Sorrento osoittautui yllättävän kivaksi tukikohdaksi. Pistäydyttiin Caprilla, Pompeissa sekä kiivettiin Vesuviolle. Ryhmän mukana lähdimme myös Roomaan, missä Vatikaaniin tutustumisen jälkeen jättäydyimme porukasta ja lähdimme omille teillemme kohti Pohjois-Italiaa.
Triestessä havahduimme siihen tosiasiaan, että Italiassa on pankit viikonloppuisin kiinni... Meillä oli rahat lähes loppu eikä mitään havaintoa luottokorttien tunnusluvuista (siihen maailman aikaan rahat nostettiin pääasiassa pankin tiskiltä). Kiva viikonloppu siis edessä.
Onneksi auton sai vuokrattua luottokortilla, joten päätimme lähteä ajelemaan Jugoslaviaan. Oltiin aina naureskeltu, että joskus olisi kiva käydä Pulassa lähettämässä postikortti: Olemme Pulassa. Nyt saimme lähettää kortin, missä luki: Rahat loppu, olemme pulassa Pulassa!
Loppujen lopuksi ei enää kovin pahasti harmittanut, ettei päästy New Yorkiin. Sen sijaan joku onneton (syyttävä sormi osoittaa minua) oli vaihtanut Pompeissa huolimattomasti filmin kameraan ja reilusti yli 30 "kuvan" jälkeen Venetsiassa alkoi ihmetyttää, kuinka monen kuvan filmi kamerassa oikein oli. Filmi ei ollut pyörinyt, joten osa Pompein ja Venetsian kuvista, kaikki Vesuvion, Rooman, Vatikaanin, San Marinon ja Jugoslavian kuvat jäivät vain muistitallenteina omaan päähän. Sekä alla oleva lappu, mihin on kirjattu, mitä milloinkin on kuvattu.
Listasta näkyy, missä kuvia on näpsitty.
Tähän reissuun liittyy niin paljon muistoja, että tarina jatkuisi vielä pitkään, mutta koska mustavalkomaanantaissa toivotaan vain lyhyttä tarinaa muiston alkuperästä, niin ei tällä kertaa tästä tämän enempää.
Olipa hauska muistelo!! Harminpaikka vaan se filmirullan pyörimättömyys...:(
VastaaPoistaMonet kivat kuvat jäivät nyt muistin varaan.
On se kuitenkin hyvä, että lista on tallella. Tietää sitten montako muistikuvaa pitää olla kustakin kohteesta.
VastaaPoistaSorrento oli varmasti hyvä valinta. Aika mainiota, että olet tuon lappusen säästänyt. hmmmhh, SanMarino, siellä olen itsekin suhaillut.
VastaaPoistaHauska muisto!
VastaaPoistameidänkin oli ihan pakko käydä Pulassa kun olimme Kroatiassa reissullamme! Ja sen liikenteen keskellä minulla oli tunne että todellakin olemme Pulassa isolla P:llä :D
VastaaPoistaTästä matkasta riittää niin monta muistoa, että aloin heti haasteen huomattuani käydä kuvia läpi. Yllättäen lista löytyi kuvien joukosta, olin sen jo täysin unohtanut.
VastaaPoistaEhdin jo ihmetellä, kun Vatikaanista ja Roomasta ei ollut yhtään kuvaa. San Marinoa en niinkään ihmetellyt, koska siellä vaan pistäydyttiin ja oli sateinen keli. Ajattelin, etten ehkä ollut vain viitsinyt turhaan kaivaa kameraa esiin. Listasta näkee myös matkareitin, toinen asia, mitä olin miettinyt.
Pitää ruveta pitämään reissupäiväkirjaa, niin pysyy asiat paremmin mielessä. Muisti kun ei ole niitä kaikkein parhaimpia tallennusvälineitä. Mulla ainakaan.
Tiina: Mulle ei ole jäänyt minkäänlaista muistikuvaa Pulan liikenteestä, ei hyvässä eikä pahassa, mutta ehkä se on Jugoslavian ajoista muuttunut ihan toisenlaiseksi. Sen sijaan Italiasta jäi mieleen heti ensi metrit. Nökötettiin tien reunassa ja autoja viuhui ohi tauotta. Minä tietäväisenä sanoin kanssamatkaajalle, että laita vinkkari päälle ja lähde menemään. Sain hirveät huudot: Haluatko itse ajamaan! En halunnut, joten vaikenin. Mutta liikkeelle kun päästiin, niin nopeasti siihen ajorytmiin tottui.
Voi miten vauhdikas tarina!
VastaaPoistaOlipa hauska tarina. Kameran kanssa minulle kävi joskus vähän samalla tavalla, paitsi, että kamerassa ei ollut filmiä ollenkaan. Tyhjää kameraa olin napsutellut tyytyväisenä.
VastaaPoistaVanhoissa sen aikasissa kameroissa oli usein mainitsemaasi vikaa!
VastaaPoistaTämä on peräti hykerryttävän hauska juttu. Onhan se hyvä, että on tallessa kuvalista numeroineen päivineen. Se on kyllä ihan huippu.
VastaaPoistaKyllä tuon reissun muistelu hymyn huulille nostaa itsellänikin näin jälkikäteen. Silloin viikonloppuna ei kyllä aina hymyilyttänyt.
VastaaPoistaKolikoita laskettiin ja yritettiin säästää rahaa niin, että jäisi vielä maanantaille aamukahvirahat. Oltiin aika fiksuja. Yöt oli silloin syyskuussa jo niin kylmiä, ettei autossa juuri saanut nukuttua, kun heräsi siihen, että paleli niin maan... joten täysin hereillä oltiin jo reilusti ennen pankkien aukeamista.
No, opinpahan ainakin sen, että pankit ovat oletettavasti joka puolella viikonloppuisin kiinni. Onneksi nyt luottokorttien aikaan sillä ei ole mitään väliä.
En tänä päivänäkään tajua, miten en huomannut ettei kamerassa ollut filmiä. Rulla pyöri kuin tyhjää vaan, joten olisi pitänyt tajuta, ettei filmi ole paikoillaan.
Onneksi digiaikana ei ole sitä ongelmaa!