Olen tästä samaisesta aiheesta purnannut ennenkin, mutta en voi olla taas laittamatta muutamaa kuvaa, joissa tehdään erittäin selväksi, kuinka surkeita sisustajia me ihmiset (ainakin meidän taloudessa) kanssaeläjiemme mielestä olemme.
Wiltsun mielestä uusikin sohva on ihan liian kova, joten herra kaataa lähes päivittäin selkänojapatjan kumoon ja käy koko kasan päälle maate.
Mitäs siinä tuijotat? Tässä on paljon pehmeämpää ja mukavampaa näin, usko pois.
Jos sohvan selkänojapatja ei joudu uudelleensisustuksen kohteeksi, niin sitten lentävät vähintään sohvatyynyt lattialle. Yleensä Wiltsu kuitenkin jää itse sohvalle, vaikka lennättääkin tyynyt lattialle, joten tällainen kuva on melkoinen harvinaisuus.
Ja kyllä Bodekin näyttää meille mielipiteensä hyvin selkeästi. Ei kuitenkaan onneksi yhtä usein kuin Wiltsu.
Viime viikonloppuna saunassa ollessamme, oli Bode tullut siihen tulokseen, että pyyhe tarvitsee hieman uutta ilmettä.
Yleensä Bode tyytyy vain myttäämään pyyhkeen saunan oven eteen ja käy siihen päälle maate niin, ettei saunan ovea saa auki. Jostain syystä jätkä päätti kuitenkin tällä kertaa repiä pyyhkeen riekaleiksi. Vanhahan pyyhe jo oli, mutta tykkäsin siitä, joten harmittaa, ettei se sellaisenaan herralle käynyt.
Bode harrastaa yleensäkin ovien edessä makaamista ja joskus iltaisin meinaa ihan oikeasti iskeä paniikki, kun herra käy vessan oven eteen yöunille, kun itse olen vielä iltapesulla. Herraa ei meinaan hevin saa siirtymään oven edestä pois, kun on nukkumaan asettunut. Toistaiseksi en kuitenkaan vielä ole joutunut yhtään yötä vessassa viettämään.
maanantai 24. lokakuuta 2011
perjantai 7. lokakuuta 2011
Ahneella on...
Niin siinä sitten taas kävi, että herralla on vaihteeksi nenä auki. Ei pitäisi laskea yksin ulos. Ei ainakaan luun kanssa.
Meillä oli eilen kampaustuokio ja sen päätteeksi molemmat koirat saivat puruluut. Bode lähti luun kanssa pihalle ja jonkin aikaa kuului oven takaa rouskutus. Sitten hiljeni. Kun herra lopulta saapui sisälle, puuttui nenästä taas pala.
Fiksumpaa olisi peittää luut maahan tassuilla, nenälle käy siinä puuhassa helposti huonosti.
Sellaista se on, kun on niin itsekäs ja ahne, että pitää jemmata luu, mitä ei jaksa syödä, ettei vaan kaveri sitä saa.
Valokuvatorstain aihe on tällä viikolla synti.
EDIT: Ja kun ei voi olla kaivamatta ja hautaamatta luuta uudestaan ja uudestaan, niin jo valmiiksi risa nenu menee entistä huonompaan kuntoon. Alla oleva kuva otettu seuraavalla viikolla:
Meillä oli eilen kampaustuokio ja sen päätteeksi molemmat koirat saivat puruluut. Bode lähti luun kanssa pihalle ja jonkin aikaa kuului oven takaa rouskutus. Sitten hiljeni. Kun herra lopulta saapui sisälle, puuttui nenästä taas pala.
Fiksumpaa olisi peittää luut maahan tassuilla, nenälle käy siinä puuhassa helposti huonosti.
Sellaista se on, kun on niin itsekäs ja ahne, että pitää jemmata luu, mitä ei jaksa syödä, ettei vaan kaveri sitä saa.
Valokuvatorstain aihe on tällä viikolla synti.
EDIT: Ja kun ei voi olla kaivamatta ja hautaamatta luuta uudestaan ja uudestaan, niin jo valmiiksi risa nenu menee entistä huonompaan kuntoon. Alla oleva kuva otettu seuraavalla viikolla:
torstai 6. lokakuuta 2011
Numero yksi
Makrotex hakee numeroa. Mietin pääni puhki, minkä numeron valitsisin ja miksi. Lopulta päädyin ykköseen. Edesmenneen briardini Riinan ensimmäisessä pokaalissa komeilee kaunis, joskin jo pahasti kulunut ykkönen. Riina oli 1. oma koirani. 1. erikoisnäyttelyssään Riina sai 1. pokaalinsa oltuaan pentujen 1. ja siksi pokaalissakin komeilee numero 1.
Kovin on pokaalin laatta kulunut 20 vuodessa.
Teemaan ajattelin kuvata numeroa hieman laajemmin. Homma meni kuitenkin puilleen, koska numerot loistivat poissaolollaan. Olkoon tämä siis muistutuksena numeroiden tärkeydestä. Jos ei muuten niin kuvahaasteiden takia...
Isäntä sai venekatoksen eli ison läjän putkia kaupanpäällisiksi ostaessaan veneen. Ensimmäistä kertaa katosta kasatessaan kiroili, kun edellinen omistaja ei ollut numeroinut putkia, että tietäsi mikä mihinkin liitetään. Katos on nyt kasattu kaksi kertaa meidän aikana ja oletin ilman muuta, että osat on numeroitu (tai ainakin jollain tavalla merkitty). Vaan eipä ollut. Ensimmäistäkään numeroa en putkista löytänyt. Ehkei sitä enää ole tarkoitus purkaa, kun se on nyt saatu kasattua omalle pihalle, missä se saa olla kesät talvet pystyssä?
Vaan entä jos se kuitenkin jostain syystä pitää vielä purkaa ja rakentaa uusiksi?
Putkihässäkän muuttaminen katokseksi ei ole ihan helppo homma, kun putkissa ei ole numeroita.
Kovin on pokaalin laatta kulunut 20 vuodessa.
Teemaan ajattelin kuvata numeroa hieman laajemmin. Homma meni kuitenkin puilleen, koska numerot loistivat poissaolollaan. Olkoon tämä siis muistutuksena numeroiden tärkeydestä. Jos ei muuten niin kuvahaasteiden takia...
Isäntä sai venekatoksen eli ison läjän putkia kaupanpäällisiksi ostaessaan veneen. Ensimmäistä kertaa katosta kasatessaan kiroili, kun edellinen omistaja ei ollut numeroinut putkia, että tietäsi mikä mihinkin liitetään. Katos on nyt kasattu kaksi kertaa meidän aikana ja oletin ilman muuta, että osat on numeroitu (tai ainakin jollain tavalla merkitty). Vaan eipä ollut. Ensimmäistäkään numeroa en putkista löytänyt. Ehkei sitä enää ole tarkoitus purkaa, kun se on nyt saatu kasattua omalle pihalle, missä se saa olla kesät talvet pystyssä?
Vaan entä jos se kuitenkin jostain syystä pitää vielä purkaa ja rakentaa uusiksi?
Putkihässäkän muuttaminen katokseksi ei ole ihan helppo homma, kun putkissa ei ole numeroita.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Yök, punkki
Otin keväällä Bodesta löytyneestä punkista kuvan ennen irrottamista. Kuvaa ei kuitenkaan ikinä tullut laitettua esille. Nyt kun alkukirjaimissa etsitään PU-alkuista sanaa, oli kuvavalintani selvääkin selvempi. Onneksi näitä ällötyksiä ei tänä vuonna löytynyt kovin montaa. Siitä lienee kiittäminen Exspot-liuosta, mikä karkotti punkit muualle.
Punkin yökötys sai pikaiset lähtöpassit Bodesta heti löydyttyään.
Punkin yökötys sai pikaiset lähtöpassit Bodesta heti löydyttyään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)