikävä puoli on se, kun pinta menee hetkessä röpelöiseksi, jolloin se kerää kaiken moskan itseensä. Ja meillä kun pallo kulkee herra Pöhelssönin mukana ulos ja sisään ja ulos ja sisään... niin kaikki se roska kulkeutuu siinä mukana :-( Mutta minkäs teet. Pallo ja Bode on erottamaton kaksikko. Tai oikeasti yksikkö, koska Bode ei ole kokonainen ilman palloa.
Uutuuttaan kiiltelevä pallo hetkeä ennen Boden suureen suuhun joutumista.
Vain hetki Boden hallussa ja se siitä sileydestä. Noin puoli vuorokautta myöhemmin, tänään aamupäivällä, on pallo jo täynnä hampaanjälkiä, karvoja sekä pihalta tarttunutta heinää ja hiekkaa.
Boden eilen illalla saama pallo on jo tänään aamupäivällä kaikkea muuta kuin uutuuttaan kiiltelevä ja sileä.
Hyvä pallo tämä siinä mielessä on, ettei vanhakaan rikki mennyt, muutti vain muotoaan soikeaksi. Ainoa ikävä puoli on se, kun pinta menee hetkessä röpelöiseksi, jolloin se kerää kaiken moskan itseensä. Ja meillä kun pallo kulkee herra Pöhelssönin mukana ulos ja sisään ja ulos ja sisään... niin kaikki se roska kulkeutuu siinä mukana :-( Mutta minkäs teet. Pallo ja Bode on erottamaton kaksikko. Tai oikeasti yksikkö, koska Bode ei ole kokonainen ilman palloa.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Ruskea
Makrotexin aiheena on tällä viikolla ruskea. Kävin äsken ottamassa syyskuvia ladosta ja matkalla näkyi ruskeaa pilvin pimein. Makroviikoille sai kunnian osallistua pihatien varrella olevan pihlajan lehti.
Pihlajanlehti käpristyy ja ruskistuu.
Teemaextraan laitoin hetken harkinnan jälkeen Boden kuvan. Tarkoitus ei ole väittää herra Pöhelssöniä ruskeakieliseksi eikä hän ole ihan oikeasti edes ruskeaverikkö, vaan on virallisesti fawn-värinen koira. Fawn on kuitenkin useimmille, etenkin ei-koiraihmisille, vieras käsite ja siksi se yleensä ruskeaksi mielletään.
Ei ole mulla ruskea kieli, katsokaa vaikka.
Pihlajanlehti käpristyy ja ruskistuu.
Teemaextraan laitoin hetken harkinnan jälkeen Boden kuvan. Tarkoitus ei ole väittää herra Pöhelssöniä ruskeakieliseksi eikä hän ole ihan oikeasti edes ruskeaverikkö, vaan on virallisesti fawn-värinen koira. Fawn on kuitenkin useimmille, etenkin ei-koiraihmisille, vieras käsite ja siksi se yleensä ruskeaksi mielletään.
Ei ole mulla ruskea kieli, katsokaa vaikka.
Pitkäkyntiset
Silppusin eilen sipulia ja läheltä liippasi ettei mennyt pala omaa kynttä samalla. Mutta en ole meidän perheen ainoa pitkäkyntinen, hyvin kuulee myös missä Wiltsu liikkuu, kun sen kynnet kopisee lattiaan. Ei muuta kuin kynsisakset heilumaan.
Näyttäisi taas olevan aika leikata kynnet.
Alkukirjaimissa haetaan KY-alkuisia sanaa.
Näyttäisi taas olevan aika leikata kynnet.
Alkukirjaimissa haetaan KY-alkuisia sanaa.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Vauhdin hurmaa
Mustavalkomaanantaita vietetään vauhdin merkeissä. Potkin äsken Bodelle palloa pihalla ja näpsin kuvia, kun se toi sitä takaisin.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Lauantaiaamu
Lauantaiaamu valkeni ja kello oli hieman yli yhdeksän, kun kömmin sängystä ylös. Rappusten yläpäästä aukeni tällainen näky:
Mami nousi ylös, kohta saa aamupalaa, jippii!
Tu jo äkkiiiii!
Valokuvatorstaissa kerätään tällä viikolla mahdollisimman kattava kuvapeitto lauantaiaamusta.
Mami nousi ylös, kohta saa aamupalaa, jippii!
Tu jo äkkiiiii!
Valokuvatorstaissa kerätään tällä viikolla mahdollisimman kattava kuvapeitto lauantaiaamusta.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Muistelot jatkuvat
Makroviikoilla ja teemaextrassa ollaan samoilla linjoilla mustavalkomaanantain kanssa. Eli muistelot jatkuvat.
Tämä kamera ei ole se, mikä jätti minut pulaan Pulan reissulla (vai oliko syy yksin minun?). Se vanhus on jo aikoja sitten päässyt eläkkeelle. Ostin tämän uudemman version, puoliautomaattikameran, kun luulin vanhan kameran menneen rikki. Siinä ei nimittäin valotusmittarin viisari enää värähtänytkään ja siksi iso osa etenkin Pompein kuvista (mitkä filmille osuivat) oli joko yli- tai alivalottuneita, kun arvioni menivät harmillisen usein pieleen.
Paljon, paljon myöhemmin ja monen väärin valottuneen kuvan jälkeen selvisi, ettei kamera ollutkaan rikki, siitä oli vain patteri loppunut.
Noihin pieniin väkäsiin, piti filmin kolot saada asettumaan tai kävi köpelösti. (Älkää huomatko pölyä!)
Teemaextraan laitan mummini maalaamat kisuastiat. Muki on mennyt jo aikoja sitten rikki, mutta en raaski heittää sitä pois. Matala lautanen on ollut kovassa käytössä ja kisu kulunut sen mukaisesti. Sarjaan on äitini mukaan kuulunut myös syvä lautanen, mutta siitä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. On nähtävästi mennyt rikki jo silloin, kun olin pieni.
Muki on harmittavasti pudonnut ja mennyt rikki.
Tämä kamera ei ole se, mikä jätti minut pulaan Pulan reissulla (vai oliko syy yksin minun?). Se vanhus on jo aikoja sitten päässyt eläkkeelle. Ostin tämän uudemman version, puoliautomaattikameran, kun luulin vanhan kameran menneen rikki. Siinä ei nimittäin valotusmittarin viisari enää värähtänytkään ja siksi iso osa etenkin Pompein kuvista (mitkä filmille osuivat) oli joko yli- tai alivalottuneita, kun arvioni menivät harmillisen usein pieleen.
Paljon, paljon myöhemmin ja monen väärin valottuneen kuvan jälkeen selvisi, ettei kamera ollutkaan rikki, siitä oli vain patteri loppunut.
Noihin pieniin väkäsiin, piti filmin kolot saada asettumaan tai kävi köpelösti. (Älkää huomatko pölyä!)
Teemaextraan laitan mummini maalaamat kisuastiat. Muki on mennyt jo aikoja sitten rikki, mutta en raaski heittää sitä pois. Matala lautanen on ollut kovassa käytössä ja kisu kulunut sen mukaisesti. Sarjaan on äitini mukaan kuulunut myös syvä lautanen, mutta siitä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. On nähtävästi mennyt rikki jo silloin, kun olin pieni.
Muki on harmittavasti pudonnut ja mennyt rikki.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Voro
Alkukirjaimissa etsitään VO-alkuista sanaa. Meillä asuu voro. Nimittäin kenkävoro. Samainen yksilö on toisinaan myös hanska- ja hattuvoro, mutta kengät ovat hänen erikoisalaansa.
Alla olevat kuvat on lavastettu. Jätin kengän tarkoituksella vähän keskemmälle, että onnistun edes joten kuten tähtäilemään kameran kanssa, kun voro hiippailee paikalle. Ja hiippailihan se, kun hetken malttoi odottaa.
Hmm, mamin kenkä.
Ei se mitään huomaa, kun nappaan tämän tästä ihan varovasti ja hiljaa.
Alla olevat kuvat on lavastettu. Jätin kengän tarkoituksella vähän keskemmälle, että onnistun edes joten kuten tähtäilemään kameran kanssa, kun voro hiippailee paikalle. Ja hiippailihan se, kun hetken malttoi odottaa.
Hmm, mamin kenkä.
Ei se mitään huomaa, kun nappaan tämän tästä ihan varovasti ja hiljaa.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Pulassa Pulassa
Tämä ikimuistoinen matka tehtiin kauan kauan sitten. Matkanjärjestäjä teki konkurssin ja New Yorkin matkan sijasta saimme valita joko Sorrenton Italiassa tai jonkun Kreikan saarista, en enää muista mikä. Kumpikaan ei kiinnostanut, koska New Yorkin matkaa oltiin jo kauan suunniteltu ja sinne haluttiin. Sorrentoon lopulta päädyttiin. Sieltä pääsisi ainakin halutessaan helposti pois.
Sorrento osoittautui yllättävän kivaksi tukikohdaksi. Pistäydyttiin Caprilla, Pompeissa sekä kiivettiin Vesuviolle. Ryhmän mukana lähdimme myös Roomaan, missä Vatikaaniin tutustumisen jälkeen jättäydyimme porukasta ja lähdimme omille teillemme kohti Pohjois-Italiaa.
Triestessä havahduimme siihen tosiasiaan, että Italiassa on pankit viikonloppuisin kiinni... Meillä oli rahat lähes loppu eikä mitään havaintoa luottokorttien tunnusluvuista (siihen maailman aikaan rahat nostettiin pääasiassa pankin tiskiltä). Kiva viikonloppu siis edessä.
Onneksi auton sai vuokrattua luottokortilla, joten päätimme lähteä ajelemaan Jugoslaviaan. Oltiin aina naureskeltu, että joskus olisi kiva käydä Pulassa lähettämässä postikortti: Olemme Pulassa. Nyt saimme lähettää kortin, missä luki: Rahat loppu, olemme pulassa Pulassa!
Loppujen lopuksi ei enää kovin pahasti harmittanut, ettei päästy New Yorkiin. Sen sijaan joku onneton (syyttävä sormi osoittaa minua) oli vaihtanut Pompeissa huolimattomasti filmin kameraan ja reilusti yli 30 "kuvan" jälkeen Venetsiassa alkoi ihmetyttää, kuinka monen kuvan filmi kamerassa oikein oli. Filmi ei ollut pyörinyt, joten osa Pompein ja Venetsian kuvista, kaikki Vesuvion, Rooman, Vatikaanin, San Marinon ja Jugoslavian kuvat jäivät vain muistitallenteina omaan päähän. Sekä alla oleva lappu, mihin on kirjattu, mitä milloinkin on kuvattu.
Listasta näkyy, missä kuvia on näpsitty.
Tähän reissuun liittyy niin paljon muistoja, että tarina jatkuisi vielä pitkään, mutta koska mustavalkomaanantaissa toivotaan vain lyhyttä tarinaa muiston alkuperästä, niin ei tällä kertaa tästä tämän enempää.
Sorrento osoittautui yllättävän kivaksi tukikohdaksi. Pistäydyttiin Caprilla, Pompeissa sekä kiivettiin Vesuviolle. Ryhmän mukana lähdimme myös Roomaan, missä Vatikaaniin tutustumisen jälkeen jättäydyimme porukasta ja lähdimme omille teillemme kohti Pohjois-Italiaa.
Triestessä havahduimme siihen tosiasiaan, että Italiassa on pankit viikonloppuisin kiinni... Meillä oli rahat lähes loppu eikä mitään havaintoa luottokorttien tunnusluvuista (siihen maailman aikaan rahat nostettiin pääasiassa pankin tiskiltä). Kiva viikonloppu siis edessä.
Onneksi auton sai vuokrattua luottokortilla, joten päätimme lähteä ajelemaan Jugoslaviaan. Oltiin aina naureskeltu, että joskus olisi kiva käydä Pulassa lähettämässä postikortti: Olemme Pulassa. Nyt saimme lähettää kortin, missä luki: Rahat loppu, olemme pulassa Pulassa!
Loppujen lopuksi ei enää kovin pahasti harmittanut, ettei päästy New Yorkiin. Sen sijaan joku onneton (syyttävä sormi osoittaa minua) oli vaihtanut Pompeissa huolimattomasti filmin kameraan ja reilusti yli 30 "kuvan" jälkeen Venetsiassa alkoi ihmetyttää, kuinka monen kuvan filmi kamerassa oikein oli. Filmi ei ollut pyörinyt, joten osa Pompein ja Venetsian kuvista, kaikki Vesuvion, Rooman, Vatikaanin, San Marinon ja Jugoslavian kuvat jäivät vain muistitallenteina omaan päähän. Sekä alla oleva lappu, mihin on kirjattu, mitä milloinkin on kuvattu.
Listasta näkyy, missä kuvia on näpsitty.
Tähän reissuun liittyy niin paljon muistoja, että tarina jatkuisi vielä pitkään, mutta koska mustavalkomaanantaissa toivotaan vain lyhyttä tarinaa muiston alkuperästä, niin ei tällä kertaa tästä tämän enempää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)