Nimikyltti

Molemmilla pojilla on kaulapannoissaan nimikyltit, missä on myös mamin puhelinnumero, jos sattuvat eksymään (tai mami eksyy). Aiemmin laitettiin koirille aina pannat kaulaan, kun ne menivät ulos. Nyt se on jostain syystä unohtunut. Millähän saisi itsensä taas oppimaan, että koirilla on oltava nimikyltilliset pannat kaulassaan, kun ovat ulkona? Kätevintä olisi jos oppisi laittamaan ne koirille kaulaan heti aamusta, ennen kuin kukaan pistää nenäänsä ovesta ulos ja riisuisi pois vasta illalla nukkumaan käytäessä.

Alkukirjaimissa haetaan tällä viikolla NI-alkuista sanaa.


Poikien nimikyltilliset pannat roikkuvat eteisen naulassa, mistä ne olisi tosi helppo sujauttaa kauloihin, ennen ovesta ulos laskemista.

Nimikyltit ovat tosi tarpeen, kun kohta saadaan taas hurjasti lunta (?) ja pojat astuvat ihan huomaamattaan lumen alla piilossa olevan aidan yli, kuten viime talvenakin. Tosin tarvetta niille olisi jo nyt, kun osa aidasta on mennyt pahasti kumoon... Ja minä pöhkö lähdin sitä äsken kuvaamaan. Kyllä, koirien ollessa pihalla.


Bode kiirehtii katsomaan, mitä mami puuhaa.


Ai tämä kohta, joo ihan helposti tästä yli kävelee.


Tulisinhan minä takaisin pihalle, jos tästä vaan jotenkin pääsisi, mutta kun tuo aita on tuossa vähän tiellä.

Olisikohan sittenkin kannattanut jättää kuvaamatta kaatunutta aitaa. Tai ainakin käydä kuvaamassa niin, että koirat olisivat olleet sen ajan sisällä. Noh, Bode tuskin mihinkään häipyy, mutta tuo suuri seikkailija Wiltsu, siitä jätkästä ei aina voi olla ihan varma.

---