Surullinen etsintätehtävä

Olin juuri valmistautumassa ottamaan joulukorttikuvaa kuun puolenvälin tienoilla, kun sain ikävän puhelun. Lähistöllä oli kadonnut koira remmi perässään.

Ei auttanut muu, kuin ottaa pikapikaa edes jonkinlainen kuva koirista korttia varten (kortit piti ehtiä vielä illalla tulostaa ja kirjoittaa, että ne sai seuraavana päivänä postiin - kuka käski taas jättää homman viime tippaan...). Noh sain napattua kuvan, mikä oli edes sinnepäin mitä olin ajatellut, joten ei muuta kuin äkkiä vähän ruokaa naamaan, Wiltsu autoon ja menoksi.

Wiltsu töissä

Käveltiin Wiltsun kanssa alueella, missä koira oli lähtenyt teilleen. Lähettelin Wiltsua hakemaan. Ei olla koskaan haettu muuta kuin ihmisiä, joten ei mitään käsitystä, miten poika olisi toiminut jos olisi koiran metsästä löytänyt. Arvelin sen käytöksen kuitenkin sen verran muuttuvan, että huomaisin, jos se koiran siellä havaitsisi.

Vaan ei näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään.

Seuraavana päivänä oli porukkaa enemmänkin etsimässä ja laajemmalta alueelta eikä meitä tarvittu mukaan. Perjantaina käytiin vielä illalla kävelemässä Wiltsun kanssa omilla nurkilla, Pete tähyili taskulampun kanssa tienvierustoja ja minä tarkkailin Wiltsua, jos se havaitsisi jonkun olevan lähistöllä. Ei näkynyt eikä kuulunut mitään.

Suruviesti

Joulun jälkeen sain ikävän viestin. Omistaja oli saanut tiedon, että koira oli jäänyt auton alle ja menehtynyt. Epätietoisuus koiran kohtalosta oli omistajille varmaan kaikkein pahinta, joten vaikka uutinen oli ikävä ja surullinen, niin se antoi mahdollisuuden päästää irti ja aloittaa surutyö. Olisin niin toivonut onnellista loppua enkä voinut itkulta välttyä minäkään, vaikken koiraa ollut ikinä edes tavannut. Toivottavasti ei itse joudu koskaan kokemaan samaa omalla kohdallaan!

Voimia ja jaksamista kaikille menetyksen kokeneille!

Bode messarissa

Bode sai Teijalta lahjaksi ihanan joulupiparin!

Joulukuun alun epätoivoinen kampausurakka takana - tuntui, ettei Bodea voinut sekunniksikaan laskea silmistään tai se onnistui heti hankkimaan pari takkua turkkiinsa :o Yhden kohdan kun sai selväksi, niin toiseen ilmaantui uusia takkuja.

Pikkuisen stressasi myös ajatus tietöistä ja uudistuksista messarin parkkialueilla. Ja etenkin, kun edellisenä iltana kuulin, että myöhästymisiä oli ollut runsaasti, kun tietyöt aiheuttivat pahaa ruuhkaa messariin tullessa. Onneksi Paula oli mukana, ei tarvinnut mennä yksin ja hätätilassa olisin voinut hypätä Boden kanssa kyydistä ja Paula olisi jäänyt parkkeeraamaan autoa. Kaikki sujui kuitenkin hienosti, pääsimme helposti ja ajoissa perille. Kiitos matkaseurasta Paula!

Pikkupojalle oli vähän hämmentävä juttu joutua metsän keskeltä ihmisvilinään ja nähdä kerralla paljon vieraita ihmisiä ja koiria. Yllättävän hyvin jätkä kuitenkin järkytyksestään selvisi ja esiintyi hienosti Virpin kanssa kehässä, kiitos Virpi! Bode sijoittui paras urosluokan neljänneksi ja sai varasertin. Arvostelu löytyy Boden tuloksista.

Aivan ihana yllätys odotti kehän jälkeen, kun Bode sai Teijalta lahjaksi joulupiparin :-) kiitos Teija!