Tällä kertaa pääsimme kuitenkin ongelmitta ulos. Ovi aukesi ihan normaalisti, koska ovimatto oli rullattu sen verran kaukana ovesta, ettei se ottanut siihen kiinni.
Wiltsu tutkailee kaksinkerroin käännettyä ovimattoa.
Rappusilta jo huomasin, että jotain tosi tärkeää on ollut talon alla. Hirveä keko maata ja tiiliskiviä talon reunustalta oli siirtynyt syrjään ja tilalla oli iso kuoppa. Myöhemmin illalla isäntä kertoi, että oli aamulla töihin lähtiessään potkaissut pojalle palloa ja pallo oli mennyt talon alle. Isäntä oli kuitenkin jo tyypilliseen tapaansa myöhässä, joten ei jäänyt enää palloa talon alta kaivamaan. Kummallista, pistää nyt työnsä koiran onnen ja mielenterveyden edelle...
Ei Bode kuitenkaan toimettomaksi jäänyt. Maansiirtokonevaihde päälle ja kaikki turhat rojut sekä esteet talon seinustalta pois, niin kyllähän se pallo sieltä talon alta löytyi ja päätyi sinne minne kuuluukin: Boden suuhun.
Bode pelastaa pallon vaikka mistä pinteestä. Siitä ei ole epäilystäkään.
Illalla isäntä, aivan oikeutetusti, korvasi Bodelle tekosensa ja molemmat pojat saivat herkulliset siankorvat.
Mitä siellä tapahtuu, menitkö herkkulaatikkolle, menitkö?
Jihuu, korva, mulle mulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti